Asetus maatalousyrittäjän lomituspalveluista

Maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain (2/85), jäljempänä lomituspalvelulaki, 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kotieläinyksikkönä pidetään

yhtä lehmää tai neljää muuta nautaeläintä, joiksi luetaan myös emolehmä,

kolmea hevosta,

kolmea emakkoa porsaineen, neljää karjua tai viittätoista muuta sikaa,

neljää yli kuuden kuukauden ikäistä vuohta,

kymmentä yli kuuden kuukauden ikäistä lammasta,

kolmeakymmentä siitoskettua tai viittäkymmentä siitostarkoituksessa pidettävää muuta turkiseläintä,

sataa siipikarjaan kuuluvaa eläintä, joiksi ei lueta broilereita, taikka

tuhatta broileria tai alle kuudentoista viikon ikäistä kananpoikaa.

Jollei muuta näytetä, maatalousyrittäjän katsotaan saaneen tiedon lomituspalvelulain 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta eläkelaitoksen päätöksestä seitsemäntenä päivänä siitä, kun päätös on hänen ilmoittamallaan osoitteella postitettu eläkelaitoksesta.

Lomituspalvelulain 9 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettuina erityisen painavina syinä sijaisavun jatkamiseen pidetään maatalousyrittäjästä ja yritystoiminnan suunnitellusta jatkajasta riippumattomia syitä, kuten jatkajan varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen suorittamista, jatkajan sairastumista tai tapaturmaa tai muuta niihin rinnastettavaa syytä.

Jollei 5 ja 6 §:ssä toisin säädetä, lomituspalvelulain 1 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna päätoimisena maatalouden harjoittajana pidetään maatalouden harjoittajaa,

joka lomitusajankohtana ei työskentele maatilan ulkopuolella vähintään kolme kuukautta kestävässä työ- tai virkasuhteessa eikä harjoita maatalouteen liittymätöntä yritystoimintaa maatilan ulkopuolisesta toimipisteestä käsin ja

joka ei ole myöskään lomitusajankohtaa edeltäneen kuuden kuukauden aikana työskennellyt tilan ulkopuolella 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Päätoimisena maatalouden harjoittajana ei pidetä henkilöä, jolle lomitusajankohtana maksetaan työttömyysturvalaissa (602/84) tarkoitettua työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatuesta annetussa laissa (1542/93) tarkoitettua työmarkkinatukea. Päätoimisena maatalouden harjoittajana ei pidetä myöskään henkilöä, jolla lomitusajankohtana ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan työttömyysturvalain 7, 8, 9 tai 11 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä henkilöä, jolla ei ole oikeutta työmarkkinatukeen työmarkkinatuesta annetun lain 17―20 §:ssä tarkoitetusta syystä.

Sen estämättä, mitä 4 §:n 1 momentissa säädetään, päätoimisena pidetään vuosilomaa ja viikkovapaata hakenutta maatalouden harjoittajaa, joka maatilan ulkopuolisen työskentelynsä ohella on toiminut maatalouden harjoittamiseen kuuluvissa tehtävissä siinä määrin, että hänen työtuntimääränsä näissä tehtävissä voidaan arvioida vastanneen vähintään sitä työtuntimäärää, joka häneltä on kulunut työskentelyyn maatilan ulkopuolella.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua maatalouden harjoittamiseen kuuluvaa työaikaa arvioitaessa otetaan huomioon maatalouden harjoittajalta maatalousyrityksen karjataloustyöhön ja muihin yrityksen hoitoon liittyviin välttämättömiin tehtäviin kuluva keskimääräinen viikottainen työtuntimäärä.

Mitä 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, ei sovelleta sijaisapua hakeneeseen maatalouden harjoittajaan.

Sen estämättä, mitä 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, päätoimisena pidetään sijaisapua hakenutta maatalouden harjoittajaa, joka sijaisavun tarpeen alkaessa on merkittävällä työpanoksellaan huolehtinut ja vastannut maatalousyrityksen hoitoon säännöllisesti kuuluvista tehtävistä.

Lomituspalvelulain 8 §:ssä tarkoitetun kokonaistyöajan sekä maatalousyrittäjän tehtäväosuuden määrittämistä varten maatalousyrittäjän on

annettava tiedot maatilan kotieläinten määrästä ja laadusta sekä niiden hoitoon käytettävistä työmenetelmistä;

esitettävä arvio maatilan karjatalouteen päivittäin kuuluvien sekä muiden yrityksen hoitoon liittyvien välttämättömien tehtävien hoitoon kuluvasta keskimääräisestä päivittäisestä kokonaistyöajasta; sekä

annettava tiedot maatilalla vakituisesti työskentelevistä henkilöistä sekä ilmoitettava näiden keskimääräiset tehtäväosuudet prosentteina 2 kohdassa tarkoitetusta kokonaistyöajasta.

Maatalousyrittäjän on ilmoitettava lomalautakunnalle 7 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa tapahtuneet olennaiset muutokset ennen kunkin etukäteen tiedossa olevan lomitusjakson alkamista. Samalla maatalousyrittäjän on ilmoitettava tiedossaan olevat sellaiset lomitusajankohtaan liittyvät erityiset tehtävät ja muut seikat, joilla voi olla vaikutusta lomituspalvelulain 8 §:ssä tarkoitetun kokonaistyöajan määräytymiseen lomitusjakson aikana.

Maatalousyrittäjä voi esittää uuden arvion kokonaistyöajasta, jos sen määräytymiseen vaikuttavat 7 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut seikat ovat muuttuneet merkittävästi aikaisemmin ilmoitetusta tai lomitusajankohtaan liittyvät erityiset syyt sitä edellyttävät.

Lomalautakunnan on määrättävä lomituspalvelulain 8 §:ssä tarkoitettu kokonaistyöaika maatalousyrittäjän 7 ja 8 §:n mukaisesti antamien tietojen perusteella. Kokonaistyöaikaa määrättäessä voidaan poiketa maatalousyrittäjän esittämästä arviosta, jos se olennaisesti eroaa saman kokoisilla ja olosuhteiltaan vastaavanlaisilla tiloilla karjatalouteen päivittäin kuuluvien ja muiden yrityksen hoitoon liittyvien välttämättömien tehtävien hoitoon kuluvasta keskimääräisestä päivittäisestä työajasta. Jos kokonaistyöaika määrätään maatalousyrittäjän arviosta poiketen, häntä on kuultava.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun kokonaistyöajan määräämisen tulee tapahtua käyttäen hyväksi maatalousyrittäjien eläkelaitoksen osoittamaa lomitustyöajan laskentajärjestelmää.

Jos maatilalla työskentelee vakituisesti kaksi tai useampia henkilöitä, lomalautakunnan on määrättävä lomituspalvelulain 8 §:ssä tarkoitettu maatalousyrittäjän tehtäväosuus 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen mukaisesti. Maatalousyrittäjän tehtäväosuutta määrättäessä otetaan huomioon mahdollisista odotteluajoista johtuvat pidennykset työaikaan.

Maatalousyrittäjien ja muiden maatilalla työskentelevien henkilöiden välistä tehtäväosuutta voidaan maatalousyrittäjän ilmoituksen perusteella muuttaa lomavuoden aikana vain erityisestä syystä, kuten kuoleman, toistaiseksi myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen, maatalousyrittäjien tai muiden maatilalla työskentelevien henkilöiden lukumäärän muuttumisen taikka muun vastaavan syyn johdosta.

Edellä 7―9 §:ssä säädetyin perustein määrättyä lomituspäivän kestoa voidaan lomitusjakson jälkeen tarkistaa, jos lomituksen aikana esille tulleet ennalta arvaamattomat tehtävät tai olosuhteet sitä edellyttävät.

Edellä 10 §:ssä tarkoitettua maatalousyrittäjän tehtäväosuutta voidaan lomitusjakson jälkeen tarkistaa lomituksen aikana ilmenneestä 10 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Lomituspalvelulain 9 a §:ssä tarkoitettu sijaisapupäivän kesto määritellään soveltuvin osin edellä 7―11 §:ssä säädettyjä periaatteita noudattaen.

Jos maatalousyrittäjän arvioima sijaisapupäivän kesto poikkeaa hänen vuosilomaansa tai viikkovapaataan varten määrätystä lomituspäivän kestosta, maatalousyrittäjän on perusteltava, mistä syistä poikkeaminen johtuu.

Maatalousyrittäjän on tehtävä lomalautakunnalle lomituspalvelulain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettu ennakkoilmoitus kirjallisesti kunkin kalenterivuoden osalta edellisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Lomalautakunnan suostumuksella maatalousyrittäjä voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tai peruuttaa aikaisemman ilmoituksensa myös 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen.

Siitä huolimatta, että maatalousyrittäjä on 13 §:n mukaisesti sitoutunut itse järjestämään lomituksensa, lomalautakunnan tulee tarvittaessa avustaa häntä sijaisapulomituksen järjestämisessä.

Maatalousyrittäjän, joka on 13 §:n mukaisesti sitoutunut itse järjestämään lomituksensa, on ennen vuosiloma- ja viikkovapaalomituksen alkamista tehtävä lomalautakunnalle kirjallinen hakemus, josta ilmenee lomituksen ajankohta sekä lomituspalvelulain 17 b §:ssä säädetyn korvauksen määräämistä varten tarvittavat tiedot lomittajasta.

Mitä 1 momentissa säädetään vuosiloman ja viikkovapaan hakemisesta, sovelletaan myös sijaisavun hakemiseen. Jos sijaisapua ei ole voitu hakea ennen lomituksen alkamista sen vuoksi, että sijaisavun tarve johtuu ennalta arvaamattomasta syystä, hakemus on tehtävä lomituksen alkamisen jälkeen niin pian kuin se on mahdollista. Sijaisapua haettaessa maatalousyrittäjän on esitettävä tarvittava selvitys oikeudestaan sijaisapuun.

Lomalautakunnan on 15 §:ssä tarkoitetun hakemuksen johdosta tehtävä päätös maatalousyrittäjän oikeudesta hakemuksessa tarkoitettuun lomituspalveluun. Päätöksessä tulee myös määrätä lomituspäivän kesto 9, 10 ja 12 §:ssä säädetyllä tavalla sekä lomituspalvelulain 17 b §:ssä tarkoitetun korvauksen suuruus.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen määrää voidaan lomituksen jälkeen tai sen aikana tarkistaa siltä osin kuin lomitukseen tosiasiallisesti kulunut työtuntimäärä on ollut etukäteen arvioitua suurempi 11 §:ssä tarkoitetusta syystä.

Edellä 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että lomalautakunnalle esitetään lomituksen päätyttyä lomittajan ja maatalousyrittäjän allekirjoittama selvitys siitä, että lomitus on toteutettu 15 §:ssä tarkoitetun hakemuksen mukaisesti. Haettaessa 16 §:n 2 momentin mukaista korvauksen tarkistamista lomittajan ja maatalousyrittäjän on selvitettävä lomalautakunnalle, mistä syystä etukäteen arvioitu tuntimäärä on ylittynyt.

Jos oikeus sijaisapuun kestää yli kuukauden, 1 momentissa tarkoitetut selvitykset voidaan esittää lomalautakunnalle myös sijaisavun aikana, saman lomittajan osalta kuitenkin enintään kerran kunkin kalenterikuukauden aikana.

Lomalautakunnan on maksettava 16 §:ssä tarkoitettu korvaus maatalousyrittäjälle kahden viikon kuluessa saatuaan 1 tai 2 momentissa tarkoitetun selvityksen. Lomituspalvelulain 17 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen korvaus voidaan maksaa myös lomittajan työnantajalle ja 2 kohdan mukainen korvaus lomittajana toimineelle ammatinharjoittajalle, jos tästä on sovittu maatalousyrittäjän ja palvelun tuottajan kesken.

Sijaisapulomituksesta maksettava korvaus voidan suorittaa maatalousyrittäjälle sijaisavusta 23 ja 24 §:n mukaan määrätyllä maksulla vähennettynä ja viikkovapaalomituksesta maksettava korvaus viikkovapaasta 25 §:n mukaan määrätyllä maksulla vähennettynä.

Kunnan järjestämiä lomituspalveluja koskeva vuosilomahakemus on tehtävä lomalautakunnalle maatalousyrityksittäin kirjallisesti vähintään kolme viikkoa ennen loman alkamista, kuitenkin viimeistään kunkin vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Yrittäjällä on oikeus täydentää tai muuttaa hakemustaan määräajan päätyttyäkin. Lomalautakunta voi muuttaa hakuaikaa ja -menettelyä sekä erityisestä syystä ottaa tutkittavakseen myös määräajan päätyttyä tehdyn hakemuksen.

Kunnan järjestämää sijaisapua ja viikkovapaata voidaan hakea kirjallisesti tai suullisesti lomalautakunnalta. Sijaisapua haettaessa maatalousyrittäjän on esitettävä tarvittava selvitys oikeudestaan sijaisapuun.

Kunnan järjestämiä lomituspalveluja käyttävän maatalousyrittäjän on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava vuosilomansa ja viikkovapaansa ajankohtaan, jolloin maatalousyrityksessä ei tule suoritettavaksi kausiluontoisia tai erityistä huolenpitoa edellyttäviä tehtäviä.

Jollei lomalautakunta voi osoittaa lomittajaa vuosiloma- tai viikkovapaahakemuksessa tarkoitetuksi ajaksi, hakijalle on ennen päätöksen tekemistä varattava tilaisuus vuosiloman tai viikkovapaan ajankohdan muuttamiseen.

Hakemus on hylättävä, jos hakija ilman pätevää syytä kieltäytyy pitämästä vuosilomaansa tai viikkovapaataan sellaisena aikana, jolloin hänelle voitaisiin osoittaa lomittaja.

Jos maatalousyrittäjä ilman pätevää syytä kieltäytyy ottamasta vastaan lomalautakunnan osoittaman lomittajan, hän on menettänyt oikeutensa hakemaansa vuosiloma-, sijaisapu- tai viikkovapaajaksoon.

Lomituspalvelulain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa lomalautakunnan tulee pyrkiä osoittamaan tilalle sellainen lomittaja, jonka sanotussa säännöksessä tarkoitettu työaika mahdollisimman hyvin vastaa 9 ja 10 §:n mukaisesti määrättyä lomituspäivän kestoa. Jollei tällaista lomittajaa ole saatavissa, lomalautakunnan on tarvittaessa yhteistyössä maatalousyrittäjän kanssa pyrittävä järjestämään lomitus niin, että lomittajan työaika saadaan täyttymään. Mikäli muuta keinoa lomittajan työajan täyttämiseksi ei ole käytettävissä, maatalousyrittäjän tulee valita yksi tai useampi lomituspalvelulain 18 a §:n 2 momentin 1―4 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista siten, että lomittajan työaika täyttyy. Jos maatalousyrittäjä ei tee valintaa, lomalautakunta ei ole velvollinen järjestämään hänelle hänen hakemaansa lomituspalvelua.

Kunnan järjestämiä lomituspalveluja käyttävän maatalousyrittäjän ja lomalautakunnan on sovittava lomituspalvelulain 18 a §:n 2 momentissa ja 31 §:n 1 momentissa tarkoitetuista lomitukseen liittyvistä järjestelyistä, kuten lomittajan tehtävistä ja päivittäisestä työajasta, sekä 31 b §:ssä tarkoitetuista valvontakäynneistä viimeistään 14 päivää ennen lomituksen alkamista, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Kunnan järjestämiä lomituspalveluja käyttävän maatalousyrittäjän tulee ennen vuosiloman ja viikkovapaan alkamista

tarvittaessa opastaa lomittajaa lomituspalvelulain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamisessa sekä antaa hä nelle ohjeet kotieläinten käsittelyyn liittyvistä erityiskysymyksistä;

huolehtia siitä, että lomituksessa tarvittavat koneet ja laitteet täyttävät työturvallisuudelle asetetut vaatimukset, sekä antaa lomittajalle ohjeet koneiden ja laitteiden käyttämisessä;

hankkia maatalousyrityksen tavanomaisen kulutuksen edellyttämät kulutustarvikkeet vuosiloman ja viikkovapaan ajaksi;

ilmoittaa lomittajalle, mistä tämä voi tavoittaa hänet tai hänen edustajansa vuosiloman tai viikkovapaan aikana; sekä

selvittää muut tarpeelliset seikat.

Mitä 1 momentissa säädetään vuosilomasta ja viikkovapaasta sovelletaan mahdollisuuksien mukaan myös sijaisapuun.

Sijaisavusta peritään sen saajalta tuntimaksu. Maksu määrätään maatalousyrittäjän eläkelain (467/69) mukaan vakuutetulle yrittäjälle hänen sanotun lain nojalla välittömästi ennen sijaisavun alkamista voimassa olevan vuotuisen työtulonsa perusteella. Jos yrittäjällä ei sijaisavun alkaessa ole voimassa maatalousyrittäjien eläkelain mukaista vakuutusta, sijaisapumaksun perusteena on soveltuvin osin sanotussa laissa säädettyjä perusteita noudattaen arvioitu vuotuinen työtulo. Tuntimaksu on kuusi markkaa lisättynä määrällä, joka saadaan jakamalla sijaisavun saajan edellä tarkoitettu työtulo 5 000:lla. Tuntimaksu ei kuitenkaan saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Täysi tuntimaksu peritään jokaiselta alkavalta lomitustunnilta. Lomitustunneiksi katsotaan 12 §:ssä säädetyllä tavalla määräytyneet työtunnit.

Jos sijaisavun saaja on sijaisavun alkaessa oikeutettu palkkaetuuksiin työ- tai virkasuhteen perusteella tai jos hänellä on voimassa yrittäjien eläkelaissa (468/69) tarkoitettu vakuutus, häneltä peritään 1 momentissa säädetty maksu 50 prosentilla korotettuna.

Jos sijaisavun perusteena on raskaus ja synnytys, sijaisavusta peritään sairausvakuutuslaissa tarkoitetun äitiysrahakauden ajalta 1 ja 2 momentissa tarkoitettu maksu 50 prosentilla alennettuna.

Jos sijaisapua saava tai hänen edustajansa osoittaa, että yrittäjälle sairausvakuutuslain(364/63) mukaan myönnetyn päivärahan perusteena oleva työtulo on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin yrittäjän 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu työtulo, erotus voidaan yrittäjän pyynnöstä vähentää sijaisapumaksun perusteena käytetystä työtulosta siltä osin kuin sijaisapua on saman syyn perusteella annettu yli 90 lomitustuntia.

Sijaisavusta määrättyä maksua voidaan alentaa tai se voidan jättää perimättä, jos maatalousyrittäjän ja hänen perheensä toimeentuloedellytykset huomioon ottaen siihen on syytä.

Viikkovapaasta peritään sen saajalta 1 §:ssä tarkoitettujen kotieläinyksikköjen määrän mukaan määräytyvä tuntimaksu. Jos karjatalous lomituksen aikana käsittää neljästä viiteen kotieläinyksikköä, maksu on 16 markkaa tunnilta. Kuudennesta kotieläinyksiköstä lukien maksu nousee yhdellä markalla yksikköä kohden kuitenkin siten, että korkein maksu on 37 markkaa tunnilta. Tuntimaksu ei kuitenkaan saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Täysi tuntimaksu peritään jokaiselta alkavalta lomitustunnilta. Lomitustunneiksi katsotaan 7―11 §:ssä säädetyllä tavalla määräytyneet työtunnit.

Kunnan järjestämiä lomituspalveluja käyttävältä maatalousyrittäjältä peritään lomituspalvelulain 18 a §:n 1 momentissa tarkoitetuilta päiviltä 1 momentissa säädetty maksu 50 prosentilla korotettuna.

Edellä 23 ja 25 §:ssä tarkoitetut maksut saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään.

Kelpoisuusvaatimuksena lomituspalvelulain 14 §:ssä tarkoitettuun virkaan on maatilatalouden peruslinjan opistoasteen tutkinto tai muu tehtävään soveltuva koulutus. Jollei virkaan saada henkilöä, jolla on säädettykelpoisuus, siihen voidaan ottaa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan henkilö, jolla on riittäväksi katsottava koulutus ja mikäli mahdollista käytännön kokemusta kyseessä olevasta tehtävästä.

Kunnassa, jossa on vähintään kymmenen päätoimista maatalouslomittajaa, voi olla yksi johtava maatalouslomittaja. Jos päätoimisten lomittajien määrä kunnassa on vähintään 40, johtavia lomittajia voi olla kaksi sekä sen jälkeen yksi uusi johtava lomittaja kutakin 30 päätoimista lomittajaa kohti.

Mitä 1 momentissa säädetään kunnasta, koskee vastaavasti kahden tai useamman kunnan muodostamaa yhteistoiminta-aluetta silloin, kun kunnat järjestävät lomituspalvelut yhteistoiminnassa lomituspalvelulain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti.

Johtavalla lomittajalla tulee olla maatalouden ammatillinen koulutus tai muu tehtävään soveltuva koulutus sekä hyvä käytännön kokemus karjanhoito- ja maataloustehtävissä.

Lomalautakunnan osoittamalta lomittajalta edellytetään maatalouden ammatillista koulutusta tai hyvää käytännön kokemusta karjanhoito- ja maataloustehtävissä.

Jos maatalousyrittäjälle on annettu sijaisapua yhtäjaksoisesti yli vuoden, lomalautakunnan tulee ilmoittaa sijaisavun antamisesta ja sen perusteista maatalousyrittäjien eläkelaitokselle.

Kunnan tulee toimittaa lomituspalvelulain 28 §:ssä tarkoitettu tilitys maatalousyrittäjien eläkelaitokselle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä.

Valtio korvaa lomituspalvelulain mukaisten tehtävien suorittamisesta maatalousyrittäjien eläkelaitokselle aiheutuvat kohtuulliset hallintokulut. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esityksestä hallintokulujen korvaamisen perusteet.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos suorittaa kunnille valtionkorvaukset lomituspalvelulain 23 §:ssä tarkoitettuihin käyttökustannuksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö maksaa valtion varoista maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 1 momentissa tarkoitettujen valtion korvauksien suorittamiseen tarvittavat varat.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee tehdä kuukausittain selvitys sosiaali- ja terveysministeriölle valtion korvauksen ennakkoina kunnille maksamastaan määrästä. Samalla sen tulee esittää arvionsa määrärahan kokonaistarpeesta asianomaisena kalenterivuonna.

Edellä 31 §:ssä tarkoitettujen tilitysten perusteella maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee tehdä vuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle kokonaistilitys valtionkorvauksista asianomaiselta vuodelta.

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Tällä asetuksella kumotaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista 18 päivänä tammikuuta 1985 annettu asetus (46/85) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Sen estämättä, mitä 23 ja 25 §:ssä säädetään, ennen tämän asetuksen voimaantuloa alkaneista lomituspalveluista peritään maksu tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olevien säännösten mukaan siltä ajalta, jota palvelun antamista ja siitä perittävän maksun määräämisestä tehty päätös koskee.

Sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään lomituspalvelulain 14 §:ssä tarkoitetun viran kelpoisuusvaatimuksesta, on 23 päivänä tammikuuta 1985 mainitussa virassa tai sitä vastaavassa työsopimussuhteessa ollut henkilö edelleen kelpoinen siihen ja sitä vastaavaan muuhun virkaan.

Edellä 30 §:ssä tarkoitettua aikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän asetuksen voimaan tuloa alkanut sijaisavun antaminen. Sen estämättä, mitä 31 §:ssä säädetään, vuodelta 1995 annettaviin tilityksiin sovelle- taan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassaolevaa säännöstä.