Valtioneuvoston päätös eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin

Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston seuraavat direktiivit, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteen XX alakohdassa II. VESI ja V. JÄTE

tiettyjen yhteisön vesiympäristöön päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta 4 päivänä toukokuuta 1976 annettu direktiivi (76/464/ETY);

kloorialkaalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 22 päivänä maaliskuuta 1982 annettu direktiivi (82/176/ETY);

kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 26 päivänä syyskuuta 1983 annettu direktiiivi (83/51 3/ETY);

muiden alojen kuin kloorialkaalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 8 päivänä maaliskuuta 1984 annettu direktiivi (84/156/ETY);

heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 9 päivänä lokakuuta 1984 annettu direktiivi (84/491/ETY);

direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 12 päivänä kesäkuuta 1986 annettu direktiivi (86/280/ETY);

direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista annetun direktiivin 86/280/ETY liitteen II muuttamisesta 16 päivänä kesäkuuta 1988 annettu direktiivi (88/347/ETY);

direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon 1 sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista annetun direktiivin 86/280/ETY liitteen II muuttamisesta 27 päivänä heinäkuuta 1990 annettu direktiivi (90/415/ETY);

titaanidioksiditeollisuuden jätteistä 20 päivänä helmikuuta 1978 annettu direktiivi (78/176/ETY); ja

menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi 3 päivänä joulukuuta 1982 annettu direktiivi (82/883/ETY).

Tätä päätöstä sovelletaan 3–5 ja 8 §:ssä mainittujen aineiden johtamiseen vesiin lukuun ottamatta pohjavesiä. Vesillä tässä päätöksessä tarkoitetaan vesilain 1 luvun mukaisia vesistöjä sekä ojia, noroja, lähteitä ja tekolammikkoja.

Seuraavia kemikaaleja ei saa päästää 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin: heksakloorisykloheksaani, DDT, aldriini, dieldriini, endriini, isodriini, triklooribentseeni, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni ja hiilitetrakloridi.

Käytettäessä seuraavia aineita liuottimina, suojauskemikaaleina tai eliöntorjunta-aineina (biosideinä) niitä ei saa päästää 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin: pentakloorifenoli, kloroformi, 1 ,2-dikloorietaani, trikloorietyleeni ja perkloorietyleeni.

Käytettäessä 2 momentissa mainittuja aineita muihin kuin 4 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin on niiden päästöille 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin haettava vesilain mukainen vesioikeuden lupa. Luvan sisällön tulee täyttää vähintään ne edellytykset, joista määrätään jäljempänä 9, 10 ja 12 §:ssä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja aineita ovat: elohopea ja kadmium sekä niiden yhdisteet, pentakloorifenoli, kloroformi, 1,2-dikloorietaani, trikloorietyleeni ja perkloorietyleeni.

Mitä 3–5 §:ssä määrätään päästöistä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin, koskee myös päästöjä yleiseen viemäriin.

Jätevesien johtamiseen titaanidioksiditeollisuutta harjoittavasta laitoksesta 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin on haettava vesioikeuden lupa. Lupa voidaan myöntää vain määräajaksi. Lupahakemuksen sisällön on täytettävä 1 §:n 9 kohdassa tarkoitetussa direktiivissä asetetut vaatimukset.

Edellä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin johdettaville päästöille, jotka sisältävät seuraavia aineita, on haettava vesilain mukainen vesioikeuden lupa

muut kuin 3 ja 5 §:ssä tarkoitetut orgaaniset halogeeniyhdisteet sekä aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä, myrkylliset orgaaniset fosforiyhdisteet ja orgaaniset tinayhdisteet;

aineet, joilla on osoitettu olevan karsinogeenisia ominaisuuksia;

eliöntorjunta-aineet (biosidit) ja niiden johdannaiset;

seuraavat metallit ja metalloidit sekä niiden yhdisteet: sinkki, kupari, nikkeli, kromi, lyijy, seleeni, arseeni, antimoni, molybdeeni, titaani, tina, barium, beryllium, boori, uraani, vanadiini, koboltti, tallium, telluuri ja hopea;

fosforin ja typen epäorgaaniset yhdisteet sekä alkuainefosfori;

syanidit ja fluoridit;

mineraaliöljyt ja öljyperäiset hiilivedyt;

aineet, joilla on haitallinen vaikutus vesiympäristöstä saatavien ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden hajuun tai makuun, sekä yhdisteet, joiden voidaan epäillä vedessä muodostavan tällaisia aineita;

myrkylliset tai pysyvät orgaaniset piiyhdisteet ja aineet, jotka saattavat vedessä muodostaa tällaisia yhdisteitä; sekä

aineet, joilla on haitallinen vaikutus veden happitasapainoon.

Edellä 1 momentin 3–10 kohdissa tarkoitettujen aineiden osalta vesioikeuden lupaa ei kuitenkaan tarvitse hakea, jos on ilmeistä, ettei näiden aineiden päästämisestä voi aiheutua vesistön pilaantumista.

Luvissa, joita tarkoitetaan 5–8 §:ssä, on määriteltävä aineen suurin sallittu päästömäärä aikayksikössä sekä tarvittaessa päästömäärä tuoteyksikköä kohti ja aineen suurin sallittu pitoisuus jätevedessä. Edellä mainittujen päästömääräysten on vaatimustasoltaan vastattava parhaalla käytettävissä olevalla teknologialla saavutettavaa tasoa.

Vesi oikeuden on lupapäätöksessään velvoitettava luvansaaja hakemaan 5 ja 6 §:ssä tarkoitettua lupaa koskevaa tarkistusta neljän vuoden kuluessa lupapäätöksen voimaantulosta ja sen jälkeen neljän vuoden välein.

Vesi- ja ympäristöpiirin tulee tarvittaessa muistuttaa toiminnanharjoittajaa siitä, että voimassa olevien lupien ensimmäistä tarkistusta on haettava neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta.

Lupien sisältämien ehtojen 5 §:ssä mainittujen aineiden päästöille tulee olla vähintään sen vaatimustason mukaisia, mitä tämän päätöksen liitteissä 1–8 määrätään. Liitteissä mainitut raja-arvot ovat voimassa kohdassa, jossa jätevedet johdetaan laitoksen ulkopuolelle, jollei liitteissä toisin määrätä. Jos jätevesiä käsitellään laitoksen ulkopuolisessa, kyseisten aineiden poistamiseen tarkoitetussa puhdistamossa, voidaan raja-arvoja soveltaa myös tällaisesta puhdistamosta ulos purkautuvaan veteen.

Liitteissä mainitut pitoisuusraja-arvot on tarkoitettu sellaisille prosessissa syntyville jätevesille, joita ei ole laimennettu jäähdytys-, kuivatus-, hule-, saniteetti- tai muilla vastaavilla vesillä. Lupaehtoja asetettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota toiminnan luonteeseen ja päästöjen vähentämismahdollisuuksiin.

Sellaisia päästöjä 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin ja yleiseen viemäriin, jotka sisältävät 5 §:ssä mainittuja aineita, ja sellaisia 2 §:ssä tarkoitettuihin vesiin johdettavia 8 §:ssä mainittuja aineita sisältäviä päästöjä sekä tarvittaessa niiden vaikutuksia vesiympäristöön on tarkkailtava mittauksin siten, että toiminnasta aiheutuvat kokonaispäästöt voidaan selvittää luotettavasti. Tarkkailussa vaadittavista mittauksen vertailumenetelmistä sekä mittausmenetelmien määritysrajoista, tarkkuudesta ja toistettavuudesta määrätään tarkemmin liitteissä. Liitteissä erikseen mainituissa tapauksissa päästöt voidaan arvioida myös yksinkertaistetulla tarkkailumenettelyllä.

Titaanidioksiditeollisuutta harjoittavien laitosten jätevesien vaikutuksia vesiympäristöön koskevasta tarkkailusta määrättäessä on otettava huomioon 1 §:n 10 kohdassa tarkoitetussa direktiivissä asetetut vaatimukset.

Edellä 13 ja 14 §:ssä tarkoitetuista tarkkailuista on muutoin voimassa, mitä vesilain 10 luvun 24 a §:n 4 momentin mukaisesta tarkkailusta säädetään.

Vesi- ja ympäristöhallinto pitää tiedostoa 5–8 §:ssä tarkoitetuista luvista ja niiden valvonnassa saatavista tarkkailutuloksista.

Vesi- ja ympäristöhallitus laatii ehdotukset ohjelmiksi 3, 5 ja 8 §:ssä mainittujen aineiden aiheuttaman vesien pilaantumisen välttämiseksi tai poistamiseksi kaikista päästölähteistä hajakuormitus mukaan luettuna.

Titaanidioksiditeollisuutta harjoittavien laitosten jätevesien aiheuttaman vesiympäristön pilaantumisen vähentämiseksi ja mahdolliseksi poistamiseksi kokonaan on vesi- ja ympäristöhallinnon laadittava ehdotukset ohjelmiksi.

18 § Edellä 17 §:ssä mainitut ohjelmat vahvistaa ympäristöministeriö hankittuaan asiassa lausunnot asianomaisilta viranomaisilta sekä muilta tarpeellisiksi katsottavilta tahoilta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1994.