Legislator Case Law & Legislation
TT:2004-65 AI generated

Labor court orders employer to pay Sunday and holiday premiums and damages for collective agreement breach.

Case Number TT:2004-65
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labor Court ordered Viinikka Oy to pay the driver outstanding Sunday and holiday premiums totaling over 10,000 euros plus damages. The employer had included these premiums in the base production wage, which the court found disadvantaged the part-time worker compared to full-time employees. Since the unions confirmed the employer's breach and the driver worked full-time hours, the court ruled the employer must pay the specific premiums and a fine under the Labor Contract Act.

Legislator headnote

AI generated

Section 7 of the Labor Contract Act; Section 10 of the Labor Contract Act: When an employer fails to pay specific premiums mandated by a collective agreement despite the employee meeting the work hour requirements, the employer is liable for the unpaid premiums and a statutory fine for the breach of the collective agreement.

Keywords

AI generated
Labor Contract Act collective agreement breach Sunday work premium holiday premium part-time worker disadvantage statutory fine production wage inclusion

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Labor Contract Act
Section 10 of the Labor Contract Act
Section 4 of the Interest Act
Section 33a of the Labor Court Act
AI generated
labour_2002_86
Labor court dismisses breach claim where employer followed established practice despite ambiguous collective agreement terms.
labour_2001_40
Court dismissed union claim that factory site was not a valid work location under construction contract terms.
kko-precedent_1997_114
Supreme Court allows employee to claim collective agreement bonuses when lump-sum pay lacks specific breakdown.
labour_1986_131
Labour Court rules it cannot comment on whether a collective agreement's terms apply after its expiration. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court held the issue concerns individual employment law, not collective bargaining terms. The court declined to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects. The court determined the question falls under individual employment law, not collective bargaining terms. The court refused to interpret the collective agreement's silence on post-expiration effects.
labour_1982_184
Labor court dismissed union claim that collective agreement required full weekly pay for part-time workers. Court ruled agreement only matched statutory sick pay rules. No obligation to pay full weekly wage for irregular hours.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiö oli niin sanotun tuurarikuljettajan työsopimukseen otetun ehdon mukaan sisällyttänyt työehtosopimuksen mukaiset sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset tuotantopalkkioon. Tuotantopalkkiota yhtiössä maksettiin kaikille kuljettajille samojen työsuorituksesta riippuvien perusteiden mukaan. Kanteessa tarkoitetulle kuljettajalle oli maksettu hänen työsuhteensa aikana tuotantopalkkiona vähemmän kuin mitä hänelle olisi tullut työehtosopimuksen mukaan maksaa sunnuntaityökorotuksina ja suurjuhlapyhäkorvauksina.

Kun kuljettajalla oli oikeus tuotantopalkkioon yhtiössä noudatettujen palkkausperusteiden mukaan ja kun näyttämättä oli jäänyt, että yhtiö olisi suorittanut hänelle tämän lisäksi työehtosopimuksen mukaiset sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset, yhtiö velvoitettiin maksamaan kuljettajalle saamatta jääneet palkkaerät.

Työehtosopimukseen osalliset liitot olivat asiaa koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa olleet yhtä mieltä siitä, että yhtiö oli velvollinen suorittamaan kuljettajalle kysymyksessä olevat korvaukset vaaditun mukaisesti. Kun yhtiö tämän liittojen kannanoton jälkeen oli edelleen kieltäytynyt maksamasta vaadittuja korvauksia, oli se rikkonut tietensä työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 65

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Viinikka Oy, Kokemäki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.2. ja 23.3 2004

Pääkäsittely 1.6.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Öljytuote ry:n ja Suomen Säiliöautoliitto ry:n sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä ajaksi 1.2.2001 - 31.1.2003 tehdyssä öljytuote- ja säiliöautoalaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Yli- ja sunnuntaityö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sunnuntaityö

Sunnuntaisin ja juhlapäivinä suoritetusta työstä maksetaan 100 %:lla korotettu palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

Suurjuhlapyhäkorvaus

1. Uudenvuoden, loppiaisen, pitkäperjantain, I ja II pääsiäis-, vapun-, helluntai-, juhannus-, itsenäisyys- sekä I ja II joulupäivien aatosta kello 18.00 alkaen, suurjuhlapyhää seuraavan päivän kello 06.00 välisenä aikana kaikille työssä oleville maksetaan 200 %:lla korotettu palkka, mihin sisältyy sunnuntaityökorvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että Viinikka Oy

tuomitaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

velvoitetaan maksamaan A:lle sunnuntaityökorotuksia ja suurjuhlapyhäkorvauksia 5 798 euroa ja korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa 1 190,28 eurolle 16.1.2002 lukien, 4 434,40 eurolle 15.1.2003 lukien ja 172,32 eurolle 24.1.2003 lukien.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Viinikka Oy:n velvoittamista korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

A on työskennellyt Viinikka Oy:n palveluksessa autonkuljettajana 19.9.2001 alkaen. Työnantaja ei ollut maksanut A:lle työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohdan mukaisesti korotettua palkkaa sunnuntaina tehdyltä työltä. Lisäksi työnantaja oli jättänyt maksamatta A:lle työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdassa sovituin tavoin 200 prosentilla korotettua palkkaa mainitussa työehtosopimuskohdassa tarkoitetuilta suurjuhlapyhiltä. Vuosina 2001 - 2003 A oli työskennellyt yhteensä 55 sunnuntaipäivänä, joilta työnantaja ei ollut maksanut hänelle 100 prosentilla korotettua palkkaa. Vuonna 2001 A:lla oli ollut sunnuntaina tehtyjä kahdeksan tunnin työpäiviä yhteensä 13, vuonna 2002 yhteensä 40 ja vuonna 2003 kaksi.

Vuosina 2001 - 2003 A oli työskennellyt yhteensä kuutena sellaisena päivänä, joilta työnantaja ei ollut maksanut hänelle 200 prosentilla korotettua suurjuhlapyhäkorvausta. Vuonna 2001 tällaisia työpäiviä A:lla oli ollut kolme samoin kuin vuonna 2002.

Maksamatta olevien sunnuntaityökorotusten ja suurjuhlapyhäkorvausten määrä oli yhteensä 5 798 euroa, joista 1 190,28 euroa oli erääntynyt maksettavaksi viimeistään 16.1.2002 ja 4 434,40 euroa viimeistään 15.1.2003 sekä 172,32 euroa viimeistään 24.1.2003.

Työnantaja oli sittemmin ilmoittanut, että työsopimuksen mukaisesti A:lle maksettuun tuotantopalkkioon oli sisällytetty sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset. Työehtosopimuksen ja työaikalain mukaan mainittuja korvauksia ei voitu kuitenkaan sisällyttää muuhun palkkaan.

Suomen Säiliöautoliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n välillä oli 12.5.2003 neuvoteltu A:n edellä tarkoitetuista saatavista. Liitot olivat yhteisesti todenneet, että Viinikka Oy oli jättänyt maksamatta sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset. Suomen Säiliöautoliitto oli neuvotteluissa kertonut antaneensa Viinikka Oy:lle ohjeet noudattaa työehtosopimusta ja maksaa vaaditut korvaukset. Jättäessään tästä huolimatta edellä mainitut korvaukset maksamatta oli Viinikka Oy tietensä rikkonut työehtosopimusta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Viinikka Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Viinikka Oy on lisäksi vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Viinikka Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen päätös on annettu.

Kanteen kiistämisen perusteet

Viinikka Oy oli vuonna 1993 saanut Suomen Säiliöautoliiton silloiselta toimitusjohtajalta ohjeen, jonka mukaan yhtiön niin sanottuihin tuurarikuljettajiin voidaan soveltaa palkkausjärjestelmää, jossa sunnuntaityökorvaukset sisältyvät työntekijälle maksettavaan tuotantopalkkioon. Asiaa koskeva sopimusmääräys oli tämän jälkeen otettu tuurarikuljettajia koskeviin työsopimuksiin ja sellainen oli myös A:n työsopimuksessa. Tuurarikuljettajia koskeva erityisjärjestely oli ollut koko ajan Viinikka Oy:n luottamusmiesten tiedossa eikä luottamusmiehillä ollut ollut kuluneiden vuosien aikana huomautettavaa järjestelyä vastaan.

Viinikka Oy on siten velvollinen suorittamaan kanteessa vaaditut korvaukset vain sillä edellytyksellä, että vaadittujen palkkojen ei voida katsoa tulleen kertaalleen jo suoritetuiksi tuotantopalkkion muodossa. Yhtiön sittemmin suorittamien laskelmien tuloksena oli todettu, että A:lle oli hänen työsuhteensa aikana maksettu tuotantopalkkiona 601,98 euroa vähemmän kuin mitä hänelle olisi kuulunut maksaa sunnuntaityökorotuksina ja suurjuhlapyhäkorvauksina. Tämän määrän yhtiö oli valmis maksamaan A:lle.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä ei ollut käsitelty Viinikka Oy:n työnantajaliitolta saamaa ohjetta eikä asiassa saavutetussa neuvottelutuloksessa ollut siten otettu huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia näkökohtia. Koska yhtiössä noudatetun pitkäaikaisen käytännön sopimuksenmukaisuus oli aikanaan nimenomaisesti varmistettu työnantajaliitolta, ei Viinikka Oy ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sunnuntaityökorvausten maksukäytäntö Viinikka Oy:ssä

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistelutarkoituksessa autonkuljettaja A:ta, joka on kertonut Viinikka Oy:ssä käytössä olleesta tuotantopalkkiojärjestelmästä sekä siitä, mitä hänen kanssaan oli sovittu kanteessa tarkoitettujen korvausten maksamisesta. Yhtiön puolesta todistajana on kuultu palkanlaskija B:tä, joka on kertonut yhtiössä käytössä olleen työsopimusmallin taustasta ja noudatetusta palkkaustavasta. Kirjallisena todisteena asianosaiset ovat viitanneet muun muassa A:n ja Viinikka Oy:n väliseen 19.9.2001 päivättyyn työsopimukseen sekä palkkaerittelyihin ja palkkakirjanpidon tositteisiin.

Kirjallisen työsopimuksen mukaan A:n työsuhde on toistaiseksi voimassa oleva ja osa-aikainen. Työsopimuksessa on todettu osa-aikaisen työntekijän työajasta sovitun, että työntekijä on työnantajan käytettävissä niinä aikoina, kun työtilanne työnantajan harkinnan mukaan edellyttää. Samassa kohdassa on sovittu, että tuotantopalkkiopalkka sisältää sunnuntaityökorvauksen.

B:n mukaan yhtiössä on ollut ainakin yli yhdeksän vuoden ajan käytössä tuurareiden kanssa solmittavan työsopimuksen malli, jonka mukaan työntekijä on työnantajan käytettävissä niinä aikoina, kun työtilanne työnantajan harkinnan mukaan sitä edellyttää ,ja jossa on todettu tuotantopalkkion sisältävän sunnuntaityökorvauksen. Sunnuntaityökorvausta koskeva lauseke on perustunut yhtiön aikaisemman hallintojohtajan ja Suomen Säiliöautoliiton aikaisemman toimitusjohtajan välisiin keskusteluihin. B:n mukaan niin sanottuina tuurareina toimivat kuljettajat eivät ole sijaisia vaan vakituisia työntekijöitä, jotka tekevät työtä esimerkiksi viikonloppuisin. Tuurareiden vuotuiset työajat vaihtelevat. A:n keskimääräinen työaika kaksiviikkoisjaksossa vuonna 2002 on ollut noin 80 tuntia.

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan Viinikka Oy:ssä on maksettu osana palkkaa kaikille työntekijöille riippumatta työsuhteen koko- tai osa-aikaisuudesta tuotantopalkkiota, joka määräytyy muun muassa työhön käytetyn ajan perusteella. Osa-aikaisten työntekijöiden kohdalla yhtiö on käytössä olleen työsopimusmallin mukaisesti sisällyttänyt sunnuntaityökorotukset tuotantopalkkioon. Samoin on menetelty suurjuhlapyhäkorvausten kohdalla. Sen sijaan muille työntekijöille sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset sekä tuotantopalkkiot on maksettu kaikki erillisinä erinä.

A:n palkkalaskelmista ei ole pääteltävissä, mikä osa tuotantopalkkiona maksetusta määrästä muodostuu itse työsuoritukseen perustuvasta tuotantopalkkiosta ja mikä tästä on mahdollisesti sunnuntaityökorotuksen ja suurjuhlapyhäkorvauksen osuutta. Esitetyn selvityksen mukaan A:lle on työsuhteen aikana maksettu tuotantopalkkiona vähemmän kuin mitä hänelle olisi tullut työehtosopimuksen mukaan maksaa sunnuntaityökorotuksina ja suurjuhlapyhäkorvauksina.

Kun Viinikka Oy:ssä kaikilla työntekijöillä on ollut samat tuotantopalkkion määräytymisen perusteet, on sunnuntaityökorotusten ja suurjuhlapyhäkorvausten sisällyttäminen tuurareiden kohdalla tuotantopalkkioon merkinnyt sitä, että työntekijä ei ole saanut tuotantopalkkiota sen mukaisena, kuin hänen työsuorituksena yhtiössä noudatetun palkkausjärjestelmän mukaan olisi edellyttänyt. Kysymyksessä olevan kaltaisen työsopimuksen ehdon soveltaminen on siten merkinnyt sitä, että osa-aikainen työntekijä on palkkausta koskevan ehdon osalta asetettu muita työntekijöitä epäedullisempaan asemaan. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n mukaan tällaisen työehdon käyttäminen ei ole sallittua, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Tällaisia asiallisia syitä ei esillä olevassa tapauksessa ole esitetty.

Toisaalta esitetyn selvityksen mukaan A:n työsuhteensa aikana tekemien työtuntien määrä on ainakin vuonna 2002 ollut niin suuri, että se on vastannut työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa tekevän työntekijän työaikaa.

Kun A:lla on ollut oikeus tuotantopalkkioon yhtiössä noudatettujen palkkausperusteiden mukaan ja kun näyttämättä on jäänyt, että yhtiö olisi suorittanut hänelle tämän lisäksi työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohdan ja 11 §:n 1 kohdan mukaiset sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset, on A:lla oikeus kanteessa vaadittuihin korvauksiin. Korvausvaatimuksen määrä on tältä osin riidaton.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat 12.5.2003 käydyissä neuvotteluissa käyneet läpi Viinikka Oy:n A:lle maksamatta olevat sunnuntaityökorotukset ja suurjuhlapyhäkorvaukset. Liitot ovat todenneet vaatimusten oikeellisuuden ja olleet yhtä mieltä siitä, että Viinikka Oy:n on suoritettava A:lle mainitut korvaukset vaatimusten mukaisesti. Kun Viinikka Oy tämän liittojen yhteisen kannanoton jälkeen on edelleen kieltäytynyt maksamasta A:lle vaadittuja korvauksia, on Viinikka Oy tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla Viinikka Oy on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu ja sen hoidon edellyttämät toimenpiteet työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 700 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Viinikka Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle 2 500 euroa.

Viinikka Oy velvoitetaan maksamaan A:lle sunnuntaityökorotuksia ja suurjuhlapyhäkorvauksia 5 798 euroa ja korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa 1 190 eurolle 28 sentille 16.1.2002 lukien, 4 434 eurolle 40 sentille 15.1.2003 lukien ja 172 eurolle 32 sentille 24.1.2003 lukien.

Viinikka Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, K. Rautiainen, Sulkunen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.