Yleistä — Valtioneuvoston päätös mehiläistaloudelle vuodelta 1997 maksettavasta kansallisesta tuesta

Valtion vuoden 1997 talousarviossa maaja puutarhatalouden kansalliseen tukeen osoitettuja varoja saadaan käyttää mehiläistalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi enintään 5 miljoonaa markkaa sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Tukea maksetaan mehiläistarhaajille mehiläisyhteiskuntien lukumäärän perusteella yhteensä enintään 4 miljoonaa markkaa. Määrärahasta saadaan käyttää enintään 1 miljoona markkaa hunajan menekinedistämiseen ja laadunvalvonnan järjestämiseen.

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

mehiläistarhaajalla

mehiläisyhteiskunnalla Suomessa sijaitsevan, kesyistä mehiläisistä (Apis mellifera) koostuvan emon, työmehiläisten, sikiöiden ja mehiläisten hoitamiseen tarvittavan pesäkaluston muodostamaa kokonaisuutta; sekä

toimintapisteellä rakennusta, rakennelmaa tai suojaa, jossa voidaan tehdä sadonkorjuutöitä ja kaluston kunnostustöitä tai varastoida satoa ja kalustoa.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että

mehiläistarhaaja on omistajana, vuokramiehenä taikka testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla 15 päivänä toukokuuta 1997 hallinnut vähintään kymmentä talvehtinutta mehiläisyhteiskuntaa; ja että

mehiläistarhaaja on viimeksi toimitetun verotuksen mukaan tai tuen hakemista edeltävänä verovuonna saanut mehiläistaloustuotteiden myynnistä tuloa.

Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tulot eivät käy ilmi suoraan veroilmoituksesta, hakijan tulee osoittaa ne veroilmoituksella sekä muistiinpanoilla, joista käy ilmi mehiläistalouden tulot ja menot.

Jos hakija on aloittanut mehiläistalouden harjoittamisen tuen hakemista edeltävän vuoden aikana tai sen jälkeen eikä voi osoittaa tuloja 1 momentin 2 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, hakijan tulee osoittaa, että hänellä on ollut toiminnan aloittamiseen tarvittavia hankintamenoja.

Mehiläisyhteiskuntien lukumäärään perustuvan tuen suuruus määrätään hunajan vuosien 1991―1994 tuottajahinnan ja vuoden 1997 keskimääräisen tuottajahinnan erotuksen ja vuosien 1991―1994 satotasojen perusteella. Tuen suuruus voi olla enintään 150 markkaa mehiläisyhteiskuntaa kohti.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suuruuden selvitettyään 1 momentissa mainitut seikat sekä tehtyjen hakemusten perusteella tukeen oikeuttavien mehiläisyhteiskuntien kokonaismäärän.

Mehiläisyhteiskuntien lukumäärään perustuvaa tukea haetaan viimeistään 16.6.1997 siltä maaseutuelinkeinopiiriltä, jonka toimialueella sijaitsevasta toimintapisteestä mehiläistaloutta harjoitetaan.

Tuki maksetaan mehiläistarhaajan hallinnassa 15 päivänä toukokuuta 1997 olleiden mehiläisyhteiskuntien lukumäärän perusteella edellyttäen, että kyseisiä mehiläisyhteiskuntia on tuotantokauden aikana hoidettu siten, että niistä on tuen myöntämisvuonna edellytykset kerätä normaali sato. Jos hakemuksessa ilmoitettujen mehiläisyhteiskuntien määrä alenee tuotantokauden aikana, hakijan tulee ilmoittaa tästä kirjallisesti maaseutuelinkeinopiirille 10 päivän kuluessa alenemisesta.

Jos hakijan hallinnassa olevien yhteiskuntien lukumäärä on vähentynyt hakijasta johtuvista syistä, maaseutuelinkeinopiiri voi päättää, että tukea voidaan alentaa tai evätä kokonaan.

Tuen myöntämisestä ja maksamisesta päättää maaseutuelinkeinopiiri.

Hunajan menekinedistämiseen ja laadunvalvonnan järjestämiseen tarkoitettua tukea haetaan maa- ja metsätalousministeriöltä, joka päättää tuen määrästä, myöntämisestä ja maksamisesta.

Tässä päätöksessä tarkoitettujen tukien hallinnoinnissa noudatetaan oikaisun, maksetun tuen takaisinperinnän, valvonnan ja salassapitovelvollisuuden osalta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/92).

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 23 päivänä huhtikuuta 1997.