Valtioneuvoston päätös kalaa ulkoapäin haavoittavalla pyydyksellä kalastamisesta, haavilla eli lipolla kalastamisesta lohi ja siikapitoisessa joessa ja sen suulla sekä väliaikaisista poikkeuksista Rakennuskaaren 17 luvun 14 §:n säännöksistä.

Valtioneuvosto on talouselämän säännöstelemisestä poikkeuksellisissa oloissa 6 päivänä toukokuuta 1941 annetun lain 1 §:n nojalla, sellaisena kuin tämä on muutettuna lailla elokuun 7 päivänä 1942, maatalousministeriön esittelystä päättänyt,

että vuoden 1943 loppuun asti sallitaan ahraimen ja muun kalaa ulkoapäin haavoittavan pyydyksen käyttö muualla kuin lohi- ja siikapitoisessa joessa, virrassa ja koskessa, ei kuitenkaan huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun,

että vuoden 1943 aikana saadaan, poiketen kalastussäännön 7 §:n määräyksestä, lohi- ja siikapitoisessa joessa ja sen suulla kalastaa haavilla eli lipolla muualtakin kuin rannalta ja maankiinteiseltä sillalta, että vuoden 1943 loppuun asti saadaan

Rakennuskaaren 17 luvun 14 §:ssä mainitulla vesialueella, ei kuitenkaan kymmenen metrin matkalla kalatien suusta, harjoittaa kalanpyyntiä ongella ja muulla koukkupyydyksellä sekä haavilla, merralla ja metallilankakatiskalla, sekä

että Oulujoessa olevain valtion lohen-, taimenen- ja siikakalastusten vuokraaja

Oulujoen kalastusyhtymä on oikeutettu vuoden 1943 aikana harjoittamaan vuokrasopimuksen edellyttämää kalastusta myöskin sillä sadan metrin matkalla Oulujoen Merikoskeen rakennetun voimalaitospadon alapuolella, millä R. K. 17: 14 säännösten mukaan kalastaminen on kielletty.

Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1943.

Ministen N. A. Osara. Vanhempi hallitussihteeri Veikko Pohjanpelto.