Labor court dismissed union appeal; sexual harassment did not justify immediate termination without notice period.

Työnantaja oli purkanut pääluottamusmiehen työsopimuksen fyysisen seksuaalisen häirinnän perusteella. Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että pääluottamusmiehen menettelyä sen paheksuttavuudesta huolimatta olisi voitu pitää niin vakavana sopimusvelvoitteen rikkomisena, että työnantaja olisi joutunut ensimmäisenä toimenpiteenään irtisanomisaikaa noudattamatta lakkauttamaan työsopimuksen.

Työnantaja velvoitettu maksamaan korvausta irtisanomisajan palkasta ja työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Kysymys myös työnantajaliiton valvontavelvollisuudesta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 12

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry, Helsinki

VASTAAJA

Elintarviketeollisuusliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Suomen Sokeri Oy, Helsinki

ASIA

Työsuhteen päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.10.2004

Pääkäsittely 16.11.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välillä 10.4.2003-28.2.2007 voimassa olevan elintarvikealojen työehtosopimuksen osana noudatettava yleissopimus sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

4.3 Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja

Luottamusmiehestä tai työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7:10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa tai käsitellä purkautuneena vastoin työsopimuslain 8:1-3 §:n säännöksiä. Työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti tai olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työvelvoitettaan.

Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun sopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12:2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen

oikeuksia on loukattu. Milloin tuotantoyksikössä tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden määrä on 20 tai vähemmän, edellä mainittu korvaus on työsuojeluvaltuutetun osalta vähintään neljän kuukauden palkka ja enintään 12:2 §;n 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut, että työtuomioistuin:

velvoittaa Suomen Sokeri Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavat 63 787,50 euroa laillisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien,

velvoittaa Suomen Sokeri Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena kuuden kuukauden irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä 14 033,25 euroa laillisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien,

tuomitsee Elintarviketeollisuusliiton maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, ja

velvoittaa Elintarviketeollisuusliiton ja Suomen Sokeri Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Suomen Sokeri Oy:n Jokioisten tehdas purki pääluottamusmies A:n työsuhteen 21.1.2004 annetulla ilmoituksella. Purun perusteeksi ilmoitettiin fyysinen seksuaalinen häirintä.

A oli työskennellyt 21.7.1975 lukien Suomen Sokeri Oy:n palveluksessa. Työsuhteensa aikana A oli toiminut lähettämö- ja varasto-osastolla, prosessin valvojana sekä kattilalaitoksella ja aluehuoltotöissä. A:n keskimääräinen tuntipalkka oli ollut 12,15 euroa ja kuukausipalkka 2 126,25 euroa.

Perjantaina 16.1.2004 kello 7.30 laborantti B oli jäänyt juttelemaan rappusten ala-tasanteelle asentaja C:n kanssa. B:n ja C:n jutellessa A oli tullut rappusia alaspäin B:n selän puolelta. A oli näyttänyt elekielellä C:lle aikovansa tehdä jotain pientä kujetta B:lle. A oli B:n yläpuolelta rappusilta kiertänyt kätensä B:n hartioiden ympärille ja sanonut "pöö" sekä poistunut hyväntuulisesti paikalta.

Työpaikalla oli järjestetty 15.1.2004 koulutustilaisuus, jossa oli käsitelty muun muassa seksuaalista häirintää. Sekä A että B olivat osallistuneet koulutustilaisuuteen.

Väite fyysisestä seksuaalisesta häirinnästä ei pitänyt paikkaansa. A:n tarkoituksena oli ollut vain toverillisesti säikäyttää B ja A varoittikin aikeistaan B:n edessä seisonutta C:tä. Säikäyttämisen yhteydessä A:n käsi oli mahdollisesti livennyt B:n rinnalle. Tämä ei ollut kuitenkaan A:n tarkoitus. A ei ollut tarkoittanut loukata tai häiritä ketään. Tilanne oli tapahtunut hyvin nopeasti ja A:n puolelta teolta oli puuttunut tasa-arvolain tarkoittama sukupuolinen häirintätarkoitus taikka muukaan B:tä loukkaava tarkoitus.

Vaikka teko on ollut ajattelematon eikä häirinnäksi koettavaa toimintaa pidä hyväksyä, työsuhteen purku on kohtuuton. Mikäli A olisi ymmärtänyt, mitä säikyttelystä seuraa, hän olisi jättänyt kujeen tekemättä. Asiaa tulee arvioida A:n tarkoituksen kannalta.

Tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin 4-kohdan mukaan työnantajan tulee huolehtia mahdollisuuksien mukaan siitä, ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän tai ahdistelun kohteeksi. Siksi tässä tapauksessa onkin arvioitava sitä, minkälaisiin toimenpiteisiin työnantajan tulisi ryhtyä. Työnantaja voi esimerkiksi huomauttaa tai varoittaa häiritsijää. Vain vakavissa tapauksissa työntekijä voidaan uudelleen sijoittaa tai viime kädessä häiritsijän työsuhde voidaan päättää.

Työntekijän työsuhde on oikeuskäytännössä voitu päättää tilanteessa, jossa miestyöntekijä oli toistuvasti lähennellyt naistyötoveriaan tämän vastustelusta huolimatta sekä käyttäytynyt vastaavanlaisesti erästä toista naistyöntekijää kohtaan ja saanut siitä varoituksen. A:n ajattelematon kertaluonteinen teko ei ole lähelläkään oikeuskäytännön tuntemaa tapausta.

Työnantajan olisi tässä täyttänyt tasa-arvolain velvoitteet B:tä kohtaan antamalla pääluottamusmies A:lle vakavan huomautuksen taikka varoituksen. Varoituksen antamalla työnantajan olisi selkeästi osoittanut, ettei minkäänlaista häirintää hyväksytä, ja tämä olisi ollut riittävä toimenpide sitäkin silmällä pitäen, että työnantaja välttää suorittamasta mahdollisesti loukatulle työntekijälle tasa-arvolain mukaista hyvitystä. Tasa-arvolaki ei edellytä, että pääluottamusmies A:n työsuhde puretaan. Kyse ei ole ollut tahallisesta, häiritseväksi tarkoitetusta teosta, ja vaikka teko on ollut ajattelematon, se on ollut yksittäinen tapaus. A ei ole ajattelemattomalla käyttäytymisellään pyrkinyt loukkaamaan työtoverinsa kunniaa.

Purkaminen on toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen poikkeuksellinen päättämistapa. Purkaminen edellyttää myös aina irtisanomisperustetta painavampaa syytä. A ei ole mieltänyt menettelevänsä mitenkään moitittavalla tavalla eikä se, että toverilliseksi säikyttelyksi tarkoitettu teko johtaisi hänen työsuhteensä purkamiseen ole tullut hänelle etukäteen mieleenkään. Vasta paikalta poistumisensa jälkeen A oli saanut tietää B:n luulleen A:n käyneen käsiksi hänen rintaansa.

A ei ole aikaisemmin saanut varoitusta eikä huomautusta sukupuolisesta tai muustakaan häirinnästä. Sen sijaan A oli kesällä 2003 saanut varoituksen nosto-oven avaamisesta trukilla. Varoituksella ei ole ajallista eikä asiallista yhteyttä purkuperusteeseen. A:ta ei ole lainkaan varoitettu purkuperusteesta. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelyään ja osoittaa siten työsuhteen jatkumisen edellytykset. Varoitusmenettelyn käyttäminen olisi tässä tapauksessa ollut välttämätöntä. Kokonaisuutena arvioiden A:n työsopimuksen purkaminen ei ole ollut kohtuullinen toimenpide tapahtuneeseen nähden.

Työnantajalla ei ole ollut oikeutta edes irtisanoa A:n työsopimusta. Joka tapauksessa työnantajalla ei ole ollut irtisanomiseen niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita A on edustanut.

A on vaatinut korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, josta puolet on tuomittava aineettomana. Korvauksen määrässä tulee ottaa huomioon, ettei A:lla ollut vahingoittamistarkoitusta eikä mitään pahaa aietta ja että A:n täysin moitteeton työsuhde oli jatkunut jo 30 vuotta, minkä lisäksi A oli toiminut pääluottamusmiehenä. Työnantaja oli myös laiminlyönyt varoituksen antamisen ja A:n kuulemisen työsuhteen päättämisen johdosta. A:n mahdollisuudet työllistyä ovat olemattomat. A:n käsityksen mukaan työnantaja on hakemalla hakenut syytä päästäkseen aktiivisesta pääluottamusmiehestä eroon. Osan korvauksen tuomitsemista aineettomana puolsivat A:n kokema loukkaus ja työnantajan piittaamattomuus säännöksistä. A:lla on lisäksi oikeus täyteen irtisanomisajan palkkaan, koska työnantajalla ei ole ollut riittävää perustetta purkaa A:n työsuhdetta.

Elintarviketeollisuusliitto on hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteen eikä se ole riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja estämään pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamista. Liitto on sen vuoksi tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ja Suomen Sokeri Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta irtisanomisajan palkan osalta ja muilta osin hylkäämistä kokonaan sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Irtisanomisajan palkkavaatimus tulee jättää tutkimatta, koska sitä on vaadittu irtisanomissuojasopimuksen perusteella. Luottamusmiehiä koskeva erityismääräys on yleissopimuksessa, eikä siinä ole viittausta irtisanomissuojasopimukseen.

A oli työskennellyt Suomen Sokeri Oy:n (jälj. yhtiö) Jokioisten tehtaalla 21.7.1975-21.1.2004. A oli toiminut työpaikallaan Suomen Elintarviketyöläisten Liittoon kuuluneiden työntekijöiden pääluottamusmiehenä vuodesta 1997 alkaen. A:n työsopimus oli purettu 21.1.2004 hänen käytyään 16.1.2004 käsiksi naispuoliseen työtoveriinsa B:hen.

B oli ollut aamulla 16.1.2004 juttelemassa ABB Oy:n palveluksessa olleen C:n kanssa, kun takaapäin lähestynyt A oli yllättäen olkapäiden tai hartioiden yli käynyt käsiksi B:n rintoihin. A oli poistunut paikalta mitään sanomatta ja pilkallisesti nauraen. A oli lähettänyt kirjallisen anteeksipyynnön B:lle vasta 31.1.2004. A:n käytös tapahtuman aikaan sekä sitä jälkikäteen selvitettäessä osoittivat, ettei hän ollut mitenkään pahoillaan tapahtuneesta. A:n teko ei ollut tuottamuksellinen, eikä se ollut tapahtunut epähuomiossa. Tasa-arvolain mukaan häirintänä pidetään sitä, minkä kohde kokee häirinnäksi. Teko täyttää myös kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön.

Työnantajan tiukka linja suhteessa fyysiseen koskemattomuuden loukkaukseen on ollut A:n tiedossa. Yhtiössä oli tapahtumaa edeltäneenä päivänä 15.1.2004 järjestetty työturvallisuutta koskenut ajankohtaispäivä, jossa oli käsitelty myös työpaikkakiusaamista. Tilaisuuden yhtenä aiheena oli ollut nimenomaan sukupuolinen häirintä ja ahdistelu. Sekä A että B olivat olleet läsnä tässä tilaisuudessa. Teko on kokonaisuutena ollut siinä määrin törkeä, ettei sen käyttäminen purkuperusteena edellyttänyt varoituksen antamista. Työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työnantajalla oli ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukainen peruste purkaa A:n työsopimus.

A:n keskituntiansio ajalla 19.7.2003-21.1.2004 oli ollut noin 11,91 euroa. Kuukausipalkka oli siten ollut 2.001 euroa, joka vastasi A:n viimeisen kuuden kuukauden keskimääräistä ansiota. Keskituntiansio tulee laskea toteutuneesta ansiosta. Työttömyyskassan selvityksestä laskettu toteutunut kuukausiansio oli 1.960,33 euroa. Yhtiö ei ollut velvollinen suorittamaan mitään korvausta A:lle, koska yhtiön toiminta ei ollut ollut yleissopimuksen vastaista. Mikäli kuitenkin katsotaan, ettei yhtiöllä ollut ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, korvaus määräytyi yleissopimuksen perusteella työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti. Tällöin korvaus ei A:n epäasiallinen käytös huomioon ottaen voinut ylittää yleissopimuksessa määrättyä vähimmäiskorvausta.

Yleissopimuksen mukaan erillistä irtisanomisajan palkkaa ei makseta, vaan yleissopimuksen mukainen korvaus kattaa kaikki luottamusmiehelle sopimuksen vastaisesta työsopimuksen lakkauttamisesta tulevat korvaukset. Myös työsopimuslakia tulkitaan siten, ettei työnantajan purkaessa perusteetta työsopimuksen työnantajaa velvoiteta erikseen suorittamaan laiminlyödyn irtisanomisajan palkkaa.

Korkolain tulkinnasta muodostuneen oikeuskäytännön mukaan korkoa voidaan tuomita vasta tuomion antopäivästä lukien, eikä haastehakemuksessa vaaditusta tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhtiöllä on ollut peruste purkaa A:n työsopimus. Työnantaja ei ole toiminut yleissopimuksen vastaisesti. Elintarviketeollisuusliitto ei siten ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A oli työskennellyt 21.7.1975 lukien Suomen Sokeri Oy:n palveluksessa Jokioisten tehtaalla viimeksi lähettämö- ja varasto-osastolla. Hän oli toiminut eri aikoina luottamustehtävissä, muun muassa pääluottamusmiehenä vuodesta 1997 työsuhteen päättymiseen saakka.

A:n työsopimus oli purettu 21.1.2004 päättymään heti ilman irtisanomisaikaa. Purun perusteena oli A:n syyllistyminen työpaikalla fyysiseen seksuaaliseen häirintään. A oli työnantajan saaman selvityksen mukaan 16.1.2004 käynyt takaapäin käsiksi erään työtoverinsa rintoihin.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat 16.1.2004

Työsopimuksen purkamiseen johtaneista tapahtumista 16.1.2004 on työtuomioistuimessa kuultu A:ta itseään sekä vastaajapuolen todistajina laborantti B:tä ja asentaja C:tä.

A on kertonut olleensa 16.1.2004 kello 7.30 tulossa toisesta kerroksesta alas ja nähneensä B:n juttelemassa C:n kanssa alakäytävällä. B oli ollut A:han nähden selin, ja A oli päättänyt pelästyttää hänet. A oli näyttänyt C:lle merkin, ettei C paljastaisi hänen aikomuksiaan B:lle. A oli kävellyt B:n taakse ja tarttunut häntä olkapään yli kiinni ja sanonut "pöö". Tämän jälkeen hän oli poistunut työpaikalleen. A oli tehnyt teon leikkimielellä. Hän ei ollut nähnyt, miten B oli reagoinut asiaan, mutta C oli hymyillyt. Tapahtuma oli ollut hyvin pikainen.

C ja B ovat kertoneet tapahtumien kulusta pääpiirteittäin samalla tavalla kuin A. C:n mukaan A oli tullessaan rappuja alaspäin nostanut sormen huulilleen ja tultuaan heidän luo takaapäin tarttunut yläkautta kiinni B:n rintoihin. Vastaavasti B:n mukaan A:n kädet olivat yhtäkkiä tulleet takaapäin hänen olkapäidensä yli rintoihin. Tämän jälkeen A oli naureskellen poistunut paikalta.

B oli kokenut tapauksen vakavana ja järkyttävänä. Hän oli kertonut tapahtuneesta esimiehelleen heti samana perjantaina ja uudelleen palattuaan töihin seuraavana tiistaina. B oli mennyt tällöin yhdessä esimiehensä kanssa tehtaanjohtajan luokse ilmoittamaan asiasta. Tapahtuman jälkeen B oli yrittänyt välttää A:n tapaamista. Tehtaalla on vain 30-40 työntekijää, ja B joutuu töissään tekemisiin kaikkien työntekijöiden kanssa.

A ja B olivat 15.1. eli tapahtunutta edeltäneenä päivänä osallistuneet työpaikalla järjestettyyn työturvallisuuspäivään, jossa oli muun ohella käsitelty esimerkkitapausten pohjalta häirintätapauksia. A:n mukaan hänen tarkoituksenaan ei ollut häiritä B:tä seksuaalisesti vaan ainoastaan leikillään pelästyttää tämä. Kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen B oli saanut A:lta kirjallisen anteeksipyynnön.

Työsopimuksen purkaminen

Työsopimuksen purkamismenettelystä ja erimielisyysneuvotteluista on työtuomioistuimessa kuultu A:ta itseään sekä vastaajapuolen todistajina tehtaanjohtaja D:tä ja asiamies E:tä sekä kantajapuolen todistajina varapääluottamusmies F:ää, pääluottamusmies G:tä ja kantajaliiton asiamiestä H:ta.

A:n kertoman mukaan työnjohtaja I oli 21.1.2004 soittanut hänelle ja pyytänyt käymään huoneessaan syytä tähän ilmoittamatta. Huoneessa olivat I:n kanssa olleet odottamassa D ja F. D oli antanut A:n luettavaksi paperin, jossa oli selvitetty, mitä perjantaina oli tapahtunut. A oli sanonut, ettei se ihan niin ollut mennyt ja että kysymys oli ollut vain leikkimielisestä säikytyksestä. Tämän jälkeen D oli ilman enempiä keskusteluja antanut hänelle työsuhteen purkupaperin. Purkamisilmoitus oli laadittu valmiiksi, eikä vaihtoehdoista ollut keskusteltu. A oli vasta tässä purkamistilaisuudessa saanut tietää, miten B oli suhtautunut hänen tekoonsa, eikä hänellä ollut ollut mahdollisuutta valmistautua tilaisuuteen.

D on kertonut olleensa Jokioisten tehtaassa töissä vuodesta 1980 alkaen ja toimineensa tehtaan johtajana vuodesta 2003 alkaen. Tiistaina 20.1.2004 aamupäivällä B oli tullut esimiehensä kanssa todistajan luokse tekemään ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä, joka oli tapahtunut edellisenä perjantaina. Todistaja oli kirjoittanut B:n kertomuksen ylös ja pyytänyt C:n puheilleen. C:n kertomus oli vastannut B:n kertomusta, minkä jälkeen todistaja oli ollut yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun ja työnantajaliittoon. Seuraavana päivänä todistaja oli keskustellut A:n, hänen esimiehensä ja varapääluottamusmiehen kanssa kuullakseen A:n version tapahtuneesta. Todistaja oli näyttänyt A:lle B:n kertoman pohjalta kirjoittamaansa kuvausta tapahtumasta, eikä A ollut kiistänyt sen todenperäisyyttä. A oli vain naureskellut ja sanonut "luuletko sinä, että tämä on jotain seksuaalista häirintää vai häh." Tämän jälkeen todistaja oli purkanut A:n työsopimuksen. Tilaisuus oli kestänyt noin puoli tuntia.

E on kertonut olleensa Elintarviketeollisuusliiton palveluksessa vuodesta 1987 alkaen. Todistaja oli kahdesti keskustellut D:n kanssa tapahtuneesta ja ollut läsnä liittoneuvottelussa 22.1.2004. E oli D:n kanssa keskustellessaan päätynyt siihen, että työnantajalla oli perusteet purkaa työsopimus. Juuri tapahtumaa edeltäneenä päivänä oli ollut sukupuolista häirintää käsitellyt koulutustilaisuus. Lisäksi tapaus oli harvinaisen törkeä, koska siinä oli fyysisesti käyty naiseen käsiksi. Harkinta purkuperusteesta oli ollut huolellista, koska kysymyksessä oli ollut pääluottamusmies. Vastaavia tapauksia on alalla ollut siinä määrin harvoin, ettei liitossa ollut muodostunut erityistä linjaa tällaisten tapausten ratkaisemiseksi.

G on kertonut olleensa Jokioisten tehtaalla prosessinvalvojana noin kymmenen vuoden ajan ja seuranneensa A:ta pääluottamusmiehen tehtävässä. Todistaja toimii myös työsuojeluvaltuutettuna. D oli 20.1.2004 kutsunut todistajan sairauslomalta käymään töissä. D oli kertonut, mitä tehtaalla oli tapahtunut ja kysynyt, mitä asialle pitäisi tehdä. Todistaja oli ehdottanut, että B ja A sopisivat asian, mutta tämä ei ollut D:lle käynyt. D oli todennut, että asia oli saatettu työnantajan tietoon, minkä vuoksi siihen oli pakko reagoida. Todistajan mukaan A:n ja D:n välit olivat jo pitkään olleet ammattiyhdistysasioista johtuen kireät. He joutuvat neuvottelemaan keskenään ja nämä neuvottelut eivät aina ole menneet D:n toivomalla tavalla.

F on kertonut olleensa Suomen Sokerin palveluksessa Jokioisten tehtaalla 17 vuoden ajan varastomiehenä. Todistaja on toiminut myös varapääluottamusmiehenä kolmisen vuotta. Työnjohtaja oli 21.1.2004 soittanut todistajalle ja pyytänyt syytä ilmoittamatta menemään D:n huoneeseen. Todistajan saavuttua sinne paikalla olivat jo olleet D ja työnjohtaja I. A oli tullut paikalle hetken kuluttua, jolloin D oli antanut A:n luettavaksi kirjoittamansa paperin. A oli lukenut paperin, minkä jälkeen D oli kysynyt, oliko tämä totta ja myönsikö A:n näin tapahtuneen. A ei ollut oikein osannut vastata mitään, minkä jälkeen D oli ilmoittanut päättäneensä purkaa A:n työsuhteen. D oli antanut A:lle valmiiksi laatimansa purkupaperit. A ei ollut yrittänyt mitenkään puolustautua. Tilaisuus oli kestänyt noin 15 minuuttia. Vaihtoehdoista purkamiselle ei ollut ollut puhetta.

E:n kertomuksen mukaan liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa 22.1.2004 olivat läsnä D, H Elintarviketyöläisten Liitosta ja A, minkä lisäksi oli kuultu B:tä ja C:tä. B:n ja C:n kertomukset olivat olleet yhteneväiset, kun taas A:n muuten samanlainen tarina oli poikennut itse päätapahtuman osalta. A:n mukaan oli tapahtunut vain toverillinen kosketus. A:n asenne neuvotteluissa oli ollut erittäin ylimielinen ja hän oli koko ajan naureskellut. A ei ollut ottanut asiaa ollenkaan vakavasti eikä osoittanut katumusta.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen yksilösuojaa koskevan määräyksen mukaan luottamusmiestä ei hänestä johtuvasta syystä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Edelleen yleissopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1-3 §:n säännöksiä.

Yleissopimuksessa viitatun työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Yleissopimuksen mainitun kohdan mukaan luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n esitöissä (HE 157/2000 vp s. 109) on todettu, että irtisanomis- ja purkamisperusteiden säännösten kielellisillä muutoksilla ja purkamisperusteiden esimerkkiluettelon poistolla ei ollut tarkoitus muuttaa purkamisperusteita koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Tällaista oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan nyt kysymyksessä olevien kanneperusteiden osalta ole olemassa.

Oikeuskirjallisuudessa (Koskinen teoksessa Kairinen ym: Työoikeus, 2002 s. 654-655) on todettu, että työntekijän sopimattomalla käytöksellä tarkoitetaan yleisesti paheksuttavaa menettelyä, joka kohdistuu työnantajaan, asiakkaisiin tai työtovereihin. Sopimaton käytös sellaisenaan voi muodostaa riittävän perusteen työsopimuksen päättämiselle. Sopimattoman käyttäytymisen vaikutus oikeuteen päättää työsuhde riippuu tilanteen kokonaisarvioinnista. Päättämisperusteen arviointiin vaikuttavat muun muassa toimenpiteen aihe, toimenpiteen suuntautuminen, tilanteen kesto, työntekijän aikaisempi käyttäytyminen, työsuhteen kesto ja työntekijän suhtautuminen tekoonsa. Työsopimuksen purkaminen edellyttää sopimattoman käyttäytymisen yhteydessä yleensä joko törkeää kunnian loukkaamista tai väkivaltaa (s. 662).

Työtuomioistuin katsoo A:n, C:n ja B:n yhdensuuntaisten kertomusten osoittavan, että A on hiipinyt C:n kanssa keskustelleen B:n taakse ja tarttunut yllättäen takaapäin kiinni B:n rintoihin. Samalla A on sanonut "pöö". Välittömästi tämän jälkeen A on naureskellen poistunut työpisteeseensä.

A:n menettely on ollut sopimatonta ja loukannut B:n koskemattomuutta ja kunniaa. Suomen Sokeri Oy:llä työnantajana on tässä tilanteessa ollut perusteet ja myös velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin häirinnän estämiseksi. Tähän työnantajalla on käytettävissään työnjohdolliset keinot eli häiritsijälle annettava huomautus tai varoitus ja vakavimmissa tapauksissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla tai purkamalla työsopimus.

Työnantaja on edellä kerrotun mukaisesti päätynyt purkamaan A:n työsopimuksen. A:n menettelyä on pidetty erityisen vakavana sen vuoksi, että A:n olisi pitänyt edellisenä päivänä saamansa koulutuksen perusteella ja muutoinkin ymmärtää syyllistyvänsä teollaan seksuaaliseen häirintään, joka oli ehdottomasti kiellettyä työpaikalla. Tapahtuman luonteesta johtuen työnantaja oli päätellyt, ettei A:n ja B:n työskentely nyt kysymyksessä olevalla suhteellisen pienellä tehtaalla, jossa osapuolet työtehtävissään tapaavat toisiaan, voinut jatkua edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Suomen Sokeri Oy:llä ole ollut yleissopimuksessa edellytettyjä perusteita purkaa A:n työsopimusta päättymään heti ilman irtisanomisaikaa. Pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanominen olisi edellyttänyt tämän edustamien työntekijöiden enemmistön suostumusta. Tällaista suostumusta työnantajalla ei ole ollut, joten työnantaja ei olisi saanut tässä tilanteessa myöskään irtisanoa A:n työsopimusta. A:n työsopimus on siten päätetty yleissopimuksen määräysten vastaisesti.

Irtisanomisajan palkka

A:n työsuhteessa sovellettavan elintarviketeollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisajalta. Tämänsisältöisen sopimusmääräyksen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaisesti työnantaja on velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan kuudelta kuukaudelta.

Kun työehtosopimuksen osapuolten ei ole näytetty muusta sopineen, korvaus määräytyy A:n työsuhteen päättymistä edeltäneen kuukauden ansioiden perusteella.

Korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä

Kun työnantaja on päättänyt pääluottamusmies A:n työsopimuksen elintarvikealojen työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4.3 kohdan vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Yleissopimuksen mukaan korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon sopimuksen mukaisten oikeuksien loukkaaminen. Korvauksen määrä on vähintään kymmenen ja enintään 30 kuukauden palkka.

A:n työsuhde oli purkamiseen mennessä jatkunut noin 28 vuotta. A on ollut työtön työsopimuksen purkamisesta alkaen. A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on toisaalta sitä vähentävänä otettu huomioon hänen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on 12 kuukauden palkkaa vastaavat 25 515 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellä tarkoitetusta korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta ansioon sidotusta työttömyyspäivärahasta. Elintarviketyöläisten työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan A:lle on maksettu ansiopäivärahaa 9.3. ja 31.12.2004 väliseltä ajalta yhteensä 11 506,78 euroa. Siitä ajalta 9.3. - 21.7.2004 maksetut päivärahat yhteensä 5 000,61 euroa (97 x 53,77 euroa) kohdistuvat irtisanomisajalle, jolta työnantaja on velvoitettu maksamaan palkan. Kun A ei siten ole tuolta ajalta menettänyt työttömyyden vuoksi palkkaetuja, eivät myöskään kyseiseltä ajalta maksetut työttömyyspäivärahat ole työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun vähentämisvelvollisuuden piirissä.

A:lle tuomittavasta korvauksesta 25 515 eurosta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 prosenttia 6 506,17 eurosta ( 11 506,78- 5 000,61) eli 4 879,63 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 20 635,37 euroa. Suomen Sokeri Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän 4 879,63 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuus

Elintarviketeollisuusliitto on edellä kerrotun mukaisesti ohjeistanut työnantajaa jo ennen työsopimuksen päättämistä. Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa on tapahtumien kulku vielä selvitetty kuulemalla asian osapuolia henkilökohtaisesti. Asia on tämänkin jälkeen ollut vielä siinä määrin epäselvä, että Elintarviketeollisuusliitolla on ollut perusteita päätyä edustamalleen kannalle. Tämän vuoksi liiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Sokeri Oy on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 7 634,40 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Elintarviketeollisuusliitto ry:n on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Suomen Sokeri Oy velvoitetaan suorittamaan

A:lle irtisanomisajan palkkana 14 033 euroa 25 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.4.2004 lukien ja korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 20 635 euroa 37 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.4.2004 alkaen, sekä

työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty rahamäärä 4 879 euroa 63 senttiä.

Suomen Sokeri Oy velvoitetaan korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 7 634 eurolla 40 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Elintarviketeollisuusliitto ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Elintarviketeollisuusliitto ry:hyn kohdistettu hyvityssakkovaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Forsström, Ahokas ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Eri mieltä olleen jäsen Forsströmin lausunto, johon jäsenet Virtanen ja Jalanko yhtyivät:

Hyväksyn työtuomioistuimen tuomion A:n työsuhdetta ja sen päättämistä, työsopimuksen purkamiseen johtaneita tapahtumia 16.1.2004 ja työsopimuksen purkamista koskevien jaksojen osalta. Myös arviointia ja johtopäätöksiä koskevan jakson osalta olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö neljännen kappaleen loppuun saakka. Tämän jälkeen lausun kuitenkin seuraavan.

Katson selvitetyksi, että A on hiipinyt C:n kanssa keskustelleen B:n taakse ja tarttunut takaapäin tämän rintoihin kiinni. A on sanonut "pöö" ja naureskellen poistunut paikalta.

A on kertonut tarkoituksenaan olleen vain pelästyttää B. B puolestaan on kokenut tilanteen kiinnikäymisenä.

Asiassa esitetyn näytön perusteella katson selvitetyksi, että A:lla ei ole ollut tarkoitus fyysisesti vahingoittaa B:tä. Toisaalta ulkonaisista tapahtumista tehtävien johtopäätösten perusteella ei mielestäni ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa A:n nimenomaisena tarkoituksena olleen kiinnikäymisellään loukata B:n henkilökohtaista koskemattomuutta ja kunniaa.

Kysymys ei ole ollut ajattelemattomuudesta tai hetken mielijohteesta tapahtuneesta työtoverin pelästyttämisestä. Pelästyttäminen ei edellytä toisen koskettamista tapahtuneella tavalla, ei koskettamista lainkaan.

A on syyllistynyt työtoverinsa tahalliseen fyysiseen seksuaaliseen häirintään.

A:n menettelyn moitittavuutta työsopimuksen päättämisperusteen kannalta arvioitaessa ovat omiaan korostamaan tapahtuneen törkeys sekä A:n huvittunut suhtautuminen tekoonsa. A:n myöhemmin tapahtuneella anteeksipyynnöllä ei tässä suhteessa ole suurta merkitystä, koska se on tapahtunut vasta työsuhteen purkamisen jälkeen. Moitittavuutta korostaa myös työpaikalla edellisenä päivänä pidetty koulutustilaisuus, jossa on esimerkkien valossa käsitelty muun ohessa seksuaalista häirintää työpaikoilla.

A:n menettelyn moitittavuutta työsuhteen päättämisperusteen kannalta arvioitaessa ovat puolestaan omiaan alentamaan A:n menettelyn ainutkertaisuus sekä hänen työsuhteensa pituus. A:n aiemmin saama varoitus ei ole johtunut tämänkaltaisesta teosta.

A:n luottamusmiesasemalla ei ole olennaista merkitystä purkamisperusteen arvioinnissa. A:n menettely ei ole mitenkään liittynyt hänen asemaansa luottamusmiehenä ja muiden työntekijöiden edusmiehenä.

Teon luonteen johdosta en katso, että työnantaja olisi ollut velvollinen tyytymään varoituksen antamiseen vastaavanlaisten tekojen toistumisen varalta. Varoitus on käytännössä tarpeen erityisesti silloin, kun menettelyn sopimattomuudesta voi työntekijällä olla epäselvyyttä.

Julkaistussa oikeuskäytännössä ei ole tapauksia työsuhteen purkamisesta seksuaalisen häirinnän perusteella. Tuomioistuinten yleisen linjan suhteessa seksuaaliseen häirintään voidaan kuitenkin olettaa olevan tiukan ja entisestään tiukentuvan työelämän kehittymisen myötä. Oikeuskirjallisuudessa on yleisluontoisesti todettu tuomioistuinten linjan olleen tiukka suhteessa seksuaaliseen häirintään (Koskinen ym: Työsuhteen päättäminen, 2003, s. 161).

Seksuaalinen häirintä voidaan nähdä eräänä ilmauksena niin sanotusta sopimattomasta käytöksestä. Tällaisen käytöksen merkitys työsuhteen päättämisen kannalta riippuu tilanteen kokonaisarvioinnista. Tällöin ei useinkaan ole ratkaisevaa yksittäisen teon tai sen seurauksen vakavuus sinänsä. Ratkaisevaa on se, mitä teko on omiaan osoittamaan esimerkiksi työnantajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen taikka työntekijöiden keskinäisten suhteiden kannalta. Sinänsä myös pieneltä ja vähäpätöiseltä vaikuttava teko voi saada oleellista merkitystä näissä suhteissa. Selvää tosin on, että seksuaalisen häirinnän merkityksen vertailu muun sopimattoman käytöksen kuten esimerkiksi epärehellisyyden tai alkoholinkäytön merkitykseen voi asioiden eriluonteisuudesta johtuen olla vaikeaa.

Asian luonteesta johtuen seksuaalisen häirinnän merkitystä lienee ensisijaisesti arvioitava teon kohteena olevan tahon kannalta. B:n kokema järkytys teon johdosta on ollut todettavissa vielä työtuomioistuimen pääkäsittelyssäkin.

Päädyn katsomaan, että työnantajalla on ollut yleissopimuksessa edellytetyt perusteet purkaa A:n työsopimus päättymään heti ilman irtisanomisaikaa. Purkamisperusteen luonteen vuoksi työnantajalta ei ole kohtuudella voitu edellyttää A:n työsuhteen jatkamista irtisanomisajan pituista aikaa. B ei olisi työpaikan pienuuden vuoksi voinut irtisanomisaikana välttyä toistuvasti kohtaamasta A:ta. Kumpaakaan ei olisi voitu sijoittaa muualle töihin. B:llä on täytynyt olla oikeus jatkaa työntekoaan ilman pelkoa tämänkaltaisten tapahtumien toistumisesta.

Edellä olevan perusteella hylkään kanteen ja siinä esitetyt vaatimukset sekä velvoitan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Sokeri Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.904 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan irtisanomisajan palkasta, korvauksesta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, valvontavelvollisuudesta ja oikeudenkäyntikuluista siinä tapauksessa, että työnantajalla ei katsota olleen perustetta päättää A:n työsuhdetta, ilmoitan olevani samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.