Valtiovarainministeriön päätös eräisiin kehitysmaista peräisin oleviin tavaroihin sovellettavista alkuperäsäännöistä

Seuraavien tavaroiden on katsottava kehitysmaista peräisin olevien tavaroiden tulli- ja tuontimaksuetuuksista annettua lakia (973/71) sovellettaessa olevan peräisin kehitysmaasta, edellyttäen että tavarat on kuljetettu kehitysmaasta suoraan Suomeen sen mukaan kuin jäljempänä tarkemmin määrätään

kokonaan kehitysmaassa tuotetut tavarat;

kehitysmaassa tuotetut tavarat, joiden valmistamiseen on käytetty muita kuin a kohdassa tarkoitettuja tavaroita edellyttäen, että tavarat on valmistettu tai käsitelty 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Samaan alueelliseen talousliittoon kuuluvan maan alkuperätuote, jota on käytetty aineksena tavaran valmistukseen tai käsittelyyn toisessa samaan talousliittoon kuuluvassa maassa, on katsottava jälkimmäisen maan alkuperätuotteeksi.

Ratkaistaessa, onko jokin tuote peräisin kehitysmaasta, ei ole tarpeen määrittää tuotteen valmistaneen tehtaan tai tuotteen valmistamisessa käytettyjen energian, polttoaineen, laitteiston, koneiden tai työkalujen alkuperää.

Pakkauksen ja sen sisältämien tavaroiden katsotaan muodostavan kokonaisuuden. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta itsenäisenä kauppatavarana tullattaviin päällyksiin.

Jokaista tavaralähetyksessä olevaa tavaraa on käsiteltävä erikseen. Tätä sääntöä sovellettaessa

tavaroiden ryhmää, sarjaa tai yhdistelmää käsitellään yhtenä tavarana, jos HS-nimikkeistössä on mainittu, että tavaroiden ryhmä, sarja tai yhdistelmä on sijoitettava yhteiseen nimikkeeseen; nimikkeistön 3. tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina kun kaikki sarjaan kuuluvat tavarat ovat alkuperätuotteita; milloin sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15% sarjan kokonaisarvosta;

tavaran mukana tuotujen työkalujen, osien ja tarvikkeiden, joiden hinta sisältyy tavaran hintaan tai joista ei laskuteta erikseen, on katsottava muodostavan tavaran kanssa kokonaisuuden edellyttäen, että kysymyksessä ovat vakiovarusteet, jotka normaalisti sisältyvät tällaisen tavaran kauppaan;

tavaraa on muissa kuin a ja b kohdissa tarkoitetuissa tapauksissa käsiteltävä yhtenä tavarana, mikäli sitä käsitellään sellaisena määrättäessä tullia Suomessa.

Kokoamatonta tai osiin purettua tavaraa, joka on tuotu maahan useampana lähetyksenä sen vuoksi, että tavaran maahantuominen yhtenä lähetyksenä ei ole kuljetus- tai valmistussyistä mahdollista, on maahantuojan niin halutessa käsiteltävä yhtenä tavarana.

Seuraavia tavaroita on pidettävä 1 §:n 1 momentin a kohdan mukaisesti kehitysmaassa kokonaan tuotettuina

sen maaperästä tai merenpohjasta saadut kivennäistuotteet;

sieltä korjatut kasvituotteet;

siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

siellä elävistä eläimistä saadut tuotteet;

siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

sen aluksilla merestä pyydystetyt kalat ja muut merentuotteet;

sen tehdasaluksilla yksinomaan f kohdassa mainituista tuotteista valmistetut tuotteet;

siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiden uudelleen käyttökelpoiseksi tekemiseen soveltuvat käytetyt tavarat;

siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet ja romu;

siellä yksinomaan a–i kohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

Sanonnoilla "sen alukset"ja "sen tehdasalukset" tarkoitetaan aluksia, jotka on rekisteröity asianomaisessa kehitysmaassa ja jotka käyttävät sen lippua.

Tässä päätöksessä käytetyt ilmaukset "ryhmät" ja "nimikkeet" tarkoittavat harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (josta jäljempänä käytetään nimitystä harmonoitu järjestelmä tai HS) muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit). Ilmaus "tariffoidaan" tarkoittaa tuotteen tai aineksen tariffoimista tiettyyn nimikkeeseen.

Sovellettaessa 1 §:ä ei-alkuperäaineksia katsotaan valmistetun tai käsitellyn riittävästi, kun valmis tuote tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, ottaen kuitenkin huomioon 3 ja 4 momentin määräykset jäljempänä.

Luettelon 1 ja 2 sarakkeessa mainitun tuotteen tulee 2 momentin säännön asemesta täyttää sille 3 sarakkeessa määrätyt ehdot.

Sovellettaessa 1 §:n b kohtaa katsotaan seuraavat valmistus- ja käsittelytavat aina riittämättömiksi tekemään tavaroista alkuperätuotteita riippumatta siitä, onko nimike muuttunut vai ei

käsittelyt, joiden tarkoituksena on taata tavaroiden kunnon säilyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustaminen, kuivaaminen, jäähdyttäminen, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upottaminen, turmeltuneiden osien poistaminen ja niiden kaltaiset toimenpiteet);

pelkkä pölynpoisto, seulominen, lajittelu, laatuluokittelu, yhteensovittaminen (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), peseminen, maalaaminen, paloittelu;

c)

uudelleen pakkaaminen ja lähetysten jakaminen tai yhdistäminen;

pelkkä pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille, laudoille jne. kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

merkkien, nimilappujen ja muiden niiden kaltaisten tunnusmerkkien kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, mikäli yksi tai useammat seoksen aineosista eivät vastaa tässä liitteessä määrättyjä ehtoja, jotta niitä voitaisiin pitää alkuperätuotteina;

tavaroiden osien pelkkä yhdistäminen kokonaiseksi tavaraksi;

kahden tai useamman edellä a–f kohdassa mainitun toimenpiteen suorittaminen;

eläinten teurastus.

Milloin 3 §:ssä mainitussa luettelossa määrätään, että kehitysmaassa tuotettujen tavaroiden katsotaan olevan alkuperätuotteita vain ehdolla, että valmistuksessa tai käsittelyssä käytettyjen tuotteiden arvo ei ylitä määrättyä prosenttilukua tuotetun tavaran arvosta, tämän prosenttiluvun määrittämisessä huomioon otettavat arvot ovat

tuoduiksi todistettujen tuotteiden osalta niiden tullausarvo maahantuonnin hetkenä;

epämääräistä alkuperää olevien tuotteiden osalta ensimmäinen todistettavissa oleva mainituista tuotteista valmistusmaan alueella maksettu hinta; sekä

tuotettujen tavaroiden osalta vapaasti tehtaalla -hinta, josta vähennetään viennin yhteydessä palautetut tai palautettavat sisäiset verot.

Vapaasti tehtaalla -hinnalla tarkoitetaan sille valmistajalle maksettua hintaa, jonka yrityksessä riittävä valmistus tai käsittely on suoritettu. Jos tällainen valmistus tai käsittely on suoritettu peräkkäin kahdessa tai useammassa yrityksessä, on otettava huomioon viimeiselle valmistajalle maksettu hinta.

Seuraavat tavarat on katsottava kuljetetuiksi 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin kehitysmaasta suoraan Suomeen

tavarat, jotka on kuljetettu kehitysmaasta Suomeen niiden kulkematta minkään muun maan alueen kautta;

tavarat, jotka on kuljetettu kehitysmaasta Suomeen yhden tai useamman maan alueen kautta, mukaanluettuna näissä maissa suoritettu uudelleenlastaus tai väliaikainen varastointi, edellyttäen että kauttakuljetus on ollut tarpeen maantieteellisten syiden tai kuljetustavan asettamien vaatimusten vuoksi, että tavarat ovat pysyneet tullivalvonnan alaisina eikä niitä ole laskettu vapaaseen liikkeeseen sekä ettei niille ole suoritettu muita toimenpiteitä kuin purkaminen ja lastaaminen tai niiden pitämiseksi hyvässä kunnossa tarvittavia toimenpiteitä.

Tulliviranomaiset voivat vaatia seuraavia lisäselvityksiä todetakseen, että yllä mainitut ehdot on täytetty

alkuperämaassa annettu kauttakulkukonossementti tai vastaava rahtiasiakirja, jonka mukaisin ehdoin kuljetus on suoritettu;

kauttakulkumaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on tarkka kuvaus tavaroista, ilmoitus tavaroiden purkamis- ja uudelleenlastaamisajankohdasta, tiedot aluksen tai muun kulkuneuvon yksilöimiseksi sekä todistus niistä olosuhteista, joissa tavarat ovat olleet kauttakulkumaassa;

edellä olevan selvityksen puuttuessa mikä tahansa vastaava asiakirja.

Kehitysmaasta alunperin johonkin Euroopan talousyhteisöön tai Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvaan maahan osoitetut ja tästä maasta edelleen Suomeen tuodut tavarat katsotaan samoin kuljetetuiksi kehitysmaasta suoraan Suomeen, mikäli ne ovat pysyneet tässä tarkoitetussa maassa tullivalvonnan alaisina eikä niitä ole siellä laskettu vapaaseen liikkeeseen eikä niille ole suoritettu muita kuin 1 momentin b kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

Tulli- tai tuontimaksuetuuden saamista tarkoittavan pyynnön tueksi on esitettävä alkuperätodistus (lomake A), jonka on vahvistanut viejäkehitysmaan valtion viranomainen. Alkuperätodistus on vahvistettava viejän tai hänen edustajansa tehtyä siitä kirjallisen vaatimuksen (mieluiten käyttäen lomaketta B). Viejän tai hänen edustajansa on liitettävä vaatimukseensa asiakirjoja, jotka osoittavat, että vietävät tavarat ovat kelvollisia saamaan vahvistetun alkuperätodistuksen.

Viejäkehitysmaan asianomaisen valtion viranomaisen tehtävänä on varmistautua siitä, että alkuperätodistuksen vaatimista koskeva lomake on huolellisesti täytetty.

Tulli- ja tuontimaksuetuuden saamista tarkoittavan pyynnön tueksi voidaan myös esittää alkuperätodistus (lomake A), jonka on vahvistanut Euroopan talousyhteisöön tai Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvan maan tulliviranomainen viejäkehitysmaan viranomaisen vahvistaman alkuperätodistuksen (lomake A) perusteella, edellyttäen että tavarat on tuotu Suomeen 5 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin ja että ne muutoinkin täyttävät tämän päätöksen määräykset. Lisäksi edellytetään, että Euroopan talousyhteisöön tai Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvissa maissa sovelletaan vastaavaa menettelyä Suomesta jälleenvietyihin kehitysmaatuotteisiin ja että näiden maiden tulliviranomaiset avustavat Suomen tulliviranomaisia antamiensa alkuperätodistusten (lomake A) tarkastamisessa.

Alkuperätodistuksen tulee olla tämän päätöksen liitteenä olevan mallin mukainen (lomake A). Se on laadittava englannin tai ranskan kielellä joko koneella tai käsin. Viimeksi mainitussa tapauksessa on käytettävä mustetta, ja teksti on kirjoitettava painokirjaimin.

Alkuperätodistuksen tulee olla kooltaan 210 x 297 mm. Käytetyn paperin tulee olla laadultaan valkoista kirjoituspaperia, joka ei sisällä mekaanista paperimassaa ja jonka paino on vähintään 25 g/m 2 . Paperissa tulee olla vihreä koneella tehty taustakuvio, joka tekee mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset silmin havaittaviksi.

Jokaisessa todistuksessa tulee olla sarjanumero, jonka nojalla se voidaan yksilöidä.

Koska todistus on perusasiakirja tulli- ja tuontimaksuetuuksia koskevien määräysten soveltamiselle, on viejäkehitysmaan asianomaisen valtion viranomaisen velvollisuutena huolellisesti varmentautua tavaroiden alkuperästä ja tarkistaa muut todistuksessa olevat tiedot.

Suomen tulliviranomaiset voivat vahvistaa alkuperätodistuksen (lomake A) viejäkehitysmaan viranomaisen vahvistaman alkuperätodistuksen (lomake A) perusteella jälleenvietäessä tavaroita Euroopan talousyhteisöön tai Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvaan maahan, mikäli tavarat ovat pysyneet Suomessa tullivalvonnassa ja niiden osalta on muutoinkin noudatettu soveltuvin osin 5 §:n määräyksiä.

Tullihallitus voi 1 momentin tarkoittamissa tapauksissa pyynnöstä toimittaa kopion viejäkehitysmaassa vahvistetusta alkuperätodistuksesta määrämaan tulliviranomaisten käyttöön.

Alkuperätuotteita sisältävälle postilähetykselle voidaan myöntää etuuskohtelu, mikäli esitetään asianmukainen APR-lomake, silloin kun lähetyksen arvo ei ylitä 5 000 Suomen markkaa.

APR-lomake, jonka on oltava liitteenä olevan mallin mukainen, on täytettävä viejän toimesta. Se on laadittava englannin tai ranskan kielellä. Mikäli se laaditaan käsin, se on täytettävä musteella isoin painokirjaimin.

APR-lomakkeen on oltava kaksiosainen ja kummankin osan suuruudeltaan 210 x 148 mm. Käytettävän paperin on oltava hiokkeetonta valkoista kirjoituspaperia ja painoltaan vähintään 25 g/m 2 .

APR-lomake voidaan lävistää koneella siten, että molemmat osat ovat toisistaan erotettavissa ja toisen osan lipuke irroitettavissa. Lipukkeen kääntöpuoli voidaan varustaa liimalla.

Lomakkeen kummassakin osassa on ehdottomasti oltava painettuna tai muulla tavoin tehty sarjanumero, jonka perusteella se on yksilöitävissä.

Jokaista postilähetystä kohti on käytettävä yksi APR-lomake. Täytettyään ja allekirjoitettuaan lomakkeen molemmat osat viejän on postipakettilähetysten osalta liitettävä molemmat osat osoitekorttiin. Kirjepostilähetysten osalta viejän on liitettävä ilmoituksensa (1 osa) paketin sisään ja kinnitettävä 2 osan lipuke paketin ulkopuolelle.

Mikäli viejäkehitysmaan asianomainen valtion viranomainen on vahvistanut lähetykseen sisältyvät tuotteet tämän päätöksen määräysten mukaisiksi, viejä voi viitata tällaiseen vahvistukseen APR-lomakkeen "huomautuksia"-sarakkeessa.

Tapauksesta riippuen viejän on tehtävä joko vihreään C 1 lipukkeeseen tai C 2/CP 3 tulli-ilmoitukseen merkintä "APR"ja merkittävä sen jälkeen käytetyn APR-lomakkeen sarjanumero.

Kehitysmaan asianomaisen valtion viranomaisen tulee vahvistaa alkuperätodistus, milloin vietävien tavaroiden on katsottava olevan tässä päätöksessä tarkoitetuin tavoin peräisin siitä maasta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun seikan toteamiseksi asianomaisella valtion viranomaisella tulee olla oikeus vaatia täydentäviä asiakirjatodisteita tai suorittaa asianmukaisiksi harkittuja tarkastuksia.

Kehitysmaasta peräisin oleville, pikkulähetyksinä yksityishenkilöiltä yksityishenkilöille tuleville ja matkustajan mukanaan tuomille tavaroille myönnetään tulli- ja tuontimaksuetuus alkuperätodistusta vaatimatta, milloin on kysymys satunnaisesta tuonnista, joka ei tapahdu kaupallisessa tarkoituksessa, ja tavaroiden arvo ei ylitä pikkulähetysten osalta 500 markkaa ja matkustajien mukanaan tuomien tavaroiden osalta 2 000 markkaa.

Kehitysmaasta toisessa maassa pidettävään näyttelyyn lähetettyihin, näyttelyn jälkeen Suomeen myytäviin tavaroihin sovelletaan tulli- ja tuontimaksuetuutta, edellyttäen että tavaroita on pidettävä tämän päätöksen mukaisina viejäkehitysmaan alkuperätuotteina ja että Suomen tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan

että viejä on lähettänyt tavarat viejäkehitysmaan alueelta siihen maahan, jossa näyttely järjestetään, ja pitänyt niitä siellä näytteille;

että viejä on myynyt tai luovuttanut tavarat Suomessa olevalle vastaanottajalle;

että tavarat on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen Suomeen siinä kunnossa, missä ne lähetettiin näyttelyyn; sekä

että tavaroita ei ole käytetty näyttelyyn lähettämisen jälkeen muuhun tarkoitukseen kuin näyttelyssä esittämiseen.

Alkuperätodistus (lomake A) on esitettävä tuontipaikan tulliviranomaisille. Todistukseen on merkittävä näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan näyttelymaasta pyytää lisäselvityksiä tavaroiden luonteesta ja niistä olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä.

Sovellettaessa tämän pykälän 1 momenttia tarkoitetaan sanalla "näyttely" kaupan, teollisuuden, maatalouden tai käsityön näyttelyä sekä messuja tai vastaavanlaista tilaisuutta, jossa tavarat näyttelyn aikana pysyvät tullivalvonnassa. Tilaisuus ei saa olla järjestetty yksityisiin tarkoituksiin myymälöissä tai liikehuoneistoissa.

Pienet erot alkuperätodistuksen ja muiden tullausta varten vaadittujen asiakirjojen välillä eivät tee alkuperätodistusta kelpaamattomaksi, jos voidaan todeta, että alkuperätodistus tosiasiallisesti vastaa tullattavaksi esitettyjä tavaroita.

Alkuperätodistuksen oikeellisuus voidaan tarkastaa jälkikäteen pistokokein. Tarkastaminen on toimitettava aina, kun on syytä epäillä todistuksen oikeellisuutta tai kysymyksessä olevien tavaroiden alkuperästä annettujen tietojen paikkansa pitävyyttä.

Tarkastamista varten tullihallitus palauttaa alkuperätodistuksen (lomake A) viejäkehitysmaan asianomaiselle valtion viranomaiselle. Samalla on esitettävä muodolliset tai asialliset syyt tiedustelun tekemiseen.

Milloin tarkastusta on pyydetty tämän päätöksen mukaisesti, tarkastus tulee suorittaa ja Suomen tulliviranomaisille tulee ilmoittaa sen tuloksista viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ja 6 §:n 3 momentin tarkoittamissa tapauksissa viiden kuukauden kuluessa. Tarkastuksen tulosten tulee olla sellaisia, että niiden perusteella voidaan päättää, koskeeko alkuperätodistus maasta tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja täyttävätkö nämä tavarat tässä päätöksessä määrätyt ehdot.

Liitteenä oleva luettelo ja mallilomakkeet muodostavat tämän päätöksen erottamattoman osan.

Milloin alkuperätodistusta erehdyksestä, tahattomasta laiminlyönnistä tai muusta erityisestä syystä johtuen ei ollut pyydetty tavaroita vietäessä, alkuperätodistus voidaan antaa viennin tapahduttua.

Asianomainen valtion viranomainen voi antaa alkuperätodistuksen viennin tapahduttua ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on todennut viejän hakemuksessa ilmoittamien tietojen pitävän yhtä vientiasiakirjojen ja kirjanpidon kanssa ja alkuperätodistuksen jääneen antamatta tavaroiden viennin yhteydessä.

Jälkikäteen annetut alkuperätodistukset on varustettava punaisella musteella tehdyllä merkinnällä "DELIVRE A POSTERIORI" tai "ISSUED RETROSPECTIVELY".

Jos alkuperätodistus varastetaan, katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää sen antanutta valtion viranomaista antamaan kaksoiskappaleen viranomaisen hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Tällä tavoin annettuun kaksoiskappaleeseen on punaisella musteella merkittävä seuraavat sanat: "DUPLICATA" tai "DUPLICATE".

Kaksoiskappaleen katsotaan olevan voimassa alkuperäisen todistuksen antamispäivästä.

Tätä päätöstä sovelletaan tavaroihin, jotka ilmoitetaan tullattavaksi sen jälkeen, kun kysymyksessä oleva kehitysmaa on asianmukaisesti ilmoittanut tullihallitukselle alkuperätodistuksia antavien tai vahvistavien viranomaisten nimet ja niiden käyttämien leimojen mallit.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1988. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1988 lukien.

Tällä päätöksellä kumotaan kehitysmaista peräisin olevien tavaroiden tulli- ja tuontimaksuetuutta sovellettaessa noudatettavia ehtoja ja edellytyksiä koskevat, 12 päivänä marraskuuta 1980 ja 29 päivänä joulukuuta 1982 annetut valtiovarainministeriön päätökset (738/80 ja 1108/82) kuitenkin siten, että viimeksi mainitun päätöksen 17 §:n 3 momentin säännös valtiovarainministeriön 15 toukokuuta 1978 antaman vastaavan päätöksen (358/78) liitteenä olevien mallien mukaisten lomakkeiden hyväksymisestä jää edelleen voimaan.