Yleisvaaralliset tartuntataudit

Yleisvaarallisia tartuntatauteja ovat

EHEC-bakteerin aiheuttama tauti;

hepatiitti A;

hepatiitti E;

A-tyypin influenssaviruksen H5N1- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti;

isorokko;

kolera;

kuppa;

kurkkumätä;

lavantauti, pikkulavantauti ja muu salmonelloihin kuuluvan bakteerin aiheuttama tauti;

meningokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;

pernarutto;

polio;

rutto;

SARS ja MERS;

shigellapunatauti;

tuberkuloosi;

tuhkarokko;

Ebola, Lassa, Marburg, Krimin-Kongon verenvuotokuume ja muut virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet.

Valvottavia tartuntatauteja ovat

botulismi;

Creutzfeldt-Jakobin tauti;

ekinokokkoosi;

hemofiluksen aiheuttamat vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;

hepatiitti B;

hepatiitti C;

hinkuyskä;

hiv-infektio;

sukupuoliteitse leviävät klamydiainfektiot;

keltakuume;

legionelloosi;

listerioosi;

lepra ja muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi;

malaria;

pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;

puutiaisaivokuume;

vesikauhu (raivotauti);

rotavirusinfektio;

sankkerit;

sikotauti;

tetanus;

tippuri;

vihurirokko.

Sosiaali- ja terveysministeriön on

huolehdittava väestölle suunnatun tartuntatautien torjunnan edellyttämän terveysneuvonnan ja valtakunnallisen tiedottamisen toteutumisesta;

seurattava ja edistettävä Suomessa suoritettavaa ja kansainvälistä tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvää tieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista;

suoritettava sosiaali- ja terveysministeriölle tartuntatautien ehkäisemiseksi erikseen säädetyt tehtävät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on

seurattava tartuntatautien vastustamistyön toteutumista ja tehtävä sosiaali- ja terveysministeriölle esityksiä toimenpiteistä tartuntatautien ehkäisemiseksi;

harjoitettava tartuntatauteihin liittyvää tieteellistä tutkimusta sekä suoritettava ja kehitettävä tartuntatautien vastustamistyössä tarvittavia laboratoriotutkimuksia;

annettava kuntien tartuntatautien torjuntatyöstä vastaaville toimielimille ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymille asiantuntija-apua tartuntatautiepidemioiden selvittämisessä ja hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa;

järjestettävä tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvää koulutusta;

tiedotettava ajankohtaisesta tartuntatautitilanteesta sairaanhoitopiirien kuntayhtymille, laboratorioille ja terveyskeskuksille;

annettava tietoja sosiaali- ja terveysministeriölle, aluehallintovirastoille, puolustusvoimille, Rajavartiolaitokselle ja kansainväliseen tartuntatautitietojen vaihtoon;

osallistuttava tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvään kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön;

suoritettava sille säädetyt tai sosiaali- ja terveysministeriön määräämät tartuntatautien vastustamistyöhön liittyvät tehtävät.

Aluehallintoviraston on

tehtävä tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriölle esityksiä toimenpiteistä tartuntatautien ehkäisemiseksi;

suoritettava aluehallintovirastolle tartuntatautien ehkäisemiseksi erikseen säädetyt tai määrätyt tehtävät.

Tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnallisen toimielimen ja kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin on

huolehdittava tartuntatautien ehkäisyyn liittyvästä terveysneuvonnasta;

huolehdittava suonensisäisesti huumeita käyttävien käyttövälineiden vaihtamisesta tartuntatautien torjunnan edellyttämän tarpeen mukaan.

Lääkärin ja hammaslääkärin on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus yleisvaarallisista ja valvottavista tartuntataudeista. Ilmoitusta ei kuitenkaan tehdä seuraavista taudeista

hinkuyskä;

muu salmonelloosi kuin lavantauti tai pikkulavantauti;

pneumokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;

puutiaisaivokuume;

rotavirusinfektio;

hemofiluksen aiheuttama vaikea yleisinfektio ja aivokalvontulehdus;

sukupuoliteitse leviävä klamydiainfektio ja muut mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi.

Ilmoituksessa on oltava tartuntatautilain 29 §:ssä tarkoitettuina tietoina tiedot

potilaan tunnistetietojen lisäksi tiedot potilaan sukupuolesta, asuinkunnasta ja kansalaisuudesta;

tartunnan kulusta ja oireiden alkamisajankohdasta;

diagnoosin perusteista;

potilaan saamista rokotuksista;

hoitopaikasta.

Ilmoittajan on merkittävä ilmoitukseen yhteystietonsa ja allekirjoitettava se. Ilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa tapauksen toteamisesta. Erityisen kiireellisessä tapauksessa lääkärin on tehtävä alustava ilmoitus välittömästi puhelimitse terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Puhelimitse tehty alustava ilmoitus on vahvistettava kirjallisella ilmoituksella tapauksen varmistuttua. Tuberkuloosista on tehtävä ilmoitus silloin, kun tartunta on todettu ja kun hoito on päättynyt.

Hiv-infektiosta on tehtävä ilmoitus tartunnan toteamishetkellä, taudin saavuttaessa aids-vaiheen ja potilaan kuollessa. Hiv-infektiosta tehtävään ilmoitukseen on sisällytettävä arvio tartunta-ajasta ja -tavasta, kuolinsyystä sekä siitä, onko tartunnan saanut luovuttanut verta.

Laboratorion on tehtävä tartuntatauti-ilmoitus yleisvaarallisen ja valvottavan tartuntataudin mikrobilöydöksestä sekä muiden tartuntatautien osalta liitteessä 1 mainituista ilmoitettavista mikrobilöydöksistä ja mikrobien lääkeherkkyyksistä.

Tartuntatautilain 37 §:ssä tarkoitettuun alueelliseen lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteriin ja tartuntatautilain 39 §:ssä tarkoitettuun tapauskohtaiseen rekisteriin on talletettava tartuntatautilain 29 §:ssä tarkoitetut tiedot niistä mikrobilöydöksistä, jotka liitteen 1 mukaan on ilmoitettava mikrobilääkeresistenssiominaisuutensa perusteella. Näihin rekistereihin on talletettava tiedot myös muista alueella mahdollisesti esiintyvistä torjunnan kohteena olevista erityisen resistenttien mikrobien löydöksistä.

Laboratorion tartuntatauti-ilmoituksessa on oltava tartuntatautilain 29 §:ssä tarkoitettuina tietoina tiedot hoitopaikasta, näytteenottopäivämäärästä, tehdystä tutkimuslöydöksestä, mikrobin toteamistavasta ja ominaisuuksista, näytteen laadusta sekä ilmoittavan laboratorion nimi. Jos näyte on lähetetty muusta kuin ilmoittavasta laboratoriosta tai lähetetään jatkotutkimuksiin toiseen laboratorioon, myös näiden laboratorioiden nimet on ilmoitettava. Salmonella-, shigella- ja kampylobakteeri-infektioissa on ilmoitettava tieto tartuntapaikasta. Kun laboratorion löydös viittaa sellaiseen tartuntatautitapaukseen, josta hoitava lääkäri on velvollinen tekemään tartuntatauti-ilmoituksen, laboratorion on liitettävä omaan vastaukseensa tästä huomautus.

Laboratorion tartuntatauti-ilmoitus on tehtävä viimeistään kolmen päivän kuluttua löydöksen varmistumisesta.

Laboratorion tartuntatauti-ilmoitukseen on tartuntatautilain 29 §:n 2 momentin mukaisesti liitettävä liitteessä 2 mainitut mikrobikannat ja näytteet.

Tartuntatautilain 31 §:ssä tarkoitettuja kunnan eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettavia zoonooseja ja eläintautitapauksia ovat

vesikauhu (raivotauti) ja vesikauhuepäily;

pernarutto ja pernaruttoepäily;

bruselloosi-tartunta;

Mycobacterium bovis -tartunta;

Burkholderia mallei -tartunta;

psittakoosi;

EHEC-tartunta henkilöllä, joka on ollut kosketuksissa tuotantoeläimiin kotimaassa;

salmonellatartunta, Q-kuume tai leptospiroosi henkilöllä, joka asuu tai työskentelee tuotantoeläintilalla;

trikinoosi;

botulismi ja botulismiepäily;

A-tyypin influenssaviruksen H5N1- tai H7N9-alatyypin taikka muun uuden tai harvinaisen alatyypin aiheuttama tauti henkilöllä, joka asuu tai työskentelee siipikarjatilalla.

Tartuntatautilain 33 §:ssä tarkoitettuun vapaaehtoiseen otosseurantaan osallistuvat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköt antavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle yksilöityjä tietoja sekä tarvittaessa näytteitä potilaistaan tai asiakkaistaan seuraavista taudeista

sukupuolitaudit;

veriteitse tarttuvat ja huumeiden käyttöön liittyvät infektiot;

hengitystieinfektiot;

sikiön kehitykseen raskauden aikana vaikuttavat infektiot.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii otosseurannassa toimitetut näytteet 1 momentissa mainittujen tautien aiheuttajien ja niiden ominaisuuksien seuraamiseksi. Otosseurannassa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköiden on ilmoitettava tunnistetiedot tartuntatautilain 29 §:n 1 momentin mukaisesti. Toimitettaviin tietoihin on liitettävä lisäksi päivämäärä, henkilön ikä, sukupuoli, toimipisteen tunnistetiedot, mahdollisen näytteen näytelaatu ja näytteenottopäivämäärä sekä tautikohtaisesti tietoja tartunnan kulkuun vaikuttavista tekijöistä ja riskitekijöistä.

Erikoissairaanhoidon toimintayksiköiden on annettava säännöllisesti sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevaa tietoa sekä osallistuttava valtakunnallisiin hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyyttä koskeviin selvityksiin. Erikoissairaanhoidon toimintayksikkö osallistuu toimintansa luonteen edellyttämällä tavalla valtakunnalliseen hoitoon liittyvien infektioiden ilmaantuvuusseurantaan yhteistyössä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköiden on annettava säännöllisesti sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevia tietoja sekä osallistuttava niiden esiintyvyyttä ja torjuntaa koskeviin selvityksiin.

Raskaana olevalta otetaan terveystarkastuksen yhteydessä hänen suostumuksellaan verinäyte vastasyntyneen tartuntatautien ehkäisemiseksi.

Verinäytteestä tehdään tutkimus kupan ja hiv-infektion varhaiseksi toteamiseksi sekä hepatiitti B-viruksen toteamiseksi.

Tartuntatauti-ilmoitusten kaikki tiedot säilytetään tartuntatautirekisterissä samaa tartuntatautitapausta koskevien erillisten ilmoitusten yhdistämisen päättymistä, jäljempänä yhdistämisaikaväli , seuraavan vuoden loppuun saakka. Tämän jälkeen rekisterin tiedoista poistetaan potilaan nimi ja henkilötunnus muutetaan muotoon, jossa sitä ei voi tunnistaa.

Yhdistämisaikaväli on 50 vuotta, jos kyseessä on

lavantauti;

pikkulavantauti;

kuppa;

tuberkuloosi;

hepatiitti B;

hepatiitti C;

hiv-infektio;

muu mykobakteeritauti kuin tuberkuloosi;

hepatiitti D-viruksen aiheuttama tauti;

HTL-viruksen aiheuttama tauti;

Creutzfeldt-Jakobin tauti;

metisilliinille tai oksasilliinille resistentin Staphylococcus aureus -kannan (MRSA), vankomysiinille resistentin stafylokokkikannan (VRSA), vankomysiinille resistentin enterokokin (VRE) taikka III polven kefalosporiineille alentuneen herkkyyden omaavan Escherichia coli -kannan tai Klebsiella pneumoniae -kannan aiheuttama infektio;

karbapenemaasia tuottavan enterobakteerin (CPE) aiheuttama infektio.

Yhdistämisaikaväli on kolme vuotta, jos kyseessä on

ekinokokkoosi;

malaria;

Borrelia burgdorferi;

brusella;

veren tai selkäydinnesteen sieni- tai parasiittilöydös;

filaria;

skistosoma.

Yhdistämisaikaväli on kolme kuukautta, jos kyseessä on

meningokokin aiheuttama vaikea yleisinfektio tai aivokalvontulehdus;

tippuri;

Clostridium difficilen aiheuttama infektio;

hemofiluksen aiheuttama vaikea yleisinfektio tai aivokalvontulehdus;

sukupuoliteitse leviävä klamydiainfektio;

pehmeä sankkeri;

muu veren ja selkäydinnesteen bakteeri- tai viruslöydös;

astroviruksen, noroviruksen, rotaviruksen tai sapoviruksen aiheuttama tauti;

influenssaviruksen, parainfluenssaviruksen, respiratory syncytial -viruksen tai rinoviruksen aiheuttama tauti.

Muissa kuin 2–4 momentissa mainituissa tartuntataudeissa yhdistämisaikaväli on 12 kuukautta.

Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä maaliskuuta 2017.