Labour court rules employer violated collective agreement by dismissing injured employee without proper reassignment attempt.

Kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut irtisanomissuojasopimuksen lomautusjärjestystä koskevaa määräystä lomauttaessaan yhtiön palveluksessa osan työkyvystään menettäneen työntekijän. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 61

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Tunturi Oy Ltd, Turku

ASIA

Työehtosopimuksen rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.1.2004

Pääkäsittely 23.2.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.2.2001 - 31.1.2003 voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa 1.6.2001 voimaan tulleessa TT-SAK:n irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Tunturi Oy Ltd:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain perusteella maksamaan kantajalle hyvityssakkoa, ja

velvoittaa Tunturi Oy Ltd:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa vuodesta 1973 Tunturi Oy Ltd:n palveluksessa. Yhtiö kävi elokuussa 2002 yhteistoimintaneuvottelut, joiden päätyttyä 10 työntekijää lomautettiin. Näiden joukossa oli A. Työntekijäpuoli riitautti A:n lomautuksen vedoten irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ään ja perustellen riitauttamista sillä, että A oli menettänyt yhtiön palveluksessa työtapaturman seurauksena osan työkyvystään.

A menetti toisesta silmästään näön ja myöhemmin koko silmän vuonna 1979. Työtapaturman uhri on irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n sisällön ja tarkoituksen mukaan "työnantajan erityisessä suojeluksessa". Työnantajan tulee kantaa vastuunsa ja pyrkiä työllistämään tällaisessa asemassa oleva työntekijä vaikkapa muiden työntekijöiden kustannuksella.

Työnantajan väitteet A:n sijoittamisvaikeuksista, hänen kapeasta osaamisalueestaan ja haluttomuudestaan oppia uusia työvaiheita eivät pidä paikkaansa. A on työskennellyt yhtiön palveluksessa lähes 30 vuotta. Tuona aikana hän on toiminut muun muassa laitosmiehenä sekä varastomiehenä. Tämän lisäksi A on työskennellyt hiojana, hiekkasingon hoitajana, trukkikuskina, epäkeskopuristimella, roiskehakkauksessa sekä maalaamossa. A on tehnyt aina niitä työtehtäviä, joihin työnantaja on hänet määrännyt. Hän ei ole kieltäytynyt työtehtävistä, vaan päinvastoin hän on ollut monipuolinen ja sopeutuva työntekijä.

Maalaamoon jäi lomautusten jälkeen työskentelemään kolme työntekijää ja hiekkasingolle kokoaikaisesti ainakin yksi työntekijä. Yhtiö olisi voinut sijoittaa A:n myös niin sanotulle korkeavarastolle, jonne jäi työskentelemään kolme työntekijää. Työnantaja ei ole tehnyt tarvittavia toimenpiteitä A:n työllistämiseksi. A kokee, että jatkuvat siirrot työtehtävistä toisiin ovat osoitus siitä, että työnantaja on syystä tai toisesta mitä ilmeisimmin pyrkinyt pääsemään hänestä eroon. Tämä tulee ottaa huomioon hyvityssakon määrää arvioitaessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Tunturi Oy Ltd on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tunturi Oy Ltd ei ole toiminut vastoin metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Yhtiö ei ole rikkonut tietensä irtisanomisjärjestysmääräystä eikä yhtiön olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Yhtiö valmistaa polkupyöriä ja kuntovälineitä. Yhtiö on Teknologiateollisuus ry:n jäsen. Yhtiön Turun toimipisteessä on nyt 110 työntekijää sekä 50 toimihenkilöä ja ylempää toimihenkilöä. Tuotanto on tilausohjautuvaa; tuotteet tehdään asiakkaan tilauksen mukaisesti eikä niitä tehdä varastoon. Turussa tuotantoyksikössä on kolme osastoa: kokoonpanohitsaus, maalaus ja loppukokoonpano. Kunkin osaston sisällä tehdään eri työvaiheita. Vajaatyöllisyystilanteessa on tärkeää, että työntekijät osaavat mahdollisimman monta työvaihetta, koska työntekijä joutuu vaihtamaan kesken työpäivän työpistettä. Työhön jääneet ovat osanneet 3-4 eri työvaihetta. A:n osaaminen rajoittui 1-2 työvaiheeseen.

Yhtiön valmistamien tuotteiden kysyntä oli oleellisesti vähentynyt syksyllä 2002. Tuotantomäärät ovat vähentyneet yhtiössä siten, että vuonna 2002 valmistettiin 29 000 kuntovälinettä ja 37 000 polkupyörää ja seuraavana vuonna 24 000 kuntovälinettä ja 35 000 polkupyörää. Polkupyörien kysynnän vähentyminen on supistanut tuotantoa noin 10 prosentilla. Kustannussyistä myös omien tuotteiden valmistusta on siirretty ulkomaille, mikä on osaltaan vähentänyt tarjolla olevan työn määrää. Jotta kustannusrakenne on saatu vastaamaan vuoden arvioitua liikevaihtoa ja tilauksia, yhtiössä on käyty yhteistoimintaneuvottelut 7. ja 13.8.2002 välisenä aikana. Neuvottelujen jälkeen on lomautettu 10 työntekijää, mukaan lukien A. Lomautukset ovat olleet välttämättömiä eikä muuta työtä tai koulutusta ole ollut tarjolla lomautuksen vaihtoehtona. Kaikki työntekijät on kutsuttu takaisin töihin ilmoitetun 90 päivän sisällä.

Tuotannon kausivaihtelut ovat suuria yhtiössä. Niitä tasoitetaan muun ohella vuosilomajärjestelyillä ja joustavalla työajalla sekä työaikapankilla. Toimenpiteistä huolimatta yhtiö on lisäksi joutunut irtisanomaan keväällä 2003 neljä työntekijää.

A:n työsuhde on alkanut 12.11.1973 ja se jatkuu edelleen. A on ollut työssä maalausosastolla, jossa on ollut A:n pääasiallinen työ lomautushetkellä. Tämän lisäksi A on tehnyt työtä epäkeskopuristimella.

Hiekkasingon hoitaja on tämän tehtävän ohella ajanut trukkia, mitä työtä A ei ollut pitkään aikaan tehnyt. Varaosavarasto on tuotannosta tietyllä tavalla erillinen osa, jossa on tuhansia erilaisia osia sekä tuotannossa oleviin että aiemmin valmistettuihin tuotteisiin. Varaosapuolen töissä on pitkä oppimisaika ja näitä tehtäviä hoitavat henkilöt, jotka ovat sitä työtä tehneet vuosikausia. Heidän sijaisinaan ovat toimineet kokoonpano-osaston työntekijät.

Yhtiö on lomauttaessaan A:n pyrkinyt varmistamaan yhtiön toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden työn säilymisen yhtiössä ja yhtiön liiketoiminnan harjoittamisen. Vajaatyöllisyystilanteessa on monitaitoisuus, työtulos, työlaatu ja huolellisuus keskeisimpiä ammattitaidon arvioperusteita. Lomautuksen kestoon nähden yhtiössä ei ole ollut tarjolla sellaisia töitä, joihin A olisi voitu perehdyttää.

Saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettänyt työntekijä rinnastuu vähentämisjärjestysarviossa yrityksen toiminnalle tärkeään ammattityöntekijään. Tämä ei merkitse sitä, että yhtiön olisi pitänyt jättää lomauttamatta A, jonka työtä ei ole vajaatyöllisyystilanteessa voitu käyttää hyväksi, ja lomauttaa ammattityöntekijä, jonka työn jääminen olisi rajoittanut yrityksen mahdollisuuksia harjoittaa toimintaansa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Tunturi Oy Ltd on syksyllä 2002 lomauttanut 90 päiväksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä 10 työntekijää. Lomautetut työntekijät ovat työskennelleet tuotannon eri osastoilla.

Asiassa on ollut kysymys siitä, onko työnantaja rikkonut metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomauttamisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan yhtiön palveluksessa osan työkyvystään menettäneen A:n lomautettavien työntekijöiden joukkoon. Metallityöväen Liiton mukaan A olisi lomauttamisen asemesta voitu sijoittaa ainakin hiekkasingon hoitajaksi tai työskentelemään varaosavarastossa.

A:n työtehtävistä ja ammattitaidosta esitetty selvitys

A:n työtehtävistä ja ammattitaidosta on kuultu A:ta itseään ja pääluottamusmies I:tä. Lomauttamisjärjestykseen vaikuttaneista seikoista on kuultu tuotantojohtaja J:tä ja tuotantovalmentaja K:ta.

A olisi käsityksensä mukaan pystynyt työskentelemään myös korkeavarastossa eli varaosavarastossa. Työtehtävät tehtaalla ovat yleisesti jonkin verran muuttuneet. Samansisältöisinä ovat säilyneet kuitenkin ainakin prässäystyö alkutuotannossa, hiekkasingolla tehtävä työ sekä korkeavarastossa tehtävä työ.

I:n mukaan työnantaja oli yhteistoimintaneuvotteluissa todennut lomautettavien työntekijöiden nimet ilman, että työntekijöillä olisi ollut mahdollisuutta niihin vaikuttaa. Tehtaalla on 110 työntekijää. Työntekijöiltä vaaditaan monitaitoisuutta, sillä tehtävät vaihtelevat. Pääluottamusmies oli neuvotteluissa ehdottanut työnantajalle jonkun toisen työntekijän lomauttamista A:n sijaan. Mahdollisina vaihtoehtoina pääluottamusmies on oikeudessa maininnut L:n, joka työskenteli hiekkasingolla. A oli aikaisemmin, ehkä 5 - 10 vuotta sitten työskennellyt hiekkasingolla eikä työ ollut muuttunut aikaisemmasta. Toisena vaihtoehtona olisi ollut sijoittaa A korkeavarastoon, jossa työskenteli vakituisesti kolme henkilöä.

J on kertonut kuntoväline- ja polkupyörätuotannon olevan sesonkiluonteista, mikä edellyttää muun muassa joustavia työaikajärjestelyjä, ja tässä tapauksessa myös lomauttamista. Tuotteiden valmistus tapahtuu nykyisin lähes pelkästään tilausten perusteella, mikä heijastuu tuotantoon hyvinkin pikaisina heilahteluina ja edellyttää työntekijöiden siirtelyä tehtävästä toiseen. Työntekijät, jotka jouduttiin lomauttamaan syksyllä 2002, olivat A:n tavoin muita suppeamman osaamisalueen omaavia työntekijöitä. Ratkaisun A:n lomauttamisesta oli tehnyt työnjohtaja K. Myös J oli itse ollut mukana päättämässä lomautuksen linjauksista. Aikaisempina vuosina, jolloin oli jouduttu lomauttamaan työntekijöitä, A oli saatu työllistettyä. Nyt A:n lomauttamiselle ei ollut vaihtoehtoja.

J ja K ovat kertoneet, että maalaamoon, jossa myös A työskenteli, jäi lomautushetkellä työskentelemään kolme henkilöä. Nämä kolme työntekijää pystyivät hoitamaan itsenäisesti koko maalausprosessin alusta loppuun. Sen sijaan A:n ammattitaito rajoittui tuotteiden purkamiseen ja ripustamiseen maalaamon automaattikuljettimelle. Jos A:n sijaan joku näistä kolmesta muusta työntekijästä olisi lomautettu, tuotanto olisi vaikeutunut. A:n työllistämismahdollisuuksia lomautuksen ajaksi harkittiin, mutta sellaisia ei kuitenkaan todettu olevan. Hitsausosastolla A oli saattanut joskus työskennellä satunnaisesti kiireapulaisena hiekkasingolla, mutta L oli kyennyt hoitamaan tämän työn yksin. Lisäksi L oli tämän työn ohella ajanut trukkia ja hoitanut tuotteiden logistisia siirtoja. Eräänä syynä siihen, minkä vuoksi A oli siirretty pois hiekkasingolta, oli ollut pölyisät työolosuhteet, jotka olivat aiheuttaneet sairauspoissaoloja. Hiekkasingolla tehtävää työtä ei voitu järjestää siten, ettei työntekijä altistuisi pölylle.

J:n ja K:n mukaan varaosapuoli oli tuotannosta erillinen yksikkö. Varaosavarastossa on tuhansia eri nimikkeitä ja sieltä lähetetään tuotteita sekä kotimaahan että ulkomaille. Nimikkeiden oppiminen vie vähintään puoli vuotta. Aikaisemmasta kokoonpano-osaston kokemuksesta on työssä hyötyä. Työntekijöillä, jotka työskentelevät varaosavarastolla vakituisesti, on työkokemusta 10 - 30 vuotta. Varaosavaraston sairauspoissaolojen tuurausta ja kiireapua on hoitanut kaksi kokoonpano-osaston työntekijää. Näistäkin toinen työntekijä oli ollut lomautettuna. A ei ollut koskaan työskennellyt loppukokoonpano-osastolla.

K on kertonut toimineensa A:n esimiehenä. A:lle ei olisi voitu räätälöidä K:n mukaan kolme kuukautta kestävän lomautuksen ajaksi tuottavia töitä. Sellaista varastotyötä, mitä A oli aikaisemmin tehnyt, ei enää ollut tehtaalla. A ei pystynyt myöskään ajamaan trukkia puutteellisen näkökykynsä vuoksi. Hiekkasingolla tehtävä työ oli K:n mukaan liian raskasta A:lle. Tällä singolla A ei ollut työskennellyt itsenäisesti vaan ainoastaan toisen työntekijän apuna. Sen sijaan I:n mukaan A olisi pystynyt voimiensa puolesta työskentelemään hiekkasingolla, mutta ongelmana olisi saattanut olla työn pölyisyys.

A:n oman samoin kuin I:n arvion mukaan A:n aikaisemmasta varastotyökokemuksesta olisi ollut hyötyä myös varaosavarastossa. A on olettanut oppivansa työn sitä tekemällä ja kyselemällä neuvoja muilta työntekijöiltä. I:n mukaan työntekijöitä on määrätty tilapäisesti työskentelemään varaosavarastoon ja tämän työn oppii nopeasti kuka tahansa tehtaan työntekijä. I, joka varsinaisesti työskenteli kokoonpano-osastolla, oli itsekin työskennellyt edellisenä keväänä muutaman viikon tässä varastossa. Sen sijaan A ei I:n mukaan olisi voitu sijoittaa saapuvan tavaran varastotyöhön, joka todistajan arvion mukaan oli vaikeampi oppia ja jota oli tehnyt ainakin M -niminen työntekijä.

J:n mukaan A:ta oli pyritty työllistämään eri tavoin, mutta A:n aktiivisuus siirtyä työstä toiseen ei ollut hyvä. A oli siirretty hitsaamosta maalaamoon osittain sen vuoksi, että hitsaamon työntekijät eivät pitäneet siitä, että A oli "vapaamatkustaja". A oli käyttänyt työtapaturmaa hyväkseen eikä ilmeisesti halunnut tehdä omaa osuuttaan töistä. Toisaalta I:n kertoman mukaan A:lla ei ollut ongelmia työyhteisössä. Hänen mukaansa myöskään A:n työmotivaatiossa ei ollut ongelmia sen enempää kuin muillakaan työntekijöillä. A:n siirrot tehtävistä toisiin eivät olleet johtuneet muista työntekijöistä vaan työnantajasta.

Arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan ensisijaisena sääntönä on, että lomauttamisen yhteydessä viimeksi lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

A on ollut yhtiön pitkäaikainen työntekijä, joka on menettänyt työssään osan työkyvystään. Hän on edellä todetun mukaisesti työskennellyt monissa eri työtehtävissä, viime vuosina maalaamossa ja sitä työvaihetta edeltävissä kokoonpanohitsausosaston tehtävissä, muun muassa hiekkasingolla. Sen sijaan hän ei ollut työskennellyt aiemmin loppukokoonpanotehtävissä eikä myöskään varaosavarastossa, joskaan näitäkään tehtäviä ei ollut rajattu hänen työsopimuksensa mukaisen työntekovelvoitteen ulkopuolelle.

Yhtiön tuotanto on esitetyn selvityksen mukaan kokonaisuudessaan vähentynyt ja lomautusuhka on tämän vuoksi kohdistunut kauttaaltaan tehtaalla työskenteleviin työntekijöihin.

Arvioitaessa lomauttamisjärjestyksen työehtosopimuksen mukaisuutta vertailuryhmänä ovat sellaisissa tehtävissä työskennelleet työntekijät, joiden työtä myös A oli tehnyt tai olisi kyennyt ammattitaitonsa puolesta tekemään. Tällaisia tehtäviä ovat olleet ainakin maalausosaston työt ja samoin tätä työvaihetta edeltäneet kokoonpanohitsausosaston työt, joista kantaja on vedonnut hiekkasingolla tehtävään työhön.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:n ammattitaito maalaamon tehtäviin on ollut rajoitetumpi kuin muilla, lomautuksen ajaksi maalaamoon työhön jääneillä kolmella työntekijällä. Työtuomioistuimen pääkäsittelyssä kantaja ei ole enää edes väittänyt, että joku kyseisistä kolmesta muusta maalaamon työntekijästä olisi tullut lomauttaa A:n sijasta.

A:lla on ollut pitkäaikainen kokemus kuntovälinetehtaan hiekkasingon hoitajan tehtävistä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan hän olisi ammattitaitonsa puolesta voinut ainakin lyhyen perehdyttämisen jälkeen siirtyä pyörätehtaan hiekkasingon hoitajaksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että A oli aikoinaan siirretty pois hiekkasingolta ainakin osaksi sen vuoksi, että siitä aiheutui hänelle terveydellisiä haittoja, ja kun työskentelyolosuhteiden ei ole selvitetty tässä suhteessa muuttuneen, työnantajalla on työtuomioistuimen mielestä ollut asialliset perusteet olla sijoittamatta A lomauttamisen asemesta tähän tehtävään.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Tunturi Oy Ltd lomauttaessaan A:n varaosavaraston työntekijöiden tai hiekkasingon hoitajan asemesta olisi menetellyt irtisanomissuojasopimuksen lomautusjärjestystä koskevien määräysten vastaisesti.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla Metallityöväen Liitto on jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Tunturi Oy Ltd:n oikeudenkäyntikulut. Vaatimuksen määrä 3 240 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto velvoitetaan maksamaan Tunturi Oy Ltd:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3 240 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Eri mieltä olleen jäsen Vuorion lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Korvaan tuomion perustelujen jakson Arviointi ja johtopäätökset seuraavasti:

Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan ensisijaisena sääntönä on, että lomauttamisen yhteydessä viimeksi lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

A on ollut yhtiön pitkäaikainen työntekijä, joka on menettänyt työssään osan työkyvystään. Hän on edellä todetun mukaisesti työskennellyt monissa eri työtehtävissä, viime vuosina maalaamossa ja sitä työvaihetta edeltävissä kokoonpanohitsausosaston tehtävissä, muun muassa hiekkasingolla. Sen sijaan hän ei ollut työskennellyt aiemmin loppukokoonpanotehtävissä eikä myöskään varaosavarastossa, joskaan näitäkään tehtäviä ei ollut rajattu hänen työsopimuksensa mukaisen työntekovelvoitteen ulkopuolelle.

Yhtiön tuotanto on esitetyn selvityksen mukaan kokonaisuudessaan vähentynyt ja lomautusuhka on tämän vuoksi kohdistunut kauttaaltaan tehtaalla työskenteleviin työntekijöihin.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:n ammattitaito maalaamon tehtäviin on ollut rajoitetumpi kuin muilla, lomautuksen ajaksi maalaamoon työhön jääneillä kolmella työntekijällä. Työtuomioistuimen pääkäsittelyssä kantaja ei ole enää edes väittänyt, että joku kyseisistä kolmesta muusta maalaamon työntekijästä olisi tullut lomauttaa A:n sijasta. Toisaalta ei ole myöskään väitetty, etteikö A:ta olisi myös tehtaalla toteutetun lomautuksen aikana voitu tilapäisesti sijoittaa työhön maalaamoon.

A:lla on ollut pitkäaikainen kokemus kuntovälinetehtaan hiekkasingon hoitajan tehtävistä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan hän olisi ammattitaitonsa puolesta voinut ainakin lyhyen perehdyttämisen jälkeen siirtyä pyörätehtaan hiekkasingon hoitajaksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että A oli aikoinaan siirretty pois hiekkasingolta ainakin osaksi sen vuoksi, että siitä aiheutui hänelle terveydellisiä haittoja, ja kun työskentelyolosuhteiden ei ole selvitetty tässä suhteessa muuttuneen, työnantajalla on työtuomioistuimen mielestä ollut asialliset perusteet olla sijoittamatta A lomauttamisen asemesta pysyvästi tähän tehtävään.

Kantaja on A:n aiemmin tekemien töiden lisäksi esittänyt tämän oikeudenkäynnin aikana vertailuryhmäksi varaosavarastossa tehtävät työt ja siellä työskentelevät työntekijät. Varaosavarastossa on työskennellyt kolme vakituista työntekijää, joita ei tässä yhteydessä ollut lomautettu. Varaosavarastossa työskentelyn edellyttämästä perehdyttämisajasta on työtuomioistuimelle esitetty hyvin erilaisia käsityksiä.

Näyttämättä on jäänyt, ettei pitkäaikaisen työkokemuksen omaava A olisi voinut tarvittaessa lyhyen perehdyttämiskoulutuksen jälkeen selviytyä varaosavaraston töistä niiden töiden lisäksi, joihin hänellä on jo työkokemuksensa perusteella ollut riittävä ammattitaito. Työnantajan olisi työn tarjoamisvelvollisuutensa mukaisesti tullut muodostaa A:lle sopiva tehtäväkokonaisuus, vaikka tämän seurauksena joku vähentämisjärjestyksessä alemmalla sijalla oleva toinen työntekijä olisikin jouduttu lomauttamaan.

Edellä esitetyillä perusteilla katson jääneen näyttämättä, että Tunturi Oy Ltd olisi ollut oikeutettu irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti valitsemaan yhtiön palveluksessa osan työkyvystään menettäneen A:n lomautettavien työntekijöiden joukkoon. A:n lomauttaessaan yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Tunturi Oy Ltd:n on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut. Korvausvaatimuksen määrä 5 470,28 euroa on riidaton.

Edellä lausutuilla perusteilla vahvistan, että Tunturi Oy Ltd on menetellyt metalliteollisuudessa noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n vastaisesti lomauttaessaan palveluksessaan osan työkyvystään menettäneen A:n syksyllä 2002. Tuomitsen Tunturi Oy Ltd:n työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitolle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1 000 euroa. Lisäksi velvoitan yhtiön korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 5 470,28 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.