Soveltamisala

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetun kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa, kulutushyödykkeen hinta on ilmoitettava markkinoinnissa tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.

Tätä asetusta ei sovelleta kuluttajille tarjottavien asuntojen hintojen ilmoittamiseen markkinoinnissa.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

myyntihinnalla tavarasta taikka palvelusta, muusta hyödykkeestä tai etuudesta perittävää lopullista verollista hintaa lisättynä tavarasta perittävillä panteilla;

yksikköhinnalla tavaran lopullista verollista hintaa paino-, tilavuus- tai pituusyksiköltä; yksikköhintaan ei lueta tavarasta perittäviä pantteja.

Jos vähittäiskauppias tai muu elinkeinonharjoittaja vähittäiskaupan tapaan toimiessaan mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoi yksilöityä tavaraa ilmoittamalla tietyn myyntihinnan, tavaran yksikköhinta on samalla ilmoitettava, jollei tässä asetuksessa säädetä toisin. Yksikköhinta on ilmoitettava kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintana.

Jos kulutushyödykettä markkinoidaan tiettyyn myynti- tai yksikköhintaan, myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Jos kulutushyödykkeen myynnin yhteydessä peritään joiltakin kuluttajilta erillisiä hyödykkeen hankintaan liittyviä kustannuksia, myös näistä kustannuksista on ilmoitettava 2 momentin mukaisella tavalla.

Vähittäismyyntipaikassa ja sen yhteydessä olevassa näyteikkunassa sekä verkkosivustoilla tarjottavista tavaroista on ilmoitettava myynti- ja yksikköhinta merkitsemällä ne tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.

Merkintä on tehtävä niin selkeästi ja yksilöidysti ettei ole vaaraa erehtyä tuotteesta ja pakkauksesta. Merkinnässä yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta. Merkinnän on oltava riittävän kookas ja se on sijoitettava siten, että se on helposti kuluttajan havaittavissa.

Merkintä on tehtävä

tavaraan, sen päällykseen tai erillisenä tavaran kohdalle;

hintataulukkoon tai muulla vastaavalla tavalla tavaran välittömään läheisyyteen.

Palveluntarjoajan on pidettävä esillä hinnasto liikehuoneistossa ja verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä, jos se tarjoaa

palveluita, joihin sovelletaan palvelujen tarjoamisesta annettua lakia (1166/2009) ja niiden tarjoaja on sijoittautunut Suomeen; tai

rahoituspalveluita.

Hinnastossa on esitettävä myyntihinnat tai, jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida esittää, tiedot myyntihintojen määräytymisperusteista. Hinnasto on esitettävä siten, että se on kuluttajan helposti havaittavissa, mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta.

Kun 1 momentissa tarkoitettuja palveluita tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, hinnasto on esitettävä pyydettäessä. Tarjottaessa 1 momentissa tarkoitettuja palveluita etämyynnissä muutoin kuin verkkosivustolla kuluttajalle on pyynnöstä toimitettava hinnasto.

Kun kaikkien 5 §:ssä tarkoitettujen myyntihintojen tai myyntihintojen määräytymisperusteiden merkitseminen hinnastoon ei ole mahdollista tarjottavien palveluiden suuren määrän tai muun vastaavan seikan vuoksi, riittää, että hinnastoon merkitään tavallisimmat myyntihinnat tai niiden määräytymisperusteet. Hinnastossa on tällöin oltava maininta täydellisestä hinnastosta, jonka tiedot on annettava kuluttajalle pyydettäessä.

Pakkaamattomille ja kuluttajan läsnä ollessa mitattaville tavaroille on ennen mittausta ilmoitettava yksikköhinta. Myyntihinta on merkittävä tavaraan mittauksen jälkeen.

Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta.

Velvollisuus ilmoittaa elintarvikkeiden yksikköhinta ei koske

valmispakkauksia, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa;

valmisaterioita tai muita vastaavia pakkauksia, jotka sisältävät eri elintarvikkeita;

leivonnaisia, konditoriatuotteita, suklaamunia ja koristemakeisia;

nippuina myytäviä varhaisvihanneksia ja ruukkuvihanneksia.

Velvollisuus ilmoittaa muiden tavaroiden kuin elintarvikkeiden yksikköhinta ei koske

yksittäiskappaleena myytäviä tavaroita, joiden sisältöä ei voida jakaa osiin niiden laatua tai ominaisuuksia muuttamatta sekä tavaroita, joiden painon, pituuden tai tilavuuden ilmoittamista ei vaadita;

valmispakkauksia, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa.

Sen estämättä, mitä 3 §:n 1 momentissa säädetään, seuraavista tavaroista yksikköhintana ilmoitetaan hinta kappaleelta

paperiset ruokaliinat;

vaipat, terveyssiteet ja tamponit.

Sen estämättä, mitä 3 §:n 1 momentissa säädetään, tiivistetyistä yleispuhdistusaineista ilmoitetaan yksikköhinta laimennettua määrää kohti.

Yksikköhinta lasketaan pakkauksen nettosisällön painon tai tilavuuden perusteella. Jos kiinteää elintarviketta myydään liemessä, jota ei ole tarkoitus syödä, laskentaperusteena käytetään kuitenkin nettosisällön painoa vähennettynä liemen painolla.

Pakkaamattoman ruokaleivän kilohinta lasketaan leipomon ilmoittaman keskipainon perusteella.

Tämä asetus tulee voimaan 18 päivänä heinäkuuta 2013.

Tällä asetuksella kumotaan kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annettu asetus (1359/1999) .