Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään pelastuslain (468/2003) 22 §:n 1 momentissa tarkoitettujen poistumisreittien opasteiden ja turvamerkintöjen toimintakunnossa pitämiseen liittyvistä teknisistä yksityiskohdista ja menettelytavoista sekä 32 §:n 3 momentissa tarkoitettujen uloskäytävien ja niille johtavien kulkureittien asianmukaisesta merkitsemisestä ja valaisemisesta. Tässä asetuksessa säädetään lisäksi pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta annetun lain (562/1999) 2 §:ssä tarkoitettujen poistumisreittien merkitsemiseen ja valaisemiseen käytettävien tuotteiden teknisistä ominaisuuksista ja tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

poistumisreitillä rakennuksen kustakin kohdasta ulos maan pinnalle tai muulle turvalliselle paikalle johtavaa poistumiseen tarkoitettua reittiä;

poistumisopasteella erityistä kilpeä, jota käytetään uloskäytävän sijainnin ja poistumiseen käytettävän kulkureitin osoittamiseen;

hoitolaitoksella pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen (787/2003) 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja tiloja.

Poistumisreitit merkitään poistumisopasteilla

majoitustiloissa;

hoitolaitoksissa;

kokoontumis- ja liiketiloissa;

työpaikkatiloissa;

tuotantotiloissa;

varastotiloissa, joissa työskennellään; sekä

sellaisissa muissa tiloissa, joista poistuminen on vaikeaa tai joissa poistumisjärjestelyt ovat tavanomaisesta poikkeavat.

Poistumisopasteet on sijoitettava havaitsemisen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla ja niin, että ne selvästi osoittavat uloskäytävien sijainnin ja poistumiseen käytettävän kulkureitin.

Poistumisopasteiden näkyvyys on varmistettava riittävällä valaistuksella.

Poistumisopasteiden on oltava selkeitä. Opasteet on pystyttävä havaitsemaan ja niiden merkitys on kyettävä tunnistamaan ja ymmärtämään vaivatta.

Poistumisopasteiden on ulkonäöltään ja yleisiltä ominaisuuksiltaan oltava työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä annetun valtioneuvoston päätöksen (976/1994) mukaisia. Poistumisopasteiden on lisäksi täytettävä turvavalaistusta koskevassa standardissa SFS-EN 1838 turvallisuuskilville määritetyt vaatimukset.

Poistumisopasteen on oltava vähintään 100 mm korkea ja leveä. Riittävä opasteen koko määritetään standardin SFS-EN 1838 mukaisesti katseluetäisyyden perusteella.

Poistumisreitit valaistaan tavalla, joka mahdollistaa niiden turvallisen käytön. Poistumisreittien valaistusta suunniteltaessa on otettava huomioon erityisesti rakennuksen ja sen tilojen käyttötapa, koko ja muoto sekä se, miten rakennuksesta poistuminen on järjestetty. Valaistuksen suunnittelussa noudatetaan soveltuvin osin standardissa SFS-EN 1838 poistumisreittivalaistukselle määritettyjä vaatimuksia.

Poistumisopasteiden on oltava aina valaistuja. Poistumisreitin muun valaistuksen on käynnistyttävä, kun tavallinen valaistus joutuu epäkuntoon. Valaistuksen on toimittava turvalliseen poistumiseen ja evakuointiin vaadittavan ajan.

Valaistuksella on oltava tavallisen valaistuksen sähkönsyötöstä riippumaton virransyöttö, jolla turvataan valaistuksen toiminta vähintään yhden tunnin ajaksi.

Poistumisreittien merkitsemiseen tai valaisemiseen tarkoitettujen tuotteiden on oltava niiden toimivuuteen, kestävyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuvat tarkoitettuun käyttöön. Yhdenmukaistetun eurooppalaisen standardin mukaiset tuotteet katsotaan asianmukaisiksi.

Valaisimien on oltava standardin SFS-EN 60598-2-22 mukaisia.

Valaistuksen ohjaukseen käytettävän keskusyksikön on oltava keskitetyn tehonsyötön järjestelmiä koskevan standardin SFS-EN 50171 mukainen.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti eurooppalaisten standardien sijasta voidaan käyttää muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa tai Turkissa voimassa olevaa standardia tai muuta teknistä eritelmää, jolla taataan vastaava turvallisuustaso.

Edellä 6 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi on valmistajan tai maahantuojan laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on perustuttava tuotteen ominaisuuksien edellyttämällä tavalla teknisiin asiakirjoihin ja selvityksiin sekä mahdollisiin kolmannen osapuolen tekemiin testeihin tai tarkastuksiin.

Vaatimustenmukaisuusvakuutukseen on sisällyttävä

yleisluontoinen kuvaus tuotteesta, jota vakuutus koskee;

viittaukset niihin standardeihin tai muihin teknisiin eritelmiin, joita on sovellettu joko kokonaan tai osittain.

Valmistajan tai maahantuojan on pyydettäessä voitava esittää vaatimustenmukaisuusvakuutus ja muut asiakirjat tuotteiden markkinavalvonnasta vastaavalle turvatekniikan keskukselle.

Valmistajan tai maahantuojan on toimitettava 6 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden mukana kirjalliset suomen- ja ruotsinkieliset asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet.

Tuotteen mukana tulevien ohjeiden on oltava riittävän yksityiskohtaiset, jotta niiden noudattaminen mahdollistaa tuotteen toimimisen vaatimusten mukaisesti. Ohjeissa on oltava

tuotteen käyttötarkoitus;

tuotteen asentamisen, käyttämisen ja huollon kannalta tarpeelliset tiedot;

tiedot tuotteen olennaisista ominaisuuksista.

Poistumisreittien merkintöjen ja valaistuksen toimintakunnossa pysyminen on varmistettava säännöllisellä kunnossapidolla. Kunnossapidosta huolehtimisesta vastaavat pelastuslain 22 §:n 1 momentin nojalla rakennuksen omistaja ja haltija yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta.

Kunnossapitoa varten on laadittava kunnossapito-ohjelma, jossa selostetaan tarvittavat huoltotoimenpiteet. Tehdyt toimenpiteet merkitään joko kunnossapito-ohjelmaan tai erilliseen päiväkirjaan.

Kunnossapito-ohjelma ja -päiväkirja on pyydettäessä esitettävä alueen pelastusviranomaiselle valvontaa varten.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Asetuksen 3–5 §:ä sovelletaan niihin hankkeisiin, joihin haetaan rakennuslupaa tai muuta viranomaishyväksyntää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

Asetuksen 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu kunnossapito-ohjelma on oltava laadittuna vuoden 2006 loppuun mennessä.