Labor court orders employer to pay compensation for violating collective agreement redundancy rules regarding seniority.

Yhtiö oli irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä työntekijöitä kahdesta eri tehtaasta. Jutussa oli kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan S-tehtaalla protomiehenä ja A-tehtaalla laitosmiehenä toimineen A:n irtisanottavien joukkoon.

Irtisanomisjärjestystä muodostettaessa etusijalle oli asetettava yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Työntekijöiden ammattitaitoa vertailtaessa voitiin todeta, että A:lla oli korkeampi palkan henkilökohtaisen osuuden prosentti kuin kahdella muulla laitosmiehellä, mikä ohella eroa A:n eduksi oli alan koulutuksessa ja laitosmieskokemuksessa. Näitä eroja oli toisaalta tasoittanut kahden muun laitosmiehen aloitteellisuus työntekijöinä. Kokonaisuutena arvioiden A katsottiin yritykselle vähintään yhtä tärkeäksi ammattityöntekijäksi kuin mainitut kaksi irtisanomatta jäänyttä työntekijää. Asiassa ratkaisevaksi tuli näin ollen A:n olennaisesti pidempi, yli 30 vuotta kestänyt työsuhde. Yhtiö tuomittiin hyvityssakoon irtisanomisjärjestyksen rikkomisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 43

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

Halton Oy, Iitti

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.10.2003

Pääkäsittely 3.2.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.2.2001 - 31.1.2003 voimassa olleen ja 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden uudessa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Halton Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 § ja 9 §:n mukaan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n tieten rikkomisesta, ja

velvoittaa vastaajat korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt Halton Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiö kävi vuonna 2002 yhteistoimintaneuvotteluja muun muassa työvoiman vähentämistarpeen vuoksi. Yhtiö irtisanoi lopulta 29 työntekijää, joiden joukossa oli A. A:n työsuhde oli alkanut 1.9.1969. Työntekijäpuoli riitautti yhteistoimintatoimikunnan kokouksessa 7.8.2002 vähentämisjärjestyksen muun muassa A:n työsopimuksen päättämisen osalta.

Yhtiön palvelukseen jäi työntekijöitä, jotka eivät olleet yrityksen toiminnan kannalta yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä kuin A ja joilla oli huomattavasti A:n työsuhdetta lyhyemmät työsuhteet. Vähentämisjärjestyksen selvittämiseksi työntekijävertailussa on otettava huomioon kaikki työpaikan työntekijät. Erityisesti vertailtavia työntekijöitä ovat kaikki protopuolella työskentelevät työntekijät sekä yhtiön palveluksessa olevat laitosmiehet.

A oli yhtiön kannalta katsottuna arvokas ammattityöntekijä, joka hallitsi yhtiön tarjoamat työtehtävät kaikilta osin. A:n ammattitaito on ollut huippuluokkaa, mistä on osoituksena se, että A on hallinnut kaikki tehtävät. Ammattitaitonsa puolesta A ohitti käytännössä kaikki yhtiön palveluksessa olleet työntekijät. Työikänsä puolesta A oli yhtiön vanhin työntekijä. A:n työsuhde irtisanomishetkellä oli kestänyt 33 vuotta. A:n henkilökohtainen palkanosuus (ns. HEKO-prosentti) oli 13,25 prosenttia. A työskenteli työn vaativuusryhmän 9A-mukaisissa työtehtävissä. A toimi yhtiön palveluksessa työnjohtajana noin 5 vuotta sekä noin 20 vuotta erilaisissa työtehtävissä kuten laitosmiehenä ja prototyöntekijänä. Lisäksi hän on toiminut hitsaajana, tarkastajana, työhönopastajana ja varastoesimiehenä sekä ollut ulkomaankomennuksilla.

A oli myös ammattiyhdistysaktiivi, joka irtisanomishetkellä oli paikallisen ammattiosaston puheenjohtaja. A toimi yhtiön pääluottamusmiehenä yhteensä noin 10 vuotta. Ammattiosaston toimikunnan jäsenenä A oli ollut 30 vuotta. A joutui työnantajan tarkkailun kohteeksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi. A joutui irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi eikä työvoiman vähentämisjärjestyksen perusteella.

Halton Oy on syyllistynyt metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n vastaiseen menettelyyn irtisanoessaan palveluksessaan olleen A:n työsopimuksen.

Hyvityssakkoa korottavana tekijänä on otettava huomioon työnantajan todellinen motiivi työsopimuksen päättämiselle sekä se, että asiaa koskevien neuvottelujen yhteydessä työnantaja ei ole pyynnöstä huolimatta toimittanut kirjallista perustetta siitä, minkä vuoksi A oli valikoitunut irtisanottavien joukkoon. Lisäksi työnantaja oli ilmoittanut irtisanomistilanteessa, että irtisanottuja ei oteta enää takaisin. Tämä oli vastoin työnantajan takaisinottovelvoitetta.

Erimielisyysneuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A on työskennellyt Kausalassa S-tehtaalla protomiehenä syksystä 2000 alkaen ja viimeksi tätä ennen laitosmiehenä. A on omasta pyynnöstään siirretty protomieheksi, koska hän ei ole tullut toimeen muiden laitosmiesten kanssa. A:n työsuhde on alkanut 1.9.1969 ja päättynyt 8.2.2003 ilman työntekovelvoitetta irtisanomisaikana.

Työntekijät ovat ilmoittaneet riitauttavansa vähentämisjärjestyksen. Vähentämisjärjestystä koskevaa riitaa on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa sekä neuvotteluissa työpaikalla ennen yhteistoimintamenettelyn päättymistä. Neuvotteluihin on osallistunut myös liittojen edustajia. Ennen irtisanomista on irtisanottavien nimilista käyty läpi henkilöstön edustajien kanssa. Myös liittojen välisissä neuvotteluissa on käyty työpaikalla selvittämässä vähentämisjärjestystä koskevaa riitaa. Neuvotteluissa ei ole yksilöity sitä, kenet olisi pitänyt irtisanoa A:n sijasta.

A:n palkka on maksettu siten, että henkilökohtainen palkan osuus on ollut 13,25 %. Hänen kanssaan oli luottamusmiesaikana sovittu siitä, ettei henkilökohtaiseen palkan osuuteen puututa, vaikka luottamusmiesaika päättyy. A oli sopinut asiasta B:n ja C:n kanssa. Sopimuksesta huolimatta yhtiö oli tehnyt A:lle työehtosopimuksen mukaisen henkilökohtaisen palkanosuuden määrittelyn. Ensimmäisessä arviossa luottamusmiesaseman päättymisen jälkeen henkilökohtainen palkan osuus on ollut 5,75 %. Vuoden 2001 alusta henkilökohtainen palkanosuus on ollut 9,50 %. Muuta protomiesten ryhmää selvästi pienempi henkilökohtainen palkan osuus selittyy heikommalla toiminnan laadulla, ammatin hallinnalla ja työtuloksella. A:n viimeisin todellinen ja esimiehen arvioon perustuva henkilökohtainen palkan osuus on ollut 9,50 %.

Yhtiön tuotekehityksen suunnittelijat eivät ole olleet tyytyväisiä A:n työn laatuun, eivätkä suunnittelijat ole antaneet hänelle töitä samassa laajuudessa kuin muille työntekijöille. Työ vaatii aloitteellisuutta, yhteistyökykyä ja osaamista. A on hakenut ratkaisun helpoimman kautta. Ryhmäpatenteissa mukana oleminen ei osoita erityistä ammattitaitoa. Hitsauksessa ei ole ollut lisäresurssien tarvetta. Yhtiössä oli jo ammattimies hitsaukseen. Muut työntekijät A:n ohella olivat hitsanneet vain satunnaisesti.

Koska A on ollut protomies, hänen vertailuryhmänään ovat olleet muut protomiehet. Muut protomiehet ovat olleet A:ta tärkeämpiä ammattityöntekijöitä. Yhtiö on irtisanoessaan A:n työsopimuksen pyrkinyt varmistamaan yhtiön toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden työsuhteiden säilymisen protopajalla. Koska ammattitaitovertailussa D, E, F ja G menevät A:n edelle, työsuhteiden kestoa ei tarvitse tarkastella.

Yhtään laitosmiestä ei ole irtisanottu eikä irtisanomisperustetta riitautettu. Koska A on omasta pyynnöstään siirretty pois laitosmiestehtävistä, laitosmiehet eivät voi olla hänen vertailuryhmänsä.

Yhtiö on kaikkien työntekijöiden osalta arvioinut työn vähentymistä ensisijaisesti samaa työtä tekevien työntekijöiden kesken osastokohtaisesti. Mikäli A olisi siirretty proto-osastolta tehdaspalveluihin jonkun tehdaspalvelun työntekijän paikalle, hän olisi rinnastunut uuden työntekijän palkkaamiseen. Vertailuryhmänä eivät siten voi olla yhtiön kaikki työntekijät, erityisesti tehdaspalvelun työntekijät. Joka tapauksessa muut työntekijät on arvioitu A:ta tärkeämmiksi työntekijöiksi ammatinhallinnan, ahkeruuden, huolellisuuden ja vastuuntuntoisuuden perusteella.

Halton Oy ei ole toiminut vastoin metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Yhtiö ei ole tietensä rikkonut irtisanomisjärjestysmääräystä eikä yhtiön olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa. Yhtiöllä on ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiö ei ole syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Halton Oy on vuonna 2002 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä 30 työntekijää yhtiön Kausalan toimipisteestä. S-tehtaasta on irtisanottu 19 työntekijää ja A-tehtaasta 10. Kysynnän heikkeneminen on näkynyt erityisesti S-tehtaan valmistamissa tuotteissa. S-tehtaaseen kuuluu myös protopaja, jossa tuotekehityksen suunnittelemista laitteista tehdään mallikappaleita.

Asiassa on ollut kysymys siitä, onko työnantaja rikkonut metalliteollisuuden työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan S-tehtaalla protomiehenä ja A-tehtaalla laitosmiehenä toimineen A:n irtisanottavien joukkoon.

A:n työtehtävistä ja ammattitaidosta esitetty selvitys

A:n työtehtävistä ja ammattitaidosta on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä todistajina pääluottamusmies H:ta ja A-tehtaan tuotantopäällikköä I:tä. Irtisanomisjärjestykseen vaikuttavista seikoista ja A:n siirrosta laitosmiehestä protomieheksi on kuultu työehtosopimustoimitsija J:tä, S-tehtaan tuotantopäällikköä K:ta ja tehtaanjohtaja L:ää. A:n entistä esimiestä tehdaspalvelupäällikkö M:ää on kuultu A:n ammattitaidosta tehdystä arvioinnista. Asiakirjaselvityksenä on esitetty muun muassa työntekijöiden henkilökohtaisen palkanosuuden määrityksessä käytettyjä taulukkoja ja Halton Oy:n henkilökohtaisen palkanosuuden määritysohjeet vuodelta 1994.

I on kertonut toimineensa A-tehtaan tuotantopäällikkönä irtisanomisten aikaan. A:n ja N:n osaaminen oli irtisanomisten aikaan ollut jotakuinkin samalla tasolla. N oli kuitenkin erottunut muista aktiivisena ja oma-aloitteisena työntekijänä. Verrattaessa taas O:n ja A:n työntekoa I:n käsityksen mukaan A oli ollut apumies ja O tekijä. A ei ollut myöskään tullut toimeen muiden laitosmiesten kanssa ja oli siksi halunnut siirron protomieheksi. Protomiehenä työskennellessään A oli vaatinut aina selkeät suunnitelmat tehtävistä töistä, kun muut olivat pystyneet toimimaan ilman piirrustuksia. I on kertonut, että tuotantopäällikkönä toimiminen on jatkuvaa havainnointia ja vertailua, minkä vuoksi hän on pystynyt arvioimaan A:ta, vaikka ei ole ollut A:n välitön esimies. I mukaan A oli kyllä ammattitaitoinen laitosmies. Sen sijaan hänen työhön lähtemisensä innokkuus oli ollut heikkoa. A on puolestaan on kertonut, että I ei ollut koskaan huomauttanut hänelle vetkuttelusta tai erityisesti käskenyt töihin.

Tehdaspalvelupäällikkönä toiminut M oli suorittanut vuoden 1999 lopussa laitosmiesten arvioinnin henkilökohtaisen palkanosuuden määrittämiseksi. Arviointi suoritettiin vertaamalla kaikkia laitosmiehiä keskenään. A:n palkan henkilökohtaiseksi osuudeksi tuli vain kaksi prosenttia. A:lle maksettiin kuitenkin palkkaa luottamusmiesaikana sovelletun korkeamman henkilökohtaisen palkanosuuden mukaan. Vuoden 2000 alusta voimaan astunut pisteytys perustui vuonna 1999 tehtyyn työhön. Koska A:n luottamusmieskausi oli päättynyt vuoden 1998 lopussa, hänet pystyttiin arvioimaan tosiasiallisen työntekemisen perusteella. Laitosmiehistä O ja A oli arvioitu samantasoisiksi työntekijöiksi. Muut laitosmiehet oli arvioitu edellä mainittuja taitavammiksi ja erityisiksi työntekijöiksi, joita oli vaikea korvata.

Pääluottamusmies H on kertonut, että työntekijöiden henkilökohtainen palkanosuus perustuu yksinomaan työnantajan tekemään arvioon. A:n itsensä käsityksen mukaan hänen henkilökohtaisen osuutensa tiputtaminen oli seurausta esimiesten vaihtumisesta, ja se oli myös kostoa jostakin. A oli halunnut siirtyä juuri esimiehestä johtuen laitosmiestehtävistä prototehtäviin, ja työnantaja oli mahdollistanut siirtymisen. Asiakirjoista selviää, että A:n henkilökohtainen palkanosuus on vuonna 2001 noussut 9,50 prosenttiin.

Tuotantojohtajana irtisanomisten aikaan toiminut L on kertonut, että erimielisyyteen päättyneiden neuvottelujen jälkeen työnantajapuoli oli käynyt läpi irtisanottavien listan vielä uudelleen, mutta listalla ei ollut ollut ketään, joka olisi voitu vaihtaa toiseen työntekijään. Työnantajalla oli ollut asialliset perusteet valinnalleen. L oli ilmoittanut neuvotteluissa vain, että ketään irtisanotuista ei voida ottaa takaisin, jos uusia tilauksia ei saada. Toisaalta irtisanotuista jo yksi oli tullut takaisin vuorotteluvapaasijaiseksi. L oli irtisanomisjärjestystä laadittaessa tietoinen A:n pitkästä työhistoriasta.

Työntekijäpuoli oli erimielisyysneuvotteluissa työehtotoimitsija J:n mukaan pyytänyt vielä selvitystä siitä, minkä vuoksi A oli valittu taloudellisella ja tuotannollisella syyllä irtisanottavien työntekijöiden joukkoon. Työnantaja ei ollut kuitenkaan antanut kysymykseen vastausta. Työnantaja oli ainoastaan esittänyt kysymyksen työntekijäpuolen edustajille siitä, keitä A:n sijaan olisi pitänyt irtisanoa. J:n käsityksen mukaan irtisanomisjärjestyksen laatiminen ja työntekijöiden paremmuusjärjestykseen asettaminen on työnantajan, ei työntekijäpuolen velvollisuus. J:n käsityksen mukaan ammattitaidon puuttumisen perusteella A:ta ei voitu osoittaa irtisanottavien työntekijöiden joukkoon.

Irtisanomisjärjestyksen perusteet

Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan. Irtisanomisjärjestystä koskevia työehtosopimusten määräyksiä on vakiintuneesti sovellettu kaksivaiheisesti. Ensin työntekijöitä arvioidaan sillä perusteella, kuinka tärkeitä ammattityöntekijöitä he ovat yrityksen toiminnalle. Jos näin ei saada työntekijöiden välille eroja, sovelletaan määräyksissä tarkoitettuja muita, toissijaisia perusteita. (Esim. TT 1996:87 ja TT 1997:58). Olennaiset erot työsuhteen pituudessa tai huoltovelvollisuudessa voivat jossakin määrin tasoittaa ammattitaidossa olevia eroja. (ks. ratkaisun TT 2001:9 perustelut).

Tässä tapauksessa irtisanomiset ovat kohdistuneet ensinnäkin S-tehtaan protopajan työntekijöihin, joihin myös A on kuulunut. Vastauksen mukaan A:ta on verrattu vain protomiehiin, koska hänet oli omasta aloitteestaan vuonna 2000 siirretty laitosmiehen työstä protopajalle. Esitetyn selvityksen mukaan laitosmiehen tehtävät olivat kuitenkin jo jonkin aikaa ennen irtisanomista jälleen muodostaneet ainakin puolet A:n työtehtävistä. Irtisanomisjärjestystä arvioitaessa on siten otettava huomioon myös ainakin nämä tehtävät. Asiassa esitetty näyttö on rajattu koskemaan prototyöntekijöitä ja laitosmiehiä A:n lähimpänä vertailuryhmänä.

A:n ammattitaidon arviointi

A:n työtulosta ei ole ollut mahdollista arvioida lukumääräisesti esimerkiksi valmistettujen tuotteiden kappalemäärän perusteella. Palkan henkilökohtaisen osuuden eli HEKO-prosentin määrittäminen on yhtiössä perustunut esimiesten tekemään arvioon. Arviointiperusteina on käytetty huolellisuutta, toiminnan laatua, ammatin hallintaa, monitaitoisuutta ja työtulosta. Myös muu selvitys työstä suoriutumisesta ja työntekijöiden käytettävyydestä on otettava asiassa huomioon.

A:n itsensä ja pääluottamusmiehen arvion mukaan A on ollut keskiverto protomies. A:n HEKO-prosentti on vuosina 2001 ja 2002 ollut 9,50. A:lle on kuitenkin sopimuksen perusteella maksettu palkkaa 13,25 prosentin mukaan, mikä on perustunut hänen aikaisemman luottamusmiestehtävänsä mukaiseen palkkaukseen. A:n tosiasiallinen ammattitaito ei siten ole vastannut hänelle 13,25 prosentin mukaan maksettua palkanosuutta. Kun verrokkiryhmänä käytetään protomiehiä, A on ollut tehdyn arvioinnin perusteella tämän ryhmän pisteytyksessä alimmalla sijalla. A:n hitsaustaidosta ei S-tehtaan protopajassa ole ollut erityistä etua, ja muut protomiehet ovat myös erikoistumisensa ansiosta olleet yrityksen toiminnalle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä.

A:n muiden työtehtävien vuoksi vertailu on tehtävä myös tehdaspalveluosastolla toimiviin laitosmiehiin P, R, N ja O. Esitetty selvitys osoittaa, että P ja R ovat selvästi laitosmiesryhmän taitavimpia työntekijöitä. Sen sijaan O:n ja N:n HEKO-prosentti on vuonna 2002 ollut 5,75 ja A:n 9,50. A:n ammatinhallinnan kerroin on 20, kun taas O:n ja N:n kerroin on ollut 15. Mainituilla työntekijöillä on lisäksi ollut A:ta paljon lyhyempi laitosmieskokemus, ja N:ltä on puuttunut metallialan koulutus. Näitä eroja on esitetyn selvityksen mukaan toisaalta tasoittanut heidän aloitteellisuutensa työntekijöinä. Esitetyn perusteella työtuomioistuin arvioi, että irtisanomishetkellä A on ollut yritykselle vähintään yhtä tärkeä ammattityöntekijä kuin O ja N. Edelleen A:lla on ollut kumpaakin verrokkihenkilöä olennaisesti pidempi työsuhde yhtiössä. A:n työsuhde on alkanut vuonna 1969, O:n 1994 ja N:n 2000.

Kun vertailu tehdään laitosmiesten kesken ja otetaan huomioon A:n työsuhteen pituus sekä hänen käytettävyytensä tarvittaessa myös tehtaan muissa töissä, työtuomioistuin katsoo, että A olisi tullut tehtaalta irtisanottavia valittaessa asettaa ainakin kahden muun laitosmiehen edelle. Yhtiön olisi tässä yhteydessä pitänyt jo ammattitaitoa osoittavien tunnuslukujen ja A:n palvelusvuosien perusteella tietää rikkovansa työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä. Asiassa ei toisaalta ole tullut esiin kanteessa viitattuja hyvityssakon määrää korottavia perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 3 895,52 euroa, mitä vastaajat eivät ole kiistäneet.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Halton Oy:n työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle 2 000 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Teknologiateollisuus ry ja Halton Oy velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 3 895 eurolla 52 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Vannela, Ahokas ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.