Soveltamisala

Tämä päätös koskee elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista tarvikkeista annetun asetuksen (539/91) 1 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tarvikkeita ja niiden osia, jotka koostuvat yksinomaan muovista, tai joissa on kaksi tai useampi ainekerros, joista kukin koostuu yksinomaan muovista, ja jotka on kiinnitetty toisiinsa sideaineilla tai jollakin muulla tavalla.

Tässä päätöksessä muovilla tarkoitetaan orgaanisia makromolekyyliyhdisteitä, jotka on saatu alhaisemman molekyylipainon omaavista molekyyleistä polymerisaation, polykondensaation, polyaddition tai muun vastaavan menetelmän avulla, tai muuttamalla kemiallisesti luontaisia makromolekyylejä. Silikoonit ja muut vastaavat makromolekyyliyhdisteet on myös katsottava muoveiksi. Tällaisiin makromolekyyliyhdisteisiin voidaan lisätä muita aineita.

Tässä päätöksessä muoveja eivät ole

20 päivänä maaliskuuta 1992 annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (266/92) tarkoitettu pinnoitettu tai pinnoittamaton, regeneroitu selluloosakalvo,

elastomeerit,

luonnonkumi ja synteettinen kumi,

paperi ja kartonki, riippumatta siitä, onko materiaalia muunnettu muovia lisäämällä,

pinnoitteet, jotka on saatu paraffiinivahoista, mukaan luettuna synteettiset ja mikrokiteiset vahat sekä näiden keskenäiset seokset ja seokset muovien kanssa, sekä

ioninvaihtohartsit.

Muovisista tarvikkeista saa siirtyä niiden ainesosia elintarvikkeeseen enintään 10 milligrammaa elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvan pinnan yhtä neliödesimetriä kohti (kokonaismigraatioraja, mg/dm 2 ). Tämän raja on kuitenkin 60 milligrammaa siirtyneitä ainesosia per kilogramma elintarviketta (mg/kg) seuraavissa tapauksissa

tarvikkeet, jotka ovat astioita tai astioihin verrattavia taikka jotka voidaan täyttää, ja joiden tilavuus on vähintään 500 millilitraa (ml) ja enintään 10 litraa (l),

tarvikkeet, jotka voidaan täyttää ja joille on käytännössä mahdotonta arvioida elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvan pinnan alaa, sekä

kannet, tiivisteet, tulpat ja vastaavat sulkemiseen tarkoitetut välineet.

Muovisten tarvikkeiden valmistuksessa saa käyttää vain liitteen II luetteloissa A ja B mainittuja tai tarkoitettuja monomeereja ja muita lähtöaineita liitteissä mainituin rajoituksin.

Liitteen II luettelot A ja B eivät kuitenkaan vielä sisällä monomeereja ja muita lähtöaineita, joita käytetään yksinomaan seuraavien tarvikkeiden valmistukseen

nestemäiset, jauhemaiset ja dispersiomuodossa olevat pinnoitteet, jotka on saatu hartsimaisista tai polymeroiduista tuottteista, kuten lakat, maalit, jne.,

silikoonit,

epoksihartsit,

tuotteet, jotka on saatu bakteerikäymisen avulla,

sideaineet ja sidospromoottorit, sekä

painovärit

Liitteessä II ilmoitetut ainekohtaiset migraatiorajat on ilmaistu yksiköissä mg/kg. Nämä rajat on kuitenkin ilmaistava yksiköissä mg/dm 2 seuraavissa tapauksissa

tarvikkeet, jotka ovat astioita tai astioihin verrattavia, tai jotka voidaan täyttää, ja joiden tilavuus on pienempi kuin 500 ml tai suurempi kuin 10 l, sekä

arkit, kalvot ja muut materiaalit, joita ei voi täyttää tai joille on käytännössä mahdotonta arvioida suhdetta tarvikkeen pinnan alan ja sen kanssa kosketuksessa olevan elintarvikkeen määrän välillä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut migraatiorajat, jotka on ilmoitettu yksiköissä mg/kg, muunnetaan yksiköiksi mg/dm 2 jakamalla yksiköissä mg/kg ilmoitettu raja-arvo muuntokertoimella 6.

Migraatiorajojen noudattamisen valvonta tulee suorittaa elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien muovisten tarvikkeiden sisältämien ainesosien siirtymisen testaamiseen tarvittavista perussäännöistä 20 päivänä maaliskuuta 1992 annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (261/92), jäljempänä päätös 262/92, ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien muovisten tarvikkeiden sisältämien ainesosien migraation testaamiseen käytettävistä simulanteista 20 päivänä maaliskuuta 1992 annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (261/92), jäljempänä päätös 262/92 sekä tämän päätöksen liitteen I määräyksiä noudattaen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen ainekohtaisten migraatiorajojen noudattamista ei tarvitse valvoa, jos voidaan osoittaa, että 3 §:ssä määrätyn kokonaismigraatiorajan noudattamisesta seuraa, että ainekohtaiset migraatiorajat eivät ylity.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1992 ja on voimassa toistaiseksi.