Liikenneministeriön päätös ajoneuvojen turvavarusteista ja ruosteenestokäsittelystä

1. Vakiovarusteita ovat

sellaiset varusteet, jotka ajoneuvossa tulee olla, jotta se voitaisiin hyväksyä liikenteeseen; ja

varusteet, jotka ovat välttämättömiä ajoneuvon asianmukaisen käytön kannalta, kuten mittaristo, häikäisysuojat, puskurit, sisälokasuojat, vararengas, akku ja moottorin toiminnan kannalta tarpeelliset apulaitteet.

2. Turvavyöhön luetaan vyön kiinnittimet, lukkolaite, vyönauha mahdollisine ohjaimineen sekä kelauslaite. Auton koriin kuuluvia vyön kiinnityspisteitä ei lueta turvavyöhön.

3. Vararenkaan on täytettävä Skandinavian rengasvalmistajien julkaiseman STRO-normin tai sitä vastaavan muun normin kantavuusvaatimukset taikka oltava E-hyväksytty. Vararenkaan on oltava sopiva autoon asennettavaksi. Vararengas käsittää ainoastaan renkaan, mutta ei vannetta.

4. Akun on oltava sähköisiltä ominaisuuksiltaan vähintään ajoneuvon valmistajan autoon tarkoittamaa akkua vastaava.

1. Sisälokasuoja on joko etu- tai takaroiskesuojaan liittyvä auton korirakenteen osa tai korirakenteeseen roiskesuojan sisään kiinnitetty metallista tai muovista valmistettu erillinen varuste. Sen tulee olla siten muotoiltu ja kiinnitetty, että se estää lian ja kuran tarttumisen varsinaisen roiskesuojan sisäpintaan ja siihen liittyviin avoimiin koteloihin sekä saumoihin. Sen tulee myös saada aikaan riittävä tuuletus kosteuden poistamiseksi sisälokasuojan ja varsinaisen roiskesuojan välistä.

2. Suojapuskuri on laite, joka täyttää

E-säännön n:o 42 vaatimukset;

suomalaisen standardin SFS 4114 tai sitä vastaavan kansainvälisen standardin ISO 2958-1973 vaatimukset; tai

Yhdysvaltojen liittovaltion asettaman turvallisuusstandardin FMVSS 215 vaatimukset.

Ruosteenestokäsittely on ajoneuvoasetuksen 18 k§:ssä (874/89) tarkoitettu ruosteenestokäsittely.

1. Epätietoisissa tapauksissa autorekisterikeskus ratkaisee, onko vapaehtoinen varuste tai ruosteenestokäsittely tämän päätöksen mukainen.

2. Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.