Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by paying lower standby pay without on-site presence.

Työehtosopimuksessa oli sovittu varallaolokorvauksesta vain niiden tilanteiden varalle, että toimihenkilö oli ollut velvollinen oleskelemaan asunnossa tai muussa tietyssä paikassa päivystysvalmiudessa. Muunlaisen varallaolon korvaamisesta työnantajan ja työntekijän on keskenään sovittava noudattaen työaikalain 5 §:n säännöksiä.

Kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden varallaolojärjestely ei ollut edellyttänyt oleskelemista asunnossa tai muualla päivystysvalmiudessa työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Yhtiö ei siten ollut rikkonut työehtosopimusta sopiessaan kyseisten toimihenkilöiden kanssa työehtosopimuksessa määrättyä alemmasta varallaolokorvauksesta. Näin ollen myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 25

KANTAJA

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry

VASTAAJAT

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry

Nurminen Logistics Oyj

ASIA

Työehtosopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.9.2007

Pääkäsittely 9.1.2008

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 3.3.2005 allekirjoitetun huolinta-alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 10 §:ssä on varallaolosta sovittu seuraavaa:

Jos toimihenkilö on sopimuksen mukaan velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muualla päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta, puoli palkkaa laskettuna säännöllisestä peruspalkasta. Varallaoloon käytettyä aikaa ei lueta työaikaan.

Vähimmäiskorvaus em. varallaolosta on 4 tunnin palkka.

KANNE

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa huolinta-alan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 10 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että Nurminen Logistics Oyj on velvollinen suorittamaan yhtiön Vantaan toimipisteessä toimivaa, varastoasiakkaita palvelevaa päivystysjärjestelyä hoitaville toimihenkilöille varallaoloajalta työehtosopimuksen mukaisen varallaolokorvauksen, vaikka työnantaja on järjestänyt päivystäjän käyttöön kännykän,

tuomitsee Nurminen Logistics Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n ja Nurminen Logistics Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Perusteet

Nurminen Logistics Oyj:n, entisen John Nurminen Oy:n, Vantaan toimipisteessä toimii yhtiön varastoasiakkaita palveleva päivystysjärjestelmä neljän toimihenkilön voimin siten, että kukin heistä on vuorollaan varalla viikon kerrallaan perjantaista kello 17:sta perjantaihin kello 8:aan. Varalla oleva toimihenkilö kantaa mukanaan työnantajan osoittamaa kännykkää ja on siitä tavoitettavissa koko varallaoloajan. Mahdollisen hälytyksen tapahtuessa pyydetyn varaosatoimituksen tulee olla liikkeellä asiakkaalle 1,5 tunnin kuluessa puhelinsoitosta. Yhtiö maksaa varallaolosta yksipuolisen ilmoituksensa mukaisesti 210 euroa viikossa, mikä ei vastaa edes puolta työehtosopimuksen mukaisesta varallaolokorvauksesta.

Korvauksen maksaminen edellyttää määräyksen mukaan vain, että toimihenkilö on päivystysvalmiudessa asunnossaan tai muualla, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön. Nämä edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa. Varallaolokorvauksen määrää ei voi sopimusmääräys huomioon ottaen vähentää se, että työnantaja on järjestänyt varalla olevalle toimihenkilölle käyttöön kännykän.

Kannetta tukee työtuomioistuimen tuomio TT 1993-108, jossa työtuomioistuin soveltaessaan täysin samansisältöistä varallaolomääräystä vastaavan kaltaisessa tapauksessa päätyi kanteen mukaiseen ratkaisuun. Työtuomioistuimen tulkinta on ollut vastaajien tiedossa, mutta siitä huolimatta työnantaja on kieltäytynyt maksamasta työehtosopimuksen mukaista korvausta. Vastaajaliitto on puolestaan laiminlyönyt huolehtia siitä, että yhtiö maksaisi sanotun korvauksen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ja Nurminen Logistics Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa esitetyssä päivystysjärjestelmässä henkilöt eivät ole varalla siten, että siitä tulisi maksaa työehtosopimuksen 10 §:ssä tarkoitettu korvaus. Työehtosopimuksen 10 § on ollut nykyisen sisältöisenä voimassa jo 1970-luvulta lähtien eli ennen sekä kännykkäaikaa että työaikalain uudistamista vuonna 1996. Sopimuksen varallaolomääräyksen tarkoitus on sama kuin vanhassa työaikalaissa. Sen 8 §:n 1 ja 2 momentin mukaan milloin työntekijä sopimuksen mukaan oli velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voitiin tarvittaessa kutsua työhön, ei sitä aikaa, jonka hän työtä suorittamatta joutui olemaan sidottuna, luettu työaikaan. Työntekijälle oli suoritettava korvaus vähintään puolesta edellä mainitusta ajasta joko rahana tai siten, että vähintään puolet sanotusta ajasta luettiin työaikaan.

Työehtosopimusmääräys on laadittu tämän lain hengen mukaisesti. Kanteessa ei ole edes väitetty, että työehtosopimuksen määräyksellä olisi tarkoitettu laajentaa silloisen työaikalain mukaista korvausperustetta. Vuoden 1946 työaikalaissa varallaoloksi katsottiin ainoastaan asunnossa tapahtunut varallaolo. Vuoden 1996 lakiuudistuksessa varallaolokäsitettä laajennettiin vastaamaan teknistä kehitystä siten, että varallaololla tarkoitettiin hälytysvalmiutta, eikä se ollut sidottu tiettyyn paikkaan. Korvaus varallaolosta pidettiin kuitenkin edelleen, kytkettynä kiinteään päivystyspaikkaan. Hallituksen esityksessä (HE 34/1996, s. 41) on nimenomaan todettu, että korvaussäännöstö vastaa aiemman työaikalain 8 §:n 2 momenttia. Työneuvoston näkemys vanhan työaikalain 8 §:n tarkoituksesta on kiteytetty lausunnossa TN 1359-99. Tämän mukaan vapaamuotoisen varallaolon korvaamisesta ei laissa ole säännöstä.

Työehtosopimuksen 10 §:llä on sama tarkoitus kuin nykyisen työaikalain mukaisella varallaolokorvauksella. Työaikalain 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaolon pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä suoritettavasta korvauksesta. Korvauksen määrässä on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset. Varallaoloon työntekijän asunnossa käytetystä ajasta on vähintään puolet korvattava joko rahassa tai vastaavalla säännöllisenä työaikana annettavalla vapaa-ajalla.

Yhtiön päivystysjärjestelmä ei edellytä toimihenkilöiltä oleskelua kotona tai muussakaan kiinteässä toimipaikassa, vaan niin sanottu matkapuhelinvalmius on riittänyt. Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1993-108 käsitelty asia ei ole vertailukelpoinen nyt käsiteltävänä olevan asian kanssa.

Työehtosopimusneuvotteluissa toimihenkilöliitto ei ole missään vaiheessa pyrkinyt muuttamaan vallitsevaa käytäntöä, vaikka sen on pitänyt olla kantajan tiedossa. Vallitsevan käytännön mukaan päivystys kiinteässä pisteessä, asunnossa tai muualla, on korvattu kantajan vaatimalla tavalla. Kännykkäpäivystyksessä korvauksesta on erikseen sovittu työnantajan ja toimihenkilön kesken ja se on ollut pienempi kuin päivystyksestä kiinteässä paikassa.

TODISTELU

Vastaajien kirjallinen todiste

1. Huolinta-alan toimihenkilöiden vuosien 1984-1988 työehtosopimuksen varallaolomääräys

Kantajan henkilötodistelu

1. ERTO:n entinen puheenjohtaja A

2. ERTO:n vastaava lakimies B

3. Entinen luottamusmies, yrittäjä C

Vastaajien henkilötodistelu

1. Asiantuntija D

2. Lakimies E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Nurminen Logistics Oyj:n Vantaan toimipisteessä on kanteessa kuvattu yhtiön varastoasiakkaita palveleva päivystysjärjestelmä, jossa neljä toimihenkilöä kukin vuorollaan on varalla viikon kerrallaan. Varalla olevalla toimihenkilöllä on mukanaan yhtiön antama kännykkä, josta hänet voidaan tavoittaa koko varallaoloajan.

Työehtosopimuksen 10 §:ssä on edelle jäljennetyt määräykset varallaolon korvaamisesta. Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, ovatko Nurminen Logistics Oyj:n toimihenkilöt olleet varalla siten, että siitä tulisi maksaa mainitun määräyksen mukainen varallaolokorvaus.

Työehtosopimuksen varallaolomääräyksen sisällöstä esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut, että työehtosopimuksen varallaolomääräys on otettu työehtosopimukseen 1970-luvun alkuvuosina. Määräys ei ole sisällöltään muuttunut vähimmäiskorvausta koskevaa, vuonna 1988 tehtyä lisäystä lukuun ottamatta. Määräystä ei ollut mitenkään sidottu työaikalakiin ja se on ollut sanonnaltaan työaikalain säännöstä väljempi. Kännyköiden käyttöönotto 90-luvun alussa ei aiheuttanut muutosta määräyksen tulkinnassa eivätkä kännykät olleet työehtosopimusneuvotteluissa lainkaan esillä. Uuden työaikalain tullessa voimaan vuonna 1996 toimihenkilöliitto ei ollut esittänyt määräykseen mitään muutosta, koska määräys oli toimihenkilöpuolen kannalta riittävän laaja eikä sitä haluttu supistaa. Uuden työaikalain voimaantulo ei siten aiheuttanut mitään muutosta varallaolomääräyksen sisältöön eikä työehtosopimusneuvotteluissa käyty asiasta edes keskustelua.

A:n mukaan työtuomioistuimen tuomio TT:1993-108 johti siihen, että työnantaja vaati kyseisen alan työehtosopimusneuvotteluissa varallaolomääräyksen sisältöön muutosta, josta myös sovittiin. Huolinta-alalla ei sen sijaan käsitelty mainittua työtuomioistuimen ratkaisua lainkaan eikä määräystä myöskään muutettu. Käytäntöä esimerkiksi alemmasta varallaolokorvauksesta sopimisesta kännykän osalta ei ollut muodostunut. Sen sijaan oleskeltaessa kännykän varassa sovittiin yleensä siitä, kuinka nopeasti toimihenkilön oli tultava työpaikalle tai tehtävä joku toimenpide.

Luottamusmiehenä vuodesta 2001 toiminut ja Niiralassa työskennellyt C on kertonut, että hän oli yllättynyt työnantajan tulkinnasta. Nurminen Logistics Oyj oli vuonna 2004 vastaavassa tapauksessa maksanut eräälle toimihenkilölleen määräyksen mukaisen varallaolokorvauksen, vaikka toimihenkilöllä oli ollut työnantajan kännykkä. Neuvottelussa oli tosin kysymys muistakin asioista. Nyt käsiteltävänä oleva asia on ensimmäinen, josta on jääty erimielisiksi. Työnantaja oli tulkinnut, että työehtosopimuksen mukaisen varallaolokorvauksen maksaminen edellyttää lankapuhelinyhteyttä.

B:n mukaan oleskeleminen muualla tarkoitti sitä, että jos toimihenkilöllä oli kännykkä, niin se antoi hänelle vapauden liikkua asunnostaan muualle. Päivystysvalmiudessa oleminen taas tarkoitti sitä, että toimihenkilön liikkuminen on siten sidottu, että hänen tulee tietyn ajan kuluessa tulla tekemään työtä. Varallaolomääräyksen sanamuoto on siten ollut jo alunperin laajempi kuin vanhassa työaikalaissa, jossa puhuttiin vain asunnossa tapahtuvasta varallolosta. Koska määräys oli työaikalakia laajempi, niin työaikalain uudistuksen yhteydessä 1996 ei toimihenkilöpuolella ollut intressiä esittää heikennystä määräykseen. Kännyköiden merkitys varallaolokorvaukseen ei ole koskaan ollut esillä alan työehtosopimusneuvotteluissa.

E:n mukaan työnantajaliitto on pitkin matkaa ja myös vuonna 2006 ohjeistanut yhtiötä siten, että varallolomääräyksellä tarkoitetaan samaa kuin työaikalain vastaavalla säännöksellä. Kun toimihenkilö on velvollinen oleskelemaan kotonaan tai muussa kiinteässä paikassa, niin silloin toimitaan määräyksen mukaisesti. Jos toimihenkilö ei ole velvollinen oleskelemaan kiinteässä paikassa, niin korvauksesta voidaan sopia kuten työaikalain 5 §:ssä on säädetty.

Arviointi ja johtopäätökset

Huolinta-alan toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen osalliset ovat 70-luvun alussa sopineet työehtosopimuksen varallaoloa koskevasta määräyksestä. Määräys on edelleen samansisältöinen lukuun ottamatta siihen vuonna 1988 lisättyä vähimmäiskorvausta koskevaa toista kappaletta.

Varallaolosta on jo 1970- ja 1980-luvulla ollut säännökset muun muassa työaikalaissa ja kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaissa. Niissä varallaololla tarkoitettiin työntekijän sopimukseen perustuvaa velvollisuutta oleskella asunnossa, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tulkitessaan näitä säännöksiä työneuvosto oli muutamassa lausunnossaan katsonut, että työntekijän asuntona voitiin poikkeuksellisesti pitää myös työnantajan järjestämää tilapäisasuntoa. Varallaolosäännöksen tulkinnassa edellytettiin tiukkaa sidonnaisuutta asuntoon. Varallaolon ja vapaamuotoisen varallaolon raja riippui tästä sidonnaisuudesta (mm. TN 866-69). Vapaamuotoisen varallaolon korvaamisesta ei laissa ollut säännöksiä. (Ks. HE 34/1996).

Huolinta-alalla sovellettavassa laissa kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista ei ollut säännöksiä varallaolosta siinä vaiheessa kun sopijapuolet ovat ottaneet varallaolomääräykset alan työehtosopimukseen. Työehtosopimuksen varallaolomääräykset ovat asiallisesti vastanneet silloisen työaikalain asunnossa tapahtuvaa varallaoloa koskevia säännöksiä sellaisina kuin työneuvosto oli niitä tulkinnut. Työehtosopimukseen ei ole otettu nimenomaisia niin sanottua vapaamuotoista varallaoloa koskevia määräyksiä. Näin ei tehty - toisin kuin eräillä muilla aloilla- senkään jälkeen, kun vuoden 1996 työaikalakiin otettiin edellä kuvatut säännökset varallaolokorvauksesta sopimisesta.

Työehtosopimuksen 10 §:ssä käytetty kirjoitustapa "asunnossaan tai muualla" on sama, jota on uudessa työaikalaissa käytetty kuvaamaan sekä asuntovarallaoloa että vapaamuotoista varallaoloa. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että jo 1970-luvulta lähtien sovellettu määräys varallaolon korvaamisesta kattaisi muunkin kuin asuntovarallaolon. Jos toimihenkilöliiton tarkoituksena on työehtosopimuksen sanamuodon perusteella ollut tulkita työehtosopimusta niin, että sopimuksen varallaolokorvausmääräys koskeekin kaikenlaisia varallaolotilanteita niiden aiheuttamista rajoituksista riippumatta, tämä olisi tullut ottaa esille työehtosopimusneuvotteluissa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Työtuomioistuimelle esitettyjen todistajanlausuntojen mukaan sopimusta on käytännössä sovellettu huolinta-alalla niin, että työsopimusosapuolet ovat keskenään sopineet varallaolosta ja sen korvaamisesta, jolloin korvauksen määrä on voinut olla pienempi kuin puoli palkkaa. Toisaalta yksilöityä selvitystä sellaisista tapauksista, joissa työehtosopimuksen mukainen varallaolokorvaus olisi suoraan työehtosopimuksen perusteella maksettu myös muusta kuin asuntovarallaolosta, ei ole esitetty. Varallaolojärjestelyjä on käytetty siinä määrin yleisesti, että pitkään jatkuneen soveltamiskäytännön on täytynyt tulla myös kantajaliiton tietoon. Kuitenkaan sitä ei ole riitautettu ennen nyt esillä olevaa tapausta.

Kantaja on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon TT:1993-108, jossa on tulkittu konttoritoimihenkilöiden ja liikenteenjärjestäjätoimihenkilöiden työehtosopimuksen samansisältöistä varallaolomääräystä. Työtuomioistuin sille tuon asian yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella katsoi, ettei työehtosopimuksen mukaisen varallaolokorvauksen maksaminen aina edellyttänyt toimihenkilön oleskelua tietyssä työnantajan tiedossa olevassa paikassa. Koska tuomio koskee eri alan työehtosopimusta ja siinä arvioitavana olleeseen varallaolojärjestelyyn liittyi erityispiirteitä, tuomiosta ei ole saatavissa välitöntä johtoa nyt kysymyksessä olevan tulkintaerimielisyyden ratkaisemiseen.

Huolinta-alan työehtosopimuksen sopimushistoriasta ja soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo sopijapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan työehtosopimuksen 10 §:ssä on sovittu varallaolokorvauksesta vain niiden tilanteiden varalle, että toimihenkilö on ollut velvollinen oleskelemaan asunnossa tai muussa tietyssä paikassa päivystysvalmiudessa. Muunlaisen varallaolon korvaamisesta työnantajan ja työntekijän on keskenään sovittava noudattaen työaikalain 5 §:n säännöksiä.

Kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden varallaolojärjestely ei ole edellyttänyt oleskelemista asunnossa tai muualla päivystysvalmiudessa työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Nurminen Logistics Oyj ei siten ole rikkonut työehtosopimusta sopiessaan kyseisten toimihenkilöiden kanssa työehtosopimuksen 10 §:ssä määrättyä alemmasta varallaolokorvauksesta. Näin ollen myöskään Erityspalvelujen Työnantajaliitto ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on voinut tukea vaatimuksiaan työehtosopimuksen sanamuotoon. Asia on muutoinkin ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.