Labor court dismisses employer's appeal allowing dismissal without prior hearing or job offer search.

Työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen polvivammasta johtuneiden sairauspoissaolojen takia. Irtisanomisensa ajankohtana työntekijä ei lääkärinlausunnon mukaan enää ollut työkykyinen entisiin työntehtäviinsä, mutta hän olisi soveltunut kevyempiin työtehtäviin.

Muun työn tarjoamista irtisanomisen vaihtoehtona arvioitiin pitäen silmällä sitä ajankohtaa, jolloin työsuhteen päättäminen tuli työnantajan harkittavaksi. Kun työntekijälle soveltuvia tehtäviä ei irtisanomisen ajankohtana näytetty olevan avoinna tai hänelle järjestettävissä, työnantajalla oli irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijän työsopimus.

Työnantaja oli toimittanut irtisanomisilmoituksen työntekijälle postitse tavoiteltuaan ensin työntekijää puhelimitse. Kuulemisvelvoitteen mahdollinen laiminlyönti ei kuitenkaan vaikuttanut irtisanomisen pätevyyteen. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 112

KANTAJA

Paperiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Sonoco-Alcore Oy, Karhula

ASIA

Työsopimuksen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.6.2005

Pääkäsittely 4.10.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välisessä, 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olleessa paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

SOVELTAMISOHJE

Määräys vastaa työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7 luvun 2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § TYÖNTEKIJÄN KUULEMINEN

Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Sonoco-Alcore Oy:n menetelleen paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan 24.10.2003 A:n työsopimuksen päättymään 31.3.2004,

velvoittaa Sonoco-Alcore Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 11 ja 12 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 68.289,60 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja

velvoittaa Sonoco-Alcoren korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt Sonoco-Alcore Oy:n tehtaalla vuodesta 1990, aluksi määräaikaisena työntekijänä ja vuodesta 1996 toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. A on vuonna 1988 loukannut urheillessa oikean polvensa. Polvivammastaan johtuen hänellä on ollut normaalia enemmän sairauslomia. Työnantaja on ollut tietoinen A:n polven kunnosta palkatessaan hänet vakituiseksi työntekijäksi.

A on työskennellyt tehtaalla pituusleikkurilla. Työ edellyttää muun ohella raskaiden kartonkikiekkojen työntämistä, kuljetuslavojen kantamista sekä kumaria ja äärikumaria työskentelyasentoja, jotka kuormittavat erityisesti alaraajoja. Työnsä polviin kohdistuneen kuormituksen vuoksi A on ottanut työnantajan edustajien ja työterveyslääkärin kanssa useampaan kertaan puheeksi kevyemmät työt ja erityisesti massaosastonhoitajan työn, joka oli vapautumassa vuoden 2003 alussa.

Työnantaja on 10.4.2002 pidetyssä puhuttelussa maininnut A:lle mahdollisuudesta tehdä työtä päivälaboratoriossa. A on kuitenkin ilmoittanut, ettei hän ollut halukas siirtymään työhön laboratorioon. Työnantaja on tuolloin todennut, että laboratoriotyöhön voitaisi palata uudelleen työterveyslääkärin terveystarkastuksen jälkeen, mitä ei kuitenkaan ole tehty. Työsuojeluvaltuutettu on lisäksi puhuttelussa ehdottanut A:lle työtä päivävaramiehenä eli käytännössä uuden työnkuvan luomista A:lle, mutta työnantaja ei ole ottanut ehdotukseen mitään kantaa.

Tehtaalla on vuonna 2002 tiedusteltu halukkaita siirtymään koulutuksen kautta uusiin tehtäviin. A:lta ei kuitenkaan tällaista halukkuutta ole tiedusteltu eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta ilmoittautua koulutukseen. A ei myöskään ole saanut tietoa mahdollisuudesta hakea vapautuvaa massaosastonhoitajan paikkaa ennen sen täyttämistä, vaikka hän oli useampaan kertaan ilmoittanut kiinnostuksensa tähän tehtävään.

A:n polvi leikattiin elokuussa 2003. A:n työsopimus irtisanottiin 24.10.2003 päivätyllä kirjeellä hänen ollessa leikkauksen jälkeisellä sairauslomalla. A:ta ei ole kuultu ennen irtisanomisen toimittamista. A:n työsopimus on irtisanottu työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen alentumisen perusteella, vaikka A:n leikannut lääkäri on todennut A:n olleen työkykyinen kevyempiin työtehtäviin. Lisäksi A:lle olisi voitu kohtuudella järjestää hänen työkyvylleen sopivaa työtä irtisanomisen vaihtoehtona.

Kun A:n työsopimuksen päättäminen on ollut perusteeton, Sonoco-Alcore Oy on velvoitettava suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä 68.289,60 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Sonoco-Alcore Oy ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja Sonoco-Alcore Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Paperiliitto ry:n korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Sonoco-Alcore Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla ei ollut A:n työsuhteen vakinaistamisajankohtana käsitystä A:n polvivamman laadusta tai polven todellisesta kunnosta. Työnantaja ei myöskään ollut tuolloin tietoinen vamman vaikutuksesta A:n työkykyyn.

150 tunnin puheeksiotossa 10.4.2002 A ilmoitti haluavansa kevyempiin töihin. Ainoa kevyempi työ, johon A olisi sillä hetkellä pystytty sijoittamaan, oli kartonginvalmistuksen päivälaborantin työ työaikamuodossa 15. A kieltäytyi työstä vedoten siihen, että päivälaborantin palkka on materiaalinkäsittelijän palkkaa pienempi.

A ilmoitti puheeksioton yhteydessä haluavansa massaosastonhoitajan tehtävään. Työnantajan mielestä A ei kuitenkaan soveltunut kyseiseen työhön. Vaikka massaosastonhoitajan tehtäviin kuuluu vähemmän alaraajoja rasittavia tehtäviä kuin materiaalinkäsittelijän tehtäviin, massaosastonhoitajankin tehtävät, kuten rasittavat pesutyöt, voivat rasittaa polvea. Lisäksi massanosastonhoitajan työ on erikoistyö, jonka hallitsee vain rajallinen määrä työntekijöitä. Massaosastonhoitajalle on poissaolotapauksissa vaikeampi löytää sijaista kuin esimerkiksi materiaalinkäsittelijälle. A:n vuorossa oli jatkuvasti yksi henkilö ylimääräisenä A:n sairauspoissaolojen takia. Työnantajalla ei ollut syytä olettaa, että A:n sairauspoissaolot loppuisivat, vaikka hänet koulutettaisiin massaosastonhoitajaksi.

Vapautuvaan massaosastonhoitajan tehtävään ei ollut käynnissä virallista halua, vaan kyse oli vapaamuotoisesta vuorotyönjohtajien avulla toteutetusta kehityskeskustelusta. Myös A osallistui tähän kyselyyn. Kehityskeskustelussa A ilmoitti tavoitteekseen päästä koneenhoitajaksi. Kun jokin tehtävä on vapautumassa, Sonoco-Alcore Oy:ssä on menetelty siten, että tehtävään halukkaat ilmoittavat halukkuudestaan vapaamuotoisesti esimiehilleen. Päivävaramiehen tehtävä ei ole ollut auki eikä tarvetta uuden tehtävän perustamiselle ole ollut.

A:n viimeisin sairausloma alkoi 29.12.2002 ja jatkui yhtä kuukautta lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti koko vuoden 2003. Työnantajan saatua 18.9.2003 vakuutusyhtiöstä pyynnön kuvata A:n työtehtäviä työkyvyttömyyseläkehakemusta varten työnantaja päätteli, ettei A:n työkyvyssä ole odotettavissa paranemista. Tätä käsitystä tuki myös 8.10.2003 päivätty lääkärintodistus, jonka mukaan A ei enää polvivammansa vuoksi tule selviytymään materiaalinkäsittelijän työstä pituusleikkurilla.

Syksyllä 2003 oli selvää, että henkilöstöä tultaisiin vähentämään kartonginvalmistuksen laboratoriossa. Osaksi tästä syystä ja osaksi myös siksi, että A oli jo aiemmin kieltäytynyt työnantajan tarjoamasta kartonginvalmistuksen päivälaborantin työstä, työnantaja ei enää voinut syksyllä 2003 uudistaa aiempaa tarjoustaan. Työnantajalla ei irtisanomishetkellä 24.10.2003 ollut tarjota A:lle muita kevyempiä töitä.

A ei missään vaiheessa irtisanomisaikana esittänyt minkäänlaisia faktoja tai lääkärintodistuksia sen tueksi, ettei hänen työkykynsä olisi olennaisesti tai pitkäaikaisesti vähentynyt. Sitä vastoin työnantaja sai A:n irtisanomisaikana vakuutusyhtiöstä 25.2.2004 ja 4.3.2004 päivätyt ilmoitukset työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä, jotka vahvistivat työnantajan käsitystä siitä, ettei A:n työkyvyssä ollut odotettavissa paranemista. Lisäksi työnantajalle on toimitettu 16.7.2004 ja 26.8.2004 päivätyt ilmoitukset kuntoutusrahasta. A:lle on myönnetty kuntoutusrahaa 31.5.2008 saakka. A:n työkyky on ollut olennaisesti ja pitkäaikaisesti heikentynyt. A:n työsopimuksen irtisanominen ei ole ollut paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastainen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt Sonoco-Alcore Oy:n ja sitä edeltäneen yrityksen palveluksessa vuodesta 1990 alkaen aluksi määräaikaisena työntekijänä ja vuodesta 1996 lähtien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Viimeksi A on työskennellyt materiaalinkäsittelijänä tehtaan pituusleikkurilla.

A jäi 29.12.2002 sairauslomalle, joka kesti yhtä kuukautta lukuunottamatta A:n työsuhteen päättymiseen saakka. Työnantaja irtisanoi 24.10.2003 päivätyllä kirjallisella ilmoituksella A:n työsopimuksen päättymään 31.3.2004. Irtisanomisen perusteeksi ilmoitettiin A:n sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysjaksot viimeisen viiden vuoden aikana.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on asian selvittämiseksi kuultu A:ta itseään, Paperiliiton nimeäminä todistajina työsuojeluvaltuutettu B:tä ja eläkeläinen, entinen pääluottamusmies C:tä sekä Metsäteollisuus ry:n nimeäminä todistajina tehtaanjohtaja D:tä, henkilöstöpäällikkö E:tä ja tuotannontyönjohtaja F:ää. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa A:n irtisanomisilmoitus, kaksi lääkärinlausuntoa A:n polvivammasta sekä Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma-Sammon päätökset A:lle myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä.

A:n työtehtävistä ja työkyvystä esitetty selvitys

A ja B ovat kertoneet, että materiaalinkäsittelijän työhön pituusleikkurilla kuuluu muun muassa painavien esineiden nostamista ja siirtämistä. Työ on fyysisesti hyvin raskasta jo senkin vuoksi, ettei lepoaikoja juuri ole ja työtä tehdään lähes koko ajan seisaaltaan, kumarissa asennoissa tai polvien päällä.

A on kertonut loukanneensa oikean polvensa vuonna 1988 koripallopelissä. Sittemmin polvea on operoitu useita kertoja, viimeksi vuonna 2003.

Lääkäri G:n 8.10.2003 antaman lääkärinlausunnon mukaan A ei polvivammansa takia ole pidemmän päälle tullut selviytymään työstään pituusleikkurilla. Kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri H:n 30.10.2003 antaman lääkärintodistuksen mukaan A ei pysty työskentelemään polvillaan. Lääkärintodistuksissa suositellaan A:n sijoittamista kevyempiin töihin tai kouluttautumista kokonaan uuteen ammattiin.

A:n sairauspoissaolot ovat työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan olleet vuonna 1999 yhteensä 568 tuntia, vuonna 2000 yhteensä 592 tuntia, vuonna 2001 yhteensä 932 tuntia, vuonna 2002 yhteensä 414 tuntia ja vuonna 2003 yhteensä 1495 tuntia. Poissaolot ovat johtuneet suurimmaksi osaksi polvivammasta. Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma-Sampo on myöntänyt A:lle työkyvyttömyyseläkettä kuntoutustukena 1.10.2003 - 29.2.2004, 1.3. - 31.5.2004, 1.6. - 31.7.2004, 1.8. - 22.8.2004 ja 23.8.2004 - 31.5.2008.

Muun työn tarjoaminen

A:n ja F:n mukaan tehtaalla käytiin alkuvuodesta 2002 kehityskeskusteluja, joissa tiedusteltiin työntekijöiden halukkuutta siirtyä muihin tehtäviin tai osallistua koulutukseen. A:n mukaan hänelle ei tehty mainittuja kyselyjä. F:n mukaan A ilmoitti vuoronvaihdon aikana käydyssä lyhyessä kehityskeskustelussa halukkuutensa päästä koneenhoitajaksi. Massaosastonhoitajan työstä ei ollut tuolloin puhetta.

A on kertonut, että 10.4.2002 pidetyssä niin kutsutussa 150 poissaolotunnin puheeksiotossa olivat A:n lisäksi läsnä ainakin työsuojeluvaltuutettu B ja tehtaanjohtaja D. D:n ja E:n mukaan A:n kanssa oli jo ennen puheeksiottoa käyty epävirallisia keskusteluja A:n sairauspoissaoloista ja uudelleensijoittamisesta.

A, B ja D ovat kertoneet, että A esitti puheeksiotossa toiveen siirtyä massaosastonhoitajan tehtäviin. D:n mukaan massaosastonhoitajan tehtävä ei ollut tuolloin avoinna, vaan se tuli täytettäväksi vasta myöhemmin. Todistajan mukaan A ei olisi edes soveltunut massaosastonhoitajan työhön työn fyysisen rasittavuuden vuoksi. A, B ja D ovat lisäksi kertoneet, että B ehdotti puheeksiotossa päivävaramiehen tehtävän perustamista A:lle, koska tällaista järjestelyä oli A:n ja B:n mukaan käytetty aikaisemminkin sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla oli toistuvia sairauspoissaoloja. D:n mukaan päivävaramiehen tehtävää ei ollut tuolloin tarjolla eikä tarvetta uuden vakanssin perustamiseen ollut.

A, B ja D ovat vielä kertoneet, että työnantaja tarjosi puheeksiotossa A:lle päivälaborantin työtä. A:n mukaan päivälaborantin palkka olisi ollut pienempi kuin materiaalinkäsittelijän palkka, ja työilmapiiri päivälaboratoriossa oli huono. Lisäksi A:n, B:n ja C:n käsityksen mukaan päivälaboratoriossa ei tuolloin ollut vapaata vakanssia. A ei kertomansa mukaan kuitenkaan puheeksiotossa ehdottomasti kieltäytynyt työstä päivälaboratioriossa. Sen sijaan D:n mukaan A kieltäytyi päivälaborantin työstä ehdottomasti. A, B ja D ovat lisäksi kertoneet, että puheeksiotossa sovittiin, että A kävisi työterveyslääkärin vastaanotolla. Lääkärikäynnin jälkeen A:n tilanteeseen oli tarkoitus palata uudestaan.

A:n on kertonut, että massaosastonhoitaja oli jäämässä eläkkeelle vuosien 2002 ja 2003 vaihteessa. A:n sai kuitenkin vasta jälkeenpäin tietää, että massaosastonhoitajan tehtävä oli ollut täytettävänä vuoden 2002 lopussa. D:n ja C:n mukaan massaosastonhoitajan tehtävään ei järjestetty virallista hakua. D:n mukaan työntekijät saivat ilmoittaa halukkuutensa mainittuun työhön, ja lopullinen valinta tehtiin muun muassa suositusten perusteella. Tehtävään valittiin työntekijä tehtaan sisältä. C:n käsityksen mukaan A olisi soveltunut massaosastonhoitajan tehtävään.

A:n työsopimuksen irtisanominen

D:n ja E:n mukaan A:n työsopimuksen irtisanomista ryhdyttiin harkitsemaan syksyllä 2003 sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö Varma-Sammolta tuli työnantajalle pyyntö kuvata A:n työtehtäviä työkyvyttömyyseläkkeen hakemista varten. Todistajien mukaan A:n työsopimuksen irtisanomisen syynä olivat vakuutusyhtiön lausuntopyynnön lisäksi pitkät poissaolot vuodesta 1999 lähtien sekä lääkärinlausunnot A:n työkyvystä. Irtisanomiseen päädyttiin, koska työnantajalla ei tuolloin ollut tarjota A:lle kevyempiä töitä irtisanomisen vaihtoehtona. Päivälaborantin tehtävä ei enää irtisanomisaikana ollut avoinna. Myös tehtaalla käynnissä ollut yhteistoimintamenettely vähensi työnantajan mahdollisuuksia sijoittaa A uusiin tehtäviin.

A on kertonut, että hänelle tehtiin elokuussa 2003 polvileikkaus. A:n sairausloman aikana työnantaja oli irtisanomista edeltävänä perjantaina ilmoittanut A:lle, että irtisanomisilmoitus tulisi postitse maanantaina. Muita yhteydenottoja ei työnantajan ja A:n välillä ole ollut. E:n mukaan irtisanomisilmoitus toimitettiin A:lle postitse, koska yrityksistä huolimatta A:han ei saatu yhteyttä puhelimitse. D ilmoitti A:lle etukäteen irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.

Arviointi ja johtopäätökset

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Työsopimuslain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä. Lisäksi työnantajan on lain ja työehtosopimuksen mukaan ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan A:n poissaolot ovat vuodesta 1999 lähtien vaihdelleet 414 ja 1495 tunnin välillä. Suurin osa A:n poissaoloista on johtunut polvivammasta.

A:n runsaiden poissaolojen vuoksi työnantaja on keväällä 2002 tarjonnut A:lle fyysisesti kevyempää päivälaborantin työtä, josta A on kuitenkin kieltäytynyt. A:n ehdottama massaosastonhoitajan tehtävä täytettiin vasta vuosien 2002 ja 2003 vaihteessa. Myöskään tarvetta uuden päivävaramiehen vakanssin perustamiseen ei keväällä 2002 ollut.

Irtisanomisensa ajankohtana syksyllä 2003 A oli ollut lähes koko vuoden kestäneellä sairauslomalla. Työtuomioistuimelle esitetyt lääkärinlausunnot, työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä koskevat päätökset ja A:n poissaoloja koskevat selvitykset osoittavat, että materiaalinkäsittelijän tehtävät eivät fyysisen rasittavuutensa vuoksi ole enää syksyllä 2003 soveltuneet A:lle. A:n on kuitenkin tuolloin katsottu toipuvan polvileikkauksestaan työkykyiseksi kevyempiin työtehtäviin.

Työnantajan velvollisuutta tarjota työntekijälle muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona on työtuomioistuimen mielestä arvioitava pitäen silmällä aikaisintaan sitä ajankohtaa, jolloin työsuhteen päättäminen tulee harkittavaksi. Näin on tässä tapauksessa ollut syksyllä 2003, joskin työnantajan on näytetty pyrkineen jo keväällä 2002 sijoittamaan A hänen terveydelleen paremmin soveltuvaan päivälaborantin tehtävään. Syksyllä 2003 päivälaborantin työtä ei ole enää ollut tarjolla. Muitakaan A:lle soveltuvia tehtäviä ei A:n irtisanomisen aikaan ole työnantajapuolen todistajien mukaan ollut avoinna tai hänelle järjestettävissä. Tätä arviota työtuomioistuimen mielestä tukee se, että keväällä 2003 aloitetuissa yhteistoimintaneuvotteluissa oli yleisesti todettu tehtaan työvoiman vähentämistarve.

A on saanut irtisanomisilmoituksen postitse sen jälkeen, kun häntä oli tuloksetta yritetty tavoittaa puhelimitse. Kuulemisvelvoitteen mahdollinen laiminlyönti voidaan ottaa huomioon työntekijälle tuomittavan vahingonkorvauksen määrässä, mutta laiminlyönti ei vaikuta työsopimuksen irtisanomisen pätevyyteen eikä siitä ole säädetty erillistä vahingonkorvausvelvollisuutta. Työtuomioistuin pitää myös epätodennäköisenä, että A:ta kuulemalla olisi voitu saada lisäselvitystä hänen uudelleen sijoittamisensa vaihtoehdoista.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo tulleen selvitetyksi, että A:n työkyky materiaalinkäsittelijän tehtäviin on ollut olennaisesti ja pitkäaikaisesti vähentynyt. Kun asiassa on tullut näytetyksi, ettei työnantajalla ole irtisanomisen vaihtoehtona ollut tarjota muutakaan A:lle soveltuvaa työtä, työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. Työnantajalla on siten ollut paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n mukainen syy irtisanoa A:n työsopimus. Esitetty korvausvaatimus on sen vuoksi perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Sonoco-Alcore Oy:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 1 884,60 euroa. Kulujen määrä on ollut riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Paperiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Sonoco-Alcore Oy:n oikeudenkäyntikulut 1884 eurolla 60 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Kari, Vertanen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Mäkinen.

Eri mieltä olevan jäsen Ahokkaan lausunto:

A on työskennellyt Sonoco-Alcore Oy:n ja sitä edeltäneen yrityksen palveluksessa vuodesta 1990 alkaen, kunnes työnantaja vuosien 1999 – 2003 sairauspoissaoloista johtuen irtisanoi A:n työsuhteen päättymään 31.3.2004.

A, tehtaanjohtaja ja työsuojeluvaltuutettu keskustelivat sairauspoissaoloista ja uudelleensijoittamisesta työpaikalla ainakin 10.4.2002. A ja työsuojeluvaltuutettu esittivät tällöin uudelleensijoitusvaihtoehdoiksi vuosien 2002 ja 2003 vaihteessa eläkkeelle siirtymisen vuoksi vapautuvaa massaosatonhoitajan tehtävää tai päivävaramiehen tehtäviä. Työnantaja tarjosi A:lle päivälaborantin työtä. Samalla sovittiin, että A käy työterveyslääkärin vastaanotolla, minkä jälkeen tilanteeseen oli tarkoitus palata. Asiaan ei kuitenkaan palattu edes massaosastonhoitajan tehtävän tultua täytettäväksi vuoden 2002 lopussa.

Lokakuussa 2003 A:lle toimitettiin irtisanomisilmoitus postitse, koska työnantajan edustajan mukaan A:han ei saatu yhteyttä puhelimitse. Tehtaanjohtaja kuitenkin ilmoitti A:lle etukäteen irtisanomisilmoituksen lähettämisestä, mutta esimerkiksi uudelleensijoitusvaihtoehtoja ei tässä keskustelussa todistajien mukaan edes mainittu.

Samoihin aikoihin lokakuussa 2003 annetuissa lääkärinlausunnoissa suositellaan A:n sijoittamista kevyempiin töihin tai kouluttautumista kokonaan uuteen ammattiin. Esitetyt lääkärinlausunnot, työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä koskevat päätökset ja A:n poissaoloja koskevat selvitykset osoittavat, että aiemmat tehtävät eivät fyysisen rasittavuutensa vuoksi ole enää syksyllä 2003 soveltuneet A:lle. A:n on kuitenkin tuolloin katsottu toipuvan polvileikkauksestaan työkykyiseksi kevyempiin työtehtäviin.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan työnantajan on ennen irtisanomisen toimittamista varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä. Sama velvollisuus sisältyy myös irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n osaksi otettuun työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momenttiin, jossa lisäksi velvoitetaan työnantaja ennen irtisanomista selvittämään, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Työnantajan velvollisuus selvittää mahdollisuutensa tarjota työntekijälle muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona tulee ajankohtaiseksi silloin, kun työsuhteen päättäminen tulee harkittavaksi. Tässä tapauksessa mahdollisuudet olisi siten pitänyt selvittää syksyllä 2003. Irtisanomisperusteen tulee myös olla voimassa sekä irtisanomista toimitettaessa että koko irtisanomisajan, joten työnantajalla olisi halutessaan ollut mahdollisuus korjata menettelyään keskustelemalla asiasta A:n kanssa vielä irtisanomisajan kuluessa.

Irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan työntekijää ei voida irtisanoa ennen kuin on selvitetty, ettei hänelle voida tarjota muita tehtävä. Tämä selvitysvelvollisuuden täyttäminen on irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukainen työnantajan velvollisuus siitä riippumatta, kuinka epätodennäköisenä työnantaja pitää sijoittamisvaihtoehtojen löytymistä. Näyttövelvollisuus selvityksestä on työnantajalla.

A:lle ei varattu irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 9 §:n edellyttämää mahdollisuutta tulla kuulluksi irtisanomisen syistä ja tietoiseksi uudelleensijoitusmahdollisuuksia koskevasta selvityksestä.

Korvausvelvollisuus

Koska A on irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti Sonoco-Alcore Oy:n on suoritettava hänelle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 11 ja 12 §:ssä todettujen perusteiden mukaisesti. A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on otettu huomioon paitsi työsuhteensa kesto myös pitkien työkyvyttömyysjaksojen ja eläkeratkaisujen vaikutus työnantajan päätöksentekoon. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on irtisanomissuojasopimuksen minimikorvausta vastaava kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 8 536,20 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Metsäteollisuus ry ja Sonoco-Alcore Oy sekä Paperiliitto ry saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.