Legislator Case Law & Legislation
TT:2004-77 AI generated

Labour court allows partial leave employee to claim equalization allowance for regular hours worked.

Case Number TT:2004-77
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ruled that an employee on partial care leave retains the right to the equalization allowance for every hour worked in the regular weekly schedule. The union argued that the collective agreement's pay rules should apply pro rata, while the employer claimed adherence to union guidelines exempted them from liability. The court decided that since the employee continued working in the standard 40-hour format, they were entitled to the allowance, but dismissed the claim for damages because the employer acted according to received instructions.

Legislator headnote

AI generated

Metalliteollisuuden työehtosopimus 2001-2002 13 § 6 mom; 4 mom: An employee on partial leave who continues to work in the regular weekly schedule retains the right to the equalization allowance for hours worked, as applying pro rata principles ensures equal treatment without creating discriminatory conditions.

Keywords

AI generated
partial care leave equalization allowance collective agreement pro rata principle equal treatment labour court regular work schedule

Cited Legislation

AI generated
Metalliteollisuuden työehtosopimus 2001-2002 13 § 6 mom
Metalliteollisuuden työehtosopimus 2003-2004 13 § 6 mom
Työehtosopimuslaki 7 §
Korkolaki 4 § 1 mom
Laki 33a § 1 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys osittaisella hoitovapaalla olleen työntekijän oikeudesta metalliteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseen työajan tasaamislisään tekemiltään työtunneilta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 77

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

Valmet Automotive Oy, Uusikaupunki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.3.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n, nykyisin Teknologiateollisuus ry, ja Metallityöväen Liiton välillä 19.12.2000 solmitussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa 2001 - 2002 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 §

Säännöllisen työajan pituus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 6.

1. Soveltamisala

Tämän momentin määräykset koskevat normaalisti täysaikaista eli 40-tuntisin työviikoin tapahtuvaa työskentelyä päivä- ja kaksivuorotyössä.

2. Työajan pituus

Työaika tulee järjestää siten, että se on

vuonna 2001 keskimäärin 36,4 tuntia viikossa

"..........2002 ". ...............36,2 "......."

"..........2003 ".................36,2 "......."

enintään kalenterivuoden aikana. Myös arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto tasaavat viikkotyöaikaa. Vuosilomapäiviä ei voida käyttää työajan tasaamiseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työajan tasaamislisä

Työajan tasaamisesta keskimääräiseen viikkotyöaikaan aiheutuva ansion vähentyminen korvataan siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tämän sopimuksen tarkoittamassa työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, joka on 5,8 % työntekijän vuosineljänneksittäin määräytyvästä keskituntiansiosta. 1.1.2002 alkaen työajan tasaamislisän suuruus on 6,3 %.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vastaavansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät myös samojen osapuolten välillä 12.12.2002 solmittuun metalliteollisuuden työehtosopimukseen 2003 - 2004.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että A on oikeutettu 12.8.2002 jälkeen saamaan jokaiselta työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta penni-/senttimääräisen lisän (työajan tasaamislisä), joka on 6,3 prosenttia vuosineljänneksittäin määräytyvästä A:n keskituntiansiosta, ja

tuomitsee Valmet Automotive Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut Teknologiateollisuus ry:n ja Valmet Automotive Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on työskennellyt Valmet Automotive Oy:n palveluksessa työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentissa tarkoitetussa täysiaikaisessa eli 40-tuntisessa työviikossa. A:n työsopimuksen ehdot ovat säilyneet tältä osin entisellään hänen siirtyessään osittaiselle hoitovapaalle 12.8.2002 alkaen. Mainitusta ajankohdasta lukien A on edelleen tehnyt kaksivuorotyötä, mutta päivävuorossa hänen työaikansa on muuttunut 8 tunnista 6 tuntiin päivässä. Iltavuorossa A on tehnyt edelleen 8 tunnin työpäiviä. A työskentelee joka toisen viikon päivävuorossa ja joka toisen iltavuorossa.

Kun edellä mainittua järjestelyä oli ryhdytty toteuttamaan, oli käynyt ilmi työnantajan tulkinta, jonka mukaan A:lla ei ole oikeutta työajan tasaamislisään. A:n kannalta seuraukset olivat kohtuuttomat. Yhtiön omaksuman ja työnantajaliiton hyväksymän tulkinnan mukaan A menetti osittaiselle hoitovapaalle siirtyessään työehtosopimukseen perustuvan oikeutensa saada jokaiselta työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentin 4 kohdassa tarkoitetun työajan tasaamislisän.

A:n tapaukseen sovellettuna työtuomioistuimen tuomio merkitsee sitä, että A on oikeutettu työajan tasaamislisään kaikilta tekemiltään työtunneilta.

Koska A osittaiselle hoitovapaalle siirtymisen jälkeen tekee joka toinen viikkoa 8-tuntisia työpäiviä ja joka toinen viikko 6-tuntisia työpäiviä, tulkitsee työnantaja tilanteen siten, että A ei ole oikeutettu työajan tasaamislisään sillä perusteella, että hän tekee myös 6-tuntisia työpäiviä. Tulkinta on ilmeisesti johdettu työtuomioistuimen edellä mainitusta tuomiosta, jossa oli ollut kysymys kahdesta osa-aikaisesta työntekijästä, jotka osa-aikatyötä tehdessään olivat tehneet edelleen 8-tuntisia työpäiviä.

Työnantajan omaksuma tulkinta oli kuitenkin perusteeton. Työehtosopimusosapuolten osa-aikatyötä koskevassa muistiossa oli osa-aikatyön sovellutuksia koskevassa kohdassa mainittu muun muassa osa-aikainen päivätyö, jolloin työtä tehdään päivittäin, mutta säännöllinen vuorokautinen työaika on 8 tuntia lyhyempi. Osa-aikatyötä voidaan tehdä lukemattomin eri tavoin. Se, että työntekijälle syntyisi oikeus työajan tasaamislisään vain silloin, kun hän osa-aikatyötä tehdessään tekee 8-tuntisia työpäiviä, ei ole perusteltavissa. Työntekijää ei voida saattaa osa-aikatyötä tehdessään muihin työntekijöihin nähden eriarvoiseen asemaan vain sen vuoksi, että hän on sattunut sopimaan työnteosta esimerkiksi siten, että työtä tehdään 7 tuntia päivässä.

Metallityöväen Liitto oli 21.2.2002 pöytäkirjaa tehtäessä ilmoittanut, että se tulee riitauttamaan ne tapaukset, jotka mahdollisesti syntyvät sen seurauksena, että työntekijälle ei makseta työajan tasaamislisää, mikäli hän ei kuulu 8 tunnin säännön piiriin. Muistio oli tehty vain silmällä pitäen niitä tapauksia, joista oli päästy yksimielisyyteen. Tämän vuoksi myös 13.5.2002 tehdyn muistion 1.4 kohta koskee vain tapauksia, joista osapuolet olivat olleet yksimielisiä. Kysymyksessä ei ole työehtosopimusosapuolten välinen sopimus, jolla olisi rajattu ne tilanteet, joissa osa-aikaisella työntekijällä on oikeus työajan tasaamislisään.

Valmet Automotive Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentin määräyksiä jättäessään suorittamatta A:lle työajan tasaamislisää.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Valmet Automotive Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Valmet Automotive Oy ovat lisäksi vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 13 §:n 6 momenttiin sisältyvät työajan tasaamista päivä- ja kaksivuorotyössä koskevat määräykset koskevat momentin 1. kohdan mukaan normaalisti täysiaikaista eli 40-tuntisin työviikoin tapahtuvaa työskentelyä päivä- ja kaksivuorotyössä. Normaalisti eli jatkuvasti koko kalenterivuoden 40-tuntista työviikkoa tekevän työntekijän työaikaa lyhennetään antamalla hänelle pääsääntöisesti kalenterivuoden aikana 12,5 työpäivää vapaita. Vapaita ei ansaita ja ne ovat palkattomia. Työajan tasaamisvapaista aiheutuva ansionmenetys korvataan työntekijälle työajan tasaamislisällä. Täysiaikainen tuntipalkkainen työntekijä ansaitsee tasaamislisää työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentin 4 kohdassa mainituilta tunneilta. Tasaamislisän tarkoituksena on ainoastaan korvata aiheutunut ansionmenetys. Jos henkilö ei ole oikeutettu tasaamisvapaisiin, ei hänelle myöskään aiheudu ansionmenetystä, joka pitäisi korvata.

Työtuomioistuimen tuomion 2001-52 antamisen jälkeen työehtosopimukseen osalliset olivat sopineet ohjeistuksesta, joka perustuu vain mainittuun työtuomioistuimen tuomioon. Ohjeistuksen perusteella täysiaikaisesta työstä osa-aikatyöhön siirtyvä tuntipalkkainen työntekijä, joka edelleen tekee 8-tuntisia työpäiviä, on tietyin edellytyksin oikeutettu saamaan työajan tasaamislisää.

Edellä tarkoitetulla ohjeistuksella ei ole muutettu työehtosopimuksen työajan lyhentämismääräyksiä eikä myöskään muutettu määräysten tulkintaa siten, että osa-aikaiset olisivat joka tilanteessa oikeutettuja työajan tasaamislisään.

Edellä esitettyjen tulkintojen jälkeen ainoa uusi seikka on työtuomioistuimen tuomio 2001-52. Tuomio ei aiheuttanut muutoksia työehtosopimusmääräyksiin. Liitot ovat tuomion johdosta ainoastaan antaneet edellä mainitun 21.2.2002 päivätyn yhteisen ohjeistuksen työtuomioistuimen tuomion tulkinnasta kysymyksessä olevalla sopimusalalla. Yhteisellä ohjeistuksella ei ole tarkoitettu muuttaa työehtosopimusmääräyksiä. Myöskään työehtosopimusmääräysten tulkintaa ei ole tarkoitettu muuttaa miltään muilta osin, kuin mitä ohjeistuksessa on nimenomaan mainittu.

Liittojen yhteiset 8.5.2000 ja 2.2.2001 päivätyt tulkinnat työajan tasaamisesta ovat siten voimassa kokonaisuudessaan poikkeuksena ainoastaan se, mikä on kirjattu 21.2.2002 päivättyyn yhteiseen ohjeistukseen. Koska kysymys on työehtosopimuksesta, jonka sopimusmääräykset ovat kysymyksessä olevilta osin pysyneet ennallaan ja jonka tulkinnasta on ollut selvä yhteinen käsitys, ei toinen sopijapuoli voi yhtäkkiä päättää, että se ei noudata ennallaan pysyneitä sopimusmääräyksiä. Aikaisempi tulkinta sitoo myös Metallityöväen Liittoa.

Sekä työehtosopimuksen sanamuoto että soveltamiskäytäntö tukevat työnantajapuolen kantaa. Työnantajapuolen tiedossa ei ollut yhtään tapausta, jossa 6 tunnin työpäivää tekevälle maksettaisiin tasaamislisää.

Uusi työsopimuslaki on osa-aikadirektiivin mukainen. Uusi työsopimuslaki on myös ollut voimassa kanteessa tarkoitettujen tapahtumien aikana. Jos kanneperusteena vedotaan työsopimuslakiin ja jos katsottaisiin, että A:lla työsopimuslain säännöksen perusteella on oikeus työajan tasaamislisään, ei kysymys voi olla työehtosopimuksen rikkomisesta.

Mikäli työehtosopimusmääräykset katsottaisiin pakottavan lain vastaiseksi, edellyttäisi tämä, että kantaja vaatisi määräysten julistamista pätemättömiksi. Tätä kantaja ei ole vaatinut. Koska työajan tasaamista (lyhentämistä) koskevat määräykset muodostavat oman kokonaisuutensa, ei niitä voitaisi julistaa ainoastaan osittain pätemättömiksi. Pätemättömyyden pitäisi silloin koskea koko työehtosopimusta tai vähintäänkin työajan lyhennysmääräyksiä kokonaisuudessaan. Työtuomioistuin ei siten voi pätemättömyyden sijasta muuttaa määräysten tulkintaa kantajan vaatimusten mukaisiksi pakottavaan lainsäädökseen vedoten.

Työnantajapuolen asiassa omaksuma tulkinta ei riko työsopimuslakiin ja osa-aikatyödirektiiviin sisällytettyä osa-aikatyöntekijöiden syrjimättömyyden periaatetta. Kysymys on erilaisesta tapauksesta kuin työtuomioistuimen tuomiossa 2001-52. Mainittu tapaus oli koskenut toimihenkilöitä, jotka olivat tehneet koko ajan 8 tunnin työpäivää. Kanteessa on kysymys tuntipalkkaisesta työntekijästä, joka tekee osittain 6 tunnin työpäivää.

Tuntipalkkaisen työntekijän siirtyessä osa-aikatyöhön ei hänen tuntipalkkansa pääsääntöisesti muutu. Ansio tuntia kohden pysyy siten ennallaan. Osa-aikaisen tuntipalkkaisen työntekijän ansiot noudattavat siten periaatetta, jonka mukaan osa-aikaisen työntekijän ansiot tuntia kohden ovat suhteessa samansuuruiset kuin täysiaikaisilla työntekijöillä. Aikaisemmin todetuin tavoin työajan tasaamislisän tarkoituksena on korvata työajan lyhentymisestä aiheutuvaa ansionmenetystä. Selvää on, että osa-aikainen työntekijä ei ole oikeutettu työajan tasaamisvapaisiin. Osa-aikaiselle työntekijälle ei siten aiheudu sellaista ansionmenetystä, joka tulisi korvata.

Tasapuolisen kohtelun vaatimusta pohdittaessa on otettava huomioon, että esimerkiksi verrattaessa 6 tunnin työpäivää tekevää työntekijää henkilöön, jonka työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa, ei ensiksi mainittu työntekijä tule millään tavoin syrjityksi. Päivittäistä 7,5 tunnin ja viikottaista 37,5 tunnin työaikaa tekevä henkilö ei ole oikeutettu sen enempää tasaamisvapaisiin kuin tasaamislisiinkään. Mikäli 6 tunnin työpäivää tekevälle työntekijälle maksettaisiin tasaamislisää, saisi hän perusteetonta etua edellä tarkoitettua 7,5 tunnin päivittäistä ja 37,5 tunnin viikottaista työaikaa tekevään työntekijään/toimihenkilöön nähden.

Edellä esitettyjen liittojen yhteisten tulkintojen perusteella A ei ole oikeutettu työajan tasaamislisään. A ei työskentele jatkuvasti täysiaikaisessa työssä, eikä hän täytä myöskään niitä liittojen ohjeistuksessa 21.2.2002 mainittuja edellytyksiä, joiden perusteella myös osa-aikatyöntekijä voisi saada tasaamislisää. A:ta ei myöskään syrjitä hänen osa-aikaisuutensa perusteella, sillä muutkaan alle 8 tunnin työpäivää tekevät eivät ole työajan lyhentämismääräysten soveltamisen piirissä. Oikeutta tasaamislisään ei synny sillä perusteella, että osa työpäivistä on 8 tunnin pituisia. A:n kohdalla on otettava huomioon myös se, että hän on oikeutettu osittaiseen hoitorahaan siltä osin kuin hänen työaikansa on lyhentynyt. Vaikka hoitorahan maksajana on valtio, on tämä hoitorahan maksu otettava huomioon arvioitaessa A:n tasapuolista kohtelua.

Valmet Automotive Oy on toiminut asiassa työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti, eikä se siten ole voinut tietensä rikkoa työehtosopimusta. Mikäli työnantajapuolen tulkinta katsottaisiin virheelliseksi, merkitsisi se asiassa noudatetun vakiintuneen tulkinnan muuttamista, eikä yhtiötä tämänkään vuoksi voida tuomita työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Valmet Automotive Oy:n palveluksessa oleva A, joka on työskennellyt kaksivuorotyössä tehden työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentissa tarkoitettua täysiaikaista 40-tunnin työviikkoa, on 12.8.2002 alkaen osittaisen hoitovapaan johdosta työskennellyt joka toinen viikko päivävuorossa 6 tuntia päivässä ja joka toinen viikko iltavuorossa 8 tuntia päivässä.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:lla 12.8.2002 tapahtuneen osa-aikaiseen työhön siirtymisen jälkeen oikeus työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun työajan tasaamislisään työskentelemiltään säännöllisen työajan tunneilta.

Työehtosopimusmääräysten tarkoituksesta ja tulkinnasta esitetty selvitys

Metallityöväen Liitto on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen 8.11.2001 antamaan tuomioon TT:2001-52, jossa Metallityöväen Liiton mukaan on hyväksytty periaate, jonka mukaan osa-aikatyötä tekevän palkka- ja muut ehdot määräytyvät tehdyn työajan suhteessa samalla tavoin kuin vastaavaa työtä tekevän kokoaikaisen työntekijän työehdot.

Metallityöväen Liitto on jättänyt kirjallisiksi todisteiksi työehtosopimukseen osallisten välisen osa-aikatyöryhmän 21.2.2002 päivätyn pöytäkirjan, joka koskee työajan lyhentämismääräysten vaikutusta osa-aikaiseen päivä- ja kaksivuorotyöhön siirryttäessä, sekä työehtosopimukseen osallisten välillä laaditun 13.5.2002 päivätyn osa-aikatyötä koskevan muistion.

Osa-aikatyötä koskevan 13.5.2002 päivätyn muistion 1.1 kohdassa on todettu, miten päivä- ja kaksivuorotyössä työajan pituus suhteutetaan täysiaikaisena työskenneltyyn säännölliseen työaikaan. Muistion kohdassa 1.4 on sovittu siitä, että päivä- ja kaksivuorotyössä osa-aikainen työntekijä on oikeutettu saamaan erillisen työajan tasaamislisän (6,3 %), kun täysiaikainen työntekijä siirtyy osa-aikatyöhön ja työntekijä tekee osa-aikaisena 8-tuntisia työpäiviä.

Vastaajat ovat puolestaan jättäneet todisteeksi työehtosopimukseen osallisten työaikatyöryhmän 8.5.2000 päivätyn osa-aikatyötä koskevia tulkintoja koskevan pöytäkirjan. Tässä on päivä- ja kaksivuorotyön osalta todettu osa-aikaisesta työsuhteesta, että työntekijän työaikaa ei työehtosopimuksen mukaan tasata (lyhennetä) eikä hänelle makseta työajan tasaamislisää.

Vastaajat ovat viitanneet kantansa tueksi myös työehtosopimukseen osallisten liittojen edustajien 2.2.2001 laatimaan erimielisyyspöytäkirjaan, jossa on kysymys muun muassa työajan tasaamisesta osa-aikaisessa päivä- ja kaksivuorotyössä. Pöytäkirjassa on todettu, että jos työskentely ei ole täysiaikaista riippumatta syystä, miksi osa-aikaiseen työhön on siirrytty tai siitä sovittu ja riippumatta osa-aikaisen työskentelyn toteuttamistavoista, työntekijän työaikaa ei työehtosopimuksen mukaan tasata (lyhennetä) eikä hänelle makseta työajan tasaamislisää.

Vastaajat ovat lisäksi todisteena viitanneet edellä mainittuun 21.2.2002 tehtyyn pöytäkirjaan, jossa vastaajien mukaan on sovittu siitä, missä tilanteissa osa-aikaisesti työtä tekevä voi saada työajan tasaamislisää.

Metallityöväen Liitto on todennut 21.2.2002 tehdyn pöytäkirjan laatimisen yhteydessä ilmoittaneensa, että se tulee riitauttamaan ne tapaukset, jotka mahdollisesti syntyvät sen seurauksena, että työntekijälle ei makseta työajan tasaamislisää, mikäli hän ei kuulu 8-tunnin säännön piiriin. Metallityöväen Liiton mukaan myös 13.5.2002 päivätyn muistion kohta 1.4 koskee vain tapauksia, joista osapuolten välillä on vallinnut yksimielisyys. Teknologiateollisuus on myöntänyt Metallityöväen Liiton tehneen 21.2.2002 pöytäkirjan laadinnan yhteydessä edellä mainitun ilmoituksen. Työnantajaliiton mukaan muut tilanteet eivät kuitenkaan ole jääneet millään tavoin auki, koska liitot ovat sopineet yhteisistä tulkinnoista todisteiksi jätetyillä 8.5.2000 päivätyllä työaikatyöryhmän pöytäkirjalla ja 2.2.2001 päivätyllä pöytäkirjalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimen tuomiossa TT:2001-52 on ollut kysymys osa-aikaeläkkeellä olevien toimihenkilöiden oikeudesta metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaiseen työajan lyhentämiseen. Työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut, että kysymyksessä olevat toimihenkilöt ovat myös osa-aikatyöntekijöinä oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen mukaista työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn.

Työtuomioistuin on tuomion perusteluissa muun muassa todennut, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräysten tulkinnassa on työehtosopimusaineiston lisäksi otettava huomioon asiaan liittyvä lainsäädäntö ja muu normisto. Tältä osin tuomiossa on todettu, että oikeus tulla kohdelluksi tasapuolisesti samanlaisissa tilanteissa on kirjattu työsuhteiden osalta sekä aiemmin voimassa olleeseen että uuteen, vuonna 2001 voimaan tulleeseen työsopimuslakiin. Uudessa työsopimuslaissa on lisäksi erityissäännös, jolla on pyritty varmistamaan tasapuolinen kohtelu erityisesti osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa. Tämän säännöksen mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Vastaava osa-aikatyöntekijöiden syrjimättömyyden periaate sisältyy myös Euroopan Unionin 15.12.1997 annettuun osa-aikatyöntekijöitä koskevaan direktiiviin. Siinä on lisäksi todettu, että silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan osa-aikaisissa työsuhteissa pro rata-temporis -periaatetta (oikeuksien ja velvollisuuksien määräytyminen tehdyn työajan suhteessa). Direktiivi on tullut panna kansallisesti täytäntöön viimeistään 20.1.2000, johon mennessä myös työehtosopimukset on tullut saattaa sopusointuun direktiivin kanssa.

Työtuomioistuin on tuomionsa perusteluissa edelleen todennut, että selostetut säännöt vaikuttavat siihen, millä tavoin osa-aikatyössä sovellettavista ehdoista on mahdollista sopia ja miten sopimusehtoja on tulkittava. Lähtökohtana on pro rata-temporis -periaatteen mukaisesti, että osa-aikatyötä tekevän palkka- ja muut ehdot määräytyvät tehdyn työajan suhteessa samalla tavoin kuin vastaavaa työtä tekevän kokoaikaisen toimihenkilön ehdot.

Työehtosopimuksen työajan tasaamislisää koskevan määräyksen, joka luonteeltaan on palkkamääräys, tulkitseminen siten, että osa-aikainen työntekijä menettäisi työajan tasaamislisän kaikilta tekemiltään säännöllisen työajan tunneilta, johtaisi siihen, että osa-aikaisesti työskentelevään työntekijään sovellettaisiin pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työsuhteen ehtoja kuin kokoaikaiseen työntekijään. Tällainen tulkinta olisi vastoin edellä selostettuja työtuomioistuimen aikaisemmassa tuomiossa mainittuja tasapuoliseen kohteluun velvoittavia pakottavia lainsäännöksiä ilman, että sille olisi nyt esillä olevassa asiassa esitettävissä asiallisia perusteita.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että jos osa-aikainen työntekijä edelleen työskentelee säännöllisesti työaikamuodossa, joka muutoin oikeuttaa työajan lyhentämiseen, on hänellä edelleen oikeus työajan tasaamislisään työskentelemiltään säännöllisen työajan tunneilta. Osittaiselle hoitovapaalle siirtymisen yhteydessä ei A:n ja työnantajan välillä ole sovittu työaikamuodon muuttamisesta vaan ainoastaan työntekovelvoitteen vähentämisestä. Osa-aikaisen työskentelyn aikana A on edelleen työskennellyt säännöllisesti työaikamuodossa, jossa työtä tehdään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Osa-aikatyöhön siirtymisen johdosta A:n palkka ei ole siten voinut laskea enempää, kuin mitä hänen työaikansa on alentunut osa-aikatyöhön siirtymisen johdosta.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A osittaiselle hoitovapaalle siirtymisen jälkeen on edelleen oikeutettu saamaan jokaiselta työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta työehtosopimuksen 13 §:n 6 momentin 4 kohdassa tarkoitetun työajan tasaamislisän.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Koska kysymys A:n oikeudesta työajan tasaamislisään on ollut tulkinnanvarainen ja Valmet Automotive Oy menetellyt asiassa työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti, ei Valmet Automotive Oy:n voida katsoa rikkoneen asiassa työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Teknologiateollisuus ry:llä ja Valmet Automotive Oy:llä on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Metallityöväen Liiton on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A on oikeutettu 12.8.2002 jälkeen saamaan jokaiselta työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta työajan tasaamislisän, joka on 6,3 prosenttia vuosineljänneksittäin määräytyvästä A:n keskituntiansiosta.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Vuorio jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.