Labour court allows union claim that a rehabilitation hospital qualifies as a rehabilitation facility under collective agreement.

Osastonhoitajien palkkaryhmään sijoittelua oli tarkistettu erimielisyysneuvottelujen jälkeen tehdyllä paikallisella ratkaisulla. Työehtosopimukseen osallinen liitto, joka katsoi palkkaryhmän edelleen virheelliseksi, saattoi asiassa tehdyn ratkaisun estämättä vaatia työtuomioistuimessa, että hoitajien palkkaus vahvistettaisiin työehtosopimuksen mukaiseksi.

Jutussa oli kysymys siitä palkkaryhmäsijoittelun perusteena olevasta seikasta, oliko säätiön ylläpitämä kuntoutussairaala katsottava työehtosopimuksessa tarkoitetuksi kuntoutuslaitokseksi vai sairaalaksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 123

KANTAJA

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry, Helsinki

VASTAAJA

Terveyspalvelualan Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Oulunkylän sairaskotisäätiö, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.5.2004

Pääkäsittely 9.11.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisjärjestöjen välisessä 25.4.1995 allekirjoitetussa terveyspalvelualan työehtosopimuksen palkkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Palkkanimikkeet soveltamisohjeineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkaryhmä 16: Osastonhoitaja/vastaava hoitaja kuntoutuslaitoksessa, jolla on yli 10 alaista (apulaisylihoitaja)

osastonhoitaja/vastaava hoitaja lääkäriasemalla tai sairaalassa, jonka vastuualueeseen kuuluu talousarvion seuranta, laadinta tai tulosvastuu ja jolla sen lisäksi on yli 5 alaista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Oulunkylän sairaskotisäätiön Oulunkylän kuntoutussairaalan olevan terveyspalvelualan työehtosopimuksen palkkoja koskevan pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmittelyssä tarkoitettu kuntoutuslaitos,

velvoittaa Oulunkylän sairaskotisäätiön maksamaan A:lle 11 553,84 euroa 1.1.1996 ja 31.12.2000 väliseltä ajalta ja B:lle 8 793,54 euroa 1.3.1997 ja 31.12.2000 väliseltä ajalta korkolain mukaisine viivästyskorkoineen molemmille määrille 1.1.2001 lukien, ja

velvoittaa Terveyspalvelualojen Työnantajaliiton ja Oulunkylän sairaskotisäätiön yhteisvastuullisesti korvaamaan Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A ja B työskentelivät osastonhoitajina Oulunkylän sairaskotisäätiön Oulunkylän kuntoutussairaalassa. Työpaikalla oli noudatettu terveyspalvelualan työehtosopimusta vuodesta 1993 lukien. Erimielisyys koski vuosia 1996 - 2000. A:n palkka oli määräytynyt 1.1.1996 lukien ja B:n 1.3.1997 lukien työehtosopimuksen palkkaryhmän 15 mukaan, vaikka kummankin palkkaryhmän olisi pitänyt olla 16. Vuodesta 2001 lukien molempien palkkaus oli ollut työehtosopimuksen mukainen.

Mainitut sairaaloita sekä kylpylä- ja kuntoutuslaitoksia koskevat työehtosopimukset yhdistettiin vuonna 1989 solmitun lääkäriasemia koskevan työehtosopimuksen kanssa yhdeksi terveydenhuoltoalaa koskevaksi työehtosopimukseksi 1.3.1990. Tämän työehtosopimuksen palkkapöytäkirjassa olivat erilliset palkkanimikkeistöt yhtäältä sairaaloita ja lääkäriasemia sekä toisaalta terveyskylpylöitä ja kuntoutuslaitoksia varten. Työehtosopimuksen osastonhoitajia koskevat palkkanimikkeistöt yhdistettiin terveyspalvelualan työehtosopimuksessa 1.5.1995. Tämän jälkeen palkkaryhmittelyä ei ole muutettu.

Työehtosopimuksen palkkamääräyksissä oli eroteltu sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa toimivien osastonhoitajien palkkaperusteet. Näin oli menetelty koko sopimustoiminnan ajan. Sopimuksessa ei ollut erikseen määritelty sairaalan ja kuntoutuslaitoksen tunnusmerkkejä, mutta erot voitiin löytää toiminnan tarkoituksen ja sisällön perusteella. Asia ratkaistiin päätoimialan mukaisesti. Sairaalassa toiminta tähtäsi diagnoosin selvittämiseen. Tällöin selvitetään hoitoon hakeutumisen aiheuttanut sairaus, vamma tai tapaturma ja laaditaan tarpeellinen hoito-ohjelma. Kuntoutuslaitos taas toimi sairaalassa asetetun diagnoosin ja hoito-ohjelman toteuttajana. Laitos voi myös tarvittaessa korjata hoito-ohjelmaa. Kuntoutuslaitos teki työtä asiakkaan paranemisen edistämiseksi, mutta toiminta ei tähdännyt diagnoosiin. Sairaala kantoi vastuun sairauden hoidosta, kuntoutuslaitos toimintakyvyn ylläpitämisestä, selvittämisestä ja edistämisestä.

Uudenmaan lääninhallituksen 19.6.1997 antaman päätöksen mukaan Oulunkylän sairaskotisäätiö oli saanut luvan terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Toimialakohdan mukaan kuntoutussairaala tarjosi sotainvalideille ja rintamaveteraaneille muun muassa kuntoutuspalveluja, neuropsykologista kuntoutusta ja toimintaterapiaa. Oulunkylän kuntoutussairaala tarjosi palveluja ensisijaisesti sotainvalideille ja rintamaveteraaneille, jotka saivat maksusitoumuksen valtiokonttorista kuntoutusta varten. Oulunkylän kuntoutussairaalan erilaiset palvelut liittyivät asiakkaiden kuntoutukseen. Laitoskuntoutustoimintaa tukevia palveluita olivat laitoshoito, fysioterapia, toimintaterapia ja päiväaikaan annettavat lääkäripalvelut. Oulunkylän kuntoutussairaalan sairaalavarustelu ja sairaalan toimintatavat olivat tyypillisiä myös kuntoutuslaitoksille. Henkilökunnasta valtaosa työskenteli kuntoutustoiminnassa, joka muodosti koko toiminnan perustan.

Oulunkylän kuntoutussairaala oli siten kuntoutuslaitos. Työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä oli kuntoutuslaitokset erotettu omaksi ryhmäkseen. Osastonhoitaja kuului palkkaryhmään 16, jos hänellä oli yli 10 alaista. Uudenmaan lääninhallituksen määrittämä toimiala ja Oulunkylän kuntoutussairaalan kuntoutustoimintamuodot tukivat kannetta. Myös työnantajaliiton jäsenluettelossa 17.11.1994 Oulunkylän kuntoutussairaala oli ryhmitelty kuntoutuslaitokseksi. Oulunkylän kuntoutussairaala oli Hoito- ja Kuntoutuslaitosten Liiton jäsen, mikä myös osoitti laitoksen toiminnan painopisteen olevan kuntoutuksessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Terveyspalvelualan Työnantajaliitto ja Oulunkylän sairaskotisäätiö ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n velvoittamista korvaamaan Terveyspalvelualan Työnantajaliiton ja Oulunkylän sairaskotisäätiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Erimielisyys oli ollut esillä jo vuonna 1996. Erimielisyys oli alkanut, kun Oulunkylän sairaskotisäätiö oli liittynyt 6.10.1993 lukien Terveyspalvelualan Työnantajaliittoon ja kun terveyspalvelualan työehtosopimuksen mukaiset palkkaryhmät olivat tulleet voimaan 1.1.1996. Oulunkylän sairaskotisäätiön hallitus oli 6.11.1995 tehnyt päätöksen henkilökunnan sijoittamisesta työehtosopimuksen mukaisiin palkkaryhmiin. Osastonhoitajien sijoituspalkkaryhmä oli tämän päätöksen mukaan ollut palkkaryhmä 14. Perusteena päätökselle oli ollut, että Oulunkylän kuntoutussairaalan osastonhoitajien vastuualueeseen ei kuulunut tulosvastuuta. Oulunkylän kuntoutussairaala oli sairaala, jolloin palkkaryhmään 14 kuuluvat kaikki osastonhoitajat, joiden vastuualueeseen ei kuulunut talousarvion seuranta, laadinta tai tulosvastuu riippumatta siitä, oliko heillä alaisia vai ei. Sairaaloiden osalta siten taloudellinen vastuu oli ratkaiseva tekijä palkkaryhmän määrittelyssä.

Vuoden 2001 alusta kuntoutussairaalassa oli siirrytty tulosohjausjärjestelmään, jonka myötä osastonhoitajille tuli tulosvastuu. Näin olen heidän palkkaryhmänsä muuttui ja uusi palkkaryhmä oli työehtosopimuksen mukaan palkkaryhmä 16. Kummatkin liitot olivat seuranneet työehtosopimuksen soveltamista paikallisella tasolla ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN oli ottanut asian esille vasta viiden vuoden soveltamisen jälkeen. Jos Oulunkylän kuntoutussairaalaa olisi pidetty kuntoutuslaitoksena, ei tulosvastuulla olisi ollut merkitystä palkkaryhmien määräytymisessä vuonna 1996 esillä olleessa erimielisyydessä. Osastonhoitajien sijoittaminen palkkaryhmiin olisi tuolloin määräytynyt pelkästään alaisten lukumäärän perusteella. Tällaista väitettä ei ole edes esitetty, joten se seikka, että kyse oli sairaalasta, oli ollut vuosia riidaton. Näin ollen tämä osastonhoitajan palkkausta koskeva riita oli jo tuolloin sovittu.

Oulunkylän kuntoutussairaala oli Oulunkylän sairaskotisäätiön ylläpitämä hoito- ja kuntoutuslaitos, jossa annettiin ensisijaisesti sotaveteraaneille sotilasvammalain mukaista laitoshoitoa, kuntoutusta sekä päiväsairaalahoitoa. Se aloitti toimintansa vuonna 1992 ja tarkoituksena oli ollut asianmukaisten hoito- ja tutkimustilojen rakentaminen, varustaminen ja ylläpitäminen pitkäaikaishoitoa tarvitseville vaikeavammaisille sotainvalideille sekä näiden tarpeiden päätyttyä veteraaneille, vanhuksille ja vammaisille. Oulunkylän kuntoutussairaala oli siten alusta alkaen toiminut sairaalana.

Oulunkylän kuntoutussairaalassa annetaan sekä sairaalahoitoa että kuntoutusta. Laitoshoitoon tai päiväsairaalahoitoon tulevilta edellytettiin vähintään 30 prosentin haitta-astetta sotavammasta. Kuntoutukseen hakeutuivat sotainvalidit, heidän puolisonsa ja sotainvalidien lesket, joilla oli siihen lakisääteinen oikeus, sekä veteraanit. Lyhytaikaisesti hoitoon voitiin ottaa myös muita hoitoa tai kuntoutusta tarvitsevia. Sairaalassa oli hoitopaikkoja kaikkiaan 108, joista laitoshoitopaikkoja oli 48, kuntoutuspaikkoja 40 ja päiväsairaalapaikkoja 20. Oulunkylän kuntoutussairaala oli verrattavissa esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastoihin tai terveyskeskussairaalaan esimerkiksi Koskelan sairaalaan, joissa hoidettiin esimerkiksi pitkäaikaishoidossa olevia vanhuksia.

Oulunkylän kuntoutussairaala oli nimenomaan sairaala. Henkilökunnan pätevyys, rakenne ja lukumäärä oli sairaalatasoa ja kuntoutussairaalassa oleva varustelu oli sairaalatasoa. Kuntoutussairaalassa oli muun muassa hapenottoon tarvittavat laitteet, valmius suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkitykseen, ultraäänilaitteet, respiraattori eli hengityshoitolaite, imulaitteet ja spirometri eli laite, jolla mitataan keuhkojen toimintakykyä. Tämä laitteisto oli tyypillistä nimenomaan sairaalalle eikä vastaavaa laitteistoa ollut kuntoutuslaitoksessa. Kuntoutussairaalassa oli myös apteekkivalvonta, mitä kuntoutuslaitoksissa ei ollut.

Oulunkylän kuntoutussairaalassa potilaille annettava hoito oli nimenomaan sairaalassa annettavaa hoitoa, kuten muun muassa pitkäaikaishoitoa ja terminaalihoitoa, eikä pelkästään kuntoutusta. Kuntoutussairaalan potilaista noin 15 kuoli vuosittain, mitä ei kuntoutuslaitoksissa tapahtunut lainkaan. Kuntoutussairaalassa annettava hoidon taso oli verrattavissa Kaunialan sotavammasairaalassa annettavaan hoitoon ja potilaiden hoitotarve oli samaa tasoa kuin Kaunialassa. Kuntoutussairaalassa annettiin myös kuntoutusta ja fysikaalista hoitoa, mutta se ei tehnyt kuntoutussairaalasta kuntoutuslaitosta. Jokaisessa sairaalassa annettiin osana hoitoa myös kuntoutusta, mutta kuntoutuslaitoksissa ei hoidettu sairauksia. Jos kuntoutuslaitoksessa oleva henkilö tarvitsi sairaanhoitoa, hänet siirrettiin välittömästi sairaalaan. Kuntoutustoiminta ei siten ollut kuntoutussairaalan pääasiallinen toimiala.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumat ja erimielisyys

A ja B työskentelevät osastonhoitajina Oulunkylän sairaskotisäätiön ylläpitämässä Oulunkylän kuntoutussairaalassa Helsingissä. Oulunkylän kuntoutussairaala maksoi A:lle ajalla 1.1.1996 - 31.12.2000 ja B:lle ajalla 3.3.1997 - 31.12.2000 terveyspalvelualan työehtosopimuksen palkkoja koskevan pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmän 15 mukaista palkkaa.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Oulunkylän kuntoutussairaala pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmittelyssä tarkoitettu kuntoutuslaitos ja onko A:lle ja B:lle, joilla on 10 alaista, siten tullut maksaa pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmän 16 mukaista palkkaa. Työnantajapuolen mukaan Oulunkylän kuntoutussairaala ei ole pöytäkirjan 2 §:ssä tarkoitettu kuntoutuslaitos vaan sairaala, joten A ja B ovat kanteessa tarkoitettuna aikana kuuluneet pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmään 15. Lisäksi työnantajapuolen mukaan A:n ja B:n palkkaryhmäksi on asiasta syntyneen erimielisyyden johdosta vuonna 1996 käydyissä neuvotteluissa sovittu 15.

Työtuomioistuimessa on kuultu vuoden 1996 palkkaerimielisyysneuvotteluista sekä Oulunkylän kuntoutussairaalan toiminnasta ja luonteesta todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä itseään sekä todistajina Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:n asiamiestä C:tä ja työnantajapuolelta Terveyspalvelualan Työnantajaliiton liittojohtajaa D:tä ja Oulunkylän kuntoutussairaalan ylilääkäriä E:tä. Tehy:n kehittämisyksikön johtajaa F:ää ja Kaunialan sotavammasairaalan johtajaa G:tä on kuultu todistajina kuntoutuslaitoksen ja sairaalan toiminnan ominaispiirteistä ja eroista.

Palkkamääräysten taustasta ja palkkaerimielisyydestä esitetty selvitys

Sairaalatoimintaa, kylpylä- ja kuntoutuslaitoksia sekä lääkäriasemia koskevat työehtosopimukset yhdistettiin 1.3.1990 terveydenhuoltoalaa koskevaksi työehtosopimukseksi. Työehtosopimuksen palkkoja koskevan pöytäkirjan osastonhoitajia koskevat palkkanimikkeistöt yhdistettiin 1.5.1995. Palkkamääräyksissä eroteltiin tuolloin kuntoutuslaitoksissa ja sairaaloissa toimivien osastonhoitajien palkkaperusteet. Palkkamääräyksissä ei kuitenkaan tarkemmin määritelty sitä, mikä on kuntoutuslaitos tai sairaala.

C ja D ovat kertoneet, että osallisliittojen välillä neuvoteltiin jo 29.1.1996 erimielisyydestä, joka koski Oulunkylän kuntoutussairaalan osastonhoitajien A:n ja B:n oikeaa palkkaryhmää. Liittotason neuvottelussa asiasta ei päästy yksimielisyyteen, vaan se palautettiin paikallisten osapuolten neuvoteltavaksi. E mukaan Oulunkylän sairaskotisäätiön hallitus päätti 2.9.1996 työntekijäpuolen kanssa tehdyn kompromissin tuloksena maksaa osastonhoitajille palkkaryhmän 15 mukaista palkkaa takautuvasti 1.1.1996 alkaen. A ja B ovat puolestaan kertoneet, ettei asiaa ollut heidän kanssaan paikallisesti neuvoteltu tai sovittu, vaan ratkaisu oli ollut hallituksen tekemä. He olivat esittäneet palkkaryhmän korottamista hallitukselle ja ylilääkärille osoitetuilla kirjeillä vuosina 1999 ja 2000.

Oulunkylän kuntoutussairaalan toiminta ja luonne

F:n mukaan kuntoutuslaitoksessa toiminnan päämääränä on kuntoutustoiminta. Kuntoutuslaitoksessa henkilörakenne on sellainen, että siellä on suhteessa enemmän terapia- ja kuntoutushenkilöstöä kuin sairaalassa. Kuntoutuslaitoksessa annettava laitoshoito tukee kuntoutustoimintaa. Sairaalassa annettava laitoshoito tuki sairaalassa harjoitettavaa sairaalatoimintaa. Oulunkylän ja Punkaharjun kuntoutussairaalat olivat molemmat kuntoutuslaitoksia. Niiden toiminta oli kuntouttavaa toimintaa. Pääsääntöisesti niiden henkilöstörakenne oli sellainen kuin kuntoutuslaitokselta edellytetään. Siellä oli lääkäri- ja hoitohenkilökunnan lisäksi suuri määrä kuntoutus- ja terapiahenkilöstöä.

G:n mukaan Kaunialan sotavammasairaalassa toiminnasta 25 prosenttia on kuntoutusta. Loput hoidosta on laitoshoitoa nimenomaan vanhuksille. Kaunialan sotavammasairaala on pääosin geriatrinen sairaala. Oulunkylässä on Kaunialaan verrattuna kuntoutuksen osuus suurempi. Kaunialassa se on 25 prosenttia ja Oulunkylässä noin puolet. Oulunkylä ja Kauniala ovat edelleen sotainvalidien hoitolaitoksia, kun taas esimerkiksi Punkaharjun kuntoutuskeskus on siirtymässä enemmän työikäisen väestön kuntoutuksen laitokseksi.

Työtuomioistuimelle on jätetty Oulunkylän sairaskotisäätiön vuosikertomuksia. Vuoden 2000 kertomuksesta selviää, että kuntoutussairaalan kahdella laitoshoito-osastolla on tarjottu pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen laitoshoidon ohella päivä- ja laitoskuntoutusta. Laitos- ja päiväkuntoutusosastojen 40 hoitopaikasta on ollut kuntoutujien käytössä 33, päiväkuntoutuksessa 2 paikkaa sekä lyhytaikaisessa ja pysyvässä laitoshoidossa 2 paikkaa. 20-paikkaisen päiväsairaalaosaston toiminta on tukenut sotainvalidien kotihoitoa ja sisältänyt hoidon ja tutkimusten lisäksi ylläpitävää kuntoutusta ja monipuolista viriketoimintaa.

Arviointia ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan osastonhoitajien palkkausta koskeva erimielisyys on ollut paikallisten neuvottelujen jälkeen asianosaisliittojen käsiteltävänä vuonna 1996. Liitot ovat jääneet asiassa erimielisiksi ja palauttaneet asian neuvoteltavaksi paikallistasolla. Oulunkylän sairaskotisäätiön hallitus on kokouksessaan 2.9.1996 päättänyt, että osastonhoitajille maksetaan takautuvasti 1.1.1996 lukien palkkaryhmän 15 mukaista palkkaa. Jutussa on riidanalaista, onko hallituksessa tehty asiasta yksipuolinen päätös vai vahvistettu paikallisten osapuolten välillä saavutettu yhteisymmärrys.

Työtuomioistuin toteaa, että liittojen välisen työehtosopimuksen nojalla tehtyjen paikallisten sopimusten ja muiden ratkaisujen on vastattava työehtosopimuksesta johtuvia vaatimuksia. Tämä koskee myös työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä tehtyjä paikallisia sovintoja (esim. TT 1981:129). Työehtosopimukseen osallinen liitto, joka katsoo, että sopimuksesta johtuvia työntekijän etuja on vähennetty sopimuksen vastaisesti, ei ole sidottu tällaiseen ratkaisuun, vaikka se olisikin syntynyt paikallisten osapuolten välisenä sovintona. Siten myöskään nyt esillä olevaa asiaa ei ole Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN:ään nähden ratkaistu siten, ettei järjestö voisi saattaa asiaa työtuomioistuimen tutkittavaksi.

Näillä perusteilla Oulunkylän kuntoutussairaalaa on työtuomioistuimen mielestä pidettävä luonteeltaan lähinnä kuntoutuslaitoksena. Työtuomioistuin näin ollen katsoo, että kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on perusteltu ja että A:lla ja B:lla on oikeus kanteessa vaadittuun palkkaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Terveyspalvelualan Työnantajaliitolla ja Oulunkylän sairaskotisäätiöllä on ollut perusteltu aihe saattaa erimielisyyskysymys työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN saa jutun voittaessaankin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oulunkylän sairaskotisäätiön Oulunkylän kuntoutussairaala on terveyspalvelualan työehtosopimuksen palkkoja koskevan pöytäkirjan 2 §:n palkkaryhmittelyssä tarkoitettu kuntoutuslaitos.

Työtuomioistuin velvoittaa Oulunkylän sairaskotisäätiön maksamaan A:lle 11 553 euroa 84 senttiä 1.1.1996 ja 31.12.2002 väliseltä ajalta sekä B:lle 8 793 euroa 54 senttiä 1.3.1997 ja 31.12.2002 väliseltä ajalta korkolain mukaisine viivästyskorkoineen molemmille määrille 1.1.2001 lukien.

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.