Labor court orders employer to pay fine for violating collective agreement dismissal priority rules regarding key employee.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ordered Halton Oy to pay a compensation fine of 2,000 euros for violating the dismissal priority rules in the metal industry collective agreement. The court found that employee A, a key skilled worker, was dismissed before less skilled employees despite the agreement requiring key employees to be retained first. The employer's defense regarding non-merit factors like motivation was rejected because the employee's specific skills were the primary criterion for dismissal order.
Legislator headnote
AI generatedSection 11 of the Metal Industry Dismissal Protection Agreement; When dismissing employees, key employees must be retained first; Dismissing a key employee before less skilled workers violates this mandatory priority rule.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö oli irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä työntekijöitä kahdesta eri tehtaasta. Kysynnän heikkeneminen oli näkynyt erityisesti S-tehtaan valmistamissa tuotteissa ja sieltä oli irtisanottu 19 työntekijää. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan S-tehtaalla työskennelleen A:n irtisanottavien joukkoon.
Asiassa on selvitetty, että A oli yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Koneelle, jolla A oli työskennellyt, oli jäänyt työskentelemään työntekijöitä, joiden ammattitaito kokonaisuutena oli heikompi kuin A:n. A:n irtisanomiseen olivat vaikuttaneet osin muut kuin irtisanomisen ajankohtana merkitykselliset, ammattitaidon arvioinnissa huomioon otettavat seikat. Näillä seikoilla ei ollut merkitystä arvioitaessa A:n asemaa irtisanomisjärjestyksessä.
Työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevan määräyksen tieten rikkomisesta.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 44
KANTAJA
Metallityöväen Liitto ry, Helsinki
VASTAAJAT
Teknologiateollisuus ry, Helsinki
Halton Oy, Iitti
ASIA
Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 20.10.2003
Pääkäsittely 3.2.2004
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 1.2.2001 - 31.1.2003 voimassa olleen ja 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
11 §
Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin
tuomitsee Halton Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 § ja 9 §:n mukaan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n tieten rikkomisesta, ja
velvoittaa vastaajat korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästys- korkoineen.
Perusteet
A on työskennellyt Halton Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. A:n työsuhde on alkanut 11.7.1994. Yhtiö kävi vuonna 2002 yhteistoimintaneuvottelut muun muassa työvoiman vähentämistarpeesta. Yhtiö irtisanoi 30 työntekijää, joiden joukossa oli A. Työntekijäpuoli riitautti yhteistoimintatoimikunnan kokouksessa 7.8.2002 vähentämisjärjestyksen muun muassa A:n työsopimuksen päättämisestä. Yhtiön palvelukseen jäi työntekijöitä, jotka eivät olleet yrityksen toiminnan kannalta yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä ja joilla oli huomattavasti A:n työsuhdetta lyhyempi työsuhde ja jotka eivät olleet myöskään huoltovelvollisia. A:lla on 2-vuotias lapsi.
A on työskennellyt laatikkopajassa, tranimopuristimella ja palkkipajan kokoonpanossa. Taivutuskoneella ja palkkipajan kokoonpanossa hän on toiminut myös työnopastajana. A oli yhtiön kannalta katsottuna arvokas ammattityöntekijä. Hänen ammattitaitonsa on ollut huippuluokkaa. A:n henkilökohtainen palkanosuus (ns. HEKO-prosentti) oli 13,25 prosenttia.
A työskenteli työn vaativuusryhmän 6-mukaisissa työtehtävissä. Hän ohittaa ammattitaitonsa puolesta kaikki muut vertailuryhmän työntekijät. Vertailtavia työntekijöitä ovat B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, R, S, T ja U. Näistä työntekijöistä K:n työsuhde on alkanut 2.9.1987 sekä E:n työsuhde 19.4.1987. Muiden vertailtavien työntekijöiden työsuhteet ovat alkaneet myöhemmin kuin A:n. A on ammattiyhdistysaktiivi, joka irtisanomishetkellä oli varaluottamusmies, työsuojeluasiamies sekä yt-neuvottelukunnan varajäsen. A oli joutunut työnantajan tarkkailun kohteeksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi. A on valittu irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi eikä työvoiman vähentämisjärjestyksen perusteella.
Halton Oy on syyllistynyt metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n vastaiseen menettelyyn irtisanoessaan palveluksessaan olleen A:n työsopimuksen.
Hyvityssakkoa korottavana tekijänä on otettava huomioon työnantajan todellinen motiivi työsopimuksen päättämiselle sekä se, että asiaa koskevien neuvottelujen yhteydessä työnantaja ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut kirjallista perustetta syistä, minkä vuoksi A oli valikoitunut irtisanottavien joukkoon huolimatta muun muassa työnopastajan taustastaan ja ammattiosaamisestaan. Lisäksi työnantaja oli ilmoittanut irtisanomistilanteessa, että irtisanottuja ei oteta enää takaisin. Tämä oli vastoin työnantajan takaisinottovelvoitetta.
Erimielisyysneuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
A on työskennellyt Kausalassa S-tehtaalla taivutuskoneenhoitajana eli kanttarina S-tehtaan palkkipajalla. A:n työsuhde on alkanut 11.7.1994 ja päättynyt 8.12.2002 ilman työntekovelvoitetta irtisanomisaikana.
Työntekijät ovat riitauttaneet vähentämisjärjestyksen. Vähentämisjärjestystä koskevaa riitaa on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa sekä neuvotteluissa työpaikalla ennen yhteistoimintamenettelyn päättymistä. Neuvotteluihin on osallistunut myös liittojen edustajia. Ennen irtisanomista irtisanottavien nimilista on käyty läpi henkilöstön edustajien kanssa. Myös liittojen välisissä neuvotteluissa on käyty työpaikalla selvittämässä vähentämisjärjestystä koskevaa riitaa. Neuvotteluissa ei ole kuitenkaan yksilöity sitä, kenet olisi pitänyt irtisanoa A:n sijasta.
A:n työn laadun pisteytys on noussut työhönopastuspätevyyden perusteella 18 pisteestä 24 pisteeseen 1.1.2001 lukien. Henkilökohtaisen palkan osuudessa 6 pistettä vastaa 1-2 prosenttia. Tämän vuoksi hänen henkilökohtainen palkan osuutensa on noussut 9,5 prosentista 13,25 prosenttiin. A ei ole tehnyt työhönopastusta, eikä työmäärän vähentyessä siihen ole ollut tarvetta. A ei ole myöskään toiminut koordinaattorina. Laatikkopajassa ei ole enää A:n tehtävää jäljellä. Tranimossa ei ole enää erillistä koneenkäyttäjää. Palkkipajan tehtävät ovat koko ajan vähentyneet. Tehtävät eivät ylipäätänsä edellytä erikoista ammattikoulutusta, vaan niihin riittää yrityksen oma perehdyttämiskoulutus. Työntekijä pystyy itsenäiseen työhön kahdesta viikosta puoleen vuoteen kestävän työkokemuksen jälkeen. Ensisijainen työntekijöiden arviointiperuste on ahkeruus ja sitoutuminen työtulokseen ja laatuun.
Muut taivutuskoneenhoitajat ovat A:ta tärkeämpiä ammattityöntekijöitä. Keskeinen arviointiperuste on ollut työtulos ja työmotivaatio, mikä ilmenee työtuloksen pisteytyksessä. I:llä ja D:llä työtuloksen pisteet ovat 12 kuten A:lla.
A on vertailuryhmästä ainoa, joka on saanut varoituksen työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi noin vuosi ennen työsuhteen päättämistä. A on myös ryhmästä ainoa, jonka työn tekemisestä muut työntekijät ovat valittaneet työnjohdolle. A oli teipannut laatikkopajan työntekijöiden kuulosuojaimet yhteen nippuun. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen työilmapiiri parantui ryhmässä. Yhtiö on siten arvioidessaan toiminnan jatkomahdollisuuksia ottanut huomioon myös ennakoitavissa olevat ongelmat henkilösuhteissa ja niiden vaikutuksen toiminnan tuloksellisuuteen. Edellä mainitut seikat ovat osa ammattitaitovertailua.
Kaikilla taivutuskonesolun työntekijöillä on ollut ammatilliset valmiudet työntekemiseen. Yhtiö on irtisanoessaan A:n työsopimuksen pyrkinyt varmistamaan yhtiön toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden työsuhteiden säilymisen taivutuskonesolussa. Keskeisin ammattitaidon arvioperuste on tällä liiketoiminta-alueella ollut työtulos, koska vähentyneen tilauskannan aikana tuotannon ja toiminnan tehokkuus nousee keskeisimmäksi toiminnan tuloksellisuuteen vaikuttavaksi tekijäksi. Lisäksi yhtiö on kiinnittänyt huomiota työntekijän suhtautumiseen työntekoon ja muihin työntekijöihin, jolloin annetut varoitukset ja työnteosta tulleet valitukset on myös huomioitu. Koska ammattitaitovertailussa muut taivutuskoneenhoitajat menevät A:n edelle, työsuhteiden kestoa tai huoltovelvollisuuden määrää ei tarvitse tarkastella. A:lle oli annettu suullinen varoitus työpisteestä poissaolosta. Työnantajan ja A:n välillä ei ole ollut riitaa.
Yhtiö ei ole irtisanoessaan A:n työsopimuksen tietoisesti tai muutoinkaan rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Yhtiöllä on ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Syrjintäväite liittyy lähinnä irtisanomisen perusteen arvioon, josta nyt ei ole kysymys. Yhtiö ei ole syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan vuoksi. A:lla ei ole ollut luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Erimielisyys
Halton Oy on vuonna 2002 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä 30 työntekijää yhtiön Kausalan tuotantolaitoksesta. S-tehtaasta irtisanottujen 19 työntekijän joukossa oli myös A.
Asiassa on ollut kysymys siitä, onko työnantaja rikkonut metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan A:n irtisanottavien työntekijöiden joukkoon.
A:n työtehtävistä ja ammattitaidosta esitetty selvitys
A:n ammattitaidosta ja vertailusta muihin samaa työtä tekeviin työntekijöihin on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä todistajina pääluottamusmies V:tä, työehtosopimustoimitsija X:ää, S-tehtaan entistä tuotantopäällikköä Z:tä ja tehtaanjohtaja Ä:tä. Asiakirjaselvityksenä on esitetty muun muassa taulukko työntekijöiden henkilökohtaisen palkanosuuden määrityksestä 1.1.2002 ja 1.7.2002 sekä Halton Oy:n henkilökohtaisen palkanosuuden määritysohjeet vuodelta 1994.
A on toiminut Halton Oy:ssä tuotantotyöntekijänä eri tehtävissä kahdeksan vuoden ajan ennen irtisanomistaan. A on kertonut työskennelleensä ennen irtisanomistaan taivutuskoneen hoitajana eli kanttarina. Tätä ennen työtehtävät olivat vaihdelleet.
Verratessaan itseään muihin taivutuskoneella työskennelleihin työntekijöihin A on kertonut olevansa ammattitaidollisesti pätevämpi kuin kukaan muu vertailuryhmästä. A oli esimerkiksi opastanut taivutuskoneelle lähes kaikki muut koneen työntekijät. Vielä irtisanomisen jälkeen A oli työntekijöiden pyynnöstä joutunut menemään työpaikalle neuvomaan työntekijöitä taivutuskoneen käynnistämisessä. Lisäksi A on kertonut joutuneensa töissä ollessaan opastamaan joitakin työntekijöitä lähes päivittäin. A on arvellut tällä olleen vaikutusta myös työn tulokseen. A:n mukaan hänellä oli myös valmiudet koordinaattorina toimimiseen, vaikka hän ei ollut työtä varsinaisesti tehnyt. Esimerkiksi yö- ja iltavuoron aikana A oli kuitenkin tulostanut työmäärätarrat itse, jos niitä oli puuttunut.
Muodostettaessa irtisanomisjärjestystä ammatillisesti tasavertaisten työntekijöiden välillä työnantajalle oli Z:n mukaan ollut tärkeintä työn tulos eli se, kuinka työntekijä käytti työaikansa hyväkseen. Myös työsuhteen pituus oli ollut vähentämisjärjestystä koskevissa keskusteluissa mukana. Monitaitoisuus on Z:n mukaan tarkoittanut sitä, että työntekijää on myös tosiasiassa pystynyt käyttämään toisen pajan kiiretöissä apuna. A:ta ei olisi voinut sijoittaa tuotannossa minne tahansa.
Verrattuna muihin työntekijöihin A oli valittu irtisanottavien joukkoon seuraavista syistä. D:llä oli ollut sama työtulos kuin A:lla. D oli kuitenkin toiminut palkkipajan koordinaattorina, minkä vuoksi häntä ei ollut irtisanottu. D:n ei ole irtisanottu myöskään sen vuoksi, että hänellä oli avioero takanaan. D:n HEKO-% oli myös aikaisemmin ollut 13,25. Myös I:llä oli sama työtulos kuin A:lla. I:tä ei ollut kuitenkaan irtisanottu, koska hänen veljensä ja velipuolensa olivat vähän aikaisemmin kuolleet. Sen sijaan irtisanotuksi oli tullut M, jonka työtulos oli ollut sama kuin A:lla. M:n ongelmana oli kuitenkin ollut työmotivaation puute. A oli valittu irtisanottavien joukkoon Z:n mukaan siksi, että hänen työnsä tulos ei ollut riittävän hyvä. Työn tulosta ei tässä tapauksessa kuitenkaan voitu arvioida lukumääräisesti, koska kysymys ei ollut liukuhihnatyöstä. Arvio työntekijöistä perustui sen vuoksi esimiehen näkemykseen pidemmältä ajanjaksolta.
Pääluottamusmies V:n käsityksen mukaan A:n vertailuryhmän tuli kattaa kaikki ne työt, joita A oli aikaisemmin tehnyt. Pääluottamusmies V:n mukaan A:n ammattitaito oli joka tapauksessa huippuluokkaa. A:n työn tulosta saattoi alentaa se, että A oli opastanut paljon muita työntekijöitä, mikä oli myös vienyt tehokasta työaikaa. A oli yksi harvoista, joka myös pystyi ohjelmoimaan taivutuskoneen. V on kertonut lisäksi, että palkan henkilökohtaisen osuuden määrityksen A:n osalta olivat tehneet esimiehet Z ja Å.
Erimielisyysneuvotteluissa mukana ollut työehtotoimitsija X on kertonut, että työntekijäpuoli oli pyytänyt selvitystä siitä, minkä vuoksi A oli valittu taloudellisella ja tuotannollisella syyllä irtisanottavien työntekijöiden joukkoon. Työnantaja ei ollut kuitenkaan antanut kysymykseen vastausta, vaan ainoastaan esittänyt työntekijäpuolen edustajille kysymyksen, kuka A:n sijaan olisi pitänyt irtisanoa. X:n käsityksen mukaan irtisanomisjärjestyksen laatiminen ja työntekijöiden paremmuusjärjestykseen asettaminen on työnantajapuolen velvollisuus. Ammattitaidon puuttumisen perusteella A:ta ei voitu osoittaa irtisanottavien työntekijöiden joukkoon.
Tuotantojohtajana irtisanomisten aikaan toiminut Ä on kertonut, että erimielisyyteen päätyneiden neuvottelujen jälkeen työnantajapuoli oli käynyt irtisanottavien listan vielä uudelleen läpi, mutta listalla ei ollut ollut ketään, joka olisi voitu vaihtaa toiseen työntekijään. Työnantajalla oli ollut asialliset perusteet valinnalleen. Ä on kertonut ilmoittaneensa neuvotteluissa, että ketään irtisanotuista ei voida ottaa takaisin, jos uusia tilauksia ei saada. Irtisanotuista ainakin yksi oli palannut tehtaalle vuorotteluvapaasijaiseksi. Ä oli tietoinen A:n työhistoriasta. Muu irtisanomisjärjestykseen vaikuttaneista olosuhteista esitetty selvitys
Muista irtisanomisjärjestyksen muodostumiseen liittyvistä seikoista on kuultu A:ta itseään, pääluottamusmies V:tä ja S-tehtaan entistä tuotantopäällikköä Z:aa. Z:tan mukaan A:lla oli ollut pieniä erimielisyyksiä muiden työntekijöiden kanssa. A on puolestaan kertonut tulevansa edelleenkin hyvin toimeen entisten työkavereidensa kanssa ja olevansa jopa päivittäin tekemisissä heidän kanssaan. Pääluottamusmies V:n mukaan mahdolliset erimielisyydet muiden työntekijöiden kanssa olivat olleet vain yksittäisiä tapauksia.
A on kertonut kepposena teipanneensa noin kymmenen vuotta sitten kahden työkaverinsa suojakuulokkeet yhteen. Tapauksen jälkeen tuotantopäällikkö Z oli käskenyt A:ta pyytämään julkisesti työkavereiltaan anteeksi käytöstään. Työnantajapuolen vastauksessa tapauksen on katsottu vaikuttaneen työilmapiiriin ja siten myös irtisanomisjärjestykseen osana ammattitaitovertailua. Työtuomioistuimen mielestä A:n sinänsä ajattelemattomalla menettelyllä ei kuitenkaan enää kymmenen vuoden kuluttua ole tässä asiassa merkitystä.
Z on kertonut puhutelleensa A:ta luvattomasta työpaikalta poistumisesta noin vuosi ennen tämän työsuhteen päättymistä. A on puolestaan kertonut, että hän ei ole koskaan saanut väitettyä varoitusta. A:n mukaan perättömät puheet hänestä olivat johtuneet erään yövuoron tapahtumista, kun kaksi työntekijää oli istunut toimettomana tupakkakopissa kaksi tuntia. A oli huomauttanut asiasta työntekijöille, mihin he olivat todenneet, että A tulisi katumaan puuttumistaan asiaan. Samassa yövuorossa taivutuskone, jolla A oli työskennellyt, oli mennyt epäkuntoon, ja A oli lähtenyt hakemaan varaosia koneen korjaamiseksi. Etsintä oli kestänyt tunnista puoleentoista tuntiin. Seuraavalla viikolla Z oli tiedustellut A:lta oliko hän ollut nukkumassa kotona työvuoronsa aikana, sillä Z oli kuullut tällaista muilta työntekijöiltä. Työtuomioistuin katsoo tämän tapauksen osalta jääneen selvittämättä, että A olisi saanut varoitusta tai muutenkaan syyllistynyt asiassa moitittavaan menettelyyn.
Z on edelleen kertonut olleensa työmaalla irtisanomispäivänä kello 5.30 ja havainneensa, että yövuoron kahta työntekijää, joista toinen oli A, ei ollut enää paikalla, vaikka yövuoro oli päättynyt vasta tasan kello kuusi. Irtisanottavien lista oli edellisenä päivänä jaettu luottamusmiehille. Irtisanomispäivänä A oli vielä kysynyt Z:lta syytä irtisanomiseensa, johon Z oli A:n kertoman mukaan sanonut, että ehkä opit nyt pitämään suusi kiinni. A on kertonut olleensa yövuorossa, mutta poistuneensa yövuorosta irtisanomispäivänä, sillä irtisanotuilla työntekijöillä ei ollut työntekovelvoitetta enää irtisanomispäivänä. A on kuitenkin myöntänyt, että yövuoro olisi pitänyt tehdä loppuun. Z oli tehnyt luvattomasta vuorosta poistumisesta merkinnän. Työtuomioistuin katsoo, ettei tapauksella ole merkitystä arvioitaessa A:n ammattitaitoa tai muutenkaan hänen asemaansa irtisanomisjärjestyksessä, josta työnantaja oli jo tapausta ennen tehnyt päätöksensä.
Johtopäätökset
Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Mikäli työntekijöitä ei voida asettaa paremmuusjärjestykseen edellä todetuilla kriteereillä, järjestys määräytyy työsuhteen pituuden ja huoltovelvollisuuden perusteella.
Taloudellisin ja tuotannollisin perustein tehdyt irtisanomiset ovat Halton Oy:ssä kohdistuneet pääasiassa palkkipajaan, jossa A on työskennellyt. Esitetyn selvityksen mukaan työntekijöiden asettamiseen irtisanomisjärjestykseen ovat vaikuttaneet useat eri syyt kuten työntekijän työtulos, työmotivaatio ja asennoituminen muihin työntekijöihin. Työntekijä on voinut jäädä irtisanomatta esimerkiksi avioeron tai perhepiirissä sattuneen kuolemantapauksen vuoksi.
Palkkipajasta on irtisanottu 19 työntekijää. A:n kanssa vertailtavia työntekijöitä ovat siten palkkipajassa, erityisesti taivutuskoneella työskennelleet työntekijät. Esitetystä henkilötodistelusta ja työnantajan laatimasta työntekijöiden palkan henkilökohtaista osuutta koskevasta taulukosta ilmenee, että S-tehtaan palkkipajassa tehtävä työ on luokiteltu työnvaativuusryhmään 6. Palkkipajan taivutuskoneella tehtävä työ ei ole vaatinut erityistä koulutusta tai ammattitaitoa, vaan työn on oppinut muutamassa kuukaudessa ilman alan ammattikoulutusta. Työssä ei ole myöskään tarvittu erityistä kokemusta. Työ on ollut tavanomaista tuotantotyötä, minkä vuoksi työn tuloksella ja työntekijän tehokkuudella on ollut merkitystä yrityksen toiminnan jatkumisen kannalta.
Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin katsoo, että A on ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. A:n irtisanomiseen ovat kuitenkin vaikuttaneet osin muut kuin irtisanomisen ajankohtana merkitykselliset, ammattitaidon arvioinnissa huomioon otettavat seikat. A on siten valittu palkkipajasta irtisanottujen työntekijöiden joukkoon vastoin metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräystä.
Työtuomioistuin katsoo edelleen, että irtisanoessaan A:n ennen häntä selvästi ammattitaidoltaan heikompia työntekijöitä Halton Oy on rikkonut työehtosopimuksen määräystä tietensä. Asiassa ei toisaalta ole tullut esiin kanteessa viitattuja hyvityssakon määrää korottavia perusteita.
Oikeudenkäyntikulut
Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 4 958,54 euroa, mitä vastaajat eivät ole kiistäneet.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee Halton Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle 2 000 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.
Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 4 958 eurolla 54 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Vannela, Ahokas ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.
Tuomio on yksimielinen.