Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään työssä käytettävien henkilönsuojainten ominaisuuksista, arvioinnista ja valinnasta sekä suojainten turvallisesta käytöstä työssä.

Sen lisäksi, mitä tässä asetuksessa säädetään, noudatetaan, mitä henkilönsuojainten käytöstä tietyssä työssä erikseen säädetään.

Henkilönsuojaimella tarkoitetaan tässä asetuksessa sellaisia välineitä ja varusteita sekä niiden lisäosia ja -varusteita, jotka on tarkoitettu työntekijän käytettäväksi tai pidettäväksi suojaamaan yhdeltä tai useammalta hänen turvallisuuteensa tai terveyteensä kohdistuvalta vaaralta työssä.

Henkilönsuojaimella ei kuitenkaan tarkoiteta

tavanomaisia työvaatteita, joita ei ole suunniteltu erityisesti suojaamaan työntekijän turvallisuutta ja terveyttä;

itsepuolustus- tai karkotusvälineitä;

kannettavia laitteita vaarojen ja häiriöiden havaitsemiseksi.

Työnantajan on huolehdittava, että henkilönsuojaimia käytetään työssä, jollei vaaraa voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä.

Työnantajan on annettava henkilönsuojain työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön, ellei olosuhteista muuta johdu. Jos henkilönsuojainta käyttää useampi kuin yksi henkilö, on työnantajan ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta henkilönsuojain on eri henkilöiden käytössä turvallinen, terveellinen ja hygieeninen.

Työssä saadaan käyttää vain sellaisia henkilönsuojaimia, jotka täyttävät niitä koskevat erikseen säädetyt vaatimukset.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, työnantajan on huolehdittava, että työssä käytettävät henkilönsuojaimet

suojaavat työntekijää niiltä työn vaaroilta, johon suojain on tarkoitettu, ilman, että suojaimen käyttö itsessään aiheuttaa muuta vaaraa;

ovat työolosuhteisiin sopivat;

ovat ergonomian vaatimusten mukaisia ja työntekijän terveydentilan huomioon ottavia;

sopivat työntekijälle, kun tarvittavat säädöt on tehty.

Jos työssä esiintyy useampi vaara, joka edellyttää henkilönsuojaimen käyttöä, on työnantajan huolehdittava, että samanaikaisesti käytettävien suojainten on sovittava yhteen siten, että ne edelleen suojaavat kyseisiltä vaaroilta.

Työnantajan on ennen henkilönsuojainten valintaa arvioitava, täyttääkö työntekijälle annettava henkilönsuojain 4 §:ssä säädetyt vaatimukset. Tässä tarkoituksessa työnantajan on

arvioitava ne työssä esiintyvät vaarat, joita ei voida välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla toimenpiteillä;

määriteltävä henkilönsuojaimilta vaadittavat ominaisuudet ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetut vaarat sekä itse suojaimen käytöstä aiheutuvat vaarat ja haitat;

vertailtava saatavilla olevien henkilönsuojainten ominaisuuksia vaadittaviin ominaisuuksiin.

Työnantajan on 1 momentin tarkoitetussa arvioinnissa otettava huomioon liitteet I–III kyseisen työn ja työpaikan olosuhteet huomioiden.

Arviointi on tarkistettava, kun olosuhteissa tai arviointiin vaikuttavissa muissa tekijöissä tapahtuu muutoksia.

Työnantajan on riittävän tarkasti määritettävä henkilönsuojainten käyttö, erityisesti niiden käyttöjakson pituus. Tällöin on otettava huomioon vaaran vakavuus, altistumisen toistuvuus, työntekijän työskentelypisteen erityispiirteet, työn kuormittavuus sekä suojainten suojaustehokkuus.

Työnantajan on huolehdittava, että henkilönsuojaimia säilytetään, puhdistetaan, huolletaan ja korjataan siten, että suojain säilyttää suojausominaisuutensa ja on työntekijän käytössä turvallinen, terveellinen ja hygieeninen. Tarvittaessa suojaimet on uusittava.

Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työssä käytettävästä henkilönsuojaimesta ja sen turvallisesta käytöstä sekä niistä vaaroista, joilta henkilönsuojain on tarkoitettu suojaamaan.

Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että työntekijälle annetaan opetusta ja ohjausta henkilönsuojainten oikeaan ja turvalliseen käyttöön ennen työn aloittamista. Työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta on tarvittaessa täydennettävä.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2021.

Tällä asetuksella kumotaan henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä annettu valtioneuvoston päätös (1407/1993) .