Perusteet — Verohallituksen päätös niistä perusteista, joiden mukaan muun kiinteistön kuin maatilan maapohjan verotusarvo lasketaan vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa

Maapohjan verotusarvoa laskettaessa perusteena käytetään niitä kuntakohtaisia tonttihintakarttoja ja arviointiohjeita, jotka otettiin käyttöön vuodelta 1994 toimitettavassa varallisuusverotuksessa sellaisina kuin ne ovat tarkistettuna vuonna 1997.

Jos maapohjalle ei ole annettu arviointiohjetta tai tonttihintakartassa arvoa tai jos niissä perusteissa, jotka maapohjan käypää arvoa määrättäessä on otettava huomioon, on tapahtunut oleellinen muutos, verotusarvo lasketaan noudattaen soveltuvin osin vastaavanlaista aluetta koskevaa kuntakohtaista arviointiohjetta ja tonttihintakarttaa.

Verotusarvoksi katsotaan 73,5 prosenttia arviointiohjeiden ja tonttihintakarttojen osoittamasta käyvästä hintatasosta ( tavoitearvo ). Jos arviointiohjeen tai tonttihintakartan arvoja on oikaistu edellisen vuoden verotuksessa, verotusarvoksi katsotaan oikaistun arvon perusteella laskettu tavoitearvo.

Maapohjan verotusarvoksi katsotaan edellisen vuoden verotusarvo, jos se on vähintään 70 prosenttia tavoitearvosta. Verotusarvoksi vahvistetaan kuitenkin enintään tavoitearvo.

Jos edellisen vuoden verotusarvo on alle 70 prosenttia tavoitearvosta, sitä korotetaan seuraavalla tavalla

verotusarvo

korotus

60―69 % tavoitearvosta

20 %

50―59 % tavoitearvosta

30 %

40―49 % tavoitearvosta

40 %

Jos verotusarvo on alle 40 % tavoitearvosta, sitä korotetaan 50 %, kuitenkin vähintään 50 prosenttiin tavoitearvosta.

Jos maapohjan käypä arvo on tämän päätöksen mukaan laskettua arvoa alempi tai kyseessä on muu kuin rakennusmaa, maapohjan arvoksi katsotaan käypä arvo.

Tämä päätös tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1997. Sitä sovelletaan vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.