Labour court dismissed union claim that a guard was illegally transferred without consent under collective agreement protection rules.

Kysymys siitä, oliko varaluottamusmiehenä toiminut vartioupseeri siirretty rajavartiolaitoksen luottamusmiessopimuksen vastaisesti toiseen tehtävään.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.2.2004

Pääkäsittely 15.3.2004

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja muiden ohella Palkansaajajärjestö Pardian välisessä 30.11.2002 voimaan tulleessa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen yhteistoimintatehtävään osallistuvan henkilöstön edustajan sekä luottamusmiehen asemaa ja oikeuksia koskevassa liitteessä 6 on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Virkamiehen siirtosuoja

Luottamusmiehen, työsuojeluvaltuutetun tai työsuojeluasiamiehen virkasuhdetta ei tämän tehtävän vuoksi saa purkaa tai irtisanoa eikä häntä saa siirtää ilman hänen omaa suostumustaan sellaiseen virkaan, jonka palkkaus on hänen aikaisemman virkansa palkkausta huonompi tai jossa yhteistoimintatehtävien hoito olennaisesti vaikeutuu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palkansaajajärjestö Pardia on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että varaluottamusmies A on valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 6 10 §:n vastaisesti ilman asiallista perustetta siirretty sellaiseen virkaan, jossa yhteistoimintatehtävän hoito on olennaisesti vaikeutunut.

Palkansaajajärjestö Pardia on lisäksi vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan Palkansaajajärjestö Pardian oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Muonion rajavartioalueella vartioupseerin tehtävissä toiminut A oli 8.2.1999 valittu rajavartiolaitoksen esikunnan ja Päällystöliiton välisen luottamusmiessopimuksen mukaiseen varaluottamusmiehen tehtävään Muonion rajavartioalueelle. Rajavartioalueelle valituilla luottamusmiehillä oli rajavartiolaitoksen luottamusmiessopimuksen mukaan valtion luottamusmiesjärjestelmän tarkoittama luottamusmiehen asema.

A:n toimiessa luottamusmiehenä oli Lapin rajavartiosto kaksi kertaa aikaisemminkin suunnitellut siirtävänsä A:n pois Muonion rajavartioalueelta. Lapin rajavartioston siirtoesitykset olivat kohdistuneet Muonion rajavartioalueella pelkästään luottamusmiehenä toimineeseen A:han. Hän oli vastustanut esitettyjä siirtoja, koska ne olisivat tehneet mahdottomaksi yhteistoimintatehtävien hoitamisen ja olisivat täten luottamusmiehen siirtosuojan vastaisia. A:lle suunnitellut tehtävät eivät olleet perustuneet organisaation kehittämissuunnitelmiin tai henkilöstön käyttösuunnitelmiin eivätkä olleet tukeneet nousujohteista uraa. Lapin rajavartiosto ei ollut toteuttanut suunniteltuja siirtoja, koska niille ei ollut sellaisia erityisiä perusteita, joiden nojalla ne olisivat voineet kohdistua luottamusmieheen.

A oli vastoin suostumustaan 1.9.2002 alkaen siirretty Ivalon rajavartioalueella sijaitsevaan rajajääkärikomppaniaan varusmieskouluttajan tehtävään. Rajajääkärikomppaniassa oli ollut avoinna koulutusupseerin tehtäviä. Tehtävistä kaksi oli suunniteltu täytettäväksi 1.4.2002 lukien. Tehtäviin oli haettu nuoremman tai vanhemman opistoupseerin virassa palvelevia henkilöitä. Muita kelpoisuus- tai pätevyysvaatimuksia ei tehtäville ollut asetettu. Koska tehtäviin ei ollut hakeutunut vapaaehtoisia, oli koulutusupseerin tehtävään määrätty A 1.9.2002 lukien. Lapin rajavartiosto oli perustellut A:n siirtoa toiminnan asianmukaisella järjestämisellä ja ennen kaikkea sillä, että rajajääkärikomppaniassa tarvitaan kokeneita, elämänkatsomuksen omaavia kouluttajia.

A oli vastustanut siirtoa katsoen sen tekevän mahdottomaksi yhteistoimintatehtävän hoitamisen ja täten olevan luottamusmiessopimuksen siirtosuojan vastaisen. Siirto ei myöskään tukenut nousujohteista uraa. Koulutusupseerin tehtävässä toimitaan pääsääntöisesti palvelusuran alkuvaiheessa, ei lähellä eläkeikää. A pääsee eläkkeelle vuonna 2005. Vakiintuneen käytännön mukaan rajavartiolaitoksessa tai puolustusvoimissa ei ollut 1990-luvulta lähtien siirretty yhtään luottamusmiestä vastoin luottamusmiehen suostumusta sellaiseen virkaan, jossa yhteistoimintatehtävien hoitaminen olisi olennaisesti vaikeutunut. Lapin rajavartioston toiminta- ja taloussuunnitelmissa ei ollut suunniteltu tehtäväksi muutoksia henkilöstövahvuudessa vuosina 2002 - 2004. Alueella ei ollut suunniteltu organisaatiomuutoksia, joiden seurauksena uusia tehtäviä tai henkilöstöä olisi tullut lisätä rajajääkärikomppaniaan ja vastaavasti luopua joistain tehtävistä tai henkilöstöstä Muonion rajavartioalueella.

Opistoupseerit palvelevat rajavartiolaitoksessa pääsääntöisesti työnjohto- ja asiantuntijatehtävissä sekä työyksikön päällikköinä. Vakiintuneeseen urapolkuun on kuulunut se, että peruskoulutuksesta valmistuttua ura aloitetaan lähes poikkeuksetta varusmiesyksikössä kouluttajan tehtävistä. Opistoupseerin urapolun niin sanottu kakkosvaihe palvellaan pääsääntöisesti vartioasemaportaassa työnjohtotehtävissä vartioupseeri -nimikkeellä. Näistä tehtävistä siirrytään jatkokoulutuksen jälkeen työyksikön päällikön tehtäviin, saapumiserän johtajan tehtäviin tai ylempiin asiantuntijatehtäviin. Henkilöt, jotka eivät jatkokouluttaudu, palvelevat pääsääntöisesti vartioupseerin tehtävissä ja uran loppuvaiheessa pienehköjen työyksiköiden päällikköinä.

A oli palvellut opistoupseerin peruskurssilta valmistuttuaan Lapin rajavartioston sissikomppaniassa varusmieskouluttajana ja tämän jälkeen Muonion rajavartioalueella eri toimipisteissä vartioupseerin tehtävissä. Hänet oli Lapin rajavartioston opistoupseereiden urapolun vastaisesti siirretty rajajääkärikomppanian koulutusupseerin tehtävään, jossa on vakiintuneesti toimittu heti peruskoulutuksesta valmistuttua. Kokeneet opistoupseerit, kuten A, ovat rajajääkärikomppaniassa palvelleet urapolkuohjeen mukaisesti joko yksikköupseerina tai saapumiserän kouluttajana, eivät koulutusupseereina. A:n siirron takana ei siten voinut olla henkilöstöresurssien kohdentamiseen tai urakiertojärjestelmään perustunut tarve, vaan A:n toimiminen luottamusmiehenä. Rajavartiolaitos ei ollut esittänyt mitään toiminnallista, asiallista perustetta sille, miksi juuri luottamusmiehenä toiminut A oli tullut siirtää koulutusupseeriksi tai miksi se ei ollut selvittänyt muita mahdollisuuksia tehtävänhoidon järjestämiseksi.

Erimielisyydestä oli 14.11.2002 käyty paikallisneuvottelut ja 20.5.2003 keskusneuvottelut pääsemättä asiassa yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Palkansaajajärjestö Pardian velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rajavartiolaitoksesta annetun lain 50 §:n mukaan rajavartiolaitoksen virkamies on velvollinen siirtymään toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen rajavartiolaitoksen yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämistä varten taikka muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten. Muonion rajavartioalueella oli ollut selkeä henkilöstön vähentämistarve. Tämä siirtosäännös koskee myös luottamusmiehiä, joten luottamusmiehen siirto voi tulla kysymykseen muutoinkin kuin toiminnan tai organisaation uudelleenjärjestelytilanteissa.

Schengen-sopimuksen myötä Suomen ja Ruotsin välisestä rajasta tuli EU:n sisäraja, jolla tarkastustoimintaa ei enää ylläpidetä. Henkilöstön määrä Muonion rajavartioalueella oli vähentynyt siten, että vuonna 2000 henkilöstön vahvuus oli ollut 67, vuonna 2001 60, vuonna 2002 53 ja vuonna 2003 42 henkilöä. Muonion rajavartioalueen henkilöstökehitys tulee jatkumaan tulevaisuudessa samanlaisena.

Lapin rajavartioston esikunta haki opistoupseeria Lapin rajavartioston yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisesti Ivalon rajavartioalueen rajajääkärikomppaniaan avoimeen koulutusupseerin tehtävään. Tehtävään ei ollut vapaaehtoisesti hakeutunut ketään. Lapin rajavartioston esikunnan siirtosuunnitelmassa A, joka oli niin sanottu nuorempi opistoupseeri, suunniteltiin siirrettäväksi rajajääkärikomppaniaan. Lapin rajavartioston komentajan 25.4.2002 tekemällä siirtopäätöksellä hänet suunnitelman mukaisesti siirrettiin 1.9.2002 alkaen.

Ohjeessa opistoupseerin virkaurasta Lapin rajavartiostossa oli nimenomaan todettu, että koulutusupseerin tehtävään valitaan sekä kokeneita että juuri valmistuneita opistoupseereita. Iäkkäämmät opistoupseerit tuovat kouluttajien joukkoon elämänkokemusta, joka oli eduksi varusmiesten koulutuksessa. Määrättäessä opistoupseeri eri vaatimustason mukaiseen tehtävään huomioidaan yleisinä perusteina muiden muassa rajavartioston tarve, henkilön hankkima koulutus kurssimenestyksineen, aiemmissa tehtävissä hankittu kokemus ja ammattitaito sekä saavutetut tulokset, osoitetut kyvyt ja taidot sekä erityisesti menestyminen esimiehenä. Siirtotarpeet olivat johtuneet kaikissa tapauksissa rajavartiolaitoksesta annetun lain 50 §:n mukaisesta avoimen viran tai tehtävän täyttämisestä taikka muutoin palveluksen asianmukaisesta järjestämisestä.

Siirrot pyritään toteuttamaan ensisijassa vapaaehtoisuuteen perustuen. Jos sopivia halukkaita ei ilmaantunut, on tehtävään määrättävä virkamies, joka ei ole halukas siirtoon. Näin tapahtui myös A:n kohdalla. Sotilaat olivat tietoisia uraansa valitessaan, että siirtomenettely liittyi olennaisena osana heidän urakiertoonsa. Upseeri joutui uransa aikana siirtymään virasta tai tehtävästä toiseen useita kertoja. Myöskään opistoupseeri ei välty siirrolta, joskin siirtoja ei yleensä kerry niin monta kuin upseerilla. Osittain siirtojärjestelmästä johtuen sotilaiden eläkeikä on muita virkamiehiä alempi. Rajavartiolaitoksen palveluksessa on noin 3 100 virkamiestä. Näistä erilaisissa luottamustehtävissä on 136 henkilöä. Koska luottamusmiesten osuus henkilöstöstä on näin huomattava, ei luottamusmiehen siirroilta voida välttyä. Toisaalta myös luottamusmiesten urakehitys edellyttää siirtymistä tehtävästä toiseen.

A:n siirto Ivalon rajavartioalueen rajajääkärikomppanian koulutusupseeriksi ei ollut johtunut A:n luottamusmiesasemasta, vaan pelkästään rajavartiolaitoksen toiminnallisesta tarpeesta. A oli toiminut Muonion rajavartioalueella vartioupseerina 1.1.1998 alkaen. Toteutunut siirto kouluttajaksi rajajääkärikomppaniaan oli tarpeen, koska siellä puolestaan oli siirretty kaksi vanhempaa kouluttajaa muihin tehtäviin. Näin ollen kysymyksessä oli laitoksen toiminnan mukainen, tehtäviin ja henkilöstöresurssien kohdentamiseen perustuva siirto.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Muonion rajavartioalueen Päällystöliittoon kuuluvien toimiupseerien varaluottamusmiehenä toimiva rajavartiomestari A on Lapin rajavartioston 25.4.2002 tekemällä päätöksellä ilman omaa suostumustaan siirretty 1.9.2002 alkaen Muonion rajavartioalueelta vartioupseerin tehtävästä Ivalon rajavartioalueella sijaitsevaan rajajääkärikomppaniaan koulutusupseeriksi.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko varaluottamusmiehenä toiminut A siirretty virkaehtosopimuksen luottamusmiehen siirtosuojaa koskevien määräysten vastaisesti tämän luottamusmiestehtävän vuoksi sellaiseen virkaan, jossa yhteistoimintatehtävien hoito on olennaisesti vaikeutunut.

A:n luottamusmiesasema ja luottamusmiestehtävien hoitaminen

A on toiminut 8.2.1999 lukien Muonion rajavartioalueella Päällystöliittoon kuuluvan henkilöstön varaluottamusmiehenä. Tässä tehtävässä A on viime vuosina edustanut vajaata kymmentä opistoupseeria.

Kantaja ja vastaaja ovat olleet yhtä mieltä siitä, että luottamusmiehen siirtosuojaa koskevia määräyksiä sovelletaan myös varaluottamusmieheen.

Työtuomioistuimessa on A:n luottamusmiestehtävästä kuultu todistajina Päällystöliiton pääluottamusmiestä B:tä ja Lapin rajavartioston henkilöstötoimiston päällikköä, majuri C:tä.

B on kertonut, että koska Muonion rajavartioalueella on henkilöstövahvuutta jouduttu voimakkaasti vähentämään, on A henkilöstön edustajana joutunut ottamaan kantaa erilaisiin erimielisyyttä aiheuttaneisiin asioihin. Todistajan mukaan A on voimakas persoona, joka sanoo mielipiteensä asioista kuten henkilöstön edustajan kuuluukin tehdä, ja arvattavasti joku on tästä loukkaantunut. Todistajalla ei kuitenkaan ollut tiedossa yksittäisiä asioita, joissa A olisi luottamusmiehenä joutunut neuvottelemaan työnantajan kanssa.

C:n mukaan A:n luottamusmiesasema ei ollut millään tavalla vaikuttanut hänen siirtoonsa. A ei ole ollut mitenkään esillä luottamusmiesasemansa vuoksi. Hän ei ainakaan kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana, jotka todistaja on toiminut nykyisessä tehtävässään, ole ottanut esille mitään sellaista erimielisyysasiaa, jonka voisi edes olettaa voineen vaikuttaa siirtoasiaan.

A:n siirrosta esitetty selvitys

B:n mukaan A:n uusi tehtävä koulutusupseerina vastasi palkkauksen puolesta urakehityksen tavoitteita, mutta tehtävänä se on nuoremman opistoupseerin uran aloitustehtävä eikä uran päättötehtävä, missä vaiheessa A jo tuolloin oli. Vastaavissa koulutusupseerin tehtävissä toimii tosin myös kokeneita opistoupseereita, mutta he ovat siirtyneet näihin tehtäviin omasta halustaan. Yleensä rajajääkärikomppanian organisaatiossa kokeneimmat opistoupseerit toimivat saapumiserän johtajina tai yksikköupseereina. Sellaista toiminnallista tarvetta ei ole, että osan kouluttajista tulisi olla kokeneita opistoupseereita.

B:n mukaan tiettävästi muita iäkkäitä opistoupseereita ei ole siirretty vastoin tahtoaan koulutusupseerin tehtäviin. Todistajan tiedossa ei liioin ollut, että ketään muuta luottamusmiestä olisi rajavartiolaitoksessa tai myöskään puolustusvoimissa siirretty vastoin suostumustaan tehtäviin, joissa yhteistoimintatehtävien hoitaminen olisi olennaisesti vaikeutunut.

C on kertonut, että Suomen liityttyä Euroopan unioniin on rajavalvonnan tarve Ruotsin ja Norjan vastaisilla rajoilla oleellisesti vähentynyt. Rajavartiolaitoksessa onkin voimavaroja siirretty Suomen länsi- ja pohjoisrajalta itärajalle. Muonion rajavartioston johtopaikka on siirtynyt pienempiin tiloihin ja henkilöstön määrä on suhteutettu uusiin tehtäviin. Kun Muonion rajavartioalueen kokonaisvahvuus oli vuonna 1999 ollut 74, niin se on tällä hetkellä 40. Alueella olevien opistoupseerien määrä on pienentynyt samassa suhteessa siten, että vuonna 1999 se oli ollut 12 ja on nyt kuusi.

C:n mukaan siinä yhteydessä, kun A:n siirrosta päätettiin, siirrettiin kaikkiaan viisi henkilöä Muonion johtopaikalta Ivalon rajavartioalueelle, Lapin rajavartioston esikuntaan ja Muonion alueelle vartioasemalle. A:n siirto ei siten ollut ollut yksittäinen toimenpide. Muonion rajavartioalueelle ei ollut siirretty yhtään nuorempaa opistoupseeria A:n lähdön jälkeen, vaan päin vastoin opistoupseerien määrä on laskenut kuudesta viiteen, mikä on toiminta- ja taloussuunnitelman mukainen vahvuus.

Siirtoesitys oli C:n mukaan kohdistunut A:han sen vuoksi, että organisaatiota oli muutettu ja hänen tehtävänsä Muonion rajavartioalueella oli lakannut. Lapin rajavartioston esikunnan opistoupseerin virkaurasta laatimien ohjeiden perusteella koulutusupseerilla tuli olla opistoupseerin tutkinto palkkausluokan vaihdellessa A16:sta A18:aan. A:n palkkaluokka nuorempana opistoupseerina oli ennen siirtoa ollut A17 ja siirron jälkeen A18. Rajajääkärikomppaniassa työskenteli A:n lisäksi kaksi muuta vastaavan ikäistä opistoupseeria koulutusupseereina. Heidät oli siirretty näihin tehtäviin omalla suostumuksellaan. Todistajan mukaan henkilöstön ikärakenne on jyrkästi muuttumassa. Opistoupseereista on nykyisin jo runsaat 60 prosenttia yli 40-vuotiaita, joten tämän ikäryhmän osuus myös siirrettävässä henkilöstössä vastaavasti kasvaa.

Arviointi ja johtopäätökset

Virkaehtosopimuksen siirtosuojaa koskevien määräysten mukaan luottamusmiestä ei saa siirtää ilman hänen omaa suostumustaan muun muassa sellaiseen virkaan, jossa yhteistoimintatehtävien hoito olennaisesti vaikeutuu. Toisaalta rajavartiolaitoksen virkamies on rajavartiolaitoksesta annetun lain 50 §:n mukaan velvollinen siirtymään toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen rajavartiolaitoksen yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämistä varten taikka muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT:1979-61 ottanut kantaa virkaehtosopimuksen mukaiseen luottamusmiehen siirtosuojaan suhteessa virkamiehen lakiin perustuvaan siirtymisvelvollisuuteen. Työtuomioistuin on mainitussa tuomiossaan katsonut, että rajavartiolaitoksessa olevan siirtojärjestelmän toimivuutta ei luottamusmiessopimukseen vedoten voida syrjäyttää, vaan virkamiesyhdistyksen on sopeutettava luottamusmiestoimintansa asiallisilla perusteilla tapahtuviin siirtoihin esimerkiksi valitsemalla tarvittaessa uudet luottamusmiehet. Työtuomioistuimella ei myöskään nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ole perusteita päätyä muunlaiseen arvioon.

Esitetyn selvityksen mukaan A ei ollut ainakaan kahden viimeisen vuoden aikana ennen siirtoa neuvotellut työnantajan edustajien kanssa luottamusmiehen ominaisuudessa. Muutoinkaan esitetty selvitys ei osoita, että siirron taustalla olisi ollut työnantajan kielteinen suhtautuminen luottamusmiehiin tai erityisesti A:han luottamusmiehenä.

Rajavartiolaitoksella on ollut todistelussa ilmenneet perustellut syyt vähentää henkilöstöä Muonion rajavartioalueella ja toisaalta huolehtia siitä, että riittävä miehitys varmistetaan rajavalvonnan painopistealueilla. A:n entisen tehtävän lakattua ja hänen kieltäydyttyä kolmesta hänelle tarjotusta uudesta tehtävästä työnantaja on määrännyt A:n siirtymään avoinna olleeseen koulutusupseerin tehtävään, jossa hänen palkkauksensa on ollut parempi kuin hänen entisessä tehtävässään ja joka on vastannut hänen koulutustaan. Samaan tehtävään on edellä todetun mukaisesti hakeutunut myös muita vastaavan kokemustason omaavia opistoupseereita. Näin ollen myöskään siirron perusteista tai toteuttamistavasta ei ole saatavissa tukea väitteelle, että siirto olisi tapahtunut sen vuoksi, että A oli toiminut varaluottamusmiehenä.

Todistajien kertomukset osoittavat, että rajavartiolaitoksessa siirrot toisiin tehtäviin yleensä toteutetaan virkamiehen omalla suostumuksella, joskin kysymys on virkamiehen velvollisuudesta tietyin edellytyksin siirtyä toisiin tehtäviin. Siitä, että A:n siirto on yleisen käytännön vastaisesti tapahtunut vastoin hänen suostumustaan, ei voida siirron syistä esitetty selvitys huomioon ottaen päätellä, että siirtoon olisivat olleet vaikuttamassa muut kuin rajavartiolaitoksesta annetun lain 50 §:ssä säädetyt perusteet.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että rajavartiolaitos siirtäessään A:n Muonion rajavartioalueen vartioupseerin tehtävästä Ivalon vartioalueen rajavartiokomppanian koulutusupseerin tehtävään olisi menetellyt virkaehtosopimuksen luottamusmiehen siirtosuojaa koskevien määräysten vastaisesti.

Oikeudenkäyntikulut

Palkansaajajärjestö Pardia on työtuomioistuimesta annetun 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämien toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 700 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palkansaajajärjestö Pardia velvoitetaan korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Voipio, Vertanen ja Lounasmaa jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.