Valtioneuvoston päätös elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista

Elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin kuuluvista tuotteista, lukuunottamatta tämän päätöksen 2 §:ssä mainittuja tuotteita, voidaan maksaa valtion tulo- ja menoarvion momentille 28.37.40 varatusta määrärahasta raaka-aineiden hinnanerokorvausta sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Valtion tulo- ja menoarvion momentille 30.32.40 varatusta määrärahasta voidaan maksaa hinnanerokorvausta elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain verotaulukon tuoteryhmiin 1-4, 6-10 ja 49 sekä tullitariffin nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvista tuotteista sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa edellä 1 §:ssä mainitulta momentilta myös tämän päätöksen liitteenä olevassa luettelossa mainituista tuotteista luettelossa ilmoitettu määrä.

Mikäli tässä päätöksessä ei toisin määrätä, hinnanerokorvaus määräytyy elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain 4 a ja 5 §:n säännösten mukaisesti. Hinnanerokorvausmäärissä otetaan kuitenkin vähennyksenä huomioon liikevaihtoverolain 55 §:ssä tarkoitettu palauttamatta jääneen liikevaihtoveron määrä.

Verotaulukon tuoteryhmiin 1-4 ja tullitariffin nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvista lihajalosteista voidaan maksaa hinnanerokorvausta, jos niiden valmistukseen käytetyn lihan ja muiden eläimenosien yhteismäärästä vähintään 85 % on siasta, naudasta, lampaasta tai porosta.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa tuoteryhmiin 1-4 ja nimikkeisiin 16.01 ja 16.02 kuuluvien lihajalosteiden valmistukseen käytetyistä ainoastaan lihavalmisteasetuksen (902/88) 2 §:n 1, 3 e ja 4 a kohdassa tarkoitetusta sian-, naudan-, lampaan- ja poronlihasta luun osuutta lukuun ottamatta.

Naudanlihan hinnanerokorvaus on 19,00 markkaa kilolta ja sianlihan 13,00 markkaa kilolta. Poron- ja lampaanlihan hinnanerona käytetään naudanlihan hinnaneroa.

Hinnanerokorvaus on edellä 2 momentissa mainittu määrä kerrottuna tuotteen valmistusreseptin mukaisella 1 momentissa tarkoitetulla lihamäärällä. Raaka-ainekäyttö ja toimitusmäärät ilmoitetaan täysinä kiloina.

Tuoteryhmiin 1-4 kuuluvista kylmäsavuvalmisteista maksetaan hinnanerokorvausta vain, jos valmisteet on saatu alle 30 C asteessa savustamalla ja kuivattamalla huoneenlämpötilassa säilyviksi ja jotka täyttävät seuraavat ehdot

aw-arvo alle 0,95 ja pH-arvo alle 5,2 tai

aw-arvo alle 0,91 tai

pH-arvo alle 5,0.

Hinnanerokorvausta ei makseta tullitariffin 16. ryhmään kuuluvasta raa'asta lihasta, joka on valmistettu ainoastaan maustamalla tai marinoimalla.

Hinnanerokorvausta ei makseta lihajalosteista, jotka myydään aluksen tai ilma-aluksen henkilökunnalle tahi aluksella muutoin kuin tarjoilun yhteydessä.

Tuoteryhmiin 117 ja 119 kuuluvista valmisteista maksettava hinnanerokorvaus on tuotteen hinnanero vähennettynä 2,00 markkaa kilolta.

Verotaulukon tuoteryhmiin 9, 50, 190, 191 ja 193 kuuluvista vientituotteista voidaan maksaa hinnanerokorvauksia vuonna 1992 enintään seuraavasti

tonnia

tuoteryhmä 9, ohramaltaat

49 000

tuoteryhmät 50, 190, 191 ja 193

sokerikemian tuotteet

3 500

Valtiovarainministeriö vahvistaa kotimaisten valmistajien tai viejien osuudet 1 momentissa tai liitetaulukossa tarkoitetuista määristä.

Lihajalosteiden hinnanerokorvauksen maksamista varten hakijan on esitettävä tullihallituksen hyväksymällä lomakkeella selvitys lihajalosteeseen käytettyjen raaka-aineiden reseptin mukaisista määristä eriteltyinä eläinalkuperän mukaisesti sekä selvitys tuotteiden vientipaljouksista tuoteryhmittäin.

Valmistajan on vaadittaessa esitettävä piiritullikamarille selvitysten tueksi reseptit ja muut asianmukaiset tositteet. Jos valmistaja myy hinnanerokorvaukseen oikeuttavia lihajalosteita toimitettavaksi vientiin, hinnanerokorvauksen perusteena olevat reseptiin perustuvat painotiedot on merkittävä kauppalaskuun tai sitä vastaavaan tositteeseen, jotka viejän on vaadittaessa esitettävä piiritullikamarille 1 momentissa mainittujen selvitysten tueksi.

Veroviranomaisen tarkastusta varten kotimaisen valmistajan sekä viejän ja siirtäjän on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta selviää hinnanerokorvaukseen oikeuttavien tuotteiden hankinta-, myynti- ja varastomäärät.

Valmistajan on lisäksi säilytettävä valmistuskirjanpitonsa liitteenä tuotteiden valmistusreseptit käyttöaikoineen valmisteverotuslain 13 §:ssä säädetyn ajan.

Jos se, jolle on maksettu hinnanerokorvausta, ei voi jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa osoittaa hinnanerokorvauksen maksamisen perusteena olleita raaka-ainemääriä tai muita tietoja oikeiksi, peritään liikaa maksettu hinnanerokorvaus takaisin sen mukaisesti kuin valmisteverotuslaissa on säädetty.

Elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain piiriin kuuluvista elintarviketuotteista maksetaan hinnanerokorvaus sanotussa laissa tarkoitetulle kotimaiselle valmistajalle, viejälle tai siirtäjälle.

Kiintiöidyistä elintarviketuotteista suoritetaan hinnanerokorvausta vain tämän päätöksen 9 §:ssä tarkoitetulle valmistajalle.

Tämän päätöksen liitteenä olevassa taulukossa mainituista tuotteista maksetaan hinnanerokorvaus viejälle.

Hinnanerokorvaus maksetaan viejälle tai siirtäjälle vienti- tai siirtohetkellä voimassa olevan hinnanerokorvausmäärän mukaisena.

Maltaiden maastavientiin sovelletaan valmisteverotuslain 9 §:n 1 momentista poiketen hinnanerokorvausta, joka on ollut voimassa sitovaa myyntitarjousta tehtäessä sekä soveltuvin osin sitä, mitä tulliverolain 19 §:ssä (289/83) on säädetty vientiedusta ja ulkomaisen tavaran korvaavuudesta.

Jos elintarviketuotteiden valmisteverosta annetussa laissa tai tämän päätöksen liitteenä olevassa taulukossa tarkoitettuja tuotteita on siirretty ennen niiden maastavientiä vapaa-alueelle, maksetaan hinnanerokorvaus hakemuksesta vapaa-alueelta viennin tapahduttua. Korvaus maksetaan vientihetkellä voimassa olevan hinnanerokorvausmäärän mukaisena.

Lihajalosteista ja tämän päätöksen liitteenä olevassa luettelossa mainituista tuotteista maksetaan hinnanerokorvaus ainoastaan hakemuksesta.

Lihajalosteiden valmistajan on tehtävä hakemus valmistuspaikan piiritullikamarille. Muutoin hakemus on tehtävä vienti- tai siirtopaikan piiritullikamarille.

Hinnanerokorvausta on haettava piiritullikamarilta kolmen kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona tuotteet on viety maasta tai siirretty tullivarastoon taikka verottomien tavaroiden myymälään.

Jos hakemus on annettu säädetyn määräajan jälkeen, voidaan hinnanerokorvaus maksaa ehdolla, että muut edellytykset sen maksamiselle ovat olemassa. Tällöin noudatetaan kuitenkin, mitä virhemaksun määräämisestä on säädetty valmisteverotuslain 15 b §:ssä.

Jos maassa valmistetuista elintarviketuotteista maksettu hinnanerokorvaus on suurempi kuin tullialueelle palautetusta tuotteesta tai elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kannettava valmistevero, peritään maksetun hinnanerokorvauksen ja kannettavan valmisteveron erotusta vastaava määrä maahantuojalta.

Määrättäessä elintarviketuotteista hinnanerokorvausta tuoteryhmäksi katsotaan verotaulukossa mainittu tuoteryhmä tai tullihallituksen määräämä alatuoteryhmä.

Tämän päätöksen liitteenä olevassa luettelossa mainittujen tuotteiden hinnanerokorvauksen määräämisessä, maksuunpanossa, muutoksenhaussa, liikaa maksetun hinnanerokorvauksen takaisin perimisessä, korvaukselle määrätystä korosta ja korotuksesta sekä muutoinkin on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa on säädetty hinnanerokorvauksesta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1992.

Tätä päätöstä sovelletaan tuotteisiin, jotka toimitetaan verottomaan käyttötarkoitukseen, viedään maasta taikka siirretään vapaa-alueelle tai tullivarastoon tahi verottomien tavaroiden myymälään 1 päivänä tammikuuta 1992 tai sen jälkeen, kuitenkin niin, että 14 §:n 2 momentissa tarkoitetusta hinnanerokorvauksesta vähennetään 0,50 mk/kg, mikäli sitova myyntitarjous on tehty ennen 1 päivää lokakuuta 1991.

Tällä päätöksellä kumotaan valtioneuvoston 19 päivänä syyskuuta 1991 antama päätös elintarviketuotteiden hinnanerokorvauksista (1212/91).