Laki yleisestä oikeusavusta

Yleisellä oikeusavulla tarkoitetaan tässä laissa tarpeellisen oikeusavun antamista valtion varoin henkilöille, jotka huomioon ottaen heidän tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat eivät vaikeuksitta kykene itse hankkimaan asiantuntevaa apua oikeudellisissa asioissaan.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja asianosaisen avustamisesta rikosasioissa säädetään erikseen.

Yleiseen oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta ja tarpeelliset toimenpiteet sekä avustaminen tuomioistuimessa siten kuin 6–8 §:ssä säädetään. Lisäksi valtio vastaa tarpeellisista tulkkaus- ja käännöskuluista sekä maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (87/1973) 7–9 §:n mukaisista korvauksista ja kuluista.

Yksittäisessä asiassa yleiseen oikeusapuun kuuluvat ne toimenpiteet, jotka siinä ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Yleisestä oikeusavusta ulkomailla hoidettavassa asiassa säädetään 25 §:ssä.

Yleistä oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa, sekä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen valtion kansalaiselle, joka työskentelee tai on työnhaussa Suomessa siten kuin työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68 ja Euroopan talousalueesta tehty sopimus edellyttävät.

Muulle henkilölle annetaan yleistä oikeusapua, jos hänen asiansa on käsiteltävä Suomen tuomioistuimessa. Muussa asiassa tällaiselle henkilölle voidaan antaa yleistä oikeusapua erityisestä syystä.

Yleistä oikeusapua ei anneta yhtiölle tai yhteisölle.

Yleistä oikeusapua annetaan hakemuksesta korvauksetta tai osakorvausta vastaan ( omavastuuosuus ) hakijan taloudellisen aseman perusteella.

Asetuksella säädetään ne yleiset perusteet, joiden nojalla oikeusavun hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja arvioidaan harkittaessa oikeusavun antamista ja siitä perittävää korvausta.

Yleistä oikeusapua ei anneta, jos hakija kykenee itse valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa, jos asialla on hakijalle vähäinen merkitys tai jos oikeusavun antaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia verrattuna siitä hakijalle koituvaan hyötyyn.

Yleistä oikeusapua ei anneta elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaa koskevassa asiassa, ellei siihen ole erityistä syytä huomioon ottaen toiminnan laatu ja laajuus, elinkeinonharjoittajan taloudellinen ja henkilökohtainen tilanne ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Yleistä oikeusapua ei anneta, jos asian ajaminen olisi oikeuden väärinkäyttämistä tai jos asia perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen oikeusavun saamiseksi.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n mukaisissa asioissa avustajaksi määrätään yleinen oikeusavustaja tai tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja . Yksityiseksi avustajaksi on määrättävä asianajaja tai muu tehtävään kykenevä henkilö, joka lain mukaan saa olla toisen asiamiehenä. Rikosasiassa vangitulle ja vangittavaksi vaaditulle sekä 18 vuotta nuoremmalle henkilölle, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, on avustajaksi kuitenkin määrättävä asianajaja tai erityisestä syystä muu oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö.

Milloin yleisen oikeusavun saaja on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi.

Muissa asioissa yleistä oikeusapua antaa yleinen oikeusavustaja. Näissäkin asioissa yksityinen avustaja voidaan määrätä valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (106/1998) 10 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Avustajan määräys voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Tällaista määräystä voidaan oikeudenkäynnin aikana laajentaa.

Avustaja saa hyväksyttävästä syystä tilapäisesti panna sijaansa avustajan kelpoisuusvaatimukset täyttävän toisen henkilön.

Avustajaa ei saa määrätä

hakemusasiassa, ellei siihen ole erityisen painavia syitä;

yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta tai jossa muutoin odotettavissa olevaan rangaistukseen ja asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä; eikä

hallintotuomioistuimessa asiassa, joka koskee verotusta tai julkista maksua, ellei siihen ole erityisen painavia syitä, eikä asiassa, jossa valitusoikeus perustuu kunnan tai muun julkisyhteisön jäsenyyteen.

Tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yleiseen oikeusapuun kuuluu neuvonta.

Yleistä oikeusapua haetaan oikeusaputoimistolta. Hakijan on esitettävä selvitys taloudellisista olosuhteistaan ja asiasta, jossa hän hakee yleistä oikeusapua.

Oikeusaputoimisto päättää yleisen oikeusavun myöntämisestä ja määrää avustajan. Oikeusaputoimisto ei kuitenkaan saa määrätä yksityistä avustajaa sellaiseen tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaan asiaan, jossa on aloitettu suullinen valmistelu tai pääkäsittely.

Jos yleinen oikeusavustaja on esteellinen pääasiassa, oikeusavun hakija ohjataan tekemään hakemus toiseen oikeusaputoimistoon. Hakijan pyynnöstä päätös voidaan kuitenkin tehdä kyseisessä oikeusaputoimistossa, jolleivät olosuhteet edellytä siirtoa. Vastapuolta avustava yleinen oikeusavustaja ei saa ratkaista oikeusapuhakemusta.

Yleistä oikeusapua myönnetään hakemuspäivästä lukien tai erityisestä syystä taannehtivasti.

Oikeusapupäätöksestä tulee ilmetä

asia, johon oikeusapu myönnetään;

hakijan taloudellinen asema;

päivämäärä, mistä lukien yleinen oikeusapu myönnetään;

mitä etuuksia yleiseen oikeusapuun sisältyy;

mikä osa ja kuinka paljon enintään saajan on korvattava oikeusavun kustannuksista valtiolle; sekä

avustajan nimi, jos avustaja määrätään.

Oikeusavun saajan on toimeksiannon kestäessä ilmoitettava oikeusaputoimistolle taloudellisissa olosuhteissaan tapahtuvista muutoksista. Avustajan on muistutettava päämiestään edellä mainitusta velvollisuudesta, kun tämän taloudelliset olosuhteet muuttuvat.

Jos oikeusavun saajan taloudelliset olosuhteet ovat muuttuneet, oikeusaputoimisto voi muuttaa oikeusapupäätöksen. Oikeusavun saajan korvausvelvollisuutta muutettaessa määrätään, sovelletaanko uutta päätöstä taannehtivasti.

Jos yleisen oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat lakanneet, pääasiaa käsittelevä tuomioistuin tai muussa kuin tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa oikeusaputoimisto päättää, että yleisen oikeusavun antaminen lakkaa. Samalla määrätään, onko yleistä oikeusapua saaneen suoritettava valtiolle korvaus saamastaan oikeusavusta, sekä vahvistetaan korvauksen määrä.

Tuomioistuin voi käsittelemässään asiassa oikeusavun saajan tai avustajan perustellusta pyynnöstä tai pätevästä syystä omasta aloitteestaan peruuttaa avustajan määräyksen ja määrätä toisen avustajan.

Muussa kuin tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa oikeusaputoimisto voi 1 momentissa mainituilla perusteilla peruuttaa avustajan määräyksen ja määrätä toisen avustajan.

Tämän lain mukaan määrätylle yksityiselle avustajalle suoritetaan valtion varoista kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja korvaus kuluista. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä selvitys asiassa suorittamistaan toimista ja kuluistaan. Avustaja ei saa periä palkkiota oikeusavun saajalta oikeusapuasiassa. Muu sopimus on mitätön.

Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvä lisäkulu ainoastaan, jos siihen on erityisiä syitä.

Asetuksella säädetään tarkemmin tässä pykälässä tarkoitettujen palkkioiden ja korvausten perusteista.

Muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton.

Pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää yksityiselle avustajalle, todistajalle ja tulkille valtion varoista maksettavan palkkion ja korvauksen sekä yleistä oikeusapua saaneelle maksettavat korvaukset hänen ennen yleisen oikeusavun myöntämistä mahdollisesti maksamistaan yleiseen oikeusapuun kuuluvista etuuksista.

Todistajalle tulevien korvausten määräämisestä sekä niiden ja muiden todistelukustannusten suorittamisesta ja muutoksenhakemisesta korvauksen määrää koskevaan ratkaisuun on voimassa, mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista säädetään.

Johtava yleinen oikeusavustaja määrää avustajalle ja tulkille maksettavan korvauksen asioissa, joita ei käsitellä tuomioistuimessa.

Asetuksella säädetään perusteet, joita noudatetaan määrättäessä yleistä oikeusapua saaneen omavastuuosuus. Perusteissa otetaan huomioon oikeusavun antamisesta aiheutuvat kustannukset.

Oikeusavun saajalta peritään 200 markan suuruinen oikeusapumaksu. Asetuksella voidaan säätää vapautus maksusta taloudellisen aseman perusteella.

Kun yksityinen oikeusavustaja on antanut oikeusapua osakorvausta vastaan, tuomioistuin määrää oikeusavun saajan omavastuuosuuden suuruuden samalla kun se ratkaisee pääasian.

Muussa tapauksessa yleinen oikeusavustaja määrää omavastuuosuuden suuruuden. Omavastuuosuudesta tai sen osasta voidaan periä ennakkosuoritus. Vähäisestä oikeudellisesta neuvosta ei peritä omavastuuosuutta.

Jos omavastuuosuutta tai oikeusapumaksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan viivästyneelle määrälle periä vuotuisena viivästyskorkona korkolain (633/1982) 4 §:n 3 momentin mukainen viivästyskorko kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tuomioistuin on vahvistanut maksuvelvollisuuden tai jona maksuvelvolliselle on lähetetty lasku.

Oikeusaputoimiston päätöksen nojalla saadaan oikeusavun saajalta ulosottaa omavastuuosuus, ne valtion varoista oikeusavun saaneen puolesta maksetut kulut, jotka eivät kuulu yleisen oikeusavun etuuksiin, sekä oikeusapumaksu ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. Ennen perimispäätöstä oikeusaputoimiston on varattava maksuvelvolliselle tilaisuus tulla kuulluksi.

Jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun , oikeudenkäynnistä rikosasiassa annetun lain (689/1997) 9 luvun tai hallintolainkäyttölain (586/1996) 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle asiasta aiheutuvat kulut sekä oikeusavun saajalle tämän asiassa suorittamat kulut ja omavastuuosuus. Korvaus voidaan jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi.

Avustajan on annettava selvitys asiassa suorittamistaan toimista ja aiheutuneista kuluista sekä oikeusavun saajalle aiheutuneista kuluista.

Ulkomailla hoidettavissa asioissa yleinen oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan.

Erityisen painavista syistä oikeusministeriö voi myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman oikeusavun ulkomailla hoidettavaan asiaan. Näissä asioissa oikeusministeriö määrää valtion varoista suoritettavat välttämättömät palkkiot ja korvaukset.

Yleiseen oikeusapuun kuuluvaa oikeudellista neuvontaa annetaan kansainvälisluonteisten oikeudenkäyntien helpottamisesta tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 47/1988) määrätyin edellytyksin henkilöille, jotka eivät voi saada yleistä oikeusapua 3 §:n nojalla.

Oikeusaputoimiston tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Hakija voi esittää oikaisuvaatimuksen asiassa oikeusaputoimistolle 30 päivän kuluessa oikeusapupäätöksen tiedoksi saamisesta. Vaatimuksessa on ilmoitettava, miltä osin hakija on päätökseen tyytymätön.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Yleisen oikeusavun myöntämistä koskeva valitus on käsiteltävä lääninoikeudessa kiireellisenä.

Kun oikeusapuhakemus on hylätty ja päätökseen on vaadittu oikaisua, yleisen oikeusavustajan on oikeusavun hakijan pyynnöstä huolehdittava niistä toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä hakijan oikeuksien säilyttämiseksi siihen saakka, kunnes määräaika valituksen tekemiseen on kulunut tai, jos valitus on jätetty, kunnes valitus on ratkaistu lääninoikeudessa. Jos valitus hylätään, hakijalta peritään korvaus suoritetuista toimenpiteistä. Korvauksesta tai sen osasta voidaan periä ennakkosuoritus.

Yleinen oikeusavustaja voi hoitaa aloitetun toimeksiannon loppuun, vaikka asiakas taloudellisessa tilanteessaan tai asiassa tapahtuneiden muutosten johdosta ei enää ole oikeutettu yleiseen oikeusapuun. Tältä osin oikeusaputoimiston palveluista peritään täysi korvaus.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1998.

Tällä lailla kumotaan yleisestä oikeusaputoiminnasta 2 päivänä helmikuuta 1973 annettu laki (88/1973) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin voidaan ryhtyä ennen lain voimaantuloa.

Mitä muussa laissa säädetään yleisestä oikeusaputoiminnasta annetusta laista, noudatetaan sen sijasta soveltuvin osin, mitä tässä laissa säädetään.

Asiassa, johon ennen tämän lain voimaantuloa on myönnetty yleistä oikeusapua, sovelletaan edelleen yleisestä oikeusaputoiminnasta annettua lakia soveltuvin osin. Yleinen oikeusavustaja, joka on avustanut yleistä oikeusapua saanutta, on edelleen velvollinen toimimaan hänen avustajanaan.

Yleisestä oikeusaputoiminnasta annetun lain 20 §:n mukaan yleistä oikeusapua saaneen kunnalle suoritettavaksi määrättävät korvaukset määrätään valtiolle ja 21 a §:n mukaan tämän vastapuolen kunnalle suoritettavaksi tuomittavat korvaukset tuomitaan valtiolle 1 päivästä kesäkuuta 1998 lukien.