Suojametsäalueen rajaus

Suojametsäalueen muodostavat Lapin läänissä Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa sijaitsevat alueet, joiden rajat on käyty ja merkitty maastoon 13 päivänä joulukuuta 1979 kiinteistörekisteriin merkityssä maanmittaustoimituksessa n:o 823.

Suojametsäalueella metsää tulee hoitaa ja käyttää erityistä varovaisuutta noudattaen ja siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta metsärajan alenemista.

Metsän uudistaminen suojametsäalueella voi perustua luontaiseen uudistamiseen, kylvöön, istutukseen tai niiden yhdistelmään. Tavoitteena on käyttää luontaista uudistamista aina, kun siihen on metsälain (1093/1996) 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset.

Kylväen tai istuttaen tapahtuvassa metsän uudistamisessa tulee välttää laajoja yhtenäisiä uudistusalueita.

Metsälain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakkuu- ja uudistamissuunnitelman tulee sisältää metsäasetuksen (1200/1996) 9 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot. Lisäksi suunnitelman tulee sisältää tiedot leimikon puuston tilavuudesta ennen hakkuuta ja sen jälkeen.

Metsäkeskus voi 1 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi vaatia hakkuuseen ja metsän uudistamiseen liittyviä muita tietoja metsän uudistamisen turvaamiseksi, jos paikalliset olosuhteet niin vaativat.

Metsäntutkimuslaitoksen tehtävänä on seurata suojametsäalueen metsien sekä Lapin ja Oulun läänien korkeiden alueiden uudistumista. Metsäkeskus, jonka toimialueella suojametsään kuuluva uudistamisalue sijaitsee, on velvollinen avustamaan Metsäntutkimuslaitosta seurannan toteuttamisessa.

Metsäntutkimuslaitoksen on toimitettava selvitys metsien uudistumisen tuloksesta metsätalousasioissa toimivaltaiselle ministeriölle ja metsäkeskukselle kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen selvitys tulee toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001.

Jos Metsäntutkimuslaitos ennen 2 momentissa tarkoitetun kymmenvuotiskauden päättymistä havaitsee uudistumisen olevan vaarantumassa, sen on ilmoitettava asiasta metsätalousasioissa toimivaltaiselle ministeriölle ja asianomaiselle metsäkeskukselle ja tehtävä tilanteen korjaamiseksi tarvittava ehdotus.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999. Sen johdosta, että päätöksen voimaantuloa ei voida yleisen edun vuoksi lykätä, päätöstä on hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 §:n 2 momentin nojalla noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Tästä päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen niin kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus liitteenä.