Supreme Court reverses lower courts, holding buyer in good faith must return car despite seller's breach of retention of title clause.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland reversed the lower courts' decision, ordering the buyer to return the car to the original owner despite the seller's breach of contract. The buyer argued they had no duty to check the vehicle register or demand transfer documents, claiming good faith. However, the court ruled that the buyer failed to verify the seller's right to dispose of the vehicle, as the register showed a different owner, thus negating their good faith status. Consequently, the buyer must return the car, but the court also rejected the claim for compensation for the car's depreciation.
Legislator headnote
AI generateds. 10 of the Act on the Transfer of Ownership of Motor Vehicles; A buyer who fails to verify the seller's right to dispose of a vehicle when the register indicates a different owner is not in good faith and must return the vehicle to the true owner.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Autoliikkeen A myydessä autoliikkeelle B käytettyjä autoja edelleenmyyntiä varten kauppasopimuksessa oli omistuksenpidätysehto ja kielto myydä autoja edelleen ennen kutakin autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle. Kun B tästä huolimatta oli myynyt yhden autoista N:lle ennen autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle, B oli rikkonut sen ja A:n välistä sopimusta.
Ään.
N:llä, joka oli ostanut käytetyn auton B:n autoliikkeestä, ei ollut ollut velvollisuutta tarkastaa rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden mukaan auton omistusoikeus olisi siirtynyt B:lle. N oli siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ollut velvollinen luovuttamaan autoa A:lle.
Ks.
KKO:1994:29
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Osakeyhtiö A:n kanne Kuopion raastuvanoikeudessa
N:n ja osakeyhtiö B:n vastaukset
N on vastustanut kannetta ja pyytänyt, että osakeyhtiö A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Osakeyhtiö B on kanteen johdosta lausunut, ettei se ollut rikkonut sopimusta, koska auto oli hankittu myytäväksi ja aikaisemman käytännön mukaisesti osakeyhtiö B:llä oli ollut oikeus myydä se ennen kauppahinnan maksamista.
Kuopion raastuvanoikeuden päätös 12.2.1988
Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt osakeyhtiö A:n kanteet ja velvoittanut sen suorittamaan N:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista 18.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.2.1988 lukien.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.1.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osakeyhtiö A on valittamalla saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut osakeyhtiö A:n suorittamaan N:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Osakeyhtiö A:lle on myönnetty valituslupa 25.10.1990.
Valituksessaan yhtiö on vaatinut, että sen kanne hyväksytään sekä että N ja osakeyhtiö B velvoitetaan korvaamaan sillä kaikissa oikeusasteissa olleet oikeudenkäyntikulut korkoineen.
N on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen sekä vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
Osakeyhtiö B ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.2.1992
Perustelut
Osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n välisen 22.12.1986 tehdyn kauppasopimuksen mukaan myytyjen autojen omistusoikeus siirtyi osakeyhtiö B:lle vasta, kun kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu, eikä osakeyhtiö B:llä ollut oikeutta myydä autoa tai luovuttaa sen hallintaa ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että osapuolet olivat tällä ehdolla tarkoittaneet, että kunkin auton omistusoikeus siirtyi ja se oli myytävissä ja luovutettavissa edelleen, kun sitä vastaava kauppahinnan osa oli maksettu. Jutussa ei ole näytetty, että osakeyhtiö B:llä tästä kirjallisesta sopimusehdosta huolimatta olisi ollut oikeus myydä nyt kysymyksessä oleva auto edelleen ennen sitä vastaavan kauppahinnan osan maksamista osakeyhtiö A:lle. Myydessään auton N:lle osakeyhtiö B on siten rikkonut sen ja osakeyhtiö A:n välistä sopimusta.
Osakeyhtiö B:n myydessä 27.3.1987 auton N:lle tälle on annettu luovutuskirjan lisäksi vain auton rekisteriote, jonka mukaan auton omistaja oli muu kuin osakeyhtiö B. Ostaessaan käytetyn auton autoliikkeestä N:llä ei kuitenkaan ole ollut velvollisuutta tarkastaa auton rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden perusteella auton omistusoikeus olisi siirtynyt autoliikkeelle. N on siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ole velvollinen luovuttamaan autoa osakeyhtiö A:lle.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Osakeyhtiö A velvoitetaan suorittamaan N:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Raulos:
Perustelut
N:n velvollisuuksiin on ennen kaupan tekemistä kuulunut varmistaa, että myyjällä on ollut oikeus määrätä autosta. Muun muassa siitä syystä, että moottoriajoneuvojen kaupassa sovelletaan yleisesti omistuksenpidätysehtoa, pelkästään se seikka, että myyjällä on ajoneuvon hallinta, ei riitä selvittämään myyjän oikeutta. Moottorikäyttöisistä ajoneuvoista pidetään ajoneuvorekisteriä muun muassa juuri ajoneuvoja koskevien omistussuhteiden selvittämiseksi. N on voinut kaupantekotilaisuudessa tutkia autoa seurannutta rekisteriotetta. Sen mukaan auton omistaja oli muu kuin auton sen omistajana myynyt osakeyhtiö B.
Näissä oloissa N:llä ei ole ollut perusteltua aihetta olettaa, että osakeyhtiö B oli oikeutettu omistajana määräämään autosta. Koska N ei ole ollut vilpittömässä mielessä, hänen on lunastuksetta luovutettava kysymyksessä oleva auto osakeyhtiö A:lle.
Kun irtainta omaisuutta on saannonmoitekanteen johdosta palautettava sen oikealle omistajalle, palauttava osapuoli on myös velvollinen suorittamaan korvausta, mikäli omaisuuden arvo on hänen saantonsa jälkeen merkittävästi alentunut kulumisen tai vahingoittumisen vuoksi. Kun N, jolta yksin korvausta on vaadittu, on joka tapauksessa velvollinen lunastuksetta luovuttamaan ostamansa auton, katson, että korvausseuraamuksen tuomitsemista luovutusvelvollisuuden lisäksi olisi tässä tapauksessa pidettävä N:n kannalta kohtuuttomana oikeusseuraamuksena.
Tuomiolauselma
Kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja vapautan osakeyhtiö A:n alempien oikeuksien tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Julistan osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n 22.12.1986 tekemän kysymyksessä olevaa BMW 520 merkkistä henkilöautoa HOK-117 koskeneen kaupan puretuksi ja velvoitan N:n lunastuksetta luovuttamaan auton osakeyhtiö A:lle. Hylkään osakeyhtiö A:n palautettavan auton arvon alennuksen perusteella N:ään kohdistaman korvausvaatimuksen. Lisäksi hylkään osakeyhtiö A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen alempien oikeuksien osalta, mutta velvoitan N:n ja osakeyhtiö B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan osakeyhtiö A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Linholm, Huopaniemi ja Raulos (eri mieltä)
---
[SV]
Bilaffären A hade sålt begagnade bilar åt bilaffären B för återförsäljning. I köpeavtalet ingick ett villkor om ägareförbehåll och ett förbud att sälja bilarna vidare innan en för respektive bil motsvarande del av köpeskillingen hade betalts åt A. Då B trots detta hade sålt en bil till N innan den mot bilen svarande delen av köpeskillingen hade betalts åt A, hade B brutit mot avtalet mellan A och B.
Omröstn.
N, som hade köpt den begagnade bilen i B:s bilaffär, hade inte varit skyldig att undersöka anteckningarna i bilregisterutdraget om bilens ägare eller att fordra att få se sådana överlåtelsehandlingar enligt vilka bilens äganderätt skulle ha övergått till B. N hade således varit i god tro då han köpte bilen och han var inte skyldig att överlåta den till A.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret