Laki eräiden oikeuspaikkaa koskevien säännösten kumoamisesta

Tällä lailla kumotaan seuraavat lainkohdat

tasavallan presidentin kansliasta 8 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1382/1995) 57 §;

valtioneuvostosta 30 päivänä maaliskuuta 1922 annetun lain (78/1922) 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 145/2000;

25 päivänä helmikuuta 2000 annetun ulkoasiainhallintolain (204/2000) 24 §:n 1 momentti;

valtioneuvoston oikeuskanslerista 25 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain (193/2000) 15 §;

Suomen Pankista 27 päivänä maaliskuuta 1998 annetun lain (214/1998) 30 §;

8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/1956) 90 §;

11 päivänä kesäkuuta 1993 annetun rahoitustarkastuslain (503/1993) 22 §:n 1 momentti;

kilpailuneuvostosta 27 päivänä toukokuuta 1992 annetun lain (481/1992) 11 §;

kuluttajavalituslautakunnasta 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun lain (42/1978) 10 §;

työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista 2 päivänä elokuuta 1946 annetun lain (608/1946) 8 §;

tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta 8 päivänä elokuuta 1986 annetun lain (610/1986) 19 §; sekä

vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä 9 päivänä heinäkuuta 1953 annetun lain (317/1953) 6 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 465/1959.

Tämän lain voimaan tultua ei sovelleta asetuksia eikä asetusten säännöksiä, joissa virkasyytteen käsittelyn oikeuspaikaksi on ensimmäisessä oikeusasteessa säädetty hovioikeus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2000.