Labor court dismissed union's claim that employer unilaterally changed collective agreement wage increase practices.

Kysymys siitä, oliko yhtiö voinut valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiin vedoten muuttaa työehtosopimuksen osana sovelletun paikallisen sopimuksen mukaista palkankorotuskäytäntöä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 119

KANTAJA

Paperiliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry, Helsinki

M-real Oyj, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.6.2004

Pääkäsittely 3.11.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.11.2002 solmitun työehtosopimuksen nro 42:n allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKOJEN KOROTUKSET

Vuosi 2003

Työntekijöiden kausipalkojen tuntipalkkoja korotetaan 10.3.2003 alkavan palkkakauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus on 25 senttiä.

Urakkahinnoiteltuja tai sovittuja markkamääräisiä urakoita korotetaan paikallisesti sovittavalla tavalla siten, että korotusten vaikutus on em. suuruinen.

Prosenttiperusteisesta palkkiotyöstä saatuja ansioita korotetaan siten, että korotusten vaikutus on em. suuruinen. Edellä sanotulla tavalla suoritettu kausipalkkojen tarkistus ei vaikuta urakoita korottavasti muussa tapauksessa kuin, että urakkahinnoittelu ei anna vähintään sovittua kausipalkan tuntipalkkatekijää tai sovittua urakkatavoitepalkkaa.

Yleiskorotuksen lisäksi paikallisesti sovittaviin palkkojen korotuksiin on käytettävissä 10.3.2003 rahamäärä, jonka suuruus on 11 senttiä kertaa tehtaan työntekijöiden lukumäärä 10.2.2003.

Mikäli palkankorotuksista ei päästä paikallisesti yksimielisyyteen 21.3.2003 mennessä, korotetaan työsuhteessa olevien työntekijöiden kausipalkkojen tuntipalkkoja 10.3.2003 11 sentin suuruisella yleiskorotuksella.

Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia euromääräisiä henkilökohtaisia lisiä korotetaan 10.3.2003 alkaen 2,7 prosentilla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin ainoastaan, mikäli ne eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa johdosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään senttiin.

Vuosi 2004

Työntekijöiden kausipalkkojen tuntipalkkoja korotetaan 8.3.2004 alkavan palkkakauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus on 24 senttiä.

Urakkahinnoiteltuja tai sovittuja euromääräisiä urakoita korotetaan paikallisesti sovittavalla tavalla siten, että korotusten vaikutus on em. suuruinen.

Prosenttiperusteisesta palkkiotyöstä saatuja ansioita korotetaan siten, että korotusten vaikutus on em. suuruinen. Edellä sanotulla tavalla suoritettu kausipalkkojen tarkistus ei vaikuta urakoita korottavasti muussa tapauksessa kuin, että urakkahinnoittelu ei anna vähintään sovittua kausipalkan tuntipalkkatekijää tai sovittua urakkatavoitepalkkaa.

Yleiskorotuksen lisäksi paikallisesti sovittaviin palkkojen korotuksiin on käytettävissä 8.3.2004 rahamäärä, jonka suuruus on 7 senttiä kertaa tehtaan työntekijöiden lukumäärä 8.2.2004.

Mikäli palkankorotuksista ei päästä paikallisesti yksimielisyyteen 19.3.2004 mennessä, korotetaan työsuhteessa olevien työntekijöiden kausipalkkojen tuntipalkkoja 8.3.2004 alkaen 7 sentin suuruisella yleiskorotuksella.

Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia euromääräisiä henkilökohtaisia lisiä korotetaan 8.3.2004 alkaen 2,2 prosentilla. Näitä lisiä korotetaan kuitenkin ainoastaan, mikäli ao. lisät eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa johdosta palkankorotuksen seurauksena. Lisät pyöristetään lähimpään senttiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖEHTOSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN

Työehtosopimukseen osalliset liitot vastaavat siitä, että niiden jäsenet soveltavat työehtosopimuksen määräyksiä yhteisesti sovitulla tavalla oikein

Mikäli työrauhavelvoitetta on rikottu eikä työrauhaa palauteta olosuhteet huomioon ottaen nopeasti sen jälkeen kun se on tullut liiton tietoon tai mikäli työehtosopimusta ei ole sovellettu oikein eikä virhettä olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut liiton tietoon katsotaan liiton laimintyöneen sille kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Edellä viimeisen kappaleen määräys koskee työehtosopimuksen soveltamisen osalta asioita, joista varsinainen työehtosopimus sisältää riidattoman ja selvän normin tai joista on yhteiset soveltamisohjeet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että M-real Oyj:n Savon Sellun työntekijöille sovittuja henkilökohtaisia lisiä tulee korottaa 10.3.2003 ja 8.3.2004 lukien paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdassa sovitulla tavalla,

tuomitsee M-real Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja M-real Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen nro 42 allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdassa oli sovittu palkkojen korottamisesta erikseen vuoden 2003 ja vuoden 2004 osalta. Pöytäkirjan 2 kohdan viimeisessä kappaleessa sovittu 2,7 prosentin korotus vastasi tulopoliittisen ratkaisun korotusvaikutusta paperiteollisuudessa. Korotuksen tarkoitus oli, että sopimuksessa mainitut lisät korottuvat kausipalkkojen perusteena olevaan tuntipalkkaan tulevien korotusten päälle. Samalla tavalla oli korotettu myös pöytäkirjan 6 kohdassa tarkoitettuja lisiä.

M-real Oyj oli kieltäytynyt korottamasta Kuopiossa sijaitsevan Savon Sellu -nimisen tehtaan työntekijöille sovittuja euromääräisiä henkilökohtaisia lisiä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan mukaisesti.

Henkilökohtaisten lisien käyttöönotosta oli sovittu silloin itsenäisenä osakeyhtiönä toimineessa Savon Sellussa 28.9.1995 allekirjoitetulla sopimuksella. Sopimus koski ammattiryhmittelyä ja henkilökohtaista lisää. Sopimuksen solmiminen perustui osallisten liittojen välillä 14.6.1995 allekirjoitettuun pöytäkirjaan, joka sisälsi liittojen ohjeistuksen ammattiryhmittelyn uudistamiseksi. Tässä pöytäkirjassa oli sovittu uudistetun ammattiryhmittelyn käyttöönoton pelisäännöistä. Pöytäkirja sisälsi henkilökohtaisesta palkanosasta seuraavan maininnan: "Henkilökohtaisen osaamisen vaikutus palkkaperusteisiin sovitaan paikallisesti ammattiryhmittelyn ja yhteisesti sovittujen arviointiperusteiden avulla".

Liittojen hyväksymän ohjeistuksen olennainen sisältö oli nimenomaan siinä, että samalla vakanssilla voitiin maksaa ammattitaidon perusteella eri suuruista palkkaa, kunhan henkilökohtaisen osuuden arviointiperusteista oli paikallisesti sovittu. Savon Sellun sopimuksessa oli selvästi jo sopimuksen johdantotekstissä eroteltu "ammattitasot työn vaativuuden mukaan sekä henkilökohtainen lisä". Sopimuksen liitteessä 1 oli eritelty ammattitasot ammattinimikkeittäin ja liitteessä 2 henkilökohtaisen lisän määräytymisen perusteet. Liitteen 2 kriteereistä näkyi, että kyseessä oli nimenomaan työntekijän henkilökohtaiseen pätevyyteen ja ominaisuuksiin perustuva lisä.

Henkilökohtainen lisä oli merkitty kausipalkkasopimuksiin erillisenä sarakkeena. Sopimuspohjista 4.12.2001 ja 2.4.2002 ilmeni, että henkilökohtaista lisää oli korotettu 11.3.2002 lukien työehtosopimuksen nro 41 allekirjoituspöytäkirjassa sovitulla prosenttimäärällä eli 2,2 prosentilla. Kausipalkkasopimuksissa oli selvästi eroteltu ammattitason mukainen tuntipalkka eli niin sanottu vakanssipalkka, joka oli kaikilla varastotyöntekijöillä sama, sekä henkilökohtainen lisä. Näiden kahden erän pohjalta muodostetaan sovellettava kausipalkka.

Henkilökohtaisten lisien korottaminen oli otettu kaikkien solmittujen työehtosopimusten yleiskorotusmääräyksiin 15.12.1997 allekirjoitetusta työehtosopimuksesta nro 39 lähtien. Syksyllä 1995 toteutettuun uuden ammattiryhmittelyn käyttöönottoon liitetystä erillisestä palkkapotista oli sovittu edellä mainitussa liittojen pöytäkirjassa 14.6.1995. Työehtosopimus nro 39 oli ollut ensimmäinen, jossa henkilökohtaisten palkkauserien korottaminen oli ollut esillä, ja silloin siitä oli otettu määräys allekirjoituspöytäkirjaan. Henkilökohtaisten lisien korottamista koskevien määräysten yhtymäkohta vuonna 1995 toteutettuun uudistukseen oli selvä. Savon Sellun osalta oli kysymys juuri samaan uudistukseen liittyneestä tapahtumasta, ja tämän mukaisesti henkilökohtaisia lisiä oli korotettu kaikkien sopimusratkaisujen yhteydessä.

M-real Oyj ei ollut mitenkään perustellut sitä, miksi henkilökohtaisia lisiä Savon Sellussa ei uusimman työehtosopimuksen mukaan pitäisi korottaa aikaisemmin noudatetulla tavalla. Kun otetaan vielä huomioon henkilökohtaisen lisän käyttöönotosta tehty sopimus, oli yhtiön katsottava rikkoneen työehtosopimusta vähintään vakavaa huolimattomuutta ja piittaamattomuutta osoittavalla tavalla. Näin siitä huolimatta, että liittojen välisissä neuvotteluissa Metsäteollisuus ry oli ollut samalla kannalla. Laiminlyömällä valvoa kiistattoman yleiskorotusmääräyksen oikeaa soveltamista oli Metsäteollisuus ry samalla rikkonut sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvia velvoitteita. Allekirjoituspöytäkirjan 16 kohta velvoitti työnantajaliittoa huolehtimaan siitä, että virhe korjataan olosuhteet huomioon ottaen riittävän nopeasti.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen ainoa ammattitaitoon perustuvaa lisää koskeva määräys oli sovittu työehtosopimuksen ammattiryhmittelyä koskevan liitteen 2 C-ryhmän (työntekijät-, kone-, sähkö-, mittari- ja autokorjausosastoissa) huomautus 5:ssä: "Milloin työntekijä itsenäisesti suorittaa elektroniikkalaitteiden, automaatiojärjestelmien tai tehoelektroniikkaan liittyvien laitteiden huoltoa tai kunnossapitoa, joissa edellytetään alan perusteellista koulutusta tai poikkeuksellisen korkeaa ammattitaitoa, maksetaan hänelle paikallisesti niin sovittaessa kausipalkan lisäksi erillistä lisää, jonka suuruus sovitaan paikallisesti". Lisästä sovittiin ensimmäisen kerran työehtosopimuksessa nro 38. Määräyksen perusteella sovittuja lisiä kutsutaan allalla vakiintuneesti elekroniikkalisäksi. Vastaavaa lisää samansanaisen määräyksen perusteella oli paperiteollisuudessa maksettu Sähköalojen ammattiliitto ry:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tätä aikaisemmin ja maksetaan edelleen.

Ammattitaitoon perustuvien markka/euromääräisten henkilökohtaisten lisien korottamisesta sovittiin Paperiliiton esityksestä seuraavassa työehtosopimuksessa nro 39. Paperiliitto esitti työehtosopimusneuvotteluissa 3.12.1997 muun muassa, että "Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia henkilökohtaisia lisiä esim. elekroniikkalisä korotetaan 5.1.1998 alkaen 1,7 prosentilla ja 4.1.1999 alkaen 1,7 prosentilla". Edeltävissä työehtosopimuksien allekirjoituspöytäkirjoissa yleiskorotus oli koskenut vain työehtosopimuksien 22 §:n perusteella sovittuja erittäin raskaan ja erittäin likaisen työn lisiä (olosuhdelisä). Nyt muutosesitys koski uutena ammattitaitoon perustuvia henkilökohtaisia lisiä.

Paperiliitto uudisti 11.12.1997 työehtosopimusneuvotteluissa vaatimuksen siten, että "Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia henkilökohtaisia lisiä esim. elektroniikkalisä korotetaan 5.1.1998 alkaen 1,7 prosentilla ja 4.1.1999 alkaen 1,7 prosentilla." Metsäteollisuus ry hyväksyi vaatimuksen 11.12.1997 seuraavan sisältöisenä: "Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia markkamääräisiä henkilökohtaisia lisiä korotetaan 5.1.1998 alkaen 1,7 prosentilla ja 4.1.1999 alkaen 1,7 prosentilla". Ammattitaitoon perustuvan markka/euromääräisen henkilökohtaisen lisän korottamista koskeva sopimusmääräys oli sittemmin sisällöltään ollut muuttumaton työehtosopimuksissa numerot 40, 41 ja 42. Allekirjoituspöytäkirjassa ammattitaitoon perustuvaa henkilökohtaista lisää ei ollut yksilöity eikä rajattu koskemaan pelkästään elekroniikkalisää.

Työehtosopimuksessa mainitun elekroniikkalisän ohella paikallisesti oli sovittu muistakin ammattitaitoon perustuvista lisistä kuten esimerkiksi työteknikkolisästä, alikonemestarilisästä, yliasentajalisästä ja luokkahitsaajalisästä. Tämän johdosta hyväksytty allekirjoituspöytäkirjan teksti käsitti paikallisesti sovittujen tai sovittavien ammattitaitolisän korottamisen. Yleisimmin lisä oli paperiteollisuuden soveltamiskäytännössä kuitenkin tarkoittanut juuri elekroniikkalisää. Esittäessään työehtosopimuksen muutosvaatimuksen Paperiliittokin oli tiennyt ja tarkoittanut, että kyseessä oleva sopimusmääräys tarkoittaa ammattitaitoon perustuvaa henkilökohtaista lisää, jonka maksamisen edellytys oli erityinen ammattitaito, josta elektroniikkalisä oli luonteva esimerkki. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa ei ollut sopimusmääräystä, jonka mukaan muita henkilökohtaisia lisiä tulee korottaa yleiskorotuksella kuin ammattitaitoon perustuvaa henkilökohtaista lisää.

Paperiteollisuudessa oli ollut käytössä työn vaativuuteen perustuva ammattiryhmittely vuodesta 1981. Työtehtävät sijoitettiin paikallisesti liittojen ohjeistuksen perusteella viidelle eri ammattitasolle. Samasta tehtävästä maksetaan sama palkka. Ammattiryhmittelyuudistus 1995 mahdollisti työn vaativuuteen perustuvan ammattiryhmittelyn lisäksi sopia mahdollisen henkilökohtaisen palkanlisän käyttöönotosta. Liittojen ohjeistuksen 14.6.1995 mukaan henkilökohtaisen osaamisen vaikutus palkkaperusteisiin sovitaan paikallisesti ammattiryhmittelyn ja yhteisesti sovittujen arviointiperusteiden avulla. Mikäli paikallisesti sovittiin henkilökohtaisen palkanosan määräytymisen perusteista, oli paikallisesti sovittavissa korotuksiin rahamäärä, jonka suuruus oli 50 penniä kertaa tehtaan työntekijöiden lukumäärä. Mikäli henkilökohtaisen palkanosan määräytymisen perusteista ei päästy paikalliseen sopimukseen, korotus oli 30 penniä.

M-real Oyj:n Savon Sellu oli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti korottanut työntekijöidensä kausipalkkojen tuntipalkkoja sovitulla yleiskorotuksella, viimeksi 10.3.2003 alkaen 25 senttiä. Yhtiö oli virheellisesti soveltanut henkilökohtaiseen lisään työehtosopimuksen yleiskorotusta, mutta korjannut menettelyn työehtosopimuksen mukaiseksi 1.2.2003 alkaneen sopimuskauden alusta.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen palkankorotusten korotusvaikutus 10.3.2003 alkaen laskettiin ja sovittiin työehtosopimukseen osallisten välillä vuoden 2002 tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti. Osapuolet totesivat palkkatilastoyhteistyönä keskusjärjestöjen määrittämällä tavalla säännöllisen työajan keskituntiansion 13 euroa 63 senttiä, joka sisälsi myös henkilökohtaiset lisät. Tämän luvun perusteella sovittiin sitten senttimääräiseksi muutettuina tulopoliittiseen sopimuksen mukaiset palkankorotuserät seuraavasti: yleiskorotus 25 senttiä (1,8 prosenttia) liittoerä 11 senttiä (0,8 prosenttia) ja tasa-arvoerä 1,36 senttiä (0,1 prosenttia) eli yhteensä 37,36 senttiä (2,7 prosenttia). Kanteen väite, ettei työehtosopimuksen kustannusvaikutus olisi toteutunut Savon Sellussa sovitulla 2,7 prosentilla ei perustunut tosiseikkoihin.

M-real Oyj Savon Sellu ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen nro 42 allekirjoituspöytäkirjan mukaan työntekijöiden kausipalkkojen tuntipalkkoja on tullut korottaa 10.3.2003 alkavan palkkakauden alusta yleiskorotuksella, jonka suuruus oli 25 senttiä. Lisäksi työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia euromääräisiä henkilökohtaisia lisiä on sovittu korotettavaksi 10.3.2003 alkaen 2,7 prosentilla ja 8.3.2004 lukien 2,2 prosentilla.

M-real Oyj:n Savon Sellun tehtaalla työntekijöille maksettava kausipalkan tuntipalkka koostuu työehtosopimuksen osana sovellettavan paikallisen sopimuksen mukaan tehtävän vaativuuden perusteella määräytyvästä palkasta ja henkilökohtaisesta lisästä. Työnantaja on työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti korottanut työntekijöiden tehtäväkohtaisia tuntipalkkoja sovitulla yleiskorotuksella 25 sentillä. Tämän lisäksi henkilökohtaisia lisiä on korotettu 10.3.2003 alkaen 2,7 prosentilla, mutta työnantaja on sittemmin työehtosopimukseen vedoten peruuttanut tämän korotuksen. Vastaavaa prosentuaalista korotusta henkilökohtaiseen lisään ei ole maksettu myöskään 8.3.2004 lukien.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään korottamatta erikseen edellä tarkoitettua henkilökohtaista lisää allekirjoituspöytäkirjassa sovituilla prosenttikorotuksilla.

Todistajat

Työtuomioistuimessa on paperiteollisuudessa sovellettavasta palkkausjärjestelmästä, paikallisista sopimuksista ja palkkojen korotusmääräyksistä kuultu Paperiliiton nimeäminä todistajina Paperiliiton osastopäällikköä A:ta, Paperiliiton palkkasihteeriä B:tä ja Stora Enson Oulun tehtaan pääluottamusmiestä C:tä sekä todistelutarkoituksessa Paperiliiton liittotoimikunnan varajäsentä, Metsä-Botnian Kaskisten tehtaan pääluottamusmiestä D:tä. Vastaajapuolen nimeäminä todistajina on samoista seikoista kuultu Metsäteollisuus ry:n asiamiestä E:tä ja Metsä Botnian henkilöstöpäällikköä F:ää. Savon Sellussa sovellettavasta paikallisesta sopimuksesta on kuultu Savon Sellun pääluottamusmiestä G:tä ja työnantajapuolelta henkilöstöpäällikkö H:ta.

Työehtosopimuksen tulkinta

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen sopijapuolet ovat 14.6.1995 liittäneet työehtosopimukseen liittojen yhteisen ohjeistuksen ammattiryhmittelyn uudistamiseksi. Sen mukaan voidaan paikallisesti sopia ammattiryhmittelyn uudistamisesta ja työn vaativuuden arvioinnista siten, että työnarvioinnin tulee johtaa palkkaukselliseen oikeudenmukaisuuteen. Tehdaskohtaisesti samasta ja samanarvoisesta työstä sovitaan saman tasoinen palkka ja henkilökohtaisen osaamisen vaikutus palkkaperusteisiin sovitaan paikallisesti ammattiryhmittelyn ja yhteisesti sovittujen arviointiperusteiden avulla.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen nro 39 allekirjoituspöytäkirjassa sovittiin 15.12.1997 ensimmäisen kerran henkilökohtaisten palkkauserien prosenttiperusteisesta korottamisesta. Työehtosopimuksen 22 §:n perusteella sovittuja ja ammattitaitoon perustuvia markkamääräisiä henkilökohtaisia lisiä sovittiin silloin korotettaviksi 5.1.1998 alkaen 1,7 prosentilla ja 4.1.1999 alkaen samoin 1,7 prosentilla. Vastaavat määräykset ovat sisältyneet kaikkiin myöhemmin solmittuihin sopimuksiin kuitenkin niin tarkennettuna, että lisiä korotetaan ainoastaan, mikäli ne eivät korotu jo muutoin laskentaperusteensa johdosta palkankorotuksen seurauksena. Tarkoituksena on esitetyn selvityksen mukaan ollut näiden korotusten avulla säilyttää markka/euromääräisten lisien reaaliarvo.

Paperiteollisuudessa palkan yleiskorotukset on maksettu korottamalla penni/senttimääräisesti kausipalkan tuntipalkkaa. Ammattitaitoon perustuvien henkilökohtaisten lisien prosenttikorotus otettiin työehtosopimukseen Paperiliiton esityksestä. Esityksessä mainittiin esimerkkinä elektroniikkalisä, jota alalla on voitu maksaa kausipalkan lisäksi eräistä tehtävistä, jotka edellyttävät elektroniikka-alan perusteellista koulutusta tai poikkeuksellisen korkeaa ammattitaitoa. Neuvotteluissa määräys täsmentyi koskemaan ammattitaitoon perustuvia markkamääräisiä henkilökohtaisia lisiä ottamatta sopimukseen esimerkkejä tällaisista lisistä.

Sellaisten palkan osien, jotka sisältyvät kausipalkkaan, prosentuaalinen korottaminen senttimääräisen korotuksen lisäksi johtaa vastaavasti kausipalkan tuntipalkan yleiskorotusta suurempaan korotukseen. Valtakunnallisen sopimuksen syntyhistoriasta ja määräyksen nykyisestä sanamuodosta on pääteltävissä, että tällaista ei ole tuolloin tai myöhemminkään yhteisesti tarkoitettu. Toisaalta paikallisilla sopijapuolilla on ollut valtuudet sopia asiasta myös muulla tavalla. Todistajien kertoman mukaan henkilökohtaisen palkanosan korottamisesta allekirjoituspöytäkirjassa sovituilla prosenttimäärillä on myös käytännössä sovittu useilla tuotantolaitoksilla.

Savon Sellun paikallinen sopimus

Silloisessa Metsä-Serla Savon Sellu Oy:ssä sovittiin vuonna 1995 edellä selostettujen ohjeiden perusteella ammattiryhmittelystä ja henkilökohtaisesta lisästä. Sopimuksen mukaan ammatit ryhmiteltiin niiden vaativuuden perusteella viiteen ammattitasoon, joiden perusteella tehtäväkohtainen palkka määräytyy. Henkilökohtainen lisä määräytyy ensinnäkin huolellisuuden, yhteistyökyvyn ja joustavuuden, monitaitoisuuden, oma-aloitteisuuden sekä työn ladun ja määrän mukaan määriteltävien pisteiden perusteella. Näin laskettuun henkilökohtaiseen lisään lisätään markka/euromääräinen pätevyyslisä eli ammattitutkintolisä ja elektroniikkalisä. Tämän lisäksi henkilökohtaisena lisänä on maksettu olosuhdelisiä. Työntekijöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien pisteyttämisestä on myöhemmin luovuttu.

G:n ja H:n todistajankertomukset osoittavat, että Savon Sellussa vuonna 1995 paikallisesti solmitun sopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä on alusta lähtien tulkittu allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetuksi ammattitaitoon perustuvaksi henkilökohtaiseksi lisäksi. Tämän tulkinnan mukaisesti penni/senttimääräinen yleiskorotus on lisätty sellaisenaan tehtäväkohtaiseen tuntipalkkaan, minkä lisäksi henkilökohtaista lisää on korotettu kussakin allekirjoituspöytäkirjassa sovitulla prosentilla. Työnantaja on vuonna 2003 yhtiön keskushallinnon määräyksestä muuttanut yksipuolisesti tämän tulkinnan.

Paikallisen sopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä on edellä kerrotun mukaisesti sisältänyt myös elektroniikkalisän ja olosuhdelisiä. Työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi henkilökohtaisessa lisässä on siten myös ammattipätevyyden perusteella maksettavaa palkkaa. Erillisenä lisänä elektroniikkalisä olisi riidattomasti ollut allekirjoituspöytäkirjan mukaisen prosentuaalisen korotuksen piirissä.

Savon Sellun paikallista sopimusta ammattiryhmittelystä ja henkilökohtaisesta lisästä on alusta lähtien sovellettu niin, että palkan henkilökohtaista osuutta on korotettu kulloinkin valtakunnallisen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovitulla määrällä. Ottaen huomioon henkilökohtaisen lisän paikallisesti sovittu rakenne sopijapuolilla on ollut perusteet pitää henkilökohtaista lisää ammattitaitoon perustuvana lisänä siitä huolimatta, että tämän lisän prosentuaalinen korottaminen on johtanut kausipalkan tuntipalkan yleiskorotustason ylittävään korotukseen. Aina vuoteen 2003 jatkunut yhteisesti hyväksytty käytäntö osoittaa tämän tulkinnan vastanneen sopijapuolten yhteistä tarkoitusta.

Työnantajalla ei edellä todetun mukaisesti ole ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta jättää maksamatta paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisia prosenttimääräisiä korotuksia paikallisen sopimuksen mukaiseen henkilökohtaiseen lisään.

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantaja on yksipuolisesti muuttanut soveltamiskäytäntöä vuonna 2003 ja kieltäytynyt korottamasta erikseen prosentuaalisesti henkilökohtaista lisää. Esitetyn selvityksen mukaan tämä on tapahtunut M-real Oyj:n keskushallinnon määräyksestä. Allekirjoituspöytäkirjan määräystä voidaan nyt kysymyksessä olevin osin pitää jossakin määrin tulkinnanvaraisena. Kuitenkin paikallisen sopimuksen sisältö on yhteisesti hyväksytyn käytännön perusteella ollut siinä määrin selvä, että työnantajan on soveltamiskäytäntöä yksipuolisesti muuttaessaan pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimusta.

Myös Metsäteollisuus ry:n olisi tullut viimeistään liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa havaita, että työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen osana sovellettavan paikallisen sopimuksen vastaisesti ja pyrkiä viipymättä oikaisemaan virheellinen menettely. Tämän laiminlyödessään ja tyytyessään tukemaan työnantajajäsenensä aiemman käytännön vastaista tulkintaa Metsäteollisuus ry on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännösten perusteella velvollisia korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun ja siitä aiheutuneisiin kustannuksiin nähden korvauksen kohtuullinen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että M-real Oyj:n Savon Sellun työntekijöille sovittuja henkilökohtaisia lisiä tulee korottaa 10.3.2003 lukien paperiteollisuuden työehtosopimuksen nro 42 allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdassa sovitulla tavalla.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla M-real Oyj:n ja Metsäteollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa Paperiliitolle, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 500 euroa ja Metsäteollisuus ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 000 euroa.

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, K. Rautiainen, Ahokas ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.