Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään kuntien digitalisaation edistämiseen osana kuntien kannustinjärjestelmiä osoitetun valtionavustuksen valtion talousarvion mukaisesta myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.

Valtionavustusta voidaan myöntää digitalisaatiota edistäviin hankkeisiin, jotka ovat kuntien toimintatapoja tai palveluprosesseja uudistavia sekä niiden laatua ja vaikuttavuutta parantavia.

Avustuksen myöntämisessä arvioidaan erityisesti hankkeiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttavuuden toteutumista sekä hankkeiden yleistä merkitystä kuntien kannalta.

Valtionavustusta voidaan myöntää kunnalle tai useammalle kunnalle yhdessä.

Jos hankkeen toteuttamiseen sitoutuu useampi kunta, avustus voidaan myöntää ja maksaa sille kunnalle tai kuntayhtymälle, joka on sitoutunut vastaamaan valtionavustuksen käytöstä koko hankkeessa ( hankehallinnoija ). Jos tuki myönnetään hankehallinnoijalle, sen on tehtävä valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu sopimus muiden hanketta toteuttavien tahojen kanssa.

Myönnettävän valtionavustuksen enimmäismäärä voi olla enintään 85 prosenttia hankkeen valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista. Enimmäismäärää laskettaessa kustannuksiin ei hyväksytä arvonlisäveron osuutta.

Valtionavustukseen oikeuttavia, hyväksyttäviä kustannuksia ovat hankkeesta aiheutuvat

henkilöstökustannukset;

matkakustannukset;

toimitilojen vuokrat;

ostetun tai käyttöluvalla hankitun tutkimuksen, tietämyksen ja konsultoinnin sekä muiden vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten;

suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset sekä muut toimintakustannukset.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole aineellisista investoinneista tai laitteistojen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.

Ohjelmistolisenssien ja muiden aineettomien investointien kustannukset ovat hyväksyttäviä vain siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä kehittämishankkeen toteuttamiseksi.

Kunnan tai kuntayhtymän omien toimintayksiköiden veloittamien kustannusten on oltava kirjanpidon toteutuneisiin menoihin perustuvia.

Valtionavustusta haetaan valtiovarainministeriöltä ministeriön erikseen ilmoittamalla tavalla ja ilmoittamana ajankohtana.

Hakemuksesta on käytävä ilmi hankkeen

tavoitteet, niiden saavuttamiseksi suunnitellut toimenpiteet ja tavoiteltavat tulokset;

tulosten hyödyntämistä ja levittämistä koskeva suunnitelma;

toteuttamisen aikataulu ja organisointi;

hakija ja muut hankkeen toteuttamiseen osallistuvat tahot sekä hankehallinnoija, jos kyseessä on kuntien yhteishanke, jossa tällainen on nimetty;

kokonaisrahoitus, arvio osallistujatahojen rahoitusosuuksista sekä arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset;

suhde muihin kohdealueen keskeisiin hankkeisiin ja niiden toteutukseen.

Valtionavustuksen käytön ehtona on, että

avustuksen saajat sitoutuvat kokemusten jakamiseen hankkeen toteutusvaiheessa;

hankkeen tuloksia kuvaavat tiedot ovat myös muiden kuntien hyödynnettävissä;

hankkeella on erillinen projektikirjanpito.

Avustuksen myöntää valtiovarainministeriö. Avustuspäätöksessä voidaan asettaa tarkentavia ehtoja ja rajoituksia avustuksen käytölle ja maksamiselle.

Valtionavustuksen saajan on laadittava valtiovarainministeriölle ministeriön ilmoittamalla tavalla selvitys hankkeella saavutetuista tuloksista ja hankkeen vaikuttavuudesta, muuttuneista toimintatavoista, tulosten hyödynnettävyydestä muissa kunnissa sekä hankkeen toteuttamisesta ja sen kustannuksista. Selvitykseen on liitettävä tilintarkastajan lausunto avustuksen käytöstä. Selvitys on annettava valtionavustuspäätöksessä ilmoitettavan määräajan kuluessa hankkeen päättymisestä. Jos avustus on myönnetty hankehallinnoijalle, tulee tämän huolehtia selvityksen toimittamisesta valtiovarainministeriölle.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2019.