Union rep elected dismissed termination; employer ordered severance pay and damages for wrongful dismissal.

Pääluottamusmiehen kanssa käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen urakkahinnasta, minkä jälkeen työtä oli ryhdytty tekemään aikatyönä. Työnantaja oli katsonut pääluottamusmiehen hidastavan tahallisesti työvauhtia, minkä johdosta pääluottamusmiehelle oli annettu kirjallinen varoitus työvelvoitteen osittaisen laiminlyönnin vuoksi. Työvelvoitteen asianmukaisen täyttämisen laiminlyönnin lisäksi pääluottamusmies oli käyttäytynyt epäasiallisesti ja epälojaalisti työnantajaa kohtaan.

Vaikka pääluottamusmiehen työsuorituksissa oli varoituksen antamisen jälkeen ollut edelleen puutteita, näyttämättä oli jäänyt, että hän olisi varoituksen antamisen jälkeen laiminlyönyt työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan niin vakavasti, ettei työnantajalta olisi kohtuudella voitu edellyttää työsopimussuhteen jatkamista irtisanomisajan pituista aikaa.

Työnantaja on velvoitettu suorittamaan pääluottamusmiehelle irtisanomisajan palkka ja luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta korvausta, jonka määrää alentavana seikkana on otettu huomioon pääluottamusmiehen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 118

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Nokian Metallirakenne Oy, Nokia

ASIA

Luottamusmiessopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.6.2005

Pääkäsittely 13.9.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n (nykyisin Teknologiateollisuus ry) ja Metallityöväen Liitto ry:n välillä ajaksi 1.2.2003 - 15.2.2005 tehdyn metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa tai käsitellä purkautuneena vastoin työsopimuslain 8 luvun 1-3 §:n säännöksiä. Työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä, ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti tai olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka.

Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMISTÄ KOSKEVIA YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

2 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde jatkunut keskeytyksettä..........Irtisanomisaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

yli vuoden mutta enintään 4 vuotta..........1 kuukausi

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan keskituntiansion mukaan ja irtisanomisajalta menetetyn vuosilomakorvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Nokian Metallirakenne Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta

metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n perusteella irtisanomisajan palkkaa yhdeltä kuukaudelta yhteensä 2 017,86 euroa (169 h x 11,94 euroa = 2 017,86 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 24.8.2004 lukien ja

metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 48 428,64 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut Teknologiateollisuus ry:n ja Nokian Metallirakenne Oy:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A oli ollut Nokian Metallirakenne Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 28.6.2001 lukien. Yhtiö oli 24.8.2004 purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi työvelvoitteen laiminlyönnin.

Yhtiö oli saanut vuonna 2004 ison konttitilauksen. Työpaikalla oli keskusteltu mahdollisuudesta tehdä tämä tilaus urakkatyönä. Yhtiö oli edellisenä vuonna valmistanut kaksi konttia erillistilauksena ja tähän työhön oli kulunut aikaa yhteensä 720 tuntia. Urakkatyötä koskevat keskustelut oli käyty tältä pohjalta. Työnantaja ja työntekijät eivät kuitenkaan olleet päässeet yksimielisyyteen urakkahinnoittelusta, minkä johdosta kontteja oli ryhdytty valmistamaan aikatyönä.

A oli aloittanut konttityön 26.3.2004. Kontit olivat samankokoisia kuin niin sanotut laivakontit. Valmistustyö oli työlästä ja aikaa vievää. Työn kestäessä työnantaja oli katsonut A:n jarruttavan työntekoa. A oli tuolloin työskennellyt yhdessä B -nimisen työntekijän kanssa. Työnantaja oli antanut A:lle 28.6.2004 varoituksen työvelvoitteen osittaisesta laiminlyönnistä. Kirjallisessa varoituksessa oli todettu, että työnantajan opastuksesta ja ohjeistuksesta huolimatta A:n päivittäinen työtulos oli jatkuvasti alittanut tason, jota työntekijöiltä voidaan kohtuudella edellyttää. Varoituksessa oli edelleen todettu, että mikäli laiminlyönti toistuu, joutuu työnantaja harkitsemaan A:n työsuhteen päättämistä. A:n työparina työskennelleelle B:lle ei ollut annettu varoitusta.

A oli kiistänyt jarruttaneensa työntekoa. Työnantaja oli kuitenkin katsonut jarrutuksen varoituksen jälkeenkin jatkuneen ja purkanut A:n työsuhteen työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi.

Koska A ei ollut jarruttanut työntekoa, ei työnantajalla ollut työsopimuksen purkuperustetta. A:n työsopimuksen purkamisen aikaan varapääluottamusmiehenä toimineen työntekijän kertomuksen mukaan vasta A:n työsopimuksen päättymisen jälkeen työnteko oli hidastunut, mikä osoitti A:n työskennelleen normaalilla joutuisuudella. Koska A oli ollut työntekijöiden pääluottamusmies, ei hänen työsopimustaan olisi saanut luottamusmiessopimuksen mukaan päättää henkilöstä johtuvasta syystä muutoin kuin siinä tilanteessa, että työnantajalla oli oikeus purkaa työsopimus. Koska työnantajalla ei ollut tällaista oikeutta A:n menettelyn johdosta, oli A:lla oikeus edellä vaadittuihin luottamusmiessopimuksen mukaisiin korvauksiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Nokian Metallirakenne Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Nokian Metallirakenne Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nokian Metallirakenne Oy:n palveluksessa on 23 työntekijää. Yritys valmistaa muun muassa aggregaattikontteja voimalaitoksille ja erikoiskontteja puolustusvoimille. Vuosi 2003 oli ollut yhtiölle tappiollinen. Vuoden 2004 alussa yhtiö oli neuvotellut merkittävän konttitilauksen Sisu Diesel Oy:n kanssa. Tilaus oli käsittänyt 20 erikoiskonttia. Lopputilaajana oli puolustusvoimat. Ennen tilauksen vahvistamista työnantaja oli neuvotellut luottamusmies A:n kanssa urakkatyön mahdollisuudesta ja urakassa maksettavasta kappalehinnasta. Kahden tehdyn prototyypin pohjalta oli keskusteltu 2 500 euron kappalehinnasta. Koska tilatut kontit sisälsivät jonkin verran enemmän työtä kuin tehdyt prototyypit, A oli vaatinut 4 000 euron kappalehintaa kontilta. Tähän työnantaja ei ollut suostunut, koska tällä hinnalla tilaus olisi jäänyt selvästi tappiolliseksi. Työnantaja oli tämän jälkeen ilmoittanut, että työt tehdään aikapalkalla.

Kun uudet työntekijät olivat aloittaneet konttiprojektissa, A oli hankaloittanut ja estänyt heidän työskentelyään. A ei ollut valmistanut oikeita osia, joita muut työntekijät olisivat voineet asentaa. A oli myös saattanut laittaa tavaraa asennettavien osien päälle ilmeisesti kiusallaan. Muut työntekijät olivat valittaneet A:n kiusanteosta toistuvasti työnantajalle. Kun A:n työvelvoitteen laiminlyönti ja epäasiallinen käyttäytyminen olivat jatkuneet useista suullisista huomautuksista ja ohjeista huolimatta, oli työnantaja antanut A:lle kirjallisen varoituksen 28.6.2004. A oli rypistänyt varoituksen ja heittänyt sen lattialle ja ilmoittanut työnantajalle, että näin tällaisille papereille tehdään. Myöhemmin A oli teipannut varoituksen hallin seinälle.

A oli edelleen varoituksen jälkeen jatkanut työvelvoitteen laiminlyöntiä ja muiden työntekijöiden työnteon hankaloittamista entisellä tavalla. Työnantajan havaintojen mukaan A:n työsuoritteet päivää kohden olivat vastanneet enimmillään kahden tunnin työpanosta normaalijoutuisuudella tehtyyn verrattuna. Esimerkiksi säleikköjä valmistettaessa A:n päiväpanos oli ollut 1,5 - 2,5 säleikköä. Normaalijoutuisuudella työskenneltäessä yhden säleikön valmistukseen olisi mennyt aikaa noin tunti. Toukokuusta 2004 alkaen A:n työpanos oli ollut korkeintaan 25 prosenttia normaalista työpanoksesta.

Koska muut työntekijät olivat jatkuvasti valittaneet työnantajalle siitä, että A ei tee työtään ja vaikeuttaa toimillaan muiden työntekijöiden työskentelyä, oli työnantaja ilmoittanut A:lle, että mikäli tämä ei ryhdy tekemään töitä edellytetyllä normaalijoutuisuudella ja muutoinkin asianmukaisesti, hänen työsuhteensa päätetään. Tästä huolimatta A ei ollut ryhtynyt työhön. Tämän vuoksi työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 24.8.2004.

A oli varoituksista huolimatta laiminlyönyt työvelvoitettaan, käyttäytynyt epäasiallisesti ja ollut epälojaali työnantajaa kohtaan. A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan yhtiön asiakassuhteen. A ei ollut millään tavoin pyrkinyt korjaamaan käyttäytymistään, vaan päinvastoin hän oli antanut työnantajan ymmärtää, että työnantaja ei voi hänelle mitään, koska hän on luottamusmies. A:n työvelvoitteen laiminlyöntien ja muiden työntekijöiden työskentelyn estämisen vuoksi konttitilaus oli myöhästynyt pahoin. Ensimmäisen kontin oli ollut määrä olla valmis ja luovutettavissa 25.6.2004. Kontti oli ollut kuitenkin valmis vasta 12.8.2004. Toinen kontti oli päästy luovuttamaan 25.8.2004. Sopimuksen mukaan kontin olisi pitänyt olla valmis 2.7.2004. A:n menettelyn vuoksi toimituksien osalta oli jouduttu myöhästymiskierteeseen. Koska sopimuksessa oli myöhästymissakko, oli tästä aiheutunut työnantajalle merkittäviä taloudellisia vahinkoja.

Kanteessa esitetty korvausvaatimus on paitsi perusteeton myös määrältään liian korkea. Mahdollista korvausta tuomittaessa huomioon tulee ottaa A:n lyhyt työsuhde, hänen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen ja hänen hyvät mahdollisuutensa työllistyä uudelleen ammattityöntekijänä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen purkaminen

A on ollut Nokian Metallirakenne Oy:n palveluksessa 28.6.2001 lukien. Yhtiö oli kirjallisella ilmoituksella 24.8.2004 purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi työvelvoitteen laiminlyönnin. Työsopimuksen purkamisen syyksi työnantaja on ilmoittanut myös A:n epäasiallisen käytöksen ja epälojaalisuuden työnantajaa kohtaan.

Ennen työsopimuksen purkamista työnantaja oli 28.6.2004 antanut A:lle kirjallisen varoituksen työvelvoitteen osittaisesta laiminlyönnistä. Varoituksen mukaan työnantajan opastuksesta ja ohjeistuksesta huolimatta A:n työtulos oli jatkuvasti alittanut tason, jota työntekijältä voidaan kohtuudella edellyttää. Varoituksessa on todettu, että työnantaja joutuu harkitsemaan A:n työsuhteen päättämistä, mikäli laiminlyönti toistuu.

A on työsopimuksensa purkamisen aikaan toiminut työpaikan työntekijöiden pääluottamusmiehenä.

Todistelu

A:n työsuhteen purkamiseen johtaneista seikoista työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja Nokian Metallirakenne Oy:n toimitusjohtajaa C:tä. Todistajina on kuultu työnantajapuolelta teknistä johtajaa D:tä ja metallimies E:tä sekä kantajan puolesta levyseppähitsaaja B:tä, hitsaaja F:ää ja levyseppähitsaaja G:tä. Asianosaiset ovat viitanneet kirjallisina todisteina muun muassa kanteessa tarkoitettua Sisu Diesel Oy:n konttityötä koskevaan tilaukseen. Kantaja on viitannut kirjallisena todisteena myös A:n laatimaan selvitykseen tekemistään konttitilaukseen liittyvistä töistä.

C:n kertoman mukaan hän oli toukokuussa havainnut, että A:n työpanos ei ollut normaali, mistä syystä hän oli ryhtynyt erityisesti tarkkailemaan A:n työntekoa. C:n havaintojen mukaan A oli istuskellut työpöytänsä ääressä kädet puuskassa. Toukokuussa konttien kokoamistyöhön otetut työntekijät olivat valittaneet C:lle A:n työskentelystä. C oli kertomansa mukaan useaan otteeseen keskustellut A:n kanssa työnteosta ja todennut, ettei A:n menettely käynyt päinsä. A oli keskusteluissa suhtautunut asiaan ylimielisesti ja viitannut asemaansa luottamusmiehenä. C oli ollut A:n menettelyn johdosta yhteydessä myös työnantajaliittoon. A:n työvauhdin tahallinen hidastaminen oli jatkunut annetusta varoituksesta huolimatta kesäloman jälkeen. Esimerkiksi kontteja varten tarvittavia säleikköjä A oli saanut valmiiksi 1,5 päivässä, vaikka hän ei ollut samaan aikaan tehnyt muuta työtä. Vertailumielessä samaa työtä tekemään määrätyltä E:ltä oli kulunut yhden säleikön valmiiksi saamiseen tunti.

C on edelleen kertonut, että yhden kontin tekemiseen menee kontista riippuen 100 - 400 tuntia. Kysymyksessä olevien konttien tekeminen tilauksen mukaisessa aikataulussa olisi ollut hyvinkin mahdollista, mutta A:n työn alkuvaiheessa tapahtuneen menettelyn johdosta koko toimitusaikataulu oli jäänyt jälkeen sovitusta. A oli aikataulujen toteutumista koskeneessa ennen kesälomia käydyssä keskustelussa todennut, että jos urakkahinnoista olisi sovittu, olisi monta konttia ollut valmiina jo ennen kesälomia. Tilaajan edustaja oli myös käynyt työpaikalla tarkistamassa työn edistymistä. Tilaajan edustaja oli C:n muistaman mukaan kesälomien aikoihin keskustellut A:n kanssa aikataulun toteutumisesta ja mahdollisen viivästymisen seurauksista työnantajalle. A oli tilaajan edustajan mukaan todennut hänelle olevan yhdentekevää, kuinka tilaus valmistuu, koska hänellä ei ole latiakaan kiinni firmassa.

C:n mukaan A:n työn etenemisen hitaus ei ollut johtunut materiaalipulasta eikä myöskään viivästyksissä maalauksessa, joka tehdään vasta sen jälkeen kun kontti on koottu. A ei myöskään ollut tehnyt kaikkia niitä töitä, joita oli lueteltu todisteeksi jätetyssä A:n laatimassa selvityksessä. Myös muut työntekijät olivat tehneet selvityksessä mainittuja töitä ja osa töistä oli jouduttu teettämään alihankkijalla. A:lla ei ollut ollut vastuuta kokoonpanotyöhön otettujen työntekijöiden opastuksesta, joka oli ollut E:n tehtävänä. Myöskään tilanpuute ei ollut estänyt kokoonpanotyön aloittamista.

D on edelleen kertonut, että hänen havaintojensa mukaan A:n työteho oli ollut huomattavasti normaalia alhaisempi. D oli myöskin huomauttanut A:ta tästä, mutta huomautuksella ei ollut ollut vaikutusta. Kokoonpanotyö oli käynnistynyt vasta työnantajan määrättyä työhön E:n ja kaksi nuorempaa työntekijää. Heidän oltuaan kokoonpanotyössä jonkin aikaa E oli tullut kertomaan D:lle, että A vaikeuttaa työntekoa muun muassa kieltäytymällä tekemästä kokoonpanossa tarvittavia puuttuvia osia ja sijoittamalla osia siten, että siitä aiheutuu muille työntekijöille lisätyötä. D oli kertonut asiasta C:lle ja kehottanut tätä ryhtymään toimenpiteisiin. D:n havaintojen mukaan A:n työteho ei ollut varoituksen jälkeen ainakaan parantunut siitä, mitä se oli ollut tätä ennen.

D:n mukaan A:lla ei ollut velvollisuutta eikä myöskään tarvetta ohjata E:n ja muiden kokoonpanossa työskennelleiden työntekijöiden työtä. A oli osittain tehnyt niitä töitä, mitkä on mainittu todisteeksi esitetyssä A:n laatimassa selvityksessä. Osa selvityksessä mainituista töistä oli sellaisia, jotka oli jouduttu työn viivästymisen takia siirtämään alihankkijalle. Työn etenemisen hitaus ei ollut voinut johtua osien puutteesta, koska A:n työssä oli tarvittu ainoastaan terästä. Myöskään maalaamon toiminnalla ei ollut voinut olla vaikutusta työskentelyyn, koska maalaustyö tuli ajankohtaiseksi vasta kokoonpanon jälkeen. D:n havaintojen mukaan A:n työparina ollut B oli ainakin yrittänyt tehdä työtä toisin kuin A, joka oli istunut työpaikalla tekemättä mitään. A:n työhön ei ollut sisältynyt mitään sellaisia työvaiheita, joiden tekeminen istualtaan olisi mahdollista.

A on kertonut neuvotelleensa C:n kanssa kysymyksessä olevan 20 kontin tilauksen tekemisestä urakalla. A oli aloittanut työssä tarvittavien osien valmistuksen. Alkuvaiheessa hänen kanssaan osien valmistuksessa oli työskennellyt jonkin aikaa F ja sittemmin B. Siinä vaiheessa kun A oli viimeisen kerran neuvotellut C:n kanssa urakkahinnasta osien valmistuksen ollessa käynnissä eikä yksimielisyyteen urakkahinnasta ollut päästy, oli hän ilmoittanut C:lle, että työtä tehdään aikatyönä. Kysymyksessä olevan kaltaisessa sarjatyössä tarkoituksenmukaisin työskentelytapa on, että ensin tehdään valmiiksi kaikki osat ja sitten ryhdytään kasaustyöhön. C ei missään vaiheessa ollut huomauttanut A:lle, että osien valmistuksesta tulisi siirtyä kokoonpanotyöhön. Silloin kun A oli aloittanut työn, ei hänen tiedossaan ollut, koska ensimmäisten konttien oli määrä olla valmiina. Vasta kesäkuun alkupuolella työntekijöille oli toimitettu lista, josta konttien toimitusajat ilmenivät.

B:n tietämän mukaan työnantajan edustajat eivät olleet huomauttaneet A:ta työvauhdista. A ei ollut tahallaan hidastanut työtä eikä pitänyt taukoja sen enempää kuin muutkaan. Sellaisia töitä, jotka voidaan tehdä istualtaan, A oli myös tehnyt istualtaan. Esimerkiksi säleikköjen säleiden oikominen ja puhdistus sekä läpivientien tekeminen olivat tällaisia töitä. Työnantajan E:lla teettämässä säleikössä työnjälki oli ollut huonompaa kuin A:lla, sillä E ei ollut tehnyt säleiden oikomista eikä puhdistusta. Työhön otettu vuokratyöntekijä oli tehnyt säleikön valmistusta käyttäen A:n tekemiä osia. Työntekijä oli saanut työpäivän aikana tehdyksi puolitoista säleikköä. B:n mukaan tilan puutteesta johtuen osia jouduttiin työpaikalla sijoittamaan päällekkäin siten, että se vaikeuttaa niiden esille saamista.

B:n mukaan uusien työntekijöiden ottaminen kokoonpanotyöhön oli hidastanut A:n ja B:nkin työtä. A oli joutunut hakemaan heille tarvikkeita ja tekemään koneiden asennuksia, minkä lisäksi A ja B olivat joutuneet keskeyttämään omat työnsä ja korjaamaan muun muassa konttilevyjen seinien kanttauksia uusien työntekijöiden jäljiltä. Kesälomien jälkeen ei B:lle ja A:lle ollut annettu kehotusta siirtyä kokoonpanotyöhön. A:n työsuhteen purkamisen aikaan lähes kaikki konttien osat olivat olleet valmiita. Tuolloin myös B ja A olisivat voineet siirtyä kokoonpanotyöhön. Yleinen menettelytapa työpaikalla on, että työnantaja ei anna ohjeita työn suorittamisesta, vaan työntekijät saavat päättää tämän itse. Yleistä myös oli, että tilauksien edellyttämiä aikatauluja ei pystytä noudattamaan. Koska A:n ja B:n tiedossa oli ollut, että näin tulisi tapahtumaan myös kysymyksessä olevan konttitilauksen kohdalla, olivat he päättäneet tehdä ensin kaikki osat valmiiksi.

F on kertonut tulleensa konttien kokoamistyöhön kesäkuun puolivälissä, jolloin muita työntekijöitä ei vielä tässä työssä ollut. Ennen kokoonpanotyön aloittamista hän oli tehnyt kahden viikon ajan osien valmistusta. Myös F:n mukaan normaali menettely on, että ensin tehdään kaikki osat ja sitten ryhdytään kokoamistyöhön. F:n havaintojen mukaan A ei ollut vältellyt työntekoa vaan tehnyt töitään. A oli muun muassa neuvonut F:ää väliseinien teossa. F:n arvion mukaan häneltä menisi vähintään yksi päivä konttiin tehtävän säleikön valmiiksi saamisessa. Lyhyessä ajassa säleikön voi saada valmiiksi, jos tätä varten on osia valmiina ja työssä edellytetään vain säleiden hitsaamista valmiiseen kehään. Koska F oli välillä ollut muissa töissä, oli hän pystynyt seuraamaan konttitilauksen edistymistä vain vähäisessä määrin. Muilta työntekijöiltä hän oli saanut tietää, että tilauslista, johon toimitusajat oli merkitty, oli toimitettu työntekijöille kesäkuussa.

G, joka on toiminut A:n työsuhteen päättymisen ajankohtana varapääluottamusmiehenä, on kertonut, että tieto A:lle annetusta varoituksesta oli tullut hänelle yllätyksenä. G:n tiedossa oli ollut, että A:n ja työnantajan välillä oli vallinnut erimielisyyttä urakasta. Vasta A:n työsopimuksen purkamisen aikaan G oli saanut C:ltä tietää, että A olisi tahallaan hidastanut työtä. G ei muistanut varmuudella, oliko D mahdollisesti jossakin vaiheessa A:lle annetun varoituksen jälkeen maininnut A:n työskentelyyn liittyneistä ongelmista.

G:n mukaan normaalia menettelyä on, että useammasta kontista koostuvassa tilauksessa tehdään ensin osat ja sitten vasta ryhdytään kokoonpanotyöhön. Yleensä työntekijät saavat itse päättää, miten he organisoivat työt. Joskus työnantaja ilmoittaa, mihin mennessä työn on oltava valmis. Toisinaan annetaan vain aikataulu. Urakasta neuvoteltaessa työntekijöiden tiedossa ei aina ole suunniteltu toimitusaika. Mikäli kysymys on isommista sarjoista, työntekijöille yleensä ilmoitetaan, milloin ensimmäisten konttien luovutusaika on. Yhtiössä on myös yleistä, että toimitusaikoja ei pystytä noudattamaan.

Näytön arviointi

Esitetystä selvityksestä on käynyt ilmi, että sen jälkeen kun A:n ja työnantajan edustajan C:n väliset neuvottelut urakkahinnasta olivat päättyneet erimielisinä ja työtä oli jatkettu aikatyönä, ei konttien valmistus ollut edennyt aikataulun mukaisesti.

Kantajan kuulustuttamien työntekijäpuolen edustajien mukaan käytäntö useampia kontteja koskevan projektin kohdalla on ollut sellainen, että ensin tehdään kaikki tarvittavat osat valmiiksi ja vasta tämän jälkeen ryhdytään kokoonpanotyöhön. Työntekijät ovat myös saaneet organisoida työn haluamallaan tavalla. Esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä oleva työ on poikennut tehtaalla yleensä tehtävistä konttitilaustöistä siinä, että tilaus on käsittänyt normaalia suuremman määrän kontteja. Työnantajapuolen todistajien mukaan tällaisessa tapauksessa ei tilausaikataulussa pysymisen kannalta ole asianmukaista se, että keskitytään vain osien valmistukseen. D:n kertoman mukaan työpaikan työntekijöiden tiedossa on, milloin työ on siinä vaiheessa, että kokoonpanotyöt tulisi aloittaa. C:n ja D:n mukaan he ovat myös keskustelleet A:n kanssa siitä, että osien valmistuksesta tulisi konttien toimitusaikataulussa pysymisen vuoksi siirtyä kokoonpanotyöhön.

Esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä sen, että hyvissä ajoissa ennen kuin kokoonpanotyöhön on otettu muita työntekijöitä A:n tiedossa on ollut, että osien valmistuksesta tulisi siirtyä konttien kokoamiseen. A ja B olivat tästä huolimatta jatkaneet osien valmistamistyötä. B:n kertoman mukaan kaksi ensimmäistä konttia olisi ollut mahdollista saada tilauksen mukaisesti valmiiksi hänen ja A:n toimesta, jos he olisivat keskeyttäneet osien valmistuksen ja keskittyneet kahden kontin valmiiksi saamiseen. B:n mukaan näin ei ollut kuitenkaan menetelty, koska työntekijät olivat olettaneet, että tilausaikataulu ei tule muutoinkaan pitämään.

Työnantajapuolen mukaan tilausaikataulusta jälkeen jääminen on johtunut A:n tahallisesta työvauhdin hidastamisesta ja muiden työntekijöiden työn hankaloittamisesta sekä siitä edellä selostetusta seikasta, että A:lle annetuista kehotuksista huolimatta työntekijät eivät olleet ryhtyneet konttien kokoonpanotyöhön. C:n ja D:n kertomuksista on käynyt ilmi, että heidän havaintojensa mukaan A:n työvauhti ja työpanos on poikennut normaalista. Tästä kumpikin on myös kertomansa mukaan keskustellut A:n kanssa. C:n kertoman mukaan myös tilaajan edustaja oli käynyt keskustelemassa työskentelyvauhdista ja tilausaikataulussa pysymisestä A:n kanssa. A on työtuomioistuimessa kuultuna myöntänyt tällaisen keskustelun käydyksi samoin kuin tuolloin esiintuomansa välinpitämättömyyden koko tilauksen aikatauluun ja mahdollisesta myöhästymisestä työnantajalle aiheutuviin seuraamuksiin.

Esitetyn ristiriitaisen selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi ennen varoituksen antamista tai sen jälkeen tahallisella toiminnallaan vaikeuttanut muiden työntekijöiden työskentelyä.

Sen sijaan C:n, D:n ja A:n omallakin kertomuksella on työtuomioistuimen mielestä tullut näytetyksi, että A:n työvelvoitteen asianmukaisessa täyttämisessä on ollut puutteita ja että häntä on myös ennen kirjallisen varoituksen antamista huomautettu tämän johdosta. Varoitus on siten ollut aiheellinen.

Lisäksi C:n, D:n ja E:n kertomukset osoittavat, että A:n työsuoritus varoituksen antamisen jälkeenkään ei ole vastannut sitä, mitä häneltä kohtuudella olisi voitu edellyttää. A:n hidas työvauhti on ollut havaittavissa myös testaamalla A:n tehtävänä olleiden säleikköjen valmistamiseen vaadittavaa aikaa. A:ta on ennen työsopimuksen purkamista huomautettu ja kehotettu normaaliin työskentelyyn.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan metalliteollisuuden luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1 - 3 §:n säännöksiä. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta ja työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n esitöissä on todettu, että työsopimuksen purkaminen on sallittu ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta (HE 157/200).

A on edellä todetuin tavoin laiminlyönyt työvelvoitteensa asianmukaisen täyttämisen. A on myös tilaajan edustajan kanssa käymänsä keskustelun yhteydessä käyttäytynyt epäasiallisesti ja epälojaalisti työnantajaansa kohtaan. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että A olisi varoituksen antamisen jälkeen laiminlyönyt työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan niin vakavasti, ettei työnantajalta olisi kohtuudella voitu edellyttää työsopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Nokian Metallirakenne Oy:llä olisi ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukainen erittäin painava syy päättää hänen työsopimuksensa irtisanomisaikaa noudattamatta.

Pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanominen puolestaan olisi luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaan edellyttänyt niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita luottamusmies edustaa. Tällaista suostumusta työnantajalla ei ole ollut, joten työnantaja ei olisi saanut tässä tilanteessa myöskään irtisanoa A:n työsopimusta. A:n työsopimus on siten päätetty luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti.

Irtisanomisajan palkka

Nokian Metallirakenne Oy on purkanut A:n työsopimuksen vastoin luottamusmiessopimuksen määräyksiä, eikä A ole saanut hyväkseen työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää yhden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi A on oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan, jonka määrää ei ole kiistetty.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

Koska Nokian Metallirakenne Oy on päättänyt pääluottamusmiehenä toimineen A:n työsopimuksen luottamusmiessopimuksen vastaisesti, on yhtiö velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen sekä työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksen määrä on vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka.

A:n työsuhde sen purkamiseen mennessä oli jatkunut hieman yli kolme vuotta. Työsuhteensa päättymisen jälkeen A on ollut työttömänä 26.6.2005 asti. A:lle tuomittavan korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti A:n itsensä antama aihe työsopimuksen purkamiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 20 178,60 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellä tarkoitetusta korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta ansioon sidotusta työttömyyspäivärahasta. Metallityöväen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan A:lle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ajalta 25.8.2004 - 26.6.2005 yhteensä 12089, 45 euroa. Työttömyyskassan ilmoituksen mukaan maksu on alkanut 4.10.2004. A:lle tuomittavasta korvauksesta 20 178,60 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia 12 089,45 eurosta eli 9 067,09 euroa. Näin ollen A:lle maksettava korvauksen määräksi jää 11 111,51 euroa. Nokian Metallirakenne Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän 9 067,09 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Nokian Metallirakenne Oy on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 7 226,90 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Nokian Metallirakenne Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 2 017 euroa 86 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 24.8.2004 lukien sekä korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä yksitoistatuhatta satayksitoista (11 111) euroa 51 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.3.2005 lukien.

Nokian Metallirakenne Oy velvoitetaan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty rahamäärä 9 067 euroa 9 senttiä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Lisäksi Teknologiateollisuus ry ja Nokian Metallirakenne Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut seitsemällätuhannella 7 226 eurolla 90 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Laurila, Virtanen, Niskanen, Rantinoja ja Rusanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.