Labor court dismisses union objection; collective agreement cannot override statutory standby pay rules.

Lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko osapuolten välisellä työehtosopimuksella sovittu pätevästi siitä, että varallaoloa ei lueta työajaksi. Lisäksi lausuntoasiassa oli kysymys siitä, oliko työehtosopimuksella voitu työntekijöitä sitovasti sopia varallaolon korvaamisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 32

KUULTAVAT

Palvelualojen Toimialaliitto ry, Helsinki

Blue1 Pilots Association ry, Vantaa

ASIA

Vantaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa (A / Blue1 Oy, entinen Oy Air Botnia Ab)

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.12.2005

Pääkäsittely 8.2.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen Toimialaliitto ry:n ja Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistys ry:n (nykyisin Blue1 Pilots Association ry) välillä 24.3.2003 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Työaika

8.1. Liikennelentäjän työaika on 120 tuntia kolmen viikon jaksossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8.9 Standby-miehistöt

Yhtiöllä on mahdollisuus suunnitella varallaolo jokaiselle lentäjälle.

Vuorot jaetaan oikeudenmukaisesti kaikkien lentäjien kesken.

Lentäjän on oltava 60 minuutin valmiudessa.

Vuoro saa olla enintään 8 tuntia ja se päättyy enintään 20 tuntia varallaolovuoron alkamisen jälkeen.

Varallaolon jälkeinen night stop / yöpyminen on sallittu, mikäli seuraavana päivänä on suunniteltu työvuoro.

Vuoro lasketaan työajaksi OM-A:n mukaisesti.

Työntekijällä voi olla enintään 15 varallaolopäivää vuodessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut Blue1 Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvauksena stand by -vuorojen tekemisestä enintään 5 365,50 euroa viivästyskorkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.

Perusteet

A:n työsuhteessa noudatettavan Palvelualojen Toimialaliiton ja Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistyksen välisen työehtosopimuksen "Standby-miehistöt" koskevassa kohdassa 8.9 on sovittu siitä, että yhtiöllä on mahdollisuus suunnitella varallaolo jokaiselle lentäjälle. Yhtiö oli tämän perusteella yksipuolisesti määrännyt A:lle stand by -vuoroja 1.1.2003 - 5.1.2004 väliseksi ajaksi. A oli tehnyt työnantajan määräämät vuorot. Yhtiö oli teettänyt stand by -vuoroja niitä vastustaneilla lentäjillä irtisanomisen uhalla.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan TT:2004-1 vahvistanut, että edellä mainittu työehtosopimuksen määräys ei ollut Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistyksen jäseniä sitova. Työtuomioistuin oli katsonut, että Air Botnia Oy:n Lentäjäyhdistys yksittäisenä yrityskohtaisena työntekijöiden yhdistyksenä ei ollut sellainen työaikalain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhdistys, jonka toimintapiiri käsittää koko maan ja joka siten voisi sopia toisin työaikalain 5 §:ssä säädetystä varallaolosta. Tuomion mukaan mainitun yhdistyksen solmiman työehtosopimuksen varallaoloa koskevat sopimusmääräykset, sikäli kuin niillä on sovittu työnantajan oikeudesta määrätä yksipuolisesti varallaolosta jokaiselle lentäjälle, eivät ole yhdistyksen jäseniä velvoittavia, ja niiden sijaan tulevat sovellettaviksi lain pakottavat säännökset.

Työaikalain 5 §:n mukaan työnantajan ja työntekijän tulee sopia varallaolosta ja samalla siitä suoritettavasta korvauksesta. Yhtiö oli yksipuolisesti ilman pätevää sopimusta määrännyt A:lle stand by -vuoroja. Kysymys ei ollut sopimukseen perustuvasta työaikalain 5 §:ssä tarkoitetusta varallaolosta, vaan A:n suorittamat vuorot tuli lukea hänen työajakseen ja niistä tuli suorittaa korvaus.

Työehtosopimuksen 8.9 kohdan mukaan stand by -vuoro saa olla enintään 8 tuntia ja se päättyy enintään 20 tuntia varallaolovuoron alkamisen jälkeen. Varallaolovuoron ollessa siis enintään 8 tuntia lentäjän tuli kuitenkin olla stand by -vuoron alkaessa valmis olemaan varalla ja töissä lentovuorossa yhteensä seuraavat 20 tuntia. Työnantajan tulkinnan mukaan edellä mainitussa 20 tunnissa ei oteta huomioon aikaa, joka kuluu töihin kutsumisen ja töiden aloittamisen välillä. Tämä aika tulisi kuitenkin lukea varallaoloksi, ellei sitä katsota suoraan työajaksi. Mainittuna väliaikana lentäjä saattoi saada uuden kutsun lentovuoroon.

Jos stand by -vuoroja pidettiin työaikalain 5 §:n mukaisena varallaolona eikä työaikana, tuli korvauksen määrässä joka tapauksessa ottaa huomioon lentäjän työn erityispiirteet ja se, että työehtosopimuksen 8.9 kohdan mukaan varallaolevan lentäjän tulee olla 60 minuutin valmiudessa. Tämä tarkoitti sitä, että työntekijän on oltava lentokentällä työvaatteet päällä 60 minuutin sisällä. Lentäjien olosuhteissa stand by -vuoro oli, ottaen huomioon siitä työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset, kohtuullista varallaolokorvausta määrättäessä verrattavissa ainakin varallaoloon asunnossa ellei työssäoloon vastaavaan aikaan.

Koska työtuomioistuin oli edellä mainitulla tuomiollaan todennut työehtosopimuksen 8.9 kohdan kysymyksessä olleen määräyksen yhdistyksen jäseniä sitomattomaksi, seurasi tästä, ettei saman kohdan maininta stand by -vuoron laskemisesta työajaksi OM-A:n mukaisesti ollut lentäjiä sitova sopimus siitä, miten yhtiön määräyksestä tehdyt stand by -vuorot korvataan. Viimeksi mainittu työehtosopimuksen kohta tarkoitti samalla tavalla kuin työtuomioistuimen nimenomaisesti lentäjiä sitomattomaksi katsoma kohta, sitä, että mainittu yhdistys oli sopinut varallaolon korvaamisesta toisin kuin työaikalain 5 §:ssä säädettiin, koska tämä yhtiön soveltama sopimusmääräys ei merkinnyt kohtuullista korvausta varallaolosta. Kuten jo edellä on todettu, varallaolo ei tullut yhtiön soveltaman määräyksen nojalla lainkaan korvatuksi.

A:lla on siten oikeus korvaukseen tekemistään stand by -vuoroista. Kanteessa esitetty vaatimuksen määrä oli laskettu A:n vuoden 2003 peruspalkan mukaisen keskituntipalkan perusteella olettaen, että hän oli tehnyt 15 stand by -vuoroa kukin kestoltaan 16 tuntia ajalla 1.1.2003 - 5. 1.2004.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Blue 1 Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Blue1 Oy on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 8.9 kohta koskee stand by -miehistöjä ja tarkoittaa sitä, että lentäjä on tavoitettavissa puhelimitse stand by -vuoronsa aikana ja kutsuttavissa 60 minuutin varoajalla töihin. Stand by -vuoron tarkoittama varallaolo katkeaa töihin kutsumiseen. Yhtiössä noudatetussa stand by -järjestelmässä työntekijällä ei ole velvollisuutta olla asunnossaan tai muussa paikassa tavoitettavissa stand by -vuoron aikana, vaan lentäjällä on ollut oikeus valita oleskelupaikkansa vapaasti. Kysymyksessä on siten ollut niin sanottu vapaamuotoinen varallaolo. Stand by -vuoroa ei voida lukea työajaksi, eikä sitä ole sellaiseksi työehtosopimuksessa sovittu.

Varallaolon korvaamisesta on työehtosopimuksen 8.9 kohdassa sovittu, että vuoro lasketaan työajaksi OM-A:n mukaisesti. OM-A:n mukaan stand by -vuorosta on katsottu työajaksi puolet vuoron ensimmäiset neljä tuntia ylittävästä ajasta. Tämä työajaksi laskettava aika vähentää lentäjien kolmeviikkoisjaksossa laskettavaa 120 tunnin työaikaa. Stand by -vuoroa on käsitelty yhtiössä normaalina työvuorona eli vuoro ei ole vähentänyt myöskään työntekijän vapaapäivien määrää.

A on yhdistyksensä kautta sopinut pätevästi varallaolon korvaamisesta ja hän on myös saanut tämän korvauksen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1) Onko kanteessa tarkoitetussa työehtosopimuksessa sovittu pätevästi, että stand by -vuoroa ei lueta työajaksi?

2) Työtuomioistuin on kanteessa tarkoitetussa tuomiossaan vahvistanut, että työehtosopimuksen kohdan 8.9 varallaoloa koskeva sopimusmääräys "yhtiöllä on mahdollisuus suunnitella varallaolo jokaiselle lentäjälle" ei ole mainitun lentäjäyhdistyksen jäseniä sitova.

Seuraako tästä, että työehtosopimuksen saman kohdan sopimusmääräys "vuoro lasketaan työajaksi OM-A:n mukaisesti" on yhdistyksen jäseniä sitomaton?

Jos stand by -vuorot katsotaan vapaamuotoiseksi varallaoloksi, onko viime mainittu sopimusmääräys yhdistyksen jäseniä sitomaton siksi, että yhdistys on siinä sopinut vapaamuotoisen varallaolon korvaamisesta toisin kuin työaikalain 5 §:ssä säädetään? Vai onko sanottu määräys tässä tapauksessa yhdistyksen jäseniä edelleen sitova sopimusehto tehtyjen stand by -vuorojen (vapaamuotoisten varallaolon) korvauksesta?

Olisiko sanottu määräys sitomaton, jos stand by -vuorot katsottaisiin ns. asuntovarallaoloksi?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Palvelualojen Toimialaliitolle ja Blue1 Pilots Association ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Palvelualojen Toimialaliiton on todennut lausunnossaan seuraavaa:

Työtuomioistuin on antanut 5.1.2004 ratkaisun TT:2004-1, jossa se on katsonut, ettei Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistys ollut sellainen työaikalain 8 luvun 40 §:n tarkoittama valtakunnallinen yhdistys, joka voi pätevästi sopia työehtosopimuksella toisin työaikalain tarkoittamasta varallaolosta.

A ja useat muut Blue1 Oy:n palveluksessa olevat/olleet lentäjät ovat Vantaan käräjäoikeuteen jättämässään haastehakemuksessa katsoneet, että edellä mainitun työtuomioistuimen ratkaisun perusteella työnantaja ei ole saanut, Palvelualojen Toimialaliiton ja Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistyksen välillä 24.3.2003 allekirjoitettuun työehtosopimukseen ja sen kohtaan 8.9 vedoten, määrätä lentäjiä tekemään ns. stand by -vuoroja. Lentäjät ovat katsoneet, että kyseinen stand by -järjestelmä on työaikalaissa tarkoitettu asuntovarallaolojärjestelmä. Palvelualojen Toimialaliitto katsoo, että kyseessä ei ole ollut asuntovarallaolo vaan ns. vapaamuotoinen varallaolo.

Työaikalain 2 luvun 5 §:n mukaan:

"Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoaikaa ei lueta työaikaan."

Blue1 Oy:ssä noudatetussa stand by - järjestelmässä työntekijällä ei ole ollut velvollisuutta olla asunnossaan tai muussa etukäteen määrätyssä paikassa tavoitettavissa stand by -vuoron aikana. Lentäjällä on ollut oikeus valita oleskelupaikkansa vapaasti, kunhan hän on ollut 60 minuutin valmiudessa (eli työnantajan tavoitettavissa puhelimitse). Kyseessä on selkeästi ollut ns. vapaamuotoinen varallaolo.

Varallaoloa ei lueta työajaksi, vaan se katsotaan työntekijän vapaa-ajaksi, jonka aikana työntekijä on sitoutunut olemaan työnantajan tavoitettavissa ja käytettävissä.

Blue1 Oy:ssä on työehtosopimuksen mukaisesti ja viranomaismääräyksiin perustuen, laskettu tietty tuntimäärä stand by:sta työajaksi. Järjestelmä on toiminut niin, että jos lentäjällä on esim. 8 tunnin stand by-vuoro, lasketaan tästä työajaksi 2 h, vaikka hän ei tekisi ko. vuoron aikana työtä lainkaan. Laskentakaava on seuraava: stand by -tunneista vähennetään aina ensin 4 h ja jäljelle jäävästä tuntimäärästä lasketaan 50 %:a työajaksi.

Tämä työajaksi laskettava aika vähentää lentäjien 3 viikkoisjaksoissa laskettavaa 120 tunnin työaikaa. Stand by-vuoroa on käsitelty yhtiössä normaalina työvuorona eli vuoro ei ole vähentänyt myöskään työntekijän vapaapäivien määrää.

Voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan tietty osuus stand by-vuorosta laskettiin työajaksi siten kuin edellä on kerrottu. Lentäjillä on ko. työehtosopimuksen palkkataulukon mukainen kuukausipalkka ja 120 tunnin säännöllinen työaika kolmiviikkoisjaksoissa. Stand by-vuorosta laskettava työaika on vähennetty 120 tunnin tuntimäärästä, joten lentäjät ovat tosiasiassa saaneet näiltä laskennallisilta työvuoron tunneilta korvauksen. Korvauksen suuruus voidaan lasketa kertomalla työajaksi laskettava aika lentäjän tuntipalkalla.

Mikäli lentäjä on kutsuttu työhön stand by-vuorosta, on hänen tekemäänsä työtä käsitelty normaalina työnä ja siitä on maksettu työehtosopimuksen mukainen palkka ja aika on laskettu työajaksi kokonaisuudessaan. Selvää on, että työhön käytetty aika ei ole enää ollut stand by-aikaa. Stand by-vuoro on päättynyt siihen, kun lentäjälle on soitettu ja ilmoitettu työstä.

Esimerkinomaisesti voidaan todeta, että jos lentäjälle on merkitty 8 h stand by-vuoro ja hänelle soitetaan 6 tunnin kuluttua stand by:n alkamisesta, olisi stand by-ajasta laskettu 1 h työajaksi, sillä jokaisesta toteutetusta stand by-vuorosta/stand by-ajasta vähennetään ensin 4 tuntia pois ja jäljelle jäävistä tunneista 50 % katsotaan työajaksi.

Lopuksi

Yllä lausutun perusteella Palvelualojen Toimialaliitto katsoo,

1) että kanteessa (Vantaan käräjäoikeus) tarkoitetussa työehtosopimuksessa on sovittu pätevästi, että stand by-vuoroa ei lueta työajaksi ja

2) että kyseisessä työehtosopimuksessa kohdassa 8.9 oleva sopimusmääräys "vuoro lasketaan työajaksi OM-A:n mukaisesti" on yhdistyksen jäseniä sitova.

Jos työtuomioistuin katsoo, kuten lausuman antaja, kyseessä olevan vapaamuotoinen varallaolo, on edellä mainittu sopimusmääräys edelleen yhdistyksen jäseniä sitova sopimusehto, koska siinä ei ole sovittu varallolon korvaamisesta toisin kuin työaikalain 5 §:ssä säädetään.

Blue1 Pilots Association ry on todennut lausunnossaan seuraavaa:

Kysymys nro 1:

Kysymys nro 2:

Koska lentäjäyhdistyksellä ei edellä todetulla tavalla ole ollut toisin sopimisen oikeutta työaikalain ehdottomiin määräyksiin nähden, on luonnollisesti sopimuskohdan 8.9 sopimusmääräys, joka koskee stand by:n korvaamista, "vuoro lasketaan työajaksi OM-A:n mukaisesti" yhdistyksen jäseniä sitomaton.

Mikäli stand by-vuoro katsottaisiin vapaamuotoiseksi varallaoloksi, on sopimusmääräys yhdistyksen jäseniä sitomaton siksi, että korvaus tulee määritellä työaikalain mukaisesti työnantajan ja työntekijän kesken. Blue1 Pilots Association ry:n kanta on, että määräys ei lentäjäyhdistyksen toisin sopimista koskevan oikeuden puuttumisen vuoksi voi olla yhdistyksen jäseniä (edelleen) sitova sopimusehto.

Mikäli stand by-vuorot katsottaisiin asuntovarallaoloksi, olisi sanottu määräys sitomaton siksi, että työaikalain 2 luvun 5.2 §:ssä on annettu ohje asuntovarallaolon korvausperusteista, jota sanottu määräys ei täytä, ja myös tässä tapauksessa korvauksesta on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, onko Palvelualojen Toimialaliiton ja Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistyksen välillä solmitun työehtosopimuksen 8.9 kohdassa sovittu pätevästi siitä, että stand-by vuoroa ei lueta työajaksi. Lisäksi lausuntopyynnössä on kysymys siitä, ovatko mainittuun työehtosopimuksen kohtaan sisältyvät varallaolon korvaamista koskevat määräykset Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistyksen jäseniä sitomattomia.

Varallaolon korvaamisesta yhtiössä sekä varallaolon korvaamisesta sopimisesta on työtuomioistuimessa toimitetussa pääkäsittelyssä kuultu Palvelualojen Toimialaliiton puolesta todistajina henkilöstöpäällikkö B:tä ja lentokapteeni C:tä sekä Blue1 Pilots Association ry:n puolesta lentokapteeni D:tä.

Työtuomioistuin toteaa, että työaikalain 5 § sisältää varallaoloa koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua töihin. Varallaoloaikaa ei mainitun lainkohdan mukaan lueta työaikaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä suoritettavasta korvauksesta. Lainkohdassa on todettu seikat, jotka tulee ottaa huomioon korvauksen määrässä.

Työaikalain 40 §:n 1 momentin mukaan työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus sopia toisin muun muassa siitä, mitä lain 5 §:ssä on säädetty. Työtuomioistuin on tuomiollaan TT:2004-1 katsonut, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen työntekijäpuolelta solminut Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistys ei ole sellainen työaikalain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhdistys, joka voisi sopia varallaolosta toisin kuin mitä työaikalain 5 §:ssä on säädetty. Työtuomioistuin onkin tuomiossaan katsonut, että työehtosopimuksen varallaoloa koskevat sopimusmääräykset, sikäli kuin niillä on sovittu työnantajan oikeudesta määrätä yksipuolisesti varallaolosta jokaiselle työntekijälle, eivät ole yhdistyksen jäseniä velvoittavia, ja niiden sijaan tulevat sovellettaviksi työaikalain pakottavat säännökset.

Työtuomioistuimen tuomion mukaan ei siten ole mahdollista, että työnantaja voisi työehtosopimuksen 8.9 kohdan määräyksen nojalla yksipuolisesti määrätä kunkin työntekijän varallaolosta, vaan tältä osin tulee noudattaa työaikalain 5 §:n säännöksiä. Tämä merkitsee sitä, että varallaolosta on sovittava työnantajan ja työntekijän välillä. Tällaista sopimusta varallaolosta ei tarvitse tehdä määrämuodossa, joten se voi olla suullinen, kirjallinen taikka hiljaisesti syntynyt. Työntekijä voi antaa suostumuksensa varallaoloon työsopimuksessa, joka kerta erikseen tai sopimuksella, joka kattaa kestoltaan määrätyn ajan (ks. Tiitinen, Kröger, Lonka ja Paanetoja, Työaikalaki, Helsinki 1996 s. 83).

Varallaolosta sopimisen yhteydessä tulee työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaan sopia varallaolosta suoritettavasta korvauksesta. Varallaolokorvauksesta voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välillä ottaen huomioon lainkohdassa mainitut seikat. Varallaolokorvaus voidaan sopia suoritettavaksi rahana, vapaa-aikana tai sopia varallaolon lukemisesta työajaksi kokonaan tai osittain.

Jos työnantajan ja työntekijän välillä on tavalla tai toisella syntynyt sopimus varallaolosta, ei työtuomioistuimen mielestä estettä ole sille, että työnantaja ja työntekijä samassa yhteydessä sopivat siitä, että varallaolo korvataan työehtosopimusosapuolten välillä tehdyn sopimuksen mukaan esimerkiksi siten, kuin työehtosopimuksen 8.9 kohdassa on sovittu.

Työaikalain 5 §:n 1 momentin mukaan varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Mikäli stand by -vuoro katsotaan mainitun lainkohdan mukaiseksi varallaoloksi, kuten työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan katsonut, työehtosopimuksen määräys siitä, ettei kyseistä vuoroa lueta työajaksi, on työaikalain mukainen.

Asuntovarallaolon korvaamisesta työaikalain 5 §:n 2 momentissa on säädetty, että työntekijän asunnossa käytetystä ajasta on vähintään puolet korvattava joko rahassa tai vastaavalla säännöllisenä työaikana annettavalla vapaa-ajalla. Jos stand by -vuoro katsottaisiin tällaiseksi asuntovarallaoloksi, A ja Blue 1 Oy eivät ole voineet keskenään sopia A:n kannalta tätä epäedullisemmista ehdoista. Myöskään Oy Air Botnia Ab:n Lentäjäyhdistys ei ole työaikalain 41 §:n säännöksen perusteella voinut jäseniään sitovasti sopia toisin kuin työaikalain 5 §:n 2 momentissa on asuntovarallaolon korvaamisesta sovittu.

Vastauksena käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esittämiin kysymyksiin työtuomioistuin edellä esitetyillä perusteilla lausuntonaan toteaa ensiksi, että työehtosopimukseen osalliset eivät sinänsä ole voineet sopia työaikalain 4 ja 5 §:stä poikkeavasti siitä, mikä on työajaksi tai varallaoloksi katsottavaa aikaa. Työtuomioistuin on aiemmin mainitussa tuomiossaan TT 2004:1 lähtenyt siitä, että kysymyksessä olevat stand by -vuorot ovat varallaoloksi luettavaa aikaa. Työaikalain 4 §:stä seuraa, että jos työntekijällä ei ole velvollisuutta olla työpaikalla työnantajan käytettävissä, valmiusvelvoitteen alainen aika ei ole työaikaa.

Käräjäoikeuden toisen kysymyksen johdosta työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimukseen osalliset eivät ole voineet sopia työnantajan oikeudesta määrätä yksipuolisesti varallaolosta, vaan asiasta on tullut edellä todetuin tavoin sopia työnantajan ja työntekijän kesken ja samassa yhteydessä on tullut sopia myös varallaolon korvaamisesta. Osapuolet ovat tällöin voineet sopia siitä, että vapaamuotoinen varallaolo korvataan kuten työehtosopimuksen 8.9 kohdassa on sovittu. Jos stand-by -vuorot katsotaan asuntovarallaoloksi, eivät työehtosopimukseen osalliset ole voineet sopia sen korvaamisesta työaikalain 5 §:n 2 momentista poikkeavasti, joten määräys tässä tapauksessa on kysymyksessä olevia työntekijöitä sitomaton.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, H. Rautiainen, Niskanen, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.