Construction union claims dismissed; employer fined for procedural breaches but not for failing to meet target wage. Target wage is not guaranteed payment.

Yhtiön ja työkunnan välille oli solmittu rakennusalan työehtosopimuksen mukainen monitoimiurakkasopimus työehtosopimuksessa hinnoittelemattomista töistä. Työkohteeseen oli kulunut työtunteja arvioitua huomattavasti enemmän, eikä työkunta ollut päässyt työehtosopimuksessa tarkoitettuun tavoiteansioon.

Tavoiteansiota koskeva määräys oli esitetyn selvityksen mukaan tarkoitettu ohjeeksi neuvotteluihin, jotka käytiin urakkahinnasta sopimusta solmittaessa tai urakkahinnan tarkistamisesta urakan kuluessa. Tavoiteansiota ei sen sijaan ollut tarkoitettu takuupalkaksi, joka olisi maksettava kaikilta urakkaan käytetyiksi todetuilta työtunneilta. Lisäksi oli tässä tapauksessa jäänyt näyttämättä, että yli viidesosa kaikista työtunneista olisi ollut odotustunteja tai muita urakan ulkopuolisia tunteja, joista työehtosopimuksen mukaan kuului maksaa urakka-ansiota vastaava palkka.

Työnantaja ei ollut asianmukaisesti huolehtinut urakanmittausta ja urakkatuntikirjanpitoa koskevista velvoitteista, minkä johdosta työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon. Tavoiteansion saavuttamatta jäämisen ei kuitenkaan ollut näytetty johtuneen mainitun kaltaisista menettelymääräysten laiminlyönneistä. Urakka-ansiota koskeva vahvistusvaatimus ja palkkamääräysten rikkomisesta johtuneet hyvityssakkovaatimukset oli siten hylätty.

Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 59

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Rakennusteollisuus RT ry, Helsinki

Levi-Rakennus Oy, Rovaniemi

KUULTAVA

Rakennusteollisuus RT:n Lapin piiri ry, Rovaniemi

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.3.2004

Pääkäsittely 4.5.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisjärjestöjen välillä 22.12.2000 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

URAKKAPALKKAUS

22 §

Urakkapalkat

1. Urakkapalkat määräytyvät tähän sopimukseen liittyvien hinnoittelujen perusteella. Kaikki hinnoiteltu työ suoritetaan etupäässä urakkatyönä. Sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia. Tavoiteansio urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se muodostuu noin 30 % IV palkkaryhmän henkilökohtaista tuntipalkkaa korkeammaksi. "Mikäli työkunnan jäseninä olevat työntekijät kuuluvat useampaan kuin yhteen palkkaryhmään, saavat työnantaja ja työkunta keskenään sopia työn urakkapalkkauksesta siten, että työkunnan keskimääräinen tavoiteansio muodostuu noin 30 % IV palkkaryhmän perustuntipalkkaa korkeammaksi."

Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee edellä mainittu palkkataso.

Urakkahinta voidaan laskea myös siten, että työsopimuksen mukaisen työn tekemiseen ennalta laskettu kokonaistyötuntimäärä kerrotaan työkunnan keskimääräisellä tavoiteansiolla.

Työnantaja antaa hyvissä ajoin työkunnan käyttöön urakan laskennassa tarvittavat määrälaskelmat urakan laskentaa ja seurantaa varten, mikäli "massat" ovat käytettävissä.

Työkunnan jäsenet sopivat keskenään palkanjakoperusteet.

2. Suoritettaessa vanhojen rakennusten purkamista ja korjaamista korotetaan urakkahinnoittelua 15 prosentilla. Edellä mainittu määräys ei koske lisärakennuksia.

3. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalta urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

Edellä sanottua odotusajan palkkaa ei makseta, milloin työntekijä estyy työstään työpaikan muiden työntekijäin lakon vuoksi.

4. Urakkatyön välillä tehdyt tuntityöt ja odotustunnit on pyrittävä selvittämään päivittäin ja ne on selvitettävä viimeistään seuraavana päivänä. Työnantaja tai hänen edustajansa pitää urakkatuntikirjaa. Hän merkitsee siihen päivittäin urakka-, tuntityö- ja odotustunnit. Työsopimuksen osapuolet tai heidän edustajansa allekirjoittavat päivittäin tuntikirjan. Allekirjoitetusta kappaleesta annetaan jäljennös työntekijälle viikoittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 §

Urakan mittaus ja mittauspalkka

1. Urakkatyönmittaus suoritetaan viivyttelemättä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän tai hänen edustajansa kesken edeltäkäsin sovittuna ajankohtana. Jos jommankumman edustaja ilman pätevää syytä ei saavu sovittuun mittaustilaisuuteen, on toisella osapuolella oikeus suorittaa mittaus yksinään, ja on näin suoritettu mittaus pätevä.

2. Mikäli urakkatyö vaatii mittausta, maksetaan mittausajalta yhdelle työkunnan edustajalle henkilökohtaista tuntipalkkaa, enintään III palkkaryhmän mukaan ??1.1.2002 alkaen: enintään IV palkkaryhmän mukaan??. Milloin mittaus tapahtuu työnantajan suostumuksella urakkatyön kestäessä, maksetaan mittausajalta keskiansion mukainen palkka.

3. Urakkatyön mittauksesta laaditaan mittauspöytäkirja kahtena kappaleena. Mittauspöytäkirja allekirjoitetaan sekä työnantajan että työntekijän puolesta.

4. Muistutukset työn laadusta ja virheistä, joilla on merkitystä työn vastaanottamiselle ja hyväksymiselle, on tehtävä viimeistään mittaustilaisuudessa joko suullisesti työpaikan luottamusmiehen läsnäollessa tai kirjallisesti työntekijälle.

Milloin urakkatyöstä osa vastaanotetaan laatunsa puolesta ennen lopullista mittausta, on työn laatua koskevat muistutukset tehtävä tältä osin vastaanottotilaisuudessa.

5. Välimittauksia, joissa tarkistetaan palkanmaksukausittainen ennakko, suoritetaan noin kerran kuukaudessa sopivien työvaihteiden valmistuessa.

Jos on sovittu, että välimittaus on osa lopullista mittausta, laaditaan siitäkin tämän pykälän kohdassa 3 tarkoitettu mittauspöytäkirja sekä noudatetaan mitä kohdassa 4 on sanottu. Tällöinkin jää sisään 10 % suoritetun työn arvosta siksi kunnes työ on täysin valmis.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Levi-Rakennus Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan ja 22 §:n 3 kohdan määräyksiä jättämällä maksamatta työehtosopimuksen edellyttämän tavoiteansion urakkatyöstä ja urakka-ansiota vastaavan palkan tuntitöiden sekä odotusajan tuntien osalta,

vahvistaa työkunnan jäsenillä olevan oikeuden saamatta jääneeseen palkkaan, jonka suuruus on työehtosopimuksen 5 §:n mukainen työajan lyhennyskorvaus ja rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 5 §:n mukainen lomakorvaus huomioiden yhteensä 15 004,62 euroa laillisine korkoineen 31.1.2003 lukien,

vahvistaa Levi-Rakennus Oy:n tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä, kun se ei ole antanut työehtosopimuksen 22 §:ssä 1 kohdassa tarkoitettuja määrälaskelmia urakan seurantaa varten eikä ole pitänyt työehtosopimuksen 22 §:n 4 kohdassa tarkoitettua urakkatuntikirjaa asianmukaisesti eikä toimittanut työehtosopimuksen 23 §:n 5 kohdan mukaisia välimittauksia tai loppumittausta työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla,

tuomitsee Levi-Rakennus Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin piirin työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Levi-Rakennus Oy:n, Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin piirin korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen antopäivästä.

Perusteet

Levi-Rakennus Oy:n ja työkunnan välillä oli 3.4.2001 solmittu rakennusalan työehtosopimuksen mukainen monitoimiurakka koskien työehtosopimuksessa hinnoittelemattomia töitä. Sopimusta tehtäessä työkunnalla ei ollut ollut käytettävissään määräluetteloita, vaan ainoastaan littera- ja tuntiluettelo, jonka perusteella oli pyritty laskemaan urakkaan kuluva aika.

Rakennusalan työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan alaviitteen 1 mukaan voivat työnantaja ja työkunta keskenään sopia työn urakkapalkkauksesta siten, että työkunnan keskimääräinen tavoiteansio muodostuu noin 30 % IV palkkaryhmän perustuntipalkkaa korkeammaksi eli 66,69 markaksi tunnilta. Yhtiö oli maksanut työkunnan jäsenille palkkaa työnantajaliiton ilmoituksen mukaan ainoastaan 58,33 markkaa tunnilta, joka alitti työehtosopimuksen mukaisen tavoiteansion. Yhtiö ei myöskään ollut korvannut urakan ulkopuolisia tunteja työehtosopimuksen edellyttämällä urakka-ansiota vastaavalla palkalla.

Työehtosopimusrikkomuksen muodosti lisäksi se seikka, että työkunnan esimies oli monitoimiurakkaa koskevaa sopimusta tehtäessä saanut yhtiön edustajalta ainoastaan joitakin rakennusurakkatarjousta koskevia asiakirjoja sekä asiakirjojen rakennuspiirustukset. Sen sijaan urakan laskennan ja seurannan suhteen välttämättömiä määrälaskelmia ei ollut annettu työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla ennen kuin osapuolten neuvottelujen yhteydessä 14.1.2002 eli vasta urakan päättymisen jälkeen.

Vastaavasti yhtiö oli laiminlyönyt pitää työehtosopimuksen 22 §:n 4 kohdan mukaisesti päivittäistä kirjaa tehdyistä urakka- ja tuntitöistä sekä odotustunneista. Minkäänlaista tuntien kuittausta ei myöskään ollut tehty eikä luovutettu työkunnalle jäljennöstä tuntikirjanpidosta, minkä johdosta urakkapalkan kehittymisen seuranta puuttuneet määräluettelotkin huomioiden oli käynyt käytännössä mahdottomaksi.

Yhtiö oli lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa asianmukaisesti urakan välimittauksia, mistä oli osaltaan johtunut se seikka, että toteutettavan ansiotason arvioiminen oli käynyt työkunnan jäsenille mahdottomaksi.

Rakennusalan työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohta asetti sopimiselle vain ehdottoman alarajan. Monitoimiurakassa urakkapalkaksi tuli siis aina muodostua vähintään 66,69 markkaa tunnilta. Koska urakan ulkopuolisilta tunneilta piti maksaa vähintään urakan keskituntiansiota vastaava korvaus, oli tilanteessa, jossa urakkapalkaksi vaadittiin vain minimitavoiteansiota 66,69 markkaa tunnilta, yhdentekevää, miten tunnit urakkatyön, urakan ulkopuolisten tuntien tai odotustuntien osalta jakaantuivat. Kun urakkatunneilta oli maksettava vähintään maksettava 66,69 markkaa tunnilta, oli mainittu summa minimi myös urakan ulkopuolisilta tunneilta, koska näiltä tunneilta oli maksettava vähintään urakan keskituntiansion mukainen korvaus.

Tavoiteansio ei ollut takuupalkka vain siinä mielessä, että tavoiteansion alitus voi johtua työkunnan vastuulle jäävistä seikoista, kuten siitä, että työkunta ei ollut työskennellyt oletetulla urakkavauhdilla tai että työkunnalla oli puutteellinen ammattitaito. Muita oikeudellisesti hyväksyttäviä syitä tavoiteansion alitukselle ei ollut. Tässä tapauksessa ei urakan aikana ollut missään vaiheessa esitetty, että työtä ei olisi tehty urakkavauhdilla tai että työkunnan ammattitaito olisi ollut puutteellinen. Ensimmäinen väite tähän suuntaan oli esitetty vasta piiritason neuvotteluissa 15.5.2002. Yhtiön työpäällikkö oli 12.11.2001 ilmoittanut urakan menneen pitkäksi. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ollut millään tavalla viitattu siihen, että työkunta ei olisi työskennellyt oletetulla urakkavauhdilla tai työkunnan ammattitaito olisi ollut puutteellinen. Sen sijaan yhtiön työpäällikkö oli vielä marraskuussa 2001 edellä esitetyllä tavalla tarjonnut työkunnan jäsenille 4 markkaa tunnilta taannehtivasti.

Urakan ulkopuolisia tunteja oli ollut yhteensä 1 858 kappaletta. Näiltä tunneilta tuli työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan mukaan maksaa urakassa saadun keskituntiansion mukaista palkkaa. Yhtiön edustaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa pitää työehtosopimuksen edellyttämää urakkatuntikirjaa, josta olisivat ilmenneet monitoimiurakan aikana tehdyt urakka-, tunti- ja odotustunnit. Tämän vuoksi ei tehdyn 1858 tunnin erittely tuntityö- ja odotustunteihin ollut mahdollista. Kun kaikilta edellä mainituilta tunneilta tuli kuitenkin maksaa vähintään nyt vaadittu minimi eli 66,69 markkaa tunnilta, ei urakkatuntikirjan pitämättä jättämisellä ollut vaikutusta esitettyjen vaatimusten määrään.

Yhtiö oli menettelyllään rikkonut tieten työehtosopimuksen määräyksiä muun muassa 22 §:n urakkapalkan suuruutta koskevien määräysten osalta. Rakennusteollisuus RT ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin piiri eivät olleet ryhtyneet asiassa riittäviin toimenpiteisiin sen varmistamiksi, että niiden jäsenyritys noudattaisi työehtosopimuksen määräyksiä. Ne olivat lisäksi asiassa johdonmukaisesti tukeneet yrityksen työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Ne olivat siten molemmat laiminlyöneet valvontavelvollisuuden.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusteollisuus RT ja Levi-Rakennus Oy ovat vastauksessaan, johon Rakennusteollisuus RT:n Lapin piiri on osaltaan yhtynyt, vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Levi-Rakennus Oy:n työkunnalle maksama urakan keskituntiansiopalkka oli alittanut työehtosopimuksen mukaisen tavoiteansion työkunnan alhaisesta työsaavutuksesta johtuen. Tavoiteansion alitus oli näin ollen ollut työehtosopimusta koskevan liittojen välisen tulkinnan mukaan perusteltua. Yhtiön palkkakirjanpito ja liittojen suorittama urakan jälkilaskenta osoittivat, että työkohteen kaikille työtunneille maksettu keskituntiansio ylitti selvästi urakan toteutuneen keskituntiansion. Työnantaja ei näin ollen ollut rikkonut myöskään työehtosopimuksen määräystä maksaa urakan ulkopuolisille tunneille urakka-ansiota vastaavaa palkkaa.

Työehtosopimuksen 22 §:n tavoiteansiomääräys oli ennen kaikkea neuvottelumääräys. Se antoi ensinnäkin ohjeen siitä, mille tasolle urakkahinta hinnoittelemattomassa työssä oli pyrittävä sopimaan. Jos alkuperäinen sovittu hintataso ei välimittauksessa annakaan tavoiteltua ansiotasoa, oli kummallakin osapuolella oikeus vaatia neuvottelua sen selvittämiseksi, mistä tavoiteansion alitus johtui. Näissä neuvotteluissa tarkistetaan, johtuiko alitus urakan hinnoittelusta vai työkunnasta.

Tavoiteansio ei siis ollut takuupalkka, joka työkunnan jäsenten piti kaikissa tilanteissa saada. Tavoiteansion alitus voi johtua myös työkunnan vastuulle jäävistä seikoista, kuten siitä, että työkunta ei ollut työskennellyt oletetulla urakkavauhdilla tai että työkunnalla oli ollut puutteellinen ammattitaito. Työnantaja ei vastaa tavoiteansion toteuttamisesta. Riski ansion muodostumisesta oli työkunnalla. Työntekijät olivat työkuntana sitoutuneet tekemään kohteen rakennustyöt sovittuun hintaan. Tavoiteansiomääräys antoi työkunnalle oikeuden vaatia neuvotteluja urakkahinnan tarkistamiseksi. Työkunnalla oli neuvotteluoikeus urakkahinnan tarkistamiseksi, jos esimerkiksi välimittaus osoitti, että työkunnan ansio jäi alle tavoiteansion. Työnantajalla ei määräyksen perusteella ollut vastuuta siitä, että työkunnan työsaavutus ei työkunnasta itsestään johtuvista syistä yllä työkaupalla sovitun urakkavauhdin tasolle. Päinvastainen näkemys sotisi koko työehtosopimuksella sovitun urakkatyön ajatusta vastaan.

Hinnoittelun korjaaminen edellytti työkunnan aktiivisuutta ja asiaan puuttumista. Tässä tapauksessa työkunta ei urakan aikana missään vaiheessa ollut esittänyt neuvottelujen aloittamista mahdollisen hinnoitteluvirheen oikaisemiseksi. Työehtosopimuksen ja työkauppasopimuksen vastaista oli pyrkiä urakan jälkeen vedättämään urakan keskituntiansiota ylöspäin vetoamalla jälkikäteen esitettyihin urakkatyön välillä tehtyihin tunti- ja odotustunteihin tai muihin syihin, jollei näitä ollut esitetty työnantajalle urakan toteutuksen aikana.

Urakkatyön välillä tehtyjen tuntitöiden ja odotustuntien osalta vakiintunut ja normaali käytäntö rakennustyömaalla oli se, että työkunnan esimies kirjasi urakan ulkopuoliset tunnit ylös ja esitti ne päivittäin työnantajalle hyväksyttäväksi. Urakan ulkopuolisia tunteja kirjattiin yhteisesti urakan alkuvaiheessa. Myöhemmin työkunta ei esittänyt työnantajan hyväksyttäväksi urakan ulkopuolisia tunteja. Urakan aikana työnantaja oli pitänyt tuntikirjaa ja muutamat työntekijät tuntilistoja.

Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eivätkä Rakennusteollisuus RT ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin piiri olleet syyllistyneet valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto oli saanut ensimmäisen kerran tiedon urakkaan liittyvistä ongelmista puhelimitse 18.12.2002, jolloin Rakennusliiton toimitsija oli soittanut Rakennusteollisuus RT:n Lapin piirin asiamiehelle. Työkohde oli tuolloin saatu jo valmiiksi. Rakennusteollisuus RT tarjosi välittömästi urakan tarkistusneuvottelujen aloittamista. Näiden neuvottelujen tuloksena oli syntynyt liittojen välillä yhteinen näkemys siitä, kuinka paljon työtunteja urakka vaati. Työnantajapuolella virheellinen tavoiteansio oli havaittu myös vasta ensimmäisessä piiritason neuvottelussa 7.1.12002, jossa Rakennusteollisuus RT:n piiriasiamies oli ollut ensimmäistä kertaa mukana asian käsittelyssä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Levi-Rakennus Oy:n ja työkunnan välille on 3.4.2001 solmittu rakennusalan työehtosopimuksen mukainen monitoimiurakkasopimus työehtosopimuksessa hinnoittelemattomista töistä Kiinteistö Oy Levin Vuokratalojen rivitalon rakentamiseksi. Urakkatyö tehtiin loppuun vuoden 2001 aikana ja työkunta käytti siihen yhteensä 8 692 työtuntia. Yhtiö maksoi työntekijöille ulosmaksuina ja pohjarahoina kaikkiaan 507 000 markkaa. Yhtiön työkunnalle maksama urakan keskituntiansiopalkka alitti voimassa olleen rakennusalan työehtosopimuksen urakkapalkkausmääräyksen mukaisen tavoiteansion 66,69 markkaa tunnissa.

Osapuolten yhteisesti suorittamassa urakan jälkilaskennassa työkohteen urakkatyötuntien hyväksyttäväksi lukumääräksi on saatu 6 834 tuntia. Rakennusliiton mukaan tämän yli käytetyt 1 858 tuntia ovat kuluneet urakan ulkopuolisiin tuntitöihin ja odotustunteihin, joista työehtosopimuksen mukaan kuuluu maksaa työntekijän urakka-ansiota vastaava palkka. Vastaajapuolen mukaan työkohteeseen on urakkatyötuntien hyväksyttävän lukumäärän lisäksi kulunut 400 tuntityö- ja odotustuntia. Koska yhtiö oli maksanut työkunnalle enemmän kuin urakkatuntien mukaisen tavoiteansion ja muiden tuntien mukaisen keskituntiansion, työkunnalla ei ollut oikeutta lisäpalkkaan.

Jutussa on siten erimielisyyttä työkunnalta työkohteeseen kuluneiden 1 458 tunnin korvaamisesta. Ilman näitä tunteja työehtosopimuksen mukainen urakan tavoiteansio 66,69 markkaa tunnissa olisi toteutunut. Kysymys on siitä, mistä tuntimäärän ylitys johtui ja kumman osapuolen on kannettava riski tapahtuneesta. Edelleen jutussa on kysymys työehtosopimuksen urakkapalkkausta ja urakkamenettelyä koskevien määräysten tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Rakennusliiton aluetoimitsija A:ta ja apulaisosastopäällikkö B:tä sekä Rakennusteollisuus RT:n Lahti-Kymen Piiri ry:n aluepäällikköä C:tä ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin Piirin silloista alueasiamies D:tä, jotka ovat kertoneet muun ohessa rakennusalan työehtosopimuksen urakkamääräysten tulkinnasta. Urakkasopimuksen solmimisesta ja sen toteutumisesta on kuultu todistajina rakennusmies E:tä ja Rakennusliiton aluetoimitsija F:ää sekä Levi-Rakennus Oy:n työpäällikköä G:tä ja vastaavaa työnjohtajaa H:ta.

Kirjallisina todisteina asiassa on esitetty muun muassa 3.4.2001 päivätty yhtiön ja työkunnan välinen urakkasopimus, rakenneosakohtainen työmenekkilaskelma, luettelo kuhunkin rakenneosaan kuuluvista töistä, urakan välimittausasiakirjat ja työntekijöiden pitämiä tuntilistoja urakan ajalta.

Työehtosopimuksen tavoiteansiomääräyksen tulkinnasta esitetty selvitys

Työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan mukaan tavoiteansio hinnoittelemattomassa urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se muodostuu noin 30 prosenttia korkeammaksi kuin henkilökohtainen tuntipalkka neljännessä palkkaryhmässä.

Asianosaisten puolelta on esitetty pitkälti yhdenmukainen selvitys sopimusmääräyksen tulkinnan perusteista. Todistajankertomusten samoin kuin osallisliittojen johtohenkilöiden laatimien kirjoitusten mukaan tavoiteansiota käytetään ensinnäkin urakkasopimuksen solmimisvaiheessa. Tällöin tavoiteansio on ohjeena tasosta, jolle urakkahinta vähintään on pyrittävä sopimaan. Toiseksi tavoiteansiota käytetään urakan kuluessa neuvotteluperusteena urakkahinnan tarkistamiseksi. Jos välimittauksessa havaitaan, ettei tavoiteansio toteudu alun perin sovitulla urakkahinnalla, kummallakin osapuolella on oikeus vaatia asian johdosta neuvotteluja. Näin työntekijäpuoli voi pyrkiä korjaamaan urakkahintaa, ja työnantajapuoli voi puuttua työn viivästymiseen. Jos työnantaja ei suostu vaadittuun tarkistukseen, erimielisyyden käsittelyä voidaan jatkaa työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä.

Tavoiteansion alittuminen voi osapuolten yhteisen käsityksen mukaan johtua työkunnan vastuulle jäävistä seikoista, kuten puutteellisesta ammattitaidosta tai siitä, ettei työkunta ole työskennellyt oletetulla työvauhdilla. Työnantajalle kuuluvasta riskistä on sen sijaan esitetty erilaisia käsityksiä. Rakennusliiton puolelta kuultu todistaja B on esittänyt, että työnantaja voi direktio-oikeutensa perusteella määrätä, millä tavalla työmaalla työskennellään. Kun työmaalla todetaan tavoiteansion toteutumatta jääminen, asia tulee käsitellä ja ryhtyä tarvittaviin työjärjestelyihin tai muuttaa urakkasopimuksen sisältöä hinnoittelun osalta. Jos työkuntaa ei ole huomautettu työskentelyn ammattitaidottomuudesta tai ei ole kehotettu työskentelemään tehokkaammin, riski urakan tavoiteansion alittumisesta ei ole työkunnalla. Tavoiteansiota ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa saavuteta, ja erimielisyys voidaan sopia tavoiteansiota alemmallakin hinnalla.

Rakennusteollisuus RT:n puolelta nimetyn todistaja C:n mukaan työkunnan ryhdyttyä tekemään urakkaa ansio riippuu ainoastaan työkunnan työsuorituksesta. Tavoiteansio voi monitoimiurakassa jäädä toteutumatta myös sen vuoksi, että työkunta tekee ensimmäistä urakkaansa tai riitaantuu kesken urakan. Tällainen seikka ei ole työnantajan määrättävissä. Tavoiteansio ei ole takuupalkka työkunnan työsuorituksen mahdollisesti epäonnistuessa. Mikäli urakan aikana tulee muutostilanteita, niiden vaikutuksesta urakkahintaan pitää sopia erikseen.

Urakkatyössä noudatettavasta menettelystä esitetty selvitys

Työehtosopimuksen 22 ja 23 §:ssä on määräyksiä urakkaneuvotteluja varten annettavista massaluetteloista, urakkatuntikirjanpidosta ja urakanmittauksesta.

A on kertonut, että sovittaessa monitoimiurakasta lähtökohtana on, että työnantaja antaa työkunnan käyttöön niin sanotun massaluettelon urakassa sovittavista töistä. Massaluettelossa on esimerkiksi kappalemäärinä, kiloina, kuutioina tai neliöinä ne työt, joista työkunta laskee yksikköhinnan. Niistä lasketaan työnantajalle tarjottava urakan kokonaishinta. Työnantajan suostuttua työkunnan urakkatarjoukseen syntyy urakkasopimus. Urakan edistymistä seurataan massaluettelon perusteella. Lisäksi urakan aikana suoritetaan kuukauden välein välimittaus, jolla myös seurataan urakan kehittymistä. Tällöin urakassa väärin mitoitettuja määriä voidaan vielä korjata. Samalla seurataan tuntikirjapitoa. Työmaan vastaava mestari saa työkunnan etumieheltä tämän kirjaamat tunnit.

B:n mukaan urakkatuntikirjaukset ja urakan ulkopuolisten töiden sekä odotustuntien kirjaukset työmaalla tulee suorittaa päivittäin. Etumiehet pitävät itsekin tuntikirjaa, joskin velvoite on työnantajan. Kirjapidon ja massaluetteloiden perusteella on mahdollista seurata tavoiteansion toteutumista työn kestäessä.

C:n mukaan työnantaja antaa työkunnan käyttöön urakan laskennassa tarvittavat määrälaskelmat työehtosopimusmääräyksen mukaan silloin kun ne ovat käytettävissä. Työkunta voi halutessaan laskea massat piirustuksista myös itse. Työmäärä ja sen muutokset voidaan arvioida muutenkin kuin massaluettelon perusteella. Välimittauksia tehdään työehtosopimuksen mukaan sopivien työvaiheiden valmistuttua. Monitoimiurakoissa saatetaan käytännössä tehdä vain yksi välimittaus, sillä virhemahdollisuus on pieni, kun poikkeamat eri töiden arvioiduista työmenekeistä kumoavat toisensa. Odotustunteja ja urakan ulkopuolisia tunteja syntyy monitoimiurakassa sen luonteen vuoksi hyvin vähän.

Urakkasopimuksesta esitetty selvitys

Todistaja H on kertonut käyneensä Levi-Rakennus Oy:n puolelta urakkasopimusneuvotteluja Kiinteistö Oy Levin Vuokratalojen rivitalon rakentamiseksi monitoimiurakkana työkunnan etumiehen I:n kanssa maaliskuussa 2001. H toimitti I:lle monitoimiurakan sopimiseen tarvittavat asiapaperit. I:llä oli lisäksi käytettävissään kaikki työmaan piirustukset, koska hän oli toiminut työmaan mittamiehenä. I oli urakkasopimusneuvotteluissa vaatinut 200 tunnin lisäystä urakkatyöhön tutkittuaan hänelle toimitettuja urakkaan liittyviä asiapapereita. Urakkasopimuksessa olikin urakkahintaa tämän johdosta korotettu mainitulla työtuntimäärällä.

G on kertonut urakkahinnan korotuksesta samalla tavalla kuin H. G oli laatinut urakkaneuvottelua varten erittelyn työvaiheista litteroittain ja tuntimenekkeineen, minkä lisäksi I:lle oli annettu rakennuspiirustukset ja arkkitehtikuvat. I olisi halutessaan saanut myös massaluettelot, mutta ammattitaitoisena hän ei tuntunut niitä tarvitsevan.

F on kertonut käyneensä työmaalla 13.6.2001. Tällöin I oli urakan heikon edistymisen johdosta esittänyt, ettei hän jatkaisi tehtävässään ja että urakka tulisi katkaista heti. Työmaan työpäällikkö G oli kuitenkin kieltäytynyt katkaisemasta urakkaa. F esitti tämän johdosta, että työstä tehtäisiin välilaskelma. Jos urakka näyttäisi tuolloin kannattavalta, sitä jatkettaisiin normaalisti. Osapuolet suostuivat tähän esitykseen, mutta välimittauksia ei työmaalla kuitenkaan ollut tehty. I irtisanoutui työstään, ja etumieheksi tuli toinen työntekijä. G:n mukaan F oli perustellut esitystään urakan purkamisesta sillä, että työkunnassa oli ollut keskinäistä riitaa, minkä vuoksi urakkatyökunta hajoaisi ja nokkamies vaihtuisi. Työkunnalla ei siten G:n mielestä ollut perusteita purkaa urakkasopimusta.

G on kertonut, että työmaalla tehtiin neljä välimittausta. Todistaja laati mittaukset itse ja tiedotti tuloksista työntekijöille työmaakokouksissa. Näissä yhteyksissä työntekijäpuolelta ei esitetty urakkahinnan tarkistamista. Marras-joulukuun vaihteessa todistaja kutsui työkunnan etumiehen loppumittaukseen, josta tämä kuitenkin kieltäytyi ilmoittaen, että asia siirtyy neuvoteltavaksi liittojen välillä.

Työkunnan työsaavutuksissa oli G:n mukaan havaittavissa urakan eri vaiheissa eroja. Urakka eteni tasaisesti elokuulle 2001 asti, mutta sen jälkeen tapahtui nimenomaan urakan loppuvaiheessa sisustustöissä työvauhdin tuntuvaa hidastumista. Viimeisessä välimittauksessa 12.11.2001 G ilmoitti työkunnalle, ettei se ollut pysynyt urakan tavoitteessa. Tämän korjaamiseksi työkunnalle esitettiin takautuvaa tuotantopalkkiota, jonka suuruus olisi 4 markkaa tunnissa. Työntekijäpuolen todistajat ovat kertoneet, että ehdotus torjuttiin, koska rahaa ei tarjottu myös niille työkunnan jäsenille, jotka olivat mukana vain urakan alkuvaiheessa.

Todistajien kertomuksista ja työtuomioistuimelle jätetyistä asiakirjoista ilmenee, että työntekijöille oli maksettu pohjarahoja kesä-, heinä- ja elokuussa 2001 suoritettujen välimittausten perusteella.

D on kertonut osallistuneensa työnantajapuolelta urakan jälkilaskentaan kahdessa tilaisuudessa tammikuussa 2002. Jälkilaskennassa nostettiin alun perin käytettyä liian pientä tavoiteansion markkamäärää, tehtiin piirustusten perusteella massalaskelmat ja laskettiin työmenekiksi hyväksyttävät urakkatyötunnit, nostettiin urakkahintaa ja laskettiin myös urakan ulkopuolisia tunteja. Työntekijäpuoli oli kuitenkin tyytymätön lopputuloksesta ilmenevään keskituntiansioon. Neuvotteluihin osallistunut F on kertonut vielä, että kaikkien urakan ulkopuolisten tuntien määrää ei selvitetty työntekijäpuolta tyydyttävällä tavalla.

D on edelleen kertonut, että urakka oli asiakirjojen perusteella edennyt alkuvaiheessa hyvin mutta hidastunut lopussa. Tämä oli helppo todeta suoritetuista kolmesta välimittauksesta ja katsomalla erikseen hinnoitelluista 57:stä rakenneosasta valmistuneet, keskeneräiset ja aloittamattomat litterat. D:n mukaan työkohteessa oli kutakin litteraa kohden vähän neliöitä, joiden työmenekit oli valmiiksi laskettu, joten työkuntakin oli voinut hyvin seurata työn edistymistä papereiden perusteella.

Johtopäätökset urakan menettelymääräysten noudattamisesta

Työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan mukaan työnantajan on annettava työkunnan käyttöön urakan laskennassa tarvittavat määrälaskelmat, mikäli massat ovat käytettävissä. Esillä olevassa tapauksessa määrälaskelmia ei ole selvitetty olleen eikä niitä siten ole annettu työkunnan etumiehelle ennen urakkasopimuksen solmimista. Etumies on toisaalta voinut esittää tarkistuksia arvioituun tuntimäärään hänelle annettujen piirustusten ja rakenneosakohtaisesti eriteltyjen työmenekkilaskelmien perusteella. Kun massalaskelmia koskeva määräyskään ei ole ehdottoman velvoittava, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Levi-Rakennus Oy olisi menetellyt määräyksen vastaisesti.

Työehtosopimuksen 22 §:n 4 kohdan mukaan työnantajan on pidettävä urakkatuntikirjaa, johon merkitään päivittäin urakka-, tuntityö- ja odotustunnit. Työtuomioistuimelle on jätetty jäljennöksiä työntekijöiden pitämistä tuntiluetteloista, jotka ulottuvat kesäkuulle 2001. Tämän jälkeiseltä ajalta ei ole mitään selvitystä tuntikirjanpidosta. Työnantajalle kuuluva urakkatuntikirjan pito on siten laiminlyöty.

Työehtosopimuksen 23 §:n määräysten mukaan urakkatyö on mitattava, minkä ohella urakan aikana on suoritettava välimittauksia noin kerran kuukaudessa sopivien työvaiheiden valmistuessa. Työtuomioistuimelle on esitetty kesä- heinä- ja elokuussa 2001 laaditut suppeat, työpäällikön yksin allekirjoittamat laskelmat urakan edistymisestä. Marraskuussa työnantaja on suorittanut niinikään yksipuolisen, viimeiseksi jääneen mittauksen. Urakan loppumittausta ei ole tehty yksipuolisestikaan. Kun välimittauksiin ei ole kutsuttu työkunnan edustajaa, mittauspöytäkirjan kappaletta ei ole annettu työkunnalle eikä loppumittausta ole suoritettu, asiassa on menetelty työehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

Laiminlyödessään työehtosopimuksen 22 §:n 4 kohdan ja 23 §:n noudattamisen työnantaja on menetellyt sopimuksesta ilmenevien yksiselitteisten vaatimusten vastaisesti ja on siten rikkonut sopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Rakennusteollisuus RT:n tai Rakennusteollisuus RT:n Lapin Piirin ei ole kuitenkaan näytetty olleen perillä työnantajan menettelystä eikä muutenkaan laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Johtopäätökset tavoiteansion saavuttamisesta

Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuksen 22 §:n urakkapalkan tavoiteansiota koskeva määräys on tarkoitettu ensinnäkin ohjeeksi urakkahinnasta sopimista varten. Tässä tapauksessa urakkahinta on sovittu huhtikuussa 2001 kertomalla työtuntien arvioitu määrä tuntipalkalla, joka on ollut työehtosopimuksen mukaista tavoiteansiota pienempi. Erehdys on kuitenkin työnantajapuolen aloitteesta huomattu ja korjattu urakan jälkilaskennassa, eikä sillä siten työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole ollut vaikutusta työkunnan lopulliseen urakka-ansioon.

Urakan tavoiteansio on tarkoitettu myös perusteeksi, jota käytetään urakan seurannassa. Tavoiteansiosta jälkeen jäämisen perusteella työntekijäpuoli voi vaatia neuvotteluja urakkahinnan tarkistamiseksi. Esillä olevassa asiassa työnantaja on marraskuussa 2001 tehdyn urakanmittauksen yhteydessä ilmoittanut, ettei tavoiteltua urakka-ansiota saavuteta. Urakka on pian tämän jälkeen valmistunut. Työkunta ei esitetyn selvityksen mukaan ole vaatinut urakkahinnan tarkistamista urakan aikana. Vasta urakan jälkeen pidetyissä neuvotteluissa työntekijäpuoli on vaatinut urakkahinnan tarkistamista siten, että tavoiteansion mukainen tuntipalkka maksettaisiin kaikilta urakan aikana käytetyiltä työtunneilta. Asiasta ei ole kuitenkaan päästy sopimukseen.

Kanteessa on vedottu urakka-ansiota koskevan vaatimuksen tueksi kolmeen perusteeseen, joita seuraavassa käsitellään erikseen.

1. Kanteessa on katsottu, ettei urakan asianmukainen seuranta ole työnantajan laiminlyöntien takia ollut mahdollista eikä urakkahinnan tarkistamista ole siten voitu vaatia. Edellä esitetyn mukaan työkunnalle on urakkasopimuksesta neuvoteltaessa annettu työnantajan toimesta riittävät selvitykset työkohteesta, mutta välimittauksia ei ole suoritettu työehtosopimuksen vaatimukset täyttävällä tavalla eikä työehtosopimuksen edellyttämää päivittäistä urakkatuntikirjaa ole pidetty koko urakka-ajan kattavasti. Tällaisista menettelymääräysten laiminlyönneistä koituu omat seuraamuksensa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan ei kuitenkaan voida ilman muuta päätellä, että urakkahinnan tarkistamisvaatimus olisi esitetty ja se olisi myös tullut hyväksytyksi, jos työnantaja olisi noudattanut kaikkia menettelymääräyksiä. Tavoiteansion saavuttamatta jäämisen ei siten ole näytetty johtuneen selostetun kaltaisista tai muistakaan työnantajan syyksi luettavista laiminlyönneistä.

2. Edelleen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tavoiteansio olisi tarkoitettu takuupalkaksi, joka olisi maksettava kaikilta urakkaan käytetyiksi todetuilta työtunneilta. Tavoiteansio voi työehtosopimuksen tulkinnasta esitetyn selvityksen mukaan jäädä saavuttamatta työkunnan puutteellisen ammattitaidon tai työsaavutuksen vuoksi. Saattaa myös olla, ettei erityistä syytä työtuntien arvioitua suurempaan menekkiin pystytä osoittamaan. Tällaisessakaan tapauksessa tavoiteansiota koskeva määräys ei työtuomioistuimen mielestä velvoita maksamaan muuta urakkahintaa kuin mistä on sovittu joko alun perin tai urakkahinnan tarkistusneuvottelujen perusteella.

3. Urakan jälkilaskennassa on yhteisesti todettu, että laskentanormien mukainen urakan työmenekki on ollut 6 834 urakkatyötuntia. Tämän yli käytetyistä tunneista 400 on todettu urakan ulkopuolisiksi työ- tai odotustunneiksi. Kantaja on lisäksi väittänyt, että loputkin 1 458 tuntia ovat olleet urakan ulkopuolisia tunteja, joista on työehtosopimuksen mukaan maksettava urakka-ansiota vastaava palkka. Asiasta on työtuomioistuimessa esitetty eri suuntiin käyvää selvitystä. Työtuomioistuimen mielestä on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että yli viidesosa kaikista työtunneista olisi tässä tapauksessa urakan ulkopuolisia tunteja, kun monitoimiurakassa yleensä on selvitetty syntyvän varsin vähän muita kuin urakkatyötunteja.

Kanteessa esitetty urakka-ansiota koskeva vahvistusvaatimus ei näistä syistä ole perusteltu. Sama koskee palkkamääräysten rikkomisesta johtuvia hyvityssakkovaatimuksia, jotka hylätään.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliiton Levi-Rakennus Oy:tä vastaan esittämä hyvityssakkovaatimus on hyväksytty. Yhtiötä vastaan esitetyt muut vaatimukset on toisaalta hylätty samoin kuin kaikki kantajan vaatimukset, jotka on esitetty Rakennusteollisuus RT:tä ja Rakennusteollisuus RT:n Lapin Piiriä vastaan. Näistä syistä ja asian tulkinnanvaraisuuden takia työtuomioistuin katsoo työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla, että asiaan osalliset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Levi-Rakennus Oy:n maksamaan Rakennusliitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta 2 000 euroa.

Muut vaatimukset hylätään.

Asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Mikkola, Niskanen, K. Rautiainen, Vertanen ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.