Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa

Tämä asetus koskee muiden kuluttajansuojalaissa (38/1978) tarkoitettujen kulutushyödykkeiden kuin asuntojen myyntihintojen ja yksikköhintojen ilmoittamista markkinoinnissa.

Asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista säädetään erikseen.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

myyntihinnalla tuotteen lopullista yksikköhintaa tai tuotteen tietyn määrän hintaa taikka palveluksesta perittävää hintaa, mukaan lukien arvonlisävero ja kaikki muut verot, sekä tuotteesta perityt pantit;

yksikköhinnalla tuotteen lopullista kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa, mukaan lukien arvonlisävero ja kaikki muut verot, mutta ei tuotteesta perittyjä pantteja;

irtotavarana myytävillä tuotteilla pakkaamattomina ja kuluttajan läsnä ollessa mitattavia tuotteita.

Tavaroista on ilmoitettava sekä niiden myyntihinta että yksikköhinta, jollei yksikköhinnasta tässä asetuksessa toisin säädetä. Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta.

Irtotavarana myytäville tuotteille on ennen mittausta ilmoitettava yksikköhinta. Myyntihinta on merkittävä tuotteeseen mittauksen jälkeen.

Kulutushyödykkeen myyntihinta ja yksikköhinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Jos hyödykkeen myynnin yhteydessä peritään joiltakin kuluttajilta erillisiä hyödykkeen hankintaan liittyviä kustannuksia, näistä kustannuksista on ilmoitettava selkeästi.

Kun vähittäiskauppias tai muu elinkeinonharjoittaja vähittäiskaupan tavoin toimiessaan taikka palvelualan elinkeinonharjoittaja mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoi yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen myyntihinta ja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yksikköhinta on samalla ilmoitettava.

Vähittäismyyntipaikassa ja sen näyteikkunassa olevat myytäviksi tarkoitetut kulutustavarat on varustettava merkinnöillä myynti- ja yksikköhinnasta.

Velvollisuus ilmoittaa yksikköhinta ei koske elintarvikkeiden osalta

valmispakkauksia, joiden sisällön määrä on vähemmän kuin 50 grammaa tai 50 millilitraa;

valmisaterioita eikä muita pakkauksia, jotka sisältävät eri elintarvikkeita;

leivonnaisia, konditoriatuotteita, suklaamunia ja muita koristemakeisia;

nippuina myytäviä varhaisvihanneksia ja ruukkuvihanneksia.

Muiden kuin elintarvikkeiden osalta velvollisuus ilmoittaa yksikköhinta ei koske

yksittäiskappaleina myytäviä kulutustavaroita, joiden sisältöä ei voida jakaa osiin niiden laatua tai ominaisuuksia muuttamatta sekä tavaroita, joiden osalta painon, pituuden tai tilavuuden ilmoittamista ei vaadita;

valmispakkauksia, joiden sisällön määrä on vähemmän kuin 50 grammaa tai 50 millilitraa.

Sen estämättä, mitä 2 §:ssä on säädetty, seuraavista tavaroista yksikköhintana ilmoitetaan hinta kappaleelta

paperiset ruokaliinat;

vaipat, siteet ja tamponit

Tiivistetyistä yleispuhdistusaineista ilmoitetaan yksikköhinta laimennettua määrää kohti.

Yksikköhinta lasketaan pakkauksen nettosisällön perusteella. Jos kiinteää elintarviketta myydään suola-, mauste-, sokeri- tai muussa liemessä, yksikköhinta lasketaan pakkauksessa ilmoitetun kiinteän elintarvikkeen painon perusteella.

Pakkaamattoman ruokaleivän kilohinta lasketaan leipomon ilmoittaman keskipainon perusteella.

Myyntihinta ja yksikköhinta merkitään

tavaraan tai sen päällykseen;

erillisenä tavaran kohdalle; taikka

jos tavaran laji tai säilytystapa vähittäismyyntipaikassa estää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen merkintöjen tekemisen, tavaran välittömään läheisyyteen sijoitettuun hintataulukkoon.

Edellä 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota myyntihinnan ja yksikköhinnan merkitsemiseen niin selkeästi ja yksilöidysti, että ei ole vaaraa erehtyä tuotteesta tai pakkauksesta. Yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta. Hintamerkinnät on sijoitettava siten ja niiden on oltava niin kookkaita, että ne ovat helposti kuluttajan havaittavissa.

Kuluttajapalveluksia kuluttajalle tarjoavalla elinkeinonharjoittajalla on oltava maksuluettelo tai muu selvitys maksujen määräytymisperusteista. Se on asetettava paikkaan, jossa se on kuluttajan helposti havaittavissa, mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta.

Jos kaikkien maksujen tai niiden määräytymisperusteiden merkitseminen luetteloon ei ole mahdollista tarjottavien palvelusten suuren määrän tai muun vastaavan seikan vuoksi, riittää, että luetteloon merkitään tavallisimmat maksut tai niiden määräytymisperusteet. Kuluttajan saatavissa on tällöin kuitenkin oltava täydellinen luettelo maksuista tai niiden määräytymisperusteista, ja siitä on oltava ilmoitus esillä olevassa luettelossa.

Jos palveluksia tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistoissa, maksuluettelo tai muu selvitys maksujen määräytymisperusteista on esitettävä pyydettäessä.

Kuluttajavirasto voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia tämän asetuksen säännöksistä palvelusten hinnan ilmoittamisessa.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2000.

Tällä asetuksella kumotaan kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 13 päivänä tammikuuta 1989 annettu asetus (9/1989) .