Labor court allows pilot union claim for unpaid buffer time and lost vacation days under collective agreement.

Lentoemännälle, jonka lepoaika ulkoasemalla oli jäänyt työehtosopimuksessa sovittua lyhyemmäksi, olisi tullut antaa asemapaikalla yhteenlaskettua työaikaa vastaava työehtosopimuksen mukainen puskuriaika. Koska lentoemännän kiintiövapaapäivä oli jäänyt hänelle kuuluneen puskurivapaan alle ja hänen kuukausittaisten vapaapäiviensä määrä oli jäänyt vajaaksi, olisi lentoemännällä ollut oikeus saada puuttuvan kiintiövapaan sijalle uusi vapaa. Kun vapaata ei ollut annettu määräajassa, oli lentoemännällä oikeus tätä vastaavaan rahalliseen korvaukseen.

Kieltäytyessään kysymyksessä olevien vapaiden antamisesta ja vapaata vastaavan rahallisen korvauksen suorittamisesta yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 64

KANTAJA

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry, Vantaa

VASTAAJAT

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry, Helsinki

Finnair Oyj, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.4.2004

Pääkäsittely 2.6.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Erityispalvelujen Työnantajaliiton ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n välillä 1.2.2001 solmitussa lentoemäntiä ja stuertteja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työaika

A. Suunniteltu työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A 9. Asemapaikalla on ca:lle varattava toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana vähintään 10 tunnin lepo.

Ulkoasemilla on ca:lle varattava toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana vähintään 8 tunnin lepo.

Em. lepoaikojen on kokonaan oltava käytettävissä nukkumiseen.

Pöytäkirjamerkintä:

Em. lepoaikoihin lisätään 3,5 tuntia, jolloin työaikojen väli ulkoasemilla on 11,5 tuntia ja asemapaikalla 13,5 tuntia, ellei yhtiön ja yhdistyksen välillä toisin sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Soveltaminen käytännössä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B 4. Jos ca:n työaika asemapaikalle saavuttaessa on ylittänyt 12 tuntia, on hänellä oltava seuraavat 18 tuntia vapaata, 14 tuntia ylitettäessä 24 tuntia vapaata ja 16 tuntia ylitettäessä 30 tuntia vapaata.

Määräystä 18 tunnin vapaasta sovelletaan myös ulkoasemalla, mikäli työaika on ylittänyt 14 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B 7. Näitä kohtien B 4, 5 ja 6 aikoja ei voida sisällyttää 11 § 1 kohdassa tarkoitettuihin vapaapäiviin.

C. Määritelmiä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C 10. Neljä tuntia tai sitä lyhyempi aika palvelusaikojen välillä lasketaan kokonaan työajaksi. Pitempikin aika palvelusaikojen välillä muualla kuin asemapaikalla lasketaan kokonaan työajaksi ellei yhtiö ole järjestänyt kustannuksellaan kohtuulliset ehdot täyttävää majoituspaikkaa vähintään kolmen tunnin yhtäjaksoista lepoa varten.

Ilman ca:n suostumusta ei suunnitella lentoyhdistelmiä, joissa työaika asemapaikalla katkeaa ilman, että vuorokautinen vähimmäislepo täyttyy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Vapaapäivät

1. Ca:lla on kuukaudessa vähintään yhdeksän vapaapäivää asemapaikalla. Tammi-, maalis-, huhti-, loka-, marras- ja joulukuussa vapaapäivien lukumäärä on kymmenen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Erillisen vapaapäivän on oltava vähintään 36 tunnin pituinen, sisältäen kalenterivuorokauden. Yksittäisen vapaapäivän jälkeen ei työaika saa alkaa ennen 06.00.

Kun vapaapäiviä on useita peräkkäin, on jokaisen niistä käsitettävä vähintään 24 tuntia ja yhden vähintään 33 tuntia.

Vapaapäivälaskenta alkaa työ/puskuriajan päättymisestä. Vapaapäiväkalenterivuorokausi alkaa työ/puskuriajan päättymisestä. Vapaapäiväkalenterivuorokausi ei sisällä työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n ja Finnair Oyj:n välillä tehdyssä Finnair Oyj:n palveluksessa olevien lentoemäntien ja stuerttien (ca:iden) työehdoissa noudatettavaa korvauskäytäntöä koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Puskuri- ja lepoaikojen vajaaksi jääminen

Jos lennolla (aikaerolennolla/aikaerottomalla lennolla) on ollut yötyötä 4 h tai enemmän seuraa puskuriaikaa: 21 h

Jos työaika ulkoasemalla on ylittänyt 14 h seuraa puskuriaikaa: 18 h

Korvaukset puskuri- ja lepoaikojen vajaaksi jäämisestä ulkoasemalla ovat:

21 h - 18 = 8 h:n palkka/alkava vajaaksi jäänyt tunti

18 h - minimilepo (11,5 h) = 1 VVV/alkava vajaaksi jäänyt tunti

Minimilevon (11,5 h) alitus = työajat lasketaan yhteen, jolloin em. puskuriaikakorvauksia ei tule

Ulkoasemalla saattavat kuljetukset vaikuttaa 11,5 h:n lepoaikoihin.

Jos yhteenlaskettu työaika asemapaikalle saavuttaessa on ylittänyt 12 h, seuraa 18 h:n puskuriaika, 14 h:n jälkeen 24 h:n puskuriaika ja 16 h:n jälkeen 30 h:n puskuriaika.

8. Menetetty tai puuttuva viikonloppu- tai muu kiintiövapaa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3) Menetetyn tai puuttuvan kiintiövapaan sijalle ca saa uuden vapaan ilmoittamanaan ajankohtana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Finnair Oyj:n rikkonen työehtosopimuksen 7 §:n A 9 kohtaa, B 4 kohtaa, B 7 kohtaa ja 11 §:n 1 ja 4 kohtaa helmikuussa 2002 jättämällä antamatta lentoemäntä A:lle 22. - 23.2.2002 tapahtuneen Helsinki-Tukholma- Madrid ja Madrid-Tukholma-Helsinki -lentojen jälkeen hänen menettämänsä kiintiövapaapäivän tilalle uuden vapaapäivän,

velvoittaa Finnair Oyj:n suorittamaan A:lle vapaapäivää vastaavana palkkana 129,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.5.2002 lukien ja

tuomitsee Finnair Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY on lisäksi vaatinut Erityispalvelualojen Työnantajaliiton ja Finnair Oyj:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen 7 §:n A 9 kohdan mukaan asemapaikalla lentoemännälle ja stuertille (työehtosopimuksessa ca eli cabin attendant) on varattava toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana vähintään 10 tunnin lepo ja ulkoasemilla toisiaan seuraavien 27 tunnin aikana vähintään 8 tunnin lepo. Nyt esillä olevassa tapauksessa asemapaikalla tarkoitetaan Helsinkiä ja ulkoasemalla Madridia.

Edellä mainittuihin lepoaikoihin lisätään 3,5 tuntia, jolloin työaikojen väli ulkoasemilla on 11,5 tuntia (8 tuntia + 3,5 tuntia) ja asemapaikalla 13,5 tuntia (10 tuntia + 3,5 tuntia), ellei yhtiön ja yhdistyksen välillä ole toisin sovittu. Ca:n lennolle ilmoittautumishetkestä alkaa siten 27 tunnin pituinen jakso, jona aikana hänellä on oltava vähintään yksi 13,5 tai 11,5 tunnin pituinen yhtämittainen lepoaika. Näin ei ollut tapahtunut nyt esillä olevassa asiassa.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ja Finnair Oyj ovat tehneet työehtosopimuksen soveltamisesta, siltä osin kuin se koskee korvauskäytäntöä, kirjallisen sopimuksen. Mainitun sopimuksen 7 kohdassa on sovittu siitä, että jos minimilepo 11,5 tuntia alittuu, lasketaan työajat yhteen.

A oli toiminut lentoemäntänä 22. - 23.2.2002 lennolla Helsinki-Tukholma-Madrid ja toisinpäin. Kone oli ollut myöhässä sen aikataulun mukaisesta Madridiin tuloajasta, minkä vuoksi työehtosopimuksen mukainen 11,5 tunnin vähimmäislepoaika Madridissa oli jäänyt A:n kohdalla vajaaksi. Tämän vuoksi työajat Helsinki-Tukholma-Madrid ja Madrid-Tukholma-Helsinki tulee laskea yhteen niin kuin edellä mainitussa korvauskäytäntöä koskevassa sopimuksessa on sovittu.

A:n yhteenlaskettu työaika oli ollut 18 tuntia 39 minuuttia. Työehtosopimuksen 7 §:n B 4 kohdasta ja korvauskäytäntöä koskevan sopimuksen 7 kohdasta johtuu, että A:lle olisi pitänyt antaa hänen Helsinkiin eli asemapaikalle saavuttuaan 30 tunnin niin sanottu puskuriaika, koska yhteenlaskettu työaika oli ollut yli 16 tuntia. Kompensoiva lepoaika eli niin sanottu puskuriaika oli tullut antaa A:lle Suomessa, koska sitä ei ollut voitu antaa hänelle ulkoasemalepona Madridissa.

Työehtosopimuksen 7 §:n B 7 kohdasta johtuu, että työehtosopimuksen 7 §:n B 4 kohdasta johtuvaa vapaata ei voida sisällyttää työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdassa tarkoitettuihin vapaapäiviin. Viimeksi mainitun työehtosopimuskohdan mukaan yhtiön olisi pitänyt antaa A:lle helmikuussa 2002 yhdeksän vapaapäivää. Yhtiön ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n välisen korvauskäytäntöä koskevan sopimuksen 8 kohdan mukaan menetetyn tai puuttuvan kiintiövapaan sijalle ca saa uuden vapaan ilmoittamanaan ajankohtana.

Työnantaja oli tulkinnut työehtosopimusta virheellisesti siten, että ulkoasemilla työaikojen yhteenlaskun yhteydessä asemapaikalla ei anneta niin sanottua puskurivapaata. Tämä työnantajan tulkinta oli merkinnyt sitä, että A:lle myöhästyneestä lennosta seurannut 30 tunnin pituinen puskuriaika asemapaikalla Helsingissä "söi" A:n helmikuun 2002 yhden kiintiövapaapäivän. A:lla olisi ollut oikeus saada menettämänsä kiintiövapaapäivän sijalle uusi vapaapäivä, mutta tätä yhtiö ei ollut suostunut antamaan hänelle palkallisena vapaana eikä se myöskään ollut suostunut korvaamaan sitä rahassa.

Saamatta jääneen vapaapäivän arvo oli A:n kohdalla 129,20 euroa. Yhtiön olisi tullut maksaa vapaapäivä rahassa viimeistään 31.5.2002 lukien. Työnantajaliitto ja yhtiö olivat erimielisyysneuvotteluissa ilmoittaneet, että edellä esitetty vaatimus oli aiheeton.

Jättäessään antamatta vapaan vaaditulla tavalla oli Finnair Oyj tietensä rikkonut selvää työehtosopimuksen määräystä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Finnair Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ja Finnair Oyj ovat lisäksi vaatineet Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa esitetty tulkinta siinä mainittujen työehtosopimusmääräysten yhteydestä toisiinsa on virheellinen. Kanteessa ei ole otettu huomioon nyt esillä olevan erimielisyysasian ratkaisemisessa keskeistä työehtosopimuksen määräystä eli 7 §:n C 10 kohtaa. Määräys koskee tapauksia, joissa henkilöllä ei ole ollut mahdollisuutta yölepoon ja hänelle on muodostunut ylipitkä työaika, mistä seurauksena on puskuriaika. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa henkilöllä on ollut lepoaika, joka jäänyt hieman alle minimilevon eli alle 11,5 tunnin. Sanktiona minimilevon alituksesta on ainoastaan työaikojen laskeminen yhteen ja tästä tuleva rahakorvaus. Tämän lisäksi ei anneta puskuriaikaa.

Korvauskäytäntöä koskevan sopimuksen 7 kohtaan sisältyvä määräys, jossa on todettu, että jos yhteenlaskettu työaika asemapaikalle saavuttaessa on ylittänyt 12 h, seuraa 18 h:n puskuriaika, 14 h:n jälkeen 24 h:n puskuriaika ja 16 h:n jälkeen 30 h:n puskuriaika, ei liity työehtosopimuksen mukaisten minimilepoaikojen eli yöpymisaikojen alituksiin vaan nimenomaan työehtosopimuksen 7 §:n C 10 kohdassa tarkoitettuihin ylipitkiin työrupeamiin.

Työehtosopimuksen ja edellä tarkoitetun korvauksia koskevan sopimuksen vakiintunut tulkinta on ollut työnantajan nyt esillä olevassa tapauksessa noudattaman kaltainen. A:n kohdalla hänen työaikojensa välinen minimilepo on alittanut Madridissa 11,5 tuntia eli vakiintuneen käytännön mukaan työajat lasketaan yhteen. Tämän seurauksena hän oli saanut huomattavan rahakorvauksen eli esillä olevassa tapauksessa 1 094,75 euroa sen johdosta, että lepoaika oli jäänyt työehtosopimuksessa sovittua lyhyemmäksi. Muuta seuraamusta minimilevon alittamisesta ei käytännössä ole seurannut.

Kanteessa mainittu korvauskäytäntöä koskeva sopimus ei ollut työehtosopimuksen soveltamisohje, vaan kysymys oli Finnair Oyj:n sekä Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:n välisestä sopimuksesta niistä korvauksista matkustamohenkilöstölle, mitkä perustuvat työehtosopimuksen määräysten rikkomiseen.

Nyt esillä olevassa asiassa sovellettaviksi tulevien keskeisten työehtosopimusmääräysten eli minimilevon alittamismääräysten perusteita ja seurauksia, yhteenlaskettua työaikaa, puskuriajan määräytymistilanteita ja menetetyn kiintiövapaan ilmoittamis- ja korvauskäytäntöä koskevien määräysten soveltamiskäytäntö on vakiintunut ja molempien osapuolten hyvin tuntema. Määräykset ovat olleet voimassa ainakin 20 vuotta ja niitä sovelletaan usein. Niiden vakiintunutta tulkintaa ei ole työehtosopimusneuvotteluissa edes pyritty muuttamaan.

Finnair Oyj on menetellyt asiassa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, joten se ei ole syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen. Myös Erityispalvelujen Työnantajaliittoon kohdistettu oikeudenkäyntikuluvaatimus oli perusteeton, koska liitto oli todennut yhtiön menetelleen työehtosopimuksen ja vakiintuneen käytännön mukaisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Lentoemäntä A:n lepoaika on kanteessa kerrotussa tilanteessa jäänyt Madridissa lentojen Helsinki - Tukholma - Madrid ja Madrid - Tukholma - Helsinki välillä työehtosopimuksen mukaista vähimmäislepoaikaa lyhyemmäksi, jolloin työajat on työehtosopimuksen mukaan laskettu yhteen. Näin muodostuneelta 18 tunnin 39 minuutin pituiselta työajalta työnantaja on maksanut palkan ja ylityökorotukset työehtosopimuksen mukaisesti.

Tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko A:lle kuulunut edellä tarkoitettujen lentojen jälkeen asemapaikalla Helsingissä yhteenlaskettua työaikaa vastaava 30 tunnin puskuriaika, jolloin lennon jälkeinen puskurivapaan alle jäänyt vapaapäivä olisi mahdollisesti siirtynyt myöhemmin annettavaksi tai korvattavaksi.

Työehtosopimuksen tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimuksen tarkoituksesta ja tulkinnasta kuultu todistajina työehtosopimusneuvotteluihin aikanaan työntekijöiden edustajana osallistunutta silloista kantajayhdistyksen puheenjohtajaa B:tä ja työnantajapuolta edustanutta asiamiestä C:tä sekä niin ikään työnantajapuolta myöhemmissä neuvotteluissa edustanutta henkilöstöpäällikköä D:tä.

B:n kertoman mukaan vuonna 1987 oli solmittu Finnair Oy:n ja SLSY:n välinen sopimus lentoemäntien ja stuerttien työehdoissa noudatettavasta korvauskäytännöstä. Sitä ennen korvauksista oli sovittu tapauskohtaisesti ja nämä sopimukset haluttiin koota yhdeksi sopimukseksi. Tätä sopimusta oli laajennettu uudella sopimuksella vuonna 1989. Todistajan mukaan sopimuksen riidanalaisessa kohdassa tarkoitettiin yhteenlasketulla työajalla nimenomaan niitä tilanteita, joissa lepoaika oli jäänyt alle työehtosopimuksen mukaisen minimilevon, jolloin lepoaikaa edeltänyt ja sitä seurannut työaika laskettiin yhteen. Todistajan mukaan yhteenlasketulla työajalla ei sen sijaan tarkoitettu niitä tilanteita, joissa lepoaika jäi esimerkiksi neljää tuntia lyhyemmäksi, koska lepoaikakin on silloin työaikaa eikä työaikojen yhteenlaskemista tarvita. Minimilepoajan alittuessa työntekijä voi saada rahallisen korvauksen ja sen lisäksi vielä puskuriajan. Tämä oli todistajan mukaan aiemmin riidaton käytäntö Finnair Oyj:llä.

C ja D ovat puolestaan katsoneet, että yhteenlasketulla työajalla on kyseisessä sopimusmääräyksessä tarkoitettu työehtosopimuksen 7 §:n C 10 kohdan mukaisia tilanteita, joissa palvelusaikojen väliin jäävä aika lasketaan työajaksi. Työehtosopimus sisältää erikseen määräykset siitä, miten 11,5 tunnin minimilepoajan alitus korvataan. Työajat lasketaan yhteen ja työajan ylittäessä kahdeksan tuntia ylitys korvataan työehtosopimuksen 6 §:n 6 kohdan mukaisesti. Korvaus on varsin runsas eikä lentoemännälle tai stuertille tule tämän lisäksi puskuriaikakorvauksia tai muuta hyvitystä. D:n tulkinnan mukaan puskuriaikakorvauksella kysymyksessä olevassa määräyksessä tarkoitetaan siinä mainittuja kahdeksan tunnin palkkaa tai vapaapäivää ja myös määräyksessä mainittuja puskuriaikoja.

C:n mukaan käytännössä on ollut tavallista, että Finnair Oyj ja SLSY ovat tehneet keskenään työehtosopimusta tarkentavia tai siitä poikkeamaan oikeuttavia sopimuksia sen mukaan, mitä käytännön työelämä on kulloinkin edellyttänyt.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Finnair Oyj:ssä noudatetusta soveltamiskäytännöstä on kuultu todistajina kantajan puolelta lentoemäntä E:tä ja purseri F:ää ja työnantajapuolelta D:n lisäksi ryhmäpäällikkö G:tä ja työaikaseurantavirkailija H:ta. Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty selvitystä korvausratkaisuista vuosilta 1985-1987 lennoilta Helsinki - Kööpenhamina - Zürich ja Zürich - Kööpenhamina - Helsinki sekä korvausesityksistä vuodelta 2001 edellä tarkoitetuilta Madridin lennoilta.

E, joka on toiminut luottamusmiehenä yli 20 vuoden ajan, on kertonut, että edellä tarkoitetuilla Zürichin lennoilla suunniteltu lepoaika perillä oli 11,5 tuntia. Näillä lennoilla työrupeamat olivat siinä määrin pitkät, että lepoajan jäädessä lyhyeksi yhteenlaskettu työaika oli yli 12 tuntia. Siitä seurasi Helsingissä 18 tunnin puskuriaika. Näissä tapauksissa lentoemäntä sopi selvityksen kanssa, otettiinko seuraava työvuoro pois tai menikö puskuriaika mahdollisen vapaapäivän päälle. Kuukausittain tarkasteltiin, oliko sen aikana kertynyt riittävä määrä vapaapäiviä, ja puuttuvista vapaapäivistä lentoemäntä teki luottamusmiehen kautta korvaushakemuksen. Luottamusmies tarkasti hakemuksen ja toimitti sen eteenpäin yhtiön edustajalle. Yhtiö ei missään vaiheessa ollut väittänyt, että puskurivapaata ei tarvitsisi antaa. Puskurivapaan lisäksi lentoemäntä sai työajan perusteella määräytyvän korvauksen. Todistajan mukaan nyt kysymyksessä olevat Madridin lennot ovat vastaavanlaisia kuin Zürichin lennot.

F:n kertoman mukaan tilanteita, joissa työajat lasketaan yhteen lepoaikojen jäädessä lyhyiksi, on useampia kuukaudessa. Matkustamohenkilökunnalle haetaan tällaisissa tapauksissa työaikojen yhteenlaskemista purserin tai matkustamohenkilökunnan esimiehen tekemällä yhteisellä hakemuksella. Samalla hakemuksella ei voi hakea puskurivapaata, vaan sen hakee kukin erikseen ensisijaisesti sopimalla suoraan lennonselvityksen kanssa. Puskuriajasta johtuvasta vapaapäivän menetyksestä korvausta haetaan vain siinä tapauksessa, että henkilö ei ole kyseisen kuukauden aikana saanut riittävää määrää vapaapäiviä. Yleensä lentoaikojen yhteenlaskutilanteissa yhteenlaskettu lentoaika jää alle 12-tuntiseksi. Sellaisia lentosarjoja, joissa yhteenlaskettu aika olisi yli 12 tuntia, ei ilmeisesti Zürichin lentojen jälkeen ole ollut ennen nyt kysymyksessä olevia Madridin lentoja.

G, jonka tehtäviin ryhmäpäällikkönä on kuulunut muun muassa korvaushakemusten käsittely, on kertonut, että 11,5 tunnin vähimmäislepoajan jäädessä lyhyeksi on maksettu ylityökorvaukset yli 8 tuntia kestäneeltä työrupeamalta. Kuitenkaan yhteenlasketulla työajalla ei kyseisessä sopimuskohdassa tarkoiteta näitä tilanteita, vaan sellaisia työehtosopimuksen 7 §:n C 10 kohdassa tarkoitettuja tilanteita, joissa lepoaika ja sitä edeltävä ja seuraava työaika lepoajan lyhyydestä johtuen lasketaan yhteen. Todistaja itse on ollut näiden kysymysten kanssa tekemisissä vuodesta 2001, mutta hän oli tarkistanut määräysten oikean tulkinnan edeltäjältään, joka oli ollut näissä tehtävissä 15 vuotta. G on edelleen kertonut, että A:lla olisi ollut oikeus kieltäytyä lähtemästä paluulennolle minimilepoajan alittuessa. Jos hän on kuitenkin lennolle suostunut, hän saa siitä rahakorvauksen, mutta puskurivapaata hänelle ei sen lisäksi kuulu.

H on kertonut käsitelleensä nykyisessä tehtävässään muun muassa korvausasioita vuodesta 1983 lähtien. Hänen mukaansa käytäntö on koko ajan ollut Finnair Oyj:n tässä oikeudenkäynnissä esittämän tulkinnan mukainen. Mahdolliset poikkeukset ovat voineet johtua esimerkiksi siitä, että korvaushakemuksia on käsitellyt sijaisena toiminut työntekijä. Ne tilanteet, joissa lennonselvitys suoraan antaa puskurivapaan, eivät tule korvauskäsittelijöiden tietoon.

Myös D on kertonut yhtiön noudattamasta käytännöstä samalla tavalla kuin G ja H. Niissä tilanteissa, joissa työntekijän lepoaika jää lyhyeksi, ei rahakorvauksen lisäksi tule puskurivapaata, mutta lentoturvallisuuden varmistamiseksi saatetaan työvuorolista seuraavien lentojen osalta järjestellä uudelleen.

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan Finnair Oyj:llä on ollut ainakin kaksi sellaista lentosarjaa, joissa suunniteltu lepoaika ulkoasemalla on ollut siinä määrin lyhyt, että lepoajan alituksia on esiintynyt ja toisaalta lentoaika on ollut sen verran pitkä, että yhteenlaskettu työaika on muodostunut yli 12-tuntiseksi. Ensimmäinen tällainen lentosarja on ollut edestakaiset lennot Helsingistä Kööpenhaminan kautta Zürichiin 1980-luvun jälkipuoliskolla ja toinen nyt kysymyksessä olevat Madridin lennot.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn kirjallisen selvityksen ja tätä selvitystä tukevien E:n ja B:n todistajankertomusten muuta selvitystä luotettavammin osoittavan, että korvauskäytäntö on vuosina 1985-1987 ainakin edellä tarkoitetuilla Zürichin lennoilla ollut sellainen, että puskurivapaan alle jääneet vapaat on annettu erikseen eli matkustamohenkilökunnalla on ylityökorvausten lisäksi ollut oikeus yhteenlaskettua työaikaa vastaavaan puskurivapaaseen.

Vuonna 1987 on allekirjoitettu ja vuonna 1989 uusittu SLSY:n ja Finnair Oyj:n välinen sopimus, johon on kirjattu aiemmin erillään olleet, yhtiössä noudatetut korvausperiaatteet. Sopimuksen otsikkona on "Finnair Oyj:n palveluksessa olevien lentoemäntien ja stuerttien työehdoissa noudatettava korvauskäytäntö". Tämän korvauskäytännön voimassaolon on sovittu määräytyvän LETL/SLSY:n välisen Finnair Oyj:tä koskevan työehtosopimuksen mukaan. Sopimus sisältää muun muassa edelle jäljennetyt määräykset korvauskäytännöstä niissä tilanteissa, joissa puskuri- ja lepoajat ovat jääneet vajaiksi.

Sopimuksessa käytetty sanamuoto "Jos yhteenlaskettu työaika asemapaikalle saavuttaessa..." vastaa siihen saakka noudatettua käytäntöä, jonka mukaan yhteenlasketulla työajalla tarkoitetaan myös niitä tilanteita, joissa suunniteltu vähintään 11,5 tunnin lepoaika on jäänyt lyhyeksi ja työajat sen vuoksi lasketaan yhteen. Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä ei muutoinkaan ole pääteltävissä, että tätä käytäntöä oli ollut tarkoitus tuolloin tai myöhemminkään yhteisesti muuttaa. B:n kertomus päinvastoin vahvistaa, että määräystä oli nimenomaan tarkoitus soveltaa näihin tilanteisiin, joissa yhteenlaskettu työaika muodostuu yli 12 tunnin pituiseksi. Määräyksen sanamuoto ei sinänsä sulje pois määräyksen soveltamispiiristä myöskään työehtosopimuksen 7 §:n C 10 kohdan mukaisia tilanteita, mutta näistä tilanteista ei nyt ole kuitenkaan kysymys.

Esitetyn näytön valossa on jäänyt jonkin verran epäselväksi, missä määrin Zürichin ja Madridin lentosarjojen välisenä aikana on esiintynyt tapauksia, joissa yhteenlaskettu työaika on ylittänyt puskuriaikaan oikeuttavat 12 tuntia ja puskuriaika ja vapaapäivä ovat menneet päällekkäin. Esimerkkejä ei ole esitetty kuitenkaan tilanteista, joissa uutta vapaapäivää tai korvausta olisi haettu sillä perusteella, että puskuriaika olisi osunut vapaapäivälle ja pyyntö uudesta vapaapäivästä olisi evätty. Määräyksen soveltamistilanteet ovat joka tapauksessa olleet melko harvinaisia senkin vuoksi, että puskurivapaista ja uusista vapaapäivistä saatettiin sopia ja yhtiön puolelta myös suositeltiin sovittavaksi suoraan lentoemännän tai stuertin ja lennonselvityksen kesken. Näitä tilanteita ei ole erikseen dokumentoitu eikä tieto tällaisista järjestelyistä yleensä ole tullut korvauskäsittelijöille.

Työtuomioistuin katsoo edellä todetuilla perusteilla jääneen näyttämättä, että puskuriajan antamatta jättämisestä olisi syntynyt sopimuksen sanamuodosta poikkeava yhteisesti hyväksytty soveltamiskäytäntö. Tässä tilanteessa määräyksiä on tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti niin, että yhteenlasketulla työajalla on tarkoitettu ainakin niitä tilanteita, joissa työajat lasketaan yhteen sen vuoksi, että minimilepo 11,5 tuntia on alitettu. Näin ollen A:lla on ollut oikeus kanteessa vaadittuun puskuriaikaan.

Työehtosopimuksen 11 §:n 4 kohdan mukaan vapaapäivälaskenta alkaa työ-/ puskuriajan päättymisestä. Työehtosopimuksen 7 §:n B 7 kohdan mukaan puskurivapaata ei voida sisällyttää työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdassa tarkoitettuihin vapaapäiviin. Kun A:n kiintiövapaa on jäänyt puskurivapaan alle ja hänen kuukausittaisten vapaapäiviensä määrä on jäänyt muutoin vajaaksi, A:lla on ollut oikeus puuttuvan kiintiövapaan sijalle saada uusi vapaa. Kun sitä ei ole työehtosopimuksessa sovitussa määräajassa annettu, A:lla on oikeus vaatimaansa vastaavaan korvaukseen, jonka määrä on riidaton.

Finnair Oyj on menetellyt vastoin sopimuksella vahvistamaansa työehtosopimuksen yhteistä tulkintaa ja aiempaa soveltamiskäytäntöä. Yhtiö on näin tietensä rikkonut työehtosopimusta, minkä vuoksi se on velvollinen maksamaan hyvityssakkoa Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY:lle.

Oikeudenkäyntikulut

Finnair Oyj on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan kantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut. SLSY on ilmoittanut asiamiehensä 140 euron tuntilaskutukselle perustuvan kuluvaatimuksensa määräksi arvonlisäveroineen ja todistelukustannuksineen 5 576,48 euroa. Vastaajapuoli on paljoksunut vaatimusta katsoen kohtuulliseksi määräksi 3 000 euroa.

Työtuomioistuimelle on esitetty yksilöity selvitys asian hoitamisen edellyttämistä toimenpiteistä ja siitä aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu ja kantajaliitolle aiheutuvat kustannukset oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusta on pidettävä kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Finnair Oyj on rikkonut työehtosopimusta jättäessään antamatta A:lle kanteessa mainittujen lentojen jälkeen puskurivapaan ajalle sattuneen kiintiövapaapäivän tilalle uuden vapaapäivän.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla Finnair Oyj:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry:lle 2 500 euroa.

Työtuomioistuin velvoittaa Finnair Oyj:n suorittamaan A:lle vapaapäivää vastaavana korvauksena 129 euroa 20 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.5.2002 lukien.

Lisäksi työtuomioistuin velvoittaa Finnair Oyj:n korvaamaan Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry:n oikeudenkäyntikulut 5 576 eurolla 48 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian lopputulos huomioon ottaen Erityispalvelujen Työnantajaliitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Niskanen, Rekola, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.