Court held that driver's negligence did not justify dismissal under collective agreement due to lack of prior warnings and overall circumstances.

Yhdistelmäajoneuvon perävaunun liikkeen tarkkailusta tai muusta syystä johtuen kuljettaja ei ollut keskittynyt ajotehtäväänsä sillä huolellisuudella, mitä raskaan ajoneuvon kuljettajalta liikenteessä esiin tulevat vaaratilanteet huomioon ottaen voidaan edellyttää. Kuljettajan menettelystä johtuen ajoneuvoyhdistelmä oli joutunut pois tieltä ja kaatunut, mistä oli aiheutunut työnantajalle suurehkot taloudelliset vahingot. Kuljettajalle ei ollut tätä aikaisemmin hänen pitkän työsuhteensa aikana sattunut liikenneonnettomuuksia, eikä hänelle myöskään ollut annettu huomautuksia tai varoituksia ylinopeuden tai ajotavan johdosta.

Vaikka onnettomuuden syynä oli ollut kuljettajan huolimattomuus, ei hänen kuitenkaan voitu katsoa syyllistyneen työtehtäviensä hoidossa sellaiseen ilmeiseen huolimattomuuteen, että työnantajalla olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste kuljettajan työsopimuksen irtisanomiseen. Kun irtisanomisperusteen painavuutta arvioitaessa huomioon tuli ottaa työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan, ei pelkästään aiheutuneen vahingon määrälle voitu antaa ratkaisevaa merkitystä irtisanomisperusteen painavuutta arvioitaessa.

Työnantaja on velvoitettu suorittamaan kuljettajalle perusteettoman irtisanomisen johdosta korvausta, jonka määrää alentavana seikkana on otettu huomioon kuljettajan itsensä antama aihe työsopimuksen irtisanomiseen.

Koska kysymys irtisanomisperusteen riittävyydestä on ollut tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto työnantajan menettelyn hyväksyessään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantajina olevista työntekijäliitoista toinen ei ollut osallinen sovellettavaan työehtosopimukseen, joten kanne kysymyksessä olevan liiton osalta on jätetty tutkimatta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 11

KANTAJAT

Rautatieläisten Liitto ry, Helsinki

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Transpoint Oy Ab, Helsinki

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.10.2004

Pääkäsittely 8.12.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä ajaksi 2003-2005 tehdyn kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje:

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1-2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2 §:n 2 momentissa on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rautatieläisten Liitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat vaatineet, että

Transpoint Oy Ab velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta irtisanomisesta enintään 12 kuukauden palkkaa vastaavat 21 600 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

Autoliikenteen Työnantajaliitto tuomitaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

Autoliikenteen Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Rautatieläisten Liiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Rautatieläisten Liiton ja Transpoint Oy Ab:n välillä on voimassa 6.6.1995 tehty työehtosopimuksen liittymäpöytäkirja, jossa on sovittu kuorma-autoalan työehtosopimuksen noudattamisesta. Rautatieläisten Liitto on kuorma-autoalan työehtosopimukseen osallisten suostumuksella kertaluontoisella päätöksellä yhtynyt kulloinkin voimassa oleviin kuorma-autoalan työehtosopimuksiin.

Rautatieläisten Liittoon kuuluvan A:n työsuhde oli alkanut Valtionrautateiden palveluksessa asemamiehenä vuonna 1979. Työnantajaksi oli vaihtunut Transpoint Oy Ab 1.1.1995, josta lähtien A oli toiminut yhdistelmäajoneuvon kuljettajana. Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys Transpoint Oy Ab oli työehtosopimuksen vastaisesti irtisanonut A:n työsopimuksen. Irtisanomisen perusteena on ollut 3.6.2003 sattunut liikenneonnettomuus. Työnantajan mukaan A olisi ylinopeutta ajamalla aiheuttanut täysperävaunuyhdistelmän tieltä suistumisen.

A ei ollut aiheuttanut onnettomuutta sellaisella menettelyllä, jota voitaisiin pitää irtisanomiseen oikeuttavana syynä. Ajoneuvoyhdistelmän suistuminen tieltä oli alkanut perävaunun sivuttaisliikkeestä, johon oli saattanut olla syynä se, että perävaunussa oli ollut paljon raskaampi lasti kuin vetoautossa. Vetoauton lastina oli ollut kappaletavaraa noin 5-6 tonnia ja perävaunussa 20 tonnin painoinen tiilikuorma. Alalla tiedetään yleisesti, että täysperävaunuyhdistelmä saattaa joutua yllättävästi sivuttaisliikkeeseen ilman, että syynä olisi kuljettajan ajovirhe. A:lle ei ollut sattunut ennen tätä yhtään liikenneonnettomuutta.

Irtisanomisesta oli neuvoteltu työpaikalla ja yrityksessä sekä Rautatieläisten Liiton ja Autoliikenteen Työnantajaliiton kesken sovintoon pääsemättä.

A:n keskituntiansio oli ollut viimeksi 10,45 euroa tunnilta eli hän oli ansainnut noin 1 800 euroa kuukaudessa. Työsuhteen päätyttyä hän oli ollut työnhakijana työvoimatoimistossa 10.12.2003-21.5.2004. Rautatieläisten Työttömyyskassa oli maksanut A:lle ansioturvan päivärahaa ajalta 13.1.-23.5.2004.

Hyväksymällä A:n selvästi perusteettoman irtisanomisen oli Autoliikenteen Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut, että kanne jätetään Rautatieläisten Liiton osalta ensisijaisesti tutkittavaksi ottamatta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Transpoint Oy Ab ovat toissijaisesti kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Transpoint Oy Ab ovat lisäksi vaatineet, että ensisijaisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja toissijaisesti mainittu liitto ja Rautatieläisten Liitto yhteisvastuullisesti velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Oikeudenkäyntiväitteen perusteet

Rautatieläisten Liitolla ei ole kanneoikeutta, koska liitto ei ole työehtosopimusosapuolena Autoliikenteen Työantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välisessä kuorma-autoalan työehtosopimuksessa, jonka soveltamisesta ja tulkinnasta kanteessa on kysymys. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole sopimusosapuolena haastehakemuksessa mainitussa liittymäpöytäkirjassa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:llä on kanneoikeus työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 2 momentin nojalla.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli laiminlyönyt työnantajan ja lainsäädännön määräykset huolellisesta ja turvallisesta työn suorittamistavasta ja tällä välinpitämättömyydellään vaarantanut liikenneturvallisuutta sekä aiheuttanut työnantajalle taloudellista vahinkoa. Työnantaja ei ole enää voinut luottaa A:n kykyyn suoriutua tehtävistään työsopimuslain edellyttämällä tavalla. Transpoint Oy Ab:llä on siten ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n perusteella.

A oli ollut Transpoint Oy Ab:n palveluksessa 15.6.1996 alkaen. Hän oli työskennellyt kuorma-autonkuljettajana, ja hänen työsuhteeseensa oli sovellettu edellä mainittua kuorma-autoalan työehtosopimusta, johon Transpoint Oy Ab on ollut sidottu työehtosopimuslain 4 §:n nojalla. Transpoint Oy Ab:hen A oli siirtynyt sulautumisen kautta Oy VR-Transport Ab:stä, jossa hänen työsuhteensa oli alkanut 1.11.1990. Oy VR-Transport Ab:hen hän oli puolestaan siirtynyt Valtionrautateiltä, jossa hänen työsuhteensa oli alkanut asemamiehenä 7.5.1979. A:n työsuhde Transpoint Oy Ab:ssä oli päättynyt 9.12.2003 työnantajan 9.6.2003 suorittaman työsopimuksen irtisanomisen johdosta.

A:n työvuoro oli alkanut maanantaina 2.6.2003 kello 19 ja päättynyt tiistaina 3.6. kello 6. Työvuoron mukainen ajoreitti oli Kajaani-Kuopio-Varkaus-Kuopio-Kajaani. A:lla oli ollut runsaan viiden vuorokauden pituinen yhtämittainen lepoaika, sillä hänen edellinen työvuoronsa oli ollut keskiviikkona 28.5. kello 5-10.

A:n ajopiirturikiekosta ilmeni, että hänen ajokäyttäytymisensä oli muuttunut täydellisesti hänen lähdettyään Kuopiosta kello 3.35 kohti Kajaania. Siihen saakka ajo oli ollut normaalia, tasaista maantieajoa. Kello 3.35 ja etenkin kello 5:n jälkeen ajotyyli oli muuttunut nykiväksi. A oli pitänyt tauon Lapinlahdella kello 4.20-4.40. Nopeuden heittelehtiminen ei ollut johtunut muusta liikenteestä, risteyksistä tai muista ulkoisista hidasteista, sillä ajo oli tapahtunut valtatie 5:tä pitkin, jolla ei tuohon vuorokauden aikaan ole runsaasti liikennettä.

Ajopiirturikiekosta ilmeni edelleen, että A oli ajanut koko työvuoronsa niin sanottua nopeudenrajoitinta vasten ja siten ylinopeutta. Ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen 3 §:n mukaan kuorma-auton suurin sallittu ajonopeus on 80 km/h. A:n ajonopeus oli ollut 10-15 minuuttia ennen ulosajoa jopa 100-110 km/h, joten hän oli "ohittanut" luvattomasti 85 km/h:iin säädetyn nopeudenrajoittimen ja rikkonut siten ajoneuvon rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen 55 §:ää. Näin suuri nopeus aiheuttaa huomattavia riskejä sekä ajoneuvolle että kyydissä olevalle kuormalle, joka pääsee tällaisella nopeudella ajettaessa "hyppimään" ja siten vaurioitumaan.

Ulosajo oli tapahtunut loivasti vasemmalle kaartuvassa mutkassa, jossa ajoneuvoyhdistelmä oli ajautunut kulkusuunnassaan tien oikeaan reunaan sorapinnalle ja siitä edelleen ojaan kaatuen sinne. Ajonopeus oli ollut ulosajotilanteessa noin 90 km/h. Merkittävää on, että A oli ajanut suoraan tuolla nopeudella ulos. Ajopiirturikiekon mukaan hän ei ollut jarruttanut lainkaan, eikä jarrutusjälkiä ollut havaittavissa myöskään esitutkintapöytäkirjan mukaan. Tapahtumapaikan ulkoiset olosuhteet olivat olleet erinomaiset: tie oli ollut paljas ja kuiva, lämpötila noin 6 astetta ja sää kirkas ja päivänvaloinen.

Kanteessa esitetty väite, että ulosajo oli johtunut perävaunun yllättävästä heittelehtimisestä, ei pidä paikkaansa. Tien pinnassa tai sorapintaisella pientareella ei ollut mitään jälkiä ajoneuvon tai perävaunun heittelehtimisestä. Ajoneuvo oli ajanut suoraan tieltä ulos.

Ulosajo ei ollut johtunut myöskään kanteessa esitetystä perävaunun ja vetoauton välisestä painoerosta. Kuorma-auton kokonaispaino oli 26,0 tonnia ja perävaunun 27,9 tonnia, joten perävaunu oli vain 7 % painavampi kuin vetoauto. Tällainen painojakauma on lainmukainen ja tavallinen. Ulosajon todellinen syy onkin ollut A:n keskittymiskyvyn poistuminen ajamisesta, todennäköisesti nukahtamisen vuoksi.

A:n ajama kuorma-auto oli alle vuoden ikäinen. Se oli huollettu viimeksi 17.5.2003. Perävaunu oli huollettu 25.4.2003. Kuorma-auto ja perävaunu olivat olleet tieliikennelainsäädännön edellyttämässä moitteettomassa kunnossa. Ajoneuvoyhdistelmä vaurioitui ulosajossa pahoin. Kaiken kaikkiaan ulosajosta on aiheutunut 104 262,09 euron (ilman alv) suuruiset välittömät taloudelliset vahingot.

Työntekijän on suoritettava hänelle annettu työ huolellisesti ja noudatettava työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamia määräyksiä työn suorittamisesta (TSL 3:1). Työntekijän on noudatettava myös lainsäännöksiä ja turvallisuusohjeita. Tieliikennelain 63 §:n mukaan ajoneuvoa ei saa kuljettaa se, jolta esimerkiksi väsymyksen vuoksi puuttuvat siihen tarvittavat edellytykset. Transpoint Oy Ab on yksiselitteisesti kieltänyt kuorma-autonkuljettajiaan ajamasta väsyneenä. Kaikille kuljettajille on muun muassa annettu ohje työkyvyn ylläpitämiseen, ja virkeänä ja valppaana ajamisen tärkeydestä on myös keskusteltu työntekijöiden kanssa. Työnantaja on toiminut lainsäädännön mukaisesti työajan mitoittamisessa.

A oli rikkonut työsopimuslain mukaisen huolellisuusvelvoitteensa ja toiminut työtä tehdessään vastoin työnantajan selkeitä ohjeita ja lainsäännöksiä. Hän oli välinpitämättömyydellään aiheuttanut suurta vaaraa liikenneturvallisuudelle ja huomattavaa taloudellista vahinkoa työnantajalle. A on tuomittu liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen.

A:n rikkomuksen teki erityisen moitittavaksi se, että hän oli omalla lainsäädännön vastaisella toiminnallaan aiheuttanut ulosajon ja sen myötä taloudellista vahinkoa työnantajalle ja lisäksi valehdellut työnantajalle tapahtumista. Työnantaja ei ollut enää uskaltanut päästää A:ta liikenteeseen, sillä kyseisenlainen välinpitämättömyys lisää vakavien henkilö- ja materiaalivahinkojen aiheutumisen riskiä myös tulevaisuudessa. Työsopimussuhteen perustana oleva luottamus oli menetetty. A:n rikkomus oli kuorma-autonkuljettajan työsuhteessa niin vakava, että työnantajalta ei enää kohtuudella voitu edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. Aikaisempia varoituksia ei voida työsopimuslain 7 luvun 2 § 5 momentin mukaisesti vaatia tällaisissa tapauksissa, sillä varoitusmenettely tapahtuisi muiden tiellä liikkujien hengen ja turvallisuuden kustannuksella. Näin ollen yhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukainen oikeus irtisanoa A:n työsopimus.

Mikäli työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla ei olisi ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, kantajan esittämä 12 kuukauden palkkaa vastaava korvausvaatimus on kohtuuton ottaen huomioon A:n oma törkeä menettely asiassa ja hänen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, hänen suhteellisen nuori ikänsä kuljetusalalle (autonkuljettajien keski-ikä Suomessa on 43 vuotta) sekä yhtiön toimiminen aiemman, samanlaista tilannetta koskevan tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion mukaisesti.

A:n viimeisin keskituntiansio on ollut kantajan ilmoittama 10,45 euroa. Kuukausipalkan oikein laskettu määrä on siten 170 x 10,45 euroa eli 1 776,50 euroa ja vaaditun 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä 12 x 1 776,50 eli 21 318 euroa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto oli yhtiön tavoin noudattanut toiminnassaan Tampereen käräjäoikeuden lainvoimaisessa tuomiossa omaksuttua tulkintaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin kantajana on Rautatieläisten Liitto, koska mainittu liitto ei ole osallinen asiassa sovellettavaan kuorma-autoalan työehtosopimukseen, eikä liitolla näin ollen ole työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n mukaan kanneoikeutta asiassa.

Rautatieläisten Liitto on kanneoikeutensa tueksi viitannut Valtionrautateiden sekä Rautatieläisten Liiton ja Rautatievirkamiesliitto ry:n välillä 6.6.1995 pidetyistä Transpoint-liikenteen järjestämistä ja henkilöstöä koskevista neuvotteluista laadittuun pöytäkirjaan. Mainitun pöytäkirjan 7. kohdan mukaan osapuolet sitoutuvat vahvistamaan ja tekemään 1.11.1995 voimassa olevat alan yleisten työehtosopimusten (ALT/AKT ja ALT/ERTO) mukaiset työehtosopimukset Oy VR-Transport Ab:tä koskien työehtosopimuksen veroisina liittymäpöytäkirjoina samaksi ajaksi kuin edellä mainitut alan yleiset työehtosopimukset ovat voimassa. Samassa pöytäkirjan kohdassa on todettu pöytäkirjan olevan työehtosopimuksen veroinen pöytäkirja, jolla osapuolet sitoutuvat noudattamaan edellä mainittuja alan yleisiä työehtosopimuksia.

Rautatieläisten Liitto on lisäksi viitannut VR-Yhtymä Oy:n/VR Osakeyhtiön/Transpoint Oy Ab:n ja Rautatieläisten Liiton välillä 18.4.1996 tehtyyn sopimukseen, joka on tehty liittyen Oy VR Transport Ab:n sulautumiseen Transpoint Oy Ab:hen. Sopimuksessa on muun muassa todettu, että sulautumisenkin jälkeen noudatetaan alalla yleisesti noudatettavia työsuhteen ehtoja, joista on sovittu työehtosopimuksen liittymäpöytäkirjalla 10.4.1996.

Rautatieläisten Liitto on vielä viitannut jättämäänsä Oy VR-Transport Ab:n ja Rautatieläisten Liiton välillä työehtosopimuksen soveltamisesta käydyistä neuvotteluista 27.1.1997 laadittuun pöytäkirjaan, jonka 1 §:ssä on noudatettavan työehtosopimuksen osalta viitattu Oy VR-Transport Ab:n ja Rautatieläisten Liiton välillä 10.4.1996 allekirjoitettuun työehtosopimuksen liittymäpöytäkirjaan ja jossa on todettu, että edellä mainitun sopimuksen mukaisesti Oy VR-Transport Ab:ssä noudatetaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välistä kuorma-autoalan työehtosopimusta autonkuljettajien osalta.

Pääasiaratkaisun perustelut

A:n työsuhteen päättäminen

A on vuodesta 1979 alkaen työskennellyt Valtionrautateiden palveluksessa. Yhtiöittämistoimenpiteiden ja yhtiöiden sulautumisten johdosta A on kesäkuussa 1996 siirtynyt vanhana työntekijänä Transpoint Oy Ab:n palvelukseen. Työsuhteensa aikana A on aluksi toiminut jakeluauton kuljettajana ja sittemmin täysperävaunun kuljettajana.

Transpoint Oy Ab on 9.6.2003 päivätyllä ilmoituksella irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 9.12.2003. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu, että A on suorittanut yhdistelmäajoneuvolla 3.6.2003 työtehtävää väsyneenä tai muuten huolimattomasti ja ajanut ylinopeutta sillä seurauksella, että yhdistelmä oli ajautunut pois tieltä ja kaatunut aiheuttaen yhtiölle mittavat taloudelliset menetykset.

Irtisanomiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

Kirjallisina todisteina Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on viitannut muun muassa A:lle sattunutta liikenneonnettomuutta koskevaan esitutkintapöytäkirjaan sekä jäljennöksiin A:n ja luottamusmies B:n kuljettamien ajoneuvojen ajopiirturikiekoista. Työnantajapuoli on viitannut kirjallisina todisteina muun muassa mainittuun esitutkintapöytäkirjaan ja A:n tapahtuma-aikana 2.-3.6.2003 kuljettaman auton ajopiirturikiekon jäljennökseen.

Irtisanomiseen johtaneista tapahtumista työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä todistajina tuotantopäällikkö C:tä ja Transpoint Oy Ab:n kysymyksessä olevan toimipisteen autonkuljettajien luottamusmiehenä toimivaa autonkuljettaja B:tä.

Ajopiirturikiekosta ilmenevät nopeuden vaihtelut 40 kilometristä 100 kilometriin tunnissa johtuvat A:n mukaan ajoreitin mäkisyydestä. Ajoneuvokouluttajalta saadun ohjeen mukaisesti A ei ollut jarrutellut alamäissä, vaan hän oli antanut auton kulkea vapaalla, mistä syystä nopeus oli saattanut nousta ajoittain ajopiirturikiekosta ilmenevään yli 100 kilometriin tunnissa. Ajoneuvokouluttaja oli perustellut tätä ajotapaa muun muassa polttoaineen kulutuksen säästämisellä.

C on edelleen kertonut, että tapahtumaa edeltäneeltä ajalta tarkastetut saman ajoneuvon ajopiirturikiekot osoittivat A:n toistuvasti ajaneen rajua ylinopeutta. Kuljettajien esimiehet valvovat kuljettajien ajoja ja muun muassa ylinopeuksista on esimiesten taholta huomautettu kuljettajia. C:n tiedossa ei ollut, että A:lle olisi ajotavan tai ylinopeuden johdosta annettu huomautuksia.

C:n käsityksen mukaan tieosuudella, jossa onnettomuus oli sattunut, on kysymyksessä olevan kaltaisella ajoneuvolla noin 90 kilometrin tuntinopeudella ajettaessa mahdollisuus pysyä tiellä, jos kuljettaja keskittyy ajamiseen. Onnettomuudesta oli aiheutunut Transpoint Oy Ab:lle vakuutusyhtiön suorittamien korvausten jälkeen noin 65 000 euron vahingot.

B, joka on ajanut samaa ajoreittiä samalla ajoneuvoyhdistelmällä kuin A, on kertonut kysymyksessä olevan auton ajopiirturin osoittavan hieman todellista korkeampaa ajonopeutta. Tämä tieto perustuu havaintoon, joka on tehty kun kysymyksessä oleva ajoneuvo ja kaksi muuta samanlaista ajoneuvoa ovat ajaneet peräkkäin. Myös tienvarsimittareiden perusteella on voitu havaita, että ajoneuvon piirturikiekon mukainen nopeus poikkeaa mittareiden nopeudesta noin 2 - 5 kilometriä ylöspäin. Työpaikan ajotapakouluttaja on myös antanut ohjeen, että 85 kilometrin tuntinopeutta ajettaessa pienet mäet menevät kohtalaisesti ylös ja että alamäessä rullataan eikä aina käytetä jarrua. Ajotapakouluttajan mukaan tällä ajotavalla säästetään jarruja ja se on myös polttoaineen kulutuksen kannalta taloudellista. Myös B:n ajaessa kysymyksessä olevaa ajoneuvoyhdistelmää samalla reitillä pyrkii ajoneuvon vauhti nousemaan yli 100 kilometriin tunnissa kahdessa isossa alamäessä.

B:n mukaan siinä kohdassa tietä, jossa A:n kuljettama auto oli joutunut tienvarren sorapinnalle, on pieni heitto. Kun tällaiseen kohtaan ajetaan kolmiakselisella painavalla perävaunulla, jossa on ilmajouset, aiheutuu siitä pientä heijausliikettä. B on ajanut kysymyksessä olevaa reittiä 15 vuoden ajan ja kysymyksessä oleva epätasainen kohta on ollut tiessä pitkään. Onnettomuuskohdalla tie myös kallistuu reunaltaan hieman ulospäin. Tieosuudella sinänsä on mahdollista ajaa 85 - 90 kilometrin tuntinopeudella myös raskaalla ajoneuvoyhdistelmällä.

Arviointi ja johtopäätös

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Edelleen soveltamisohjeessa on todettu, että irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän ajopiirturikiekon mukaan A:n kuljettaman ajoneuvon nopeus oli ennen liikenneonnettomuutta kello 05:n jälkeen vaihdellut ollen alimmillaan hetken 40 kilometriä tunnissa. Ajoittain nopeus oli noussut yli 100 kilometriin tunnissa. A:n aikaisemmilta työvuoroilta esitetyistä ajopiirturikiekoista käy ilmi, että ajoneuvon ajonopeuden vaihtelut ovat olleet noin 60 kilometrin ja 100 kilometrin välillä. Myös ajopiirturikiekoista, jotka on esitetty samaa autoa samalla reitillä kuljettaneen B:n ajoista, käy ilmi, että ajoneuvon nopeus on vaihdellut noin 60 kilometristä lähelle 100 kilometriä tunnissa. Sekä A:n että B:n ajopiirturikiekkojen mukaan ajonopeus on normaalisti ollut yli 80 kilometriä tunnissa. Ajonopeuden vaihtelut johtuvat A:n ja B:n kertomusten mukaan tiestön mäkisyydestä.

A on kertomansa mukaan ollut normaalissa ajokunnossa tapahtumapäivänä, eikä ajopiirturikiekoista ilmenevien ajonopeuksien vaihteluita voida edellä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuimen mielestä pitää osoituksena siitä, että A:n väsymystila olisi ollut tähän syynä.

Esitutkintapöytäkirjasta ilmenevän mukaan keliolosuhteet ovat onnettomuushetkellä olleet hyvät. Myöskään ajoneuvoyhdistelmän kunnossa ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut puutteita. Samoin ajoneuvoyhdistelmän lastaus oli C:n ja myös A:n itsensä mukaan tehty asianmukaisesti.

A:n ja B:n mukaan perävaunun sivuliikkeeseen joutuminen on saattanut johtua tiessä ennen onnettomuuskohtaa olleesta epätasaisuudesta. Kysymyksessä oleva seikka ei ole tullut esille esitutkinnassa eikä sitä ole kantajan taholta tuotu esille ennen kuin vasta A:n ja B:n työtuomioistuimessa kertomana. B:n mukaan kysymyksessä oleva epätasaisuus tiessä on ollut jo pitkään. Kun A on ajanut samaa reittiä säännöllisesti, on tämän tienpinnan mahdollisen epätasaisuuden täytynyt olla myös A:n tiedossa. Jos kysymyksessä oleva tienpinnan epätasaisuus on ollut sellainen, että sillä olisi voinut olla vaikutuksia auton kulkuun, olisi A:lla kokeneena ajoneuvoyhdistelmän kuljettajana myös ollut perusteltua syytä ennakoida tilanne esimerkiksi nopeutta alentamalla.

A:n mukaan hänen tieltä ajautumisensa on johtunut siitä, että hän oli tarkkaillut perävaunun kulkua. Ajoneuvon nopeus on ajopiirturikiekon mukaan ollut tapahtumahetkellä noin 90 kilometriä tunnissa, joka ylittää sallitun nopeuden noin 10 kilometrillä. Sekä C:n että B:n kertomuksista on käynyt ilmi, että tällä nopeudella kyseisellä tasaisella tieosuudella raskaan ajoneuvon kuljettaminen on mahdollista. Auton ylinopeus yksin ei siten työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ole ollut syynä onnettomuuteen. Esitetty selvitys osoittaa, että perävaunun liikkeen tarkkailusta tai muusta syystä johtuen A ei ollut kysymyksessä olevassa tilanteessa keskittynyt ajotehtäväänsä sillä huolellisuudella, mitä raskaan ajoneuvon kuljettajalta liikenteessä esiin tulevat vaaratilanteet huomioon ottaen voidaan edellyttää. Tämä A:n menettely on aiheuttanut kysymyksessä olevan liikenneonnettomuuden.

A on ajopiirturikiekoista ilmenevän mukaisesti ajotehtäviään hoitaessaan ajanut raskaalla ajoneuvoyhdistelmällä ylinopeutta ja näin menetellyt tieliikennelainsäädännön ja työnantajan antamien ajoturvallisuutta koskevien ohjeiden vastaisesti. A:lle ei kuitenkaan hänen pitkän työsuhteensa aikana ole aikaisemmin sattunut liikenneonnettomuuksia eikä hänelle myöskään ole annettu huomautuksia ajotavan johdosta. Vaikka onnettomuuden syynä on ollut A:n huolimattomuus, ei hänen voida kuitenkaan katsoa syyllistyneen työtehtäviensä hoidossa sellaiseen ilmeiseen huolimattomuuteen, että Transpoint Oy Ab:llä tällä perusteella olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Kun irtisanomisperusteen painavuutta arvioitaessa on irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n soveltamisohjeen mukaan otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan, ei pelkästään aiheutuneen vahingon määrälle voida antaa ratkaisevaa merkitystä irtisanomisperusteen painavuutta arvioitaessa.

Korvausvelvollisuus

Kun A on irtisanottu perusteettomasti, Transpoint Oy Ab:n on suoritettava A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä todettujen perusteiden mukaisesti. A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on otettu huomioon muun ohella hänen työsuhteensa kesto, hänen noin viisi ja puoli kuukautta kestänyt työttömyytensä sekä hänen ikänsä ja mahdollisuutensa työllistyä. A:n oma onnettomuuden syntyyn vaikuttanut menettely on toisaalta kuitenkin otettu huomioon sellaisena seikkana, joka irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan vaikuttaa hänelle tuomittavan korvauksen määrään alentavasti. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin viiden kuukauden palkkaa vastaavat 8 882,50 euroa.

Transpoint Oy Ab on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 3 752,50 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Kun kysymys irtisanomisperusteen riittävyydestä on ollut tulkinnanvarainen, ei Autoliikenteen Työnantajaliiton yhtiön menettelyn hyväksyessään voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Transpoint Oy Ab on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu yhteensä 1 930 euroa, josta 1 130 euroa on ilmoituksen mukaan todistelusta aiheutuneita kustannuksia. Työnantajapuoli on paljoksunut todistelukustannusten määrää. Ottaen huomioon asian laatu on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ilmoittamia kustannuksia asian hoitamiseksi ja selvittämiseksi pidettävä tarpeellisina ja kohtuullisina.

Asian laatu ja sen lopputulos huomioon ottaen saa Autoliikenteen Työnantajaliitto vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Transpoint Oy Ab:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 5 130 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisin viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 31.5.2004 lukien.

Transpoint Oy Ab velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty määrä 3 752 euroa 50 senttiä.

Transpoint Oy Ab velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 1 930 eurolla.

Kanne enemmälti hylätään.

Autoliikenteen Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, Vannela, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.