Labor court allows union claim that employee has right to travel allowances when working at secondary site under collective agreement.

Toimihenkilö oli työskennellyt sähkötöiden johtajana sekä yhtiön Utsjoella että Ivalossa sijaitsevissa toimipisteissä. Yhtiö oli sopinut toimihenkilön kanssa työsopimuksella hänen työntekemispaikakseen Utsjoen siinä tarkoituksessa, että Utsjoella asuva toimihenkilö saisi työehtosopimuksen mukaiset matkakustannusten korvaukset Ivalon työmatkoiltaan. Sovittua korvauskäytäntöä oli noudatettu noin kahden ja puolen vuoden ajan, minkä jälkeen yhtiö oli tarjonnut toimihenkilölle päivärahojen korvaamista palkanlisällä. Toimihenkilön kieltäydyttyä tarjouksesta päivärahojen maksaminen oli lakkautettu.

Asiassa ei ollut esitetty perustetta, jonka nojalla yhtiö olisi vapautunut sitoumuksestaan maksaa toimihenkilölle työehtosopimuksen mukaisia päivärahoja. Toimihenkilöllä vahvistettiin olevan edelleen oikeus mainittuihin päivärahoihin.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 68

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJA

Energia-alan Keskusliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Ellappi Oy, Ivalo

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.4.2004

Pääkäsittely 31.5.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Energia-alan Keskusliiton ja toiselta puolen muiden ohella Teknisten Liitto TL ry:n, nykyisen Toimihenkilöunioni TU:n, välillä 14.12.2000 allekirjoitetussa energia-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

MATKUSTAMINEN

24 § Matkakorvaukset työtehtävän suorittamismatkalta

1. Toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matka alkaa työpaikalta ja päättyy työpaikalle ellei matkalle lähdetä suoraan kotoa tai ellei matkalta palata suoraan kotiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. Toimihenkilölle maksetaan kotimaassa vuonna 2001 päivärahaa sekä korvausta oman auton käytöstä ja korvataan majoitus seuraavien määrien mukaisina:

Päivärahana maksetaan, kun

matkan kesto yli 10 tuntia (kokopäiväraha)28 euroa

matkan kesto yli 6 ja enintään 10 tuntia osapäiväraha)13 euroa

matkan kesto ylittää yli 16 tunnilla viimeisen täyden matkavuorokauden 28 euroa

matkan kesto ylittää vähintään 2 ja enintään 6 tunnilla viimeisen täyden matkavuorokauden 13 euroa

ruokaraha 7 euroa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14. Paikallisesti voidaan sopia matkustussääntö edellyttäen, että se keskimäärin on tämän sopimuksen tasoinen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 30.11.2002 tehdyssä alan työehtosopimuksessa ovat edellä olevien määräysten tekstit.

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 24 §:n 9 kohdan mukaiseen kokopäivärahaan ja puolipäivärahaan matkan keston mukaan myös silloin, kun hän työskentelee Ellappi Oy:n Ivalon toimipisteessä, ja

velvoittamaan Energia-alan Keskusliiton ja Ellappi Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Inergia Oy ja Utsjoen Sähköosuuskunta olivat 1.10.1999 muodostaneet uuden yhtiön Ellappi Oy:n. Yhtiöiden henkilökunta oli siirtynyt vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön palvelukseen. Myös aikaisemmin Utsjoen Sähköosuuskunnassa työskennellyt sähkötöiden johtaja A oli tuolloin siirtynyt vanhana työntekijänä Ellappi Oy:n palvelukseen. A:n 31.12.1999 allekirjoitetun työsopimuksen mukaan hänen työntekemispaikkanaan oli säilynyt Utsjoki. Ellappi Oy:ssä oli syntynyt erimielisyys päivärahan maksamisvelvollisuudesta A:n työskennellessä yhtiön eri toimipisteissä Utsjoella ja Ivalossa.

Yhtiö oli vuoden 2000 alkupuolella tarvinnut myös Ivalon toimipisteessään työnjohtajaa, jolla oli sähkötöiden johtamiseen tarvittavat luvat. Niinpä A alkoi työskennellä myös yhtiön Ivalossa sijaitsevassa toimipisteessä siten, että hän pääsääntöisesti työskenteli Ivalossa kolmena päivänä viikossa ja Utsjoella kahtena päivänä viikossa. Sama järjestely jatkuu yhtiössä edelleen. A:lle maksettiin alusta lähtien Ivaloon suuntautuneista matkoista kaikki työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset ja myös päivärahat. Yhtiö lopetti päivärahojen maksamisen kesäkuun alusta 2002 lukien. Muut työehtosopimuksen matkakorvaukset maksetaan hänelle edelleen. Näin ollen myös työnantaja oli alunperin katsonut, että kyseessä oli päivärahojen maksuvelvollisuuden osalta normaali työmatka. Muutoksesta ei ollut sovittu A:n kanssa. A:n sijoittaminen työskentelemään myös Ivalon toimipisteessä oli tapahtunut työnantajan etujen takia.

Kaikkien matkakorvausten maksamisvelvollisuus oli sidottu matkoihin, joilla suoritetaan työtehtäviä. A:n tapauksessa oli kyse työnsuorittamismatkasta. Hänellä oli alaisia sekä Utsjoella että Ivalossa. Kyseessä oli toistuva työmatka. Koska työehtosopimuksessa ei ollut rajattu pois päivärahan maksuvelvollisuutta toistuvilta matkoilta, myös säännöllisesti toistuvilta työmatkoilta tuli maksaa päivärahat samoin kuin muutkin työehtosopimuksen mukaiset matkakustannusten korvaukset. Vaikka työehtosopimuksen päivärahakohtaa oli muutettu muutamaan otteeseen, missään vaiheessa saman työmatkan toistumista ei ollut mainittu poissulkevana ehtona.

Työmatka voi toistua myös muualle kuin oman työnantajan toiseen toimipisteeseen. Oli esimerkiksi mahdollista, että toimihenkilö tekee säännöllisiä, jatkuvasti toistuvia työmatkoja jonkun ulkopuolisen tahon luokse, vaikkapa asiakkaan luokse säännöllisiin huolto- tai tarkastustehtäviin. Tällaisilta matkoilta maksetaan päivärahaa, jos muut päivärahan maksamisen edellytykset täyttyvät.

Myöskään matkan enimmäiskestoa ei ollut työehtosopimuksessa rajoitettu eikä sopimuksessa ollut edellytetty matkojen olevan tilapäisiä. Ainoastaan matkojen vähimmäiskestosta oli rajoitukset 24 §:n 9 kohdassa. Näiden lisäksi työehtosopimuksen 24 §:n 4 kohdassa mainintaan vähintään kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti kestävä eli lyhyt työkomennus ja vähintään kaksi kuukautta kestävä eli pitkä työkomennus. Niiden osalta todettiin, että paikallisesti voidaan sopia päivärahojen suuruudesta ottaen huomioon työnantajan toimenpiteet, joihin oli ryhdytty oleskelua silmälläpitäen. Näin ollen työehtosopimuksen mukaan päivärahan maksamisvelvollisuus jatkuu niin kauan kuin matka kestää. Ainoana poikkeuksena on, että edellä mainituissa tapauksissa asiasta voidaan sopia toisin. Oli mahdollista, että tällainen pitkä työkomennus kestää yhtäjaksoisesti jopa vuosia. Pitkästä ajasta huolimatta työnantajalla oli velvollisuus maksaa päivärahaa, jollei asiasta ole muuta sovittu.

Työehtosopimus ei erottele päivärahan maksuvelvollisuutta sen mukaan, oliko matkan kohde oman työnantajan toinen toimipiste vai joku ulkopuolinen kohde. A:n työmatkan pituus Ivalon toimipisteeseen oli 175 kilometriä yhteen suuntaan, joten kysymys oli työehtosopimuksen tarkoittamasta matkustamisesta.

Verohallituksen päätökset verovapaista matkakustannusten korvauksista tai muut verolainsäädännön määräykset eivät antaneet tulkintaohjetta työehtosopimuksen mukaiseen päivärahamääräyksen sisällön arvioimiseen. Kyseessä oli kahden eri tahon määräykset, jotka eivät säännelleet samaa asiaa. Verohallituksen päätöksissä päivärahan verovapaus oli nimenomaisesti sidottu tilapäisyyteen. Tällaista kytkentää ei ollut tehty työehtosopimuksessa päivärahan maksamisvelvollisuuden osalta.

Työehtosopimuksessa oli mahdollistettu myös yritysten omien matkustussääntöjen käyttäminen. Näin ollen oli mahdollista poiketa huomattavastikin verohallituksen ohjeesta. Edellytyksenä oli ainoastaan se, että matkustussääntö vastasi keskimäärin työehtosopimuksen tasoa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Energia-alan Keskusliitto ja Ellappi Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineen sen hylkäämistä ja Toimihenkilöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan Energia-alan Keskusliiton ja Ellappi Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen matkustamista koskevat määräykset 24 §:ssä perustuivat vanhoihin keskusjärjestösopimuksiin, joista ne olivat siirtyneet vuonna 1995 alakohtaisiin toimihenkilösopimuksiin. Työehtosopimuksen määräyksissä oli kysymys tilapäisestä matkustamisesta työpaikan ja "työmaan" eli varsinaisen työpaikan ja erityisen työntekemispaikan välillä. Työehtosopimuksen mukainen päivärahan maksuvelvollisuus rajoittui toisin sanoen tilanteisiin, joissa toimihenkilö matkusti varsinaiselta työpaikaltaan sen ulkopuolelle erityiseen työntekemispaikkaan suorittaakseen siellä tietyn työtehtävän ja joissa työehtosopimuksen 24 §:n 9 kohdan edellytykset muutoin täyttyivät. Toisessa varsinaisessa työpaikassa oleminen ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama matka, johon päivärahan suorittamisvelvollisuus ulottuisi.

Vanhoista keskusjärjestösopimuksista peräisin olevan päivärahan maksuvelvollisuuden liittäminen tilapäiseen, varsinaisen työpaikan ja tietyn työtehtävän suorittamispaikan väliseen matkustamiseen vastasi myös muualla teollisuudessa noudatettua soveltamiskäytäntöä ja käytännön tilanteissa annettavaa ohjeistusta. Keskusjärjestösopimuksiin perustuvan, päivärahan maksua koskevan sopimuskirjauksen ei ollut katsottu pitävän sisällään velvollisuutta maksaa toimihenkilölle päiväraha ajalta, jona hän työskenteli toisessa varsinaisessa työpaikassaan.

Yhtiön sähkötöiden johtajan säännöllinen työskentely yhtiön molemmissa toimipaikoissa oli ollut tiedossa jo Ellappi Oy:n toimintaa suunniteltaessa. A:n 31.12.1999 päivättyyn työsopimukseen oli työntekemispaikaksi kuitenkin erehdyksessä merkitty ainoastaan Utsjoki. Tosiasiassa yhtiö ja A olivat kuitenkin sopineet työskentelystä sekä Ivalossa että Utsjoella siten kuin aiemmin oli kerrottu. Näin oli myös käytännössä toimittu. A:lle oli niin ikään vahingossa suoritettu Ivalossa olon ajalta aluksi myös päivärahaa. Huomattuaan erehdyksensä työnantaja oli oikaissut asian 1.6.2002 lukien. Erehdyksellä ei ollut kuitenkaan asian kannalta merkitystä, koska työsuhteessa ei ollut tarkoitus maksaa korvauksia, joita työehtosopimus ei edellyttänyt. Samasta syystä myöskään asiantilan oikaiseminen ei edellyttänyt sopimista.

Asian ratkaisun kannalta merkityksellinen ei ollut myöskään se kanteessa mainittu seikka, että kahdesta vakituisesta työpaikasta sopiminen olisi mahdollisesti tapahtunut työnantajan etujen takia. Kanteessa tarkoitettu työmatkan toistuminen, matkakohde tai matkan kesto eivät myöskään olleet asian ratkaisun kannalta relevantteja seikkoja. Olennaista työehtosopimuksen matkustusmääräyksiin sisältyvän päivärahan maksuvelvollisuuden kannalta oli nimenomaan se, oliko kyseessä matka erityiselle työntekemispaikalle vaiko toiselle varsinaiselle työpaikalle eli oliko matka säännöllinen vai tilapäinen. Pysyvästi yrityksen kahdessa eri toimipisteessä työskentelevän A:n kohdalla Ivalossa olo ei ollut enää tilapäistä, vaan säännöllistä, eikä hänelle tullut näin ollen maksaa päivärahaa tuolta ajalta.

Työehtosopimuksen 24 §:n 14 kohdan mukaan voidaan paikallisesti sopia työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti. Tällöin voidaan sopia myös verohallituksen päätöksen ylittävistä korvauksista, mutta tosin ennakonpidätyksen alaisista suorituksista. Itse työehtosopimuksen 24 §:n 9 kohdassa päivärahan osalta näin ei ollut tehty.

A:n kohdalla oli sovittu säännöllisestä työskentelystä Ellappi Oy:n kahdessa eri työpaikassa. Hänellä oli molemmissa paikoissa omat alaisensa ja hän hoiti sähkötöiden johtajan tehtävät molempien toimipaikkojen osalta. Utsjoella hän oli pääsääntöisesti kaksi päivää viikossa ja Ivalossa vastaavasti kolme päivää viikossa. Työskentely Ivalossa oli siten säännöllistä. Verotuksellisesti kyse oli verovapaista matkakustannusten korvauksista annetun verohallituksen päätöksen 4 §:n 1 momentin tarkoittamasta toissijaisesta työpaikasta, jolloin päivärahaa ei voida verottomasti edes suorittaa.

A:lle ei näillä perusteilla tullut työehtosopimuksen 24 §:n mukaan suorittaa päivärahaa säännöllisestä työskentelystä toisessa varsinaisessa työpaikassaan Ivalossa. Kyse ei ollut työehtosopimuksen tarkoittamasta matkasta eikä kanteen hyväksymiselle ollut siten perusteita.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumat ja erimielisyys

A on työskennellyt sähkötöiden johtajana Ellappi Oy:n palveluksessa yhtiön perustamisesta 1.10.1999 lukien. Ellappi Oy:n olivat muodostaneet Inergia Oy ja Utsjoen sähköosuuskunta. A siirtyi Ellappi Oy:n palvelukseen Utsjoen sähköosuuskunnasta niin sanottuna vanhana työntekijänä. Hän työskenteli yhtiön perustamisesta lähtien sekä yhtiön Utsjoella että Ivalossa sijaitsevissa toimipisteissä tehden työtä Utsjoella kahtena päivänä viikossa ja Ivalossa kolmena päivänä viikossa. Yhtiö oli sopinut A:n kanssa työsopimuksella hänen työntekemispaikakseen Utsjoen. Yhtiö maksoi työsuhteen alusta lähtien A:lle Ivaloon suuntautuneista matkoista kaikki työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset mukaan lukien päivärahat, mutta lopetti päivärahojen maksamisen kesäkuun alussa 2002.

Erimielisyys asiassa koskee A:n oikeutta työehtosopimuksen 24 §:n 9 kohdan mukaiseen päivärahaan kesäkuusta 2002 lukien silloin, kun hän työskentelee yhtiön Ivalon toimipisteessä.

Työtuomioistuimessa on kuultu työsopimuksen tekemisestä ja työjärjestelyistä todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä Utsjoen sähköosuuskunnan hallituksen puheenjohtajaa B:tä ja Ellappi Oy:n toimitusjohtajaa C:tä. Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu todistajina Toimihenkilöunioni TU:n lakiasiainpäällikköä D:tä, Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n toimitusjohtajaa E:tä, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton osastopäällikköä F:ää ja Teknologiateollisuus ry:n ryhmäpäällikköä G:tä, jotka ovat kertoneet työehtosopimuksen määräysten tarkoituksesta ja soveltamisesta.

Matkakorvauskäytännöstä esitetty selvitys

A on kertomansa mukaan solminut työsopimuksen 31.12.1999 yhtiön toimitusjohtajan C:n kanssa, jolloin hänen työntekemispaikakseen merkittiin hänen aikaisempi työntekemispaikkansa Utsjoki sen vuoksi, että Ellappi Oy:tä perustettaessa oli sovittu, että kaikkien vanhojen työntekijöiden työhönottopaikat säilyvät entisellään. Yhtiö maksoi kaikki työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset, myös päivärahat verovapaasti kesäkuuhun 2002 asti, jolloin yhtiö lopetti päivärahojen maksamisen. Tuolloin yhtiö esitti uutta, kahden työpaikan työsopimusta. Sen mukaista palkanlisää olisi kuitenkin maksettu vain määräajan, eikä A hyväksynyt sopimusta.

C on kertonut, että hän itse laati A:n 31.12.1999 päivätyn työsopimuksen, joka oli työntekemispaikkaa koskevine määräyksineen saman kaavan mukainen kuin yhtiön asentajille laaditut työsopimukset. Alusta pitäen oli kuitenkin selvää, että A:n työskentelyn painopiste tulisi olemaan Ivalossa. Matkustamisesta ja Ivalossa asumisesta A:lle aiheutuneet kustannukset sovittiin maksettavaksi työehtosopimuksen matkustuskorvausmääräysten mukaisesti. Yhtiölle kuitenkin selvisi keväällä 2002, että maksetut päivärahat olisivatkin veronalaista palkkaa, mikä olisi tiennyt Ellappi Oy:lle suurempia kustannuksia kuin yhtiössä oli alunperin ajateltu. Tämän vuoksi toimitusjohtaja tarjosi 12.6.2002 A:lle uutta kahden työntekemispaikan työsopimusta, jossa päivärahoja vastaava nettokustannus olisi siirretty A:n palkkaan. A ei kuitenkaan suostunut uuteen sopimukseen. Tästä seurasi, että matkustuskorvausten maksaminen A:lle lopetettiin kokonaan.

D:n mukaan työehtosopimuksen matkakorvausmääräysten mukaan työnantajan määräyksestä tapahtuvasta matkasta korvataan matkakulut sisältäen muun muassa päivärahat. Niiden tarkoituksena on korvata ne ylimääräiset kulut, jotka matkasta aiheutuvat. Matkakulut korvataan silloinkin kun matkustaminen tiettyyn kohteeseen on säännöllistä. Työehtosopimuksen lähtökohtana on, että toimihenkilöllä on yksi työpaikka, mikä ilmenee siitä, että työpaikan käsite ilmaistaan työehtosopimuksessa yksikkömuodossa. Toimihenkilöliiton tietoon oli kuitenkin tullut, että toimihenkilöille oli tarjottu kahden työpaikan sopimuksia.

E on kertonut, että energia-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksesta puuttuvat tarkemmat toimihenkilön työskentelypaikkaa koskevat määräykset, kun taas energia-alan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on työskentelypaikka rajoitettu yhteen pääasialliseen työskentelypaikkaan. F on kertonut, että yrityksiltä tulleiden kyselyjen mukaan kahden työpaikan käytäntö on jossain määrin yleistynyt. Niiden esiintyminen on tyypillisempää ylempien toimihenkilöiden keskuudessa, joita koskevassa työsopimusmallissa on kahden työpaikan käsite kirjoitettu esille. G:n mukaan jos on sovittu työsopimuksella kahdesta työpaikasta, Teknologiateollisuus ry on alallaan ohjeistanut jäseniään, että matkustettaessa näiden kahden työpaikan välillä henkilöllä ei ole oikeutta päivärahaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Energia-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 24 §:ssä on sovittu matkakorvauksista työtehtävän suorittamismatkalta. Mainitun pykälän 9 kohdan nojalla toimihenkilölle maksetaan kotimaassa kokopäivärahaa ja puolipäivärahaa matkan keston mukaan. Saman pykälän 14 kohdan mukaan paikallisesti voidaan sopia keskimäärin työehtosopimuksen tasoisista matkakorvauksista.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiö on aloittaessaan toimintaansa vuoden 1999 lopulla sopinut A:n kanssa, että hänen työntekopaikkansa on Utsjoella. Sopimuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut määrätä A:n tosiasiallisesta työnsuorituspaikasta, sillä alusta alkaen on ollut selvää, että A:n on edellytetty työskentelevän paitsi Utsjoella, myös yhtiön Ivalon toimipisteessä. Tarkoituksena on sen sijaan ollut se, että Utsjoella asuva A saa työehtosopimuksen mukaiset matkakustannusten korvaukset työskennellessään Ivalossa. A:n työsopimus on ollut työnantajan laatima ja se on vastannut myös asentajien kanssa samassa tarkoituksessa tehtyjä sopimuksia.

Sovittua korvauskäytäntöä on noudatettu noin kahden ja puolen vuoden ajan, kunnes työnantaja on esittänyt A:lle käytännön lakkauttamista ja toisenlaista sopimusehtoa. Kun A on torjunut ehdotuksen, hänen työsopimuksensa on jäänyt voimaan entisen sisältöisenä.

A:lle maksettavien päivärahojen verokohtelulla ei ole merkitystä arvioitaessa sopimusvelvoitteen sitovuutta. Vastaaja ei ole esittänyt muutakaan perustetta, jonka nojalla yhtiö olisi vapautunut noudattamasta työehtosopimuksen matkakorvauksia koskevia määräyksiä sovitulla tavalla. Ottamatta yleisemmin kantaa mainittujen määräysten tulkintaan työtuomioistuin katsoo näillä perusteilla, että A:lla on oikeus kanteessa tarkoitettuihin päivärahoihin myös silloin, kun hän työskentelee Ellappi Oy:n Ivalon toimipisteessä.

Oikeudenkäyntikulut

Energia-alan Keskusliitto ja Ellappi Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 2 504,99 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 24 §:n 9 kohdan mukaiseen kokopäivärahaan ja puolipäivärahaan matkan keston mukaan myös silloin, kun hän työskentelee Ellappi Oy:n Ivalon toimipisteessa.

Energia-alan Keskusliitto ja Ellappi Oy velvoitetaan korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut 2 504 eurolla 99 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.