Asetus ympäristöministeriöstä

Ympäristöministeriön tehtävä on edistää kestävää kehitystä. Ministeriö toteuttaa tehtäväänsä ryhtymällä tai osallistumalla toimiin, joiden tarkoituksena on

säilyttää luonnon monimuotoisuus, tuottokyky ja kauneus sekä edistää luonnonvarojen käytön kestävyyttä;

ehkäistä ja vähentää ihmisen toiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja;

edistää hyvää elinympäristöä, yhdyskuntarakennetta ja alueiden käyttöä;

vaalia rakennettua ympäristöä ja kulttuurimaisemaa;

luoda edellytykset turvalliselle, terveelliselle ja taloudelliselle rakentamiselle sekä rakennuskannan taloudelliselle käytölle; sekä

edistää koko väestön mahdollisuuksia hyvään ja turvalliseen asumiseen kohtuullisin kustannuksin.

Ympäristöministeriössä on toiminta-ajatuksen toteuttamista varten seuraavat tulosalueet

ympäristöpolitiikan yhdentäminen;

ympäristön pilaantumisen estäminen;

yhdyskunnat, alueiden käyttö ja luonnonsuojelu;

rakennettu ympäristö ja rakentaminen;

asumisen edistäminen; sekä

yleishallinto.

Ympäristöministeriössä on ympäristöpolitiikan osasto, ympäristönsuojeluosasto, alueidenkäytön osasto, asunto- ja rakennusosasto sekä yleinen osasto.

Ympäristöministeriössä voi olla erillisiä yksiköitä sen mukaan kuin ministeriön työjärjestyksessä määrätään.

Ministeriön hallinnonalaan kuuluvat asuntohallitus sekä vesi- ja ympäristöhallitus.

Ympäristöpolitiikan osasto vastaa ympäristöpolitiikan yhdentämisen tulosalueesta. Tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti ympäristöpolitiikan kehittämistä ja yhteensovittamista, ympäristövaikutusten arvioinnin kehittämistä, ympäristön tilan seurantaa, ympäristötietojärjestelmiä, ympäristötaloutta, ympäristöteknologiaa sekä ympäristötutkimuksen yhteensovittamista.

Ympäristönsuojeluosasto vastaa ympäristön pilaantumisen estämisen tulosalueesta. Tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti jätehuoltoa ja jätteiden kierrätystä, ilmansuojelua, meluntorjuntaa, vesiensuojelua ja muita vesiasioita, kemikaalien ympäristöhaittojen ehkäisemistä, ympäristövahinkojen torjuntaa sekä muuta ympäristönsuojelua.

Alueidenkäytön osasto vastaa yhdyskuntien, alueiden käytön ja luonnonsuojelun tulosalueesta. Tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti kaavoitusta ja muuta alueiden käytön suunnittelua, maapolitiikkaa, yhdyskuntatekniikkaa, maa-ainesten kestävää käyttöä, rakennussuojelua, luonnonsuojelua, maisemanhoitoa ja luonnon virkistyskäyttöä.

Asunto- ja rakennusosasto vastaa asumisen edistämisen tulosalueesta sekä rakennetun ympäristön ja rakentamisen tulosalueesta. Asumisen edistämisen tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti asuntojen tuotantoa, korjausta ja ylläpitoa, asumiskustannuksia, asuntorahoitusta, huoneenvuokrasuhteita ja muuta asuntopolitiikkaa. Rakennetun ympäristön ja rakentamisen tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti yleistä rakentamispolitiikkaa, rakentamisen laatua, taloutta ja teknistä hyväksyntää, rakentamista koskevia määräyksiä ja ohjeita, rakennusvalvontaa, korjausrakentamista sekä kiinteistönhoitoa.

Yleinen osasto vastaa yleishallinnon tulosalueesta. Tulosalueeseen kuuluvat asiat, jotka koskevat erityisesti ministeriön ja hallinnonalan yleisiä toimintaedellytyksiä, hallinnon yleistä kehittämistä, henkilöstöpolitiikkaa, toiminta- ja taloussuunnittelua, valtion talousarviota, hallinnonalan tulosohjauksen järjestämistä sekä kansainvälisten asioiden, tiedotustoiminnan, ministeriön hallinnonalan koulutustoiminnan ja tietohallinnon yhteensovittamista sekä niitä asioita, jotka eivät kuulu ministeriön muille osastoille tai erillisille yksiköille.

Ympäristöministeriön osastojen ja erillisten yksiköiden välisestä yhteistyöstä annetaan täydentäviä määräyksiä ympäristöministeriön työjärjestyksessä. Siinä määrätään myös siitä, kenen ratkaistavaksi asia osastossa tai erillisessä yksikössä kuuluu. Ministeriön työjärjestyksen vahvistaa ministeri oman toimialansa osalta.

Osaston ja erillisen yksikön sisäisestä organisaatiosta ja henkilökunnan tehtävistä määrätään tarkemmin osaston tai yksikön työjärjestyksessä, jonka osaston tai yksikön päällikkö vahvistaa.

Jos syntyy epätietoisuutta siitä, minkä osaston tai erillisen yksikön käsiteltäväksi jokin asia kuuluu, määrää siitä kansliapäällikkö.

Ministeriössä on kansliapäällikkö.

Osastojen päällikköinä ovat osastopäälliköt. Asunto- ja rakennusosaston päällikkönä on ylijohtaja.

Erillisen yksikön päällikkönä on kansliapäällikkö.

Ministeriön virkojen sekä tilapäisen ja työsopimussuhteisen henkilöstön sijoittamisesta osastoihin ja erillisiin yksiköihin määrää kansliapäällikkö kuultuaan osastojen ja erillisten yksiköiden päälliköitä sekä henkilöstön edustajia.

Kelpoisuusvaatimuksena on

kansliapäälliköllä virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys ministeriön toimialaan sekä käytännössä osoitettu johtamistaito;

osastopäälliköllä, ylijohtajalla ja apulaisosastopäälliköllä virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys virkaan kuuluviin tehtäviin sekä käytännössä osoitettu johtamistaito;

hallitusneuvoksella toimistopäällikönä, hallitusneuvoksella ja hallitussihteerillä oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja hyvä perehtyneisyys hallintotehtäviin;

kansainvälisten asiain neuvoksella toimistopäällikönä, luonnonsuojeluvalvojalla toimistopäällikkönä, toimistopäälliköllä ja neuvottelevalla virkamiehellä virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja perehtyneisyys virkaan kuuluviin tehtäviin; sekä

lainsäädäntöneuvoksella oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja hyvä perehtyneisyys lainvalmistelutyöhön.

Kansliapäällikön, osastopäällikön, ylijohtajan, apulaisosastopäällikön, hallitusneuvoksen toimistopäällikkönä, kansainvälisten asiain neuvoksen toimistopäällikkönä, luonnonsuojeluvalvojan toimistopäällikkönä, toimistopäällikön, hallitusneuvoksen ja hallitussihteerin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä. Kansliapäällikön, ylijohtajan, osastopäällikön ja apulaisosastopäällikön virat täytetään haettavaksi julistamatta.

Lainsäädäntöneuvoksen ja neuvottelevan virkamiehen nimittää valtioneuvosto.

Muun virkamiehen nimittää tai ottaa ministeriö.

Ministeri nimittää tai ottaa sellaisen 14 §:n 3 momentissa tarkoitetun virkamiehen, jonka palkkaus on vähintään A 21 palkkausluokan mukainen.

Muun virkamiehen nimittää tai ottaa asianomaisen osaston tai erillisen yksikön päällikkö.

Virkavapauden, johon virkamiehellä on oikeus lain tai virkaehtosopimuksen nojalla, myöntää yleisen osaston päällikkö.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun virkavapauden myöntää

tasavallan presidentin nimittämälle virkamiehelle enintään yhdeksi vuodeksi ministeri ja yli yhdeksi vuodeksi valtioneuvosto;

valtioneuvoston ja ministerin nimittämälle virkamiehelle kansliapäällikkö; sekä

muulle virkamiehelle asianomaisen osaston tai erillisen yksikön päällikkö.

Viran väliaikaisen hoitajan ottamisesta avoinna olevaan virkaan ja viran hoitamisesta virkavapauden aikana päättää

tasavallan presidentin nimitettävään virkaan enintään yhdeksi vuodeksi ministeri ja yli yhdeksi vuodeksi valtioneuvosto;

valtioneuvoston ja ministerin nimitettävään virkaan ministeri; sekä

muihin virkoihin asianomaisen osaston tai erillisen yksikön päällikkö.

Mitä 14-17 §:ssä säädetään virasta ja virkamiehestä, noudatetaan soveltuvin osin myös työsopimussuhteessa olevaan.

Kansliapäällikön ollessa estynyt toimii hänen sijaisenaan yleisen osaston päällikkö tai tämänkin ollessa estynyt ministerin määräämä osaston päällikkö.

Osastojen ja erillisten yksiköiden päälliköiden sijaisista määrätään ministeriön työjärjestyksessä. Muiden virkamiesten sijaisista määrätään tarvittaessa osaston tai yksikön työjärjestyksessä.

Työjärjestyksen laatimista, virkojen sijoittamista ja muuta ministeriön ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa koskevissa asioissa noudatetaan, mitä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetussa laissa (651/88) säädetään ja sen nojalla tehdyissä sopimuksissa sovitaan.

Milloin asia, jonka virkamies muutoin saisi ratkaista, on periaatteellisesti tärkeä tai laajakantoinen taikka milloin siitä on hankittava valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunto, ratkaisee asian ministeri oman toimialansa osalta.

Ministeri voi pidättää itselleen päätösvallan asiassa, jonka virkamies muutoin saisi ratkaista. Sama oikeus on yksittäistapauksessa kansliapäälliköllä, osaston ja erillisen yksikön päälliköllä asiassa, jonka ratkaiseminen on annettu hänen alaiselleen virkamiehelle.

Kansliapäällikkö ratkaisee asiat, jotka koskevat

lausunnon antamista muulle viranomaiselle lainsäädäntöä koskevista ehdotuksista, jollei asia ole merkitykseltään vähäinen;

valtion virkamieslain (755/86) 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemistä;

ulkomaille tehtäviä virkamatkoja koskevan suunnitelman ( virkamatkasuunnitelma ) vahvistamista sekä vahvistettuun virkamatkasuunnitelmaan sisältymättömien virkamatkamääräysten antamista;

osastojen ja erillisten yksiköiden päälliköiden ja heidän sijaistensa vuosilomajärjestystä ja vuosilomia;

virkamatkoja koskevien määräysten antamista osastojen ja erillisten yksiköiden päälliköille; sekä

ministeriön sisäistä hallintoa ja järjestystä.

Osaston ja erillisen yksikön päällikkö ratkaisee asiat, jotka koskevat

lausunnon antamista osaston ja yksikön toimialaan kuuluvassa asiassa, jollei asia kuulu kansliapäällikön ratkaistaviin;

osaston ja yksikön toimialaan kuuluvien ohjeiden antamista, jos ne eivät ole laajakantoisia tai periaatteellisesti merkittäviä;

osaston ja yksikön henkilöstön vuosilomajärjestystä ja vuosilomia, jollei asia kuulu kansliapäällikön ratkaistaviin;

osaston ja yksikön virkamiesten sivutoimilupia ja -ilmoituksia;

irtisanoutumista ja virkasuhteen päättymistä koskevan todistuksen antamista osaston ja yksikön virkamiehelle;

kotimaassa sekä vahvistetun virkamatkasuunnitelman rajoissa myös ulkomaille tehtäviä virkamatkoja koskevien määräysten antamista osaston ja yksikön virkamiehille ja osaston toimialaan kuuluviin virkamatkoihin ministeriön ulkopuolisille henkilöille;

osaston ja yksikön toimialaan kuuluvien komiteoiden ja toimikuntien valvontaa;

osastolle ja yksikölle osoitettujen määrärahojen käyttämistä;

osaston toimialaan kuuluvan tutkimuksen vuosiohjelman hyväksymistä; sekä

osaston toimialaan kuuluvien valtionosuuksien ja -avustusten myöntämistä.

Ympäristönsuojeluosaston päällikkö ratkaisee vesiensuojelua koskevan lainan hyväksymistä korkotukilainaksi, kun lainan määrä on enintään 1 000 000 markkaa.

Alueidenkäytön osaston päällikkö ratkaisee asiat, jotka koskevat

yleiskaavan taikka sen muutoksen tai kumoamisen vahvistamista;

asema- ja rakennuskaavan taikka sen muutoksen tai kumoamisen vahvistamista;

rakennuslain mukaisia poikkeuslupia sekä rakennus- tai muita kieltoja ja rakentamisrajoituksia;

luonnonsuojelualueen ostamista valtiolle ja luonnonsuojelulain (71/23) 11 a §:ssä tarkoitettua korvausta ellei asia kuulu lääninhallituksen ratkaistaviin;

luonnonsuojelualueiden hoitoa ja käyttöä koskevien suunnitelmien vahvistamista;

luonnonsuojelulain 14 a §:ssä tarkoitetun poikkeuksen myöntämistä;

poikkeusten myöntämistä luonnonsuojelualueen rauhoitussäännöksistä ja -määräyksistä;

luonnonsuojelulain 16 a §:ssä tarkoitettujen lupien myöntämistä;

valaiden suojelusta annetun lain (1112/82) 2 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämistä;

ympäristöministeriön hallinnassa olevan maaomaisuuden käyttöä koskevia sopimuksia; sekä

ympäristöministeriölle valitusviranomaisena tehtyjä valituksia osaston toimialalla.

Asunto- ja rakennusosaston päällikkö ratkaisee asiat, jotka koskevat

rakentamisesta annettujen määräysten soveltamista; sekä

rakennusalan tyyppihyväksyntäpäätösten antamista.

Yleisen osaston päällikkö ratkaisee asiat, jotka koskevat

ministeriön käytettäväksi yleisiin toimintamenoihin sekä hallinnonalan koulutus-, tiedotus- ja tietohallintotoimintaan osoitettujen yhteisten määrärahojen käyttämistä;

ministeriön alaisen viraston päällikön virkamatkoja koskevan määräyksen antamista sekä matkalaskujen hyväksymistä;

ikälisiä, palvelusvuosilisiä, vuosilomakorvauksia sekä muita virka- ja työehtosopimuksiin perustuvia henkilökohtaisia palkanlisiä ja lisäpalkkioita;

asiakirjojen kirjaamista, lähettämistä ja arkistointia;

ministeriölle tilivirastona kuuluvia tehtäviä;

sairausvakuutuslaista (364/63) johtuvia tehtäviä;

myöhästyneinä esitettyjen matkalaskujen maksamista;

kaluston ja muun siihen verrattavan omaisuuden poistamista ja tileistä poistoa; sekä

lupaa oman auton käyttämiseen virkamatkoilla.

Osaston tai erillisen yksikön päällikön sijasta voi tämän asetuksen 16-17 §:ssä ja 23-27 §:ssä tarkoitettuja asioita ratkaista ministeriön työjärjestyksessä olevan määräyksen mukaisesti ylijohtaja, apulaisosastopäällikkö, hallitusneuvos toimistopäällikkönä, kansainvälisten asiain neuvos toimistopäällikkönä, luonnonsuojeluvalvoja toimistopäällikkönä, toimistopäällikkö, hallitusneuvos, rakennusneuvos, neuvotteleva virkamies, projektipäällikkö, yliarkkitehti, yli-insinööri, ylitarkastaja, koulutuspäällikkö, tiedotuspäällikkö ja tietohallintopäällikkö.

Menojen maksamisesta ja materiaalitoiminnoista määrätään tarkemmin ympäristöministeriön taloussäännössä ja sen nojalla annetuissa määräyksissä.

Mikäli muuta ei ole säädetty, on ministeriöstä voimassa, mitä valtioneuvoston ohjesäännössä on säädetty.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1993.

Tällä asetuksella kumotaan ympäristöministeriöstä 12 päivänä helmikuuta 1988 annettu asetus (143/88) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ympäristöpolitiikan osaston päällikkönä toimii kuitenkin apulaisosastopäällikkö.

Osastopäälliköillä, apulaisosastopäälliköillä tai toimistopäälliköillä, joilla tämän asetuksen voimaan tullessa on ylijohtajan, ympäristönsuojeluneuvoksen, rakennusneuvoksen tai hallitusneuvoksen arvo, on edelleen tämä arvo niin kauan kuin hän on tässä virassa.