Asetus sosiaali- ja terveyshallituksen suoritteista perittävistä maksuista

Sosiaali- ja terveyshallituksen ulkopuolisten toimeksiannosta tuottamista kirjalliseen sopimukseen perustuvista suoritteista sosiaali- ja terveyshallitus perii valtiolle maksun, jonka suuruus määrätään suoritekohtaisesti. Maksun on vastattava suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten yhteismäärää eli suoritteen omakustannusarvoa, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Omakustannusarvoon kuuluvat kustannukset lasketaan seuraavasti

Välittömät työkustannukset lasketaan ottamalla huomioon suoritteen tuottamiseen käytettyjen työtuntien määrä ja työn laatu. Työkustannukset tuntia kohti saadaan jakamalla työtä suorittavien henkilöiden keskimääräinen kuukausipalkkaus säännönmukaisine lisineen luvulla 150 ja korottamalla näin saatava määrä 68 prosentilla.

Välittömät konekustannukset lasketaan kertomalla koneen tuntihinta, käyttötapa huomioon ottaen, kysymyksessä olevan suoritteen tuottamiseen kuluneella koneen käyttöajalla. Koneen tuntihinta saadaan jakamalla vuokratun koneen kuukausivuokra tai oman koneen laskennallinen kuukausivuokra luvulla 130. Oman koneen laskennallinen kuukausivuokra on 2 prosenttia koneen hankintahinnasta, jolleivät tarkemmat selvitykset muuta aiheuta. Tuntihinnan lisäksi otetaan konekustannuksina huomioon kaikki toiminnasta ja käytöstä aiheutuvat välittömät kustannukset.

Muut välittömät kustannukset. Sosiaali- ja terveyshallituksen suorittamat maksut muilta ostamistaan suoritteen tuottamiseen kuuluvista palveluista ja suoritetta varten tekemistään hankinnoista otetaan huomioon täysimääräisinä. Matkakustannukset otetaan huomioon täysimääräisinä.

Välilliset kustannukset. Valtion maksuperustelain (980/73) 2§:n 1 momentissa tarkoitettuina välillisinä kustannuksina veloitetaan määrä, joka on 50 prosenttia 1 kohdan mukaan lasketuista työkustannuksista.

Jos sosiaali- ja terveyshallituksen suoritteen tuottamisesta aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat pienemmät kuin muiden tuottamien vastaavien suoritteiden markkinahinta, suoritteesta voidaan periä vallitsevaa hintatasoa vastaava markkinahintainen maksu.

Jos suoritetta käytetään tilastolliseen tai tieteelliseen tutkimukseen, opinnäytteeseen taikka opetustarkoituksiin, voidaan maksu periä omakustannusarvoa pienempänä siten, että perittävään maksuun ei sisällytetä muille valtion viranomaisille sosiaali- ja terveyshallituksen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia eikä 1§:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia.

Koulutustoimintaan annetun koulutusaineiston sekä viraston ulkopuolisten järjestäjien kanssa järjestämien yhteisten koulutustilaisuuksien osalta voidaan maksu periä erityisestä syystä omakustannusarvoa pienempänä. Maksun tulee kuitenkin kattaa suoritteen tuottamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset, jotka lasketaan 1§:ssä mainituin perustein.

Suoritteista ei peritä maksua, jos suoritteet tuotetaan sosiaali- ja terveysministeriön antaman toimeksiannon perusteella.

Valtion virastoilta ja laitoksilta ei peritä maksua tutkimuksista, selvityksistä, lausunnoista ja muista niihin verrattavista palveluista, milloin näistä aiheutuneet kustannukset ovat vähäisiä. Mitä tässä on säädetty, ei koske liiketoimintaa harjoittavia valtion virastoja ja laitoksia eikä valtion liikelaitoksia.

Maksun suuruus vahvistetaan sosiaali- ja terveyshallituksen asiakkaan niin pyytäessä ennen suoritteen tuottamista, mikäli maksun suuruus on etukäteen täsmällisesti laskettavissa.

Sosiaali- ja terveyshallitus voi periä ennakko- ja osamaksuja. Lopullinen maksu peritään suoritteen tuottamisen jälkeen tapahtuvana laskutuksena. Maksu on suoritettava 14 päivän kuluessa siitä, kun lasku on toimitettu suoritteen tilaajalle. Postitse lähetetty lasku katsotaan toimitetuksi tilaajalle seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun lasku on annettu postin kuljetettavaksi. Erityisestä syystä voidaan maksuaikaa pidentää, jolloin pidennysajalta peritään 12 prosentin vuotuinen viivästyskorko.

Jos maksua ei suoriteta viimeistään eräpäivänä, peritään 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko. Viivästyskorko voidaan jättää perimättä, jos sen määrä on vähemmän kuin 20 markkaa.

Tämän asetuksen perusteella määrätty maksu saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1991.