Labor court dismisses union claims for strike damages and orders them to pay the employer's legal costs.

Yhtiön reittiliikennetekniikan työntekijät olivat olleet lakossa noin kolmen tunnin ajan. Lakon syinä olivat olleet erimielisyydet yhtiön vianhallintakordinaattorien, supervisoreiden ja vianhallintamekaanikkojen palkkaamisesta ja yhtiön ulkoasemamekaanikkojen uudelleen sijoittamisesta ja työllistämisestä konsernin sisällä. Lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oiketta koskevaan määräykseen.

Ammattiosasto, joka vastasi asettamiensa luottamusmiesten menettelystä, oli lakon toimeenpanemalla rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Myös työntekijäliitto oli ollut työnseisausta toimeenpanemassa ja oli siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Yhtiön lähettämällä kirjeellä ei ollut käytännön vaikutuksia yhtiön lentomekaanikkojen työkokonaisuuteen tai asemaan muutoin. Yhtiö oli pian lähettänyt mekaanikoille uuden kirjeen, jonka sisältö osapuolten yhteisen käsityksen mukaan vastasi osapuolten hyväksymää sovintoehdotuksen sisältöä. Yhtiö ei siten ollut pelkästään ensin mainitun kirjeen lähettämisellä rikkonut osapuolten hyväksymää sovintoehdotusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 105

KANTAJAT

Palvelualojen Toimialaliitto ry, Helsinki

Ilmailualan Unioni IAU ry, Helsinki

VASTAAJAT

Ilmailualan Unioni IAU ry

Palvelualojen Toimialaliitto ry

Finnair Oyj, Helsinki

KUULTAVA

Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry, Helsinki

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.9.2004

Pääkäsittely 12.10.2004

PALVELUALOJEN TOIMIALALIITON KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen Toimialaliitto on vaatinut, että Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ja Ilmailualan Unioni IAU tuomitaan kumpikin erikseen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Palvelualojen Toimialaliitto on lisäksi vaatinut Ilmailualan Unioni IAU:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Finnair Oyj:n tekniikan palveluksessa olevat 474 Ilmailualan Unioni IAU:n sopimusalan työntekijää poistuivat työpaikalta kesken työvuoron 7.5.2004 kello 12. Poistumisen syynä oli Ilmailualan Unioni IAU:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen pyrkimys vaikuttaa ja painostaa lakolla työnantajaa perumaan tämän tekemän päätöksen yhtiön reittiliikennetekniikan nimityksistä.

Finnair Oyj:n reittiliikennetekniikassa oli julistettu haettaviksi työtehtäviä vianhallintakoordinaattori, supervisor ja vianhallintamekaanikko nimikkeillä. Ilmailualan Unioni IAU ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys eivät olleet hyväksyneet työnantajan suunnitelmaa siitä, miten paljon ja missä suhteessa toisiinsa mainittuihin tehtäviin rekrytoidaan henkilöitä. Ne pyrkivät vaikuttamaan työnantajaan painostamalla tätä nimittämään suuremman osan hakijoista Ilmailualan Unioni IAU:n sopimusalaan kuuluvan vianhallintamekaanikon työhön kuin mitä työnantaja oli alunperin suunnitellut.

Kyseiset työt tai ainakin henkilömäärältään suurin osa niistä olisi tullut Ilmailualan Unioni IAU:n käsityksen mukaan hakea nimikkeellä vianhallintamekaanikko ja kyseessä olevan tehtävän olisi tullut olla säännöllistä reittiliikennettä tai raskasta tilauslentoliikennettä koskevan työehtosopimuksen soveltamisen piirissä. Kun mainittuihin töihin haettiin kaikkiaan noin 25 henkilöä, olisi näistä Ilmailualan Unioni IAU:n vaatimuksen mukaan tullut nimittää kaikkiaan 17 Ilmailualan Unioni IAU:n työehtosopimuksen soveltamisen piiriin kuuluvan vianhallintamekaanikon työhön, kun taas työnantajan julistama haku olisi tuonut kyseessä olevaan työhön pienemmän määrän. Kun työnantaja ei Ilmailualan Unioni IAU:n esittämään vaatimukseen ollut suostunut, päätyivät Ilmailualan Unioni IAU ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys painostamaan työnantajaa suostumaan tähän lakolla.

Lisäksi lakolla pyrittiin vaikuttamaan Finnair Oyj:n ulkoasemamekaanikkojen uudelleensijoittamiseen ja työllistämiseen konsernin sisällä. Ulkoasemamekaanikoille oli jo aiemmin ilmoitettu laillisessa järjestyksessä käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen, että heidän työnsä sellaisenaan ulkoasemilla tulisi loppumaan ja että heillä olisi mahdollisuus siirtyä ammattinimikkeensä mukaiseen mekaanikon työhön esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Ilmailualan Unioni IAU ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys olivat kuitenkin alusta alkaen vastustaneet tätä niin sanottua välilaskutarkastuksen loppumisen johdosta aiheutuvaa työn oleellista vähentymistä ja pyrkineet kaikin tavoin vaikuttamaan työnantajaan tehtyjen päätösten peruuttamiseksi.

Päivävuorossa olleiden työntekijöiden osalta lakko 7.5.2004 kesti 3,5 tuntia eli kello 12 - 15.30 ja kaikkien vuorotyömuotojen osalta kolme tuntia eli kello 12 - 15. Lakon seurauksena yhtiö menetti 1 450 työtuntia. Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan 4 §:n 1 kohtaan.

Lakkoon osallistuneet työntekijät olivat kokoontuneet lentokonehuollon luottamusmiehen ja työsuojeluasiamiehen johdolla juuri ennen kollektiivista työpaikalta poistumista yhteiseen kokoukseen, jossa lakon toimeenpanosta oli lopullisesti päätetty. Työpaikalta poistuminen tapahtui välittömästi kokouksen jälkeen. Se, että ammattiosasto oli toimeenpannut lakon, tuli ottaa huomioon hyvityssakkoa korottavana seikkana. Lisäksi tuli ottaa huomioon lakolla Finnair-konsernille aiheutetut työtuntien menetykset. Erityistä hankaluutta työnantajalle varautua lakon kestoon ja ennakoida sen vaikutuksia aiheutti se, että lakon aikana muun muassa pääluottamusmies uhkasi lakon jatkuvan toistaiseksi ja niin kauan kunnes työnantaja suostuisi Ilmailualan Unioni IAU:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen esittämiin vaatimuksiin. Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys oli siten lakon toimeenpanemalla rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

ILMAILUALAN UNIONI IAU:N VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Ilmailualan Unioni IAU on vastauksessaan, johon Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Ilmailualan Unioni IAU on lisäksi vaatinut Palvelualojen Toimialaliiton velvoittamista korvaamaan Ilmailualan Unioni IAU:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen soveltamisalaa koskenut erimielisyys oli ratkaistu edellä kuvatulla tavalla. Osapuolet hyväksyivät työehtosopimuksen soveltamiskiistaa koskevan ratkaisun osana sovintokokonaisuutta. Lisäksi Finnair Oyj:n osastonjohtaja oli luvannut hoitaa asian niin, että vastaisia rajanvetoriitoja silmällä pitäen yhtiössä käytäisiin keskustelu, johon osallistuisivat työnantaja, Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen ja Finnairin Tekniset ry:n edustajat ja näissä keskusteluissa yritettäisiin löytää tunnisteita, joiden perusteella sovellettavan työehtosopimuksen määrittely sopimusten rajapinnassa oleville tehtäville helpottuisi.

Tehty sopimus ei toteutunutkaan. Varsin pian työpaikalta tuli Ilmailualan Unioni IAU:lle tieto siitä, ettei vianhallintateknikoita palkattaisikaan. Ilmailualan Unioni IAU:n otettua yhteyttä yhtiöön selitettiin liiton saama tieto virheelliseksi ja yhtiö ilmoitti palkattavien teknikkojen lukumääräksi 11-13. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska yhtiö ei palkannut yhtään henkilöä vianhallintateknikon vakanssille, vaan niille Ilmailualan Unioni IAU:n jäsenille, jotka olivat ilmoittaneet kiinnostuksensa vianhallintateknikon tehtävään, oli tarjottu yhtiöstä supervisor-tehtävää, johon kuuluisi teknikon tehtävistä muun muassa vianetsintä. Tekniikkojen palkkaamisen sijasta yhtiö nimitti 11 supervisoria niistä Ilmailualan Unioni IAU:n jäsenistä, jotka olivat hakeneet vianhallintateknikon vakanssia. Nämä supervisor-nimitykset oli sittemmin peruttu ja yhtiö oli ilmoittanut, ettei se palkkaa lainkaan supervisoreita eikä vianhallintateknikoita.

Noin 470 työntekijää oli ollut poissa työstä 7.5.2004 kello 12-15. Poissaolon jälkeen toiminta oli jatkunut normaalisti. Työnseisaus ei ollut kohdistunut työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan työehtosopimuksen määräykseen. Riita oli koskenut vakansseja ja niihin sovellettavaa työehtosopimusta. Ketään uutta työntekijää ei ollut edes palkattu.

Ilmailutekniikan ammattiyhdistyksessä on 1 189 maksavaa jäsentä.

ILMAILUALAN UNIONI IAU:N KANNE

Vaatimukset

Ilmailualan Unioni IAU on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Finnair Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Palvelualojen Toimialaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Palvelualojen Toimialaliiton ja Finnair Oyj:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Ilmailualan Unioni IAU:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Ulkoasemilla työskentelevien mekaanikkojen tilanne ei ollut työstä poistumisen syy eikä poissaololla ollut yritetty vaikuttaa sovintoesityksen toteutumiseen, joka sinänsä oli ollut Ilmailualan Unioni IAU:n tavoitteena. Ulkoasemilla työskentelevien mekaanikkojen asema juontui yhtiön omaksumasta uudesta käytännöstä, jossa se ryhtyi teettämään välilaskutarkastukset lentäjille, kun välilaskutarkastukset olivat aikaisemmin olleet ulkoasemilla työskentelevien mekaanikkojen tärkein tehtävä.

Vastoin sovintoesitystä yhtiö olikin ilmoittanut Oulun ja Rovaniemen asemien lentomekaanikoille, että lentomekaanikon pätevyys voidaan säilyttää vain siirtymällä työskentelemään Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Menettely oli selvästi hyväksytyn sovintoesityksen vastainen. Mikäli Rovaniemen, Oulun tai Kajaanin kentällä työskentelevä lentomekaanikko ei suostu siirtymään nyt, hän menettää kelpoisuutensa mekaanikon tehtävään. Sittemmin työnantajan 5.5.2004 lähettämän sovintoesityksen vastainen kirje oli korvattu uudella, sovintoesityksen mukaisella kirjeellä, joka oli lähetetty 17.5.2004.

Palvelualojen Toimialaliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin saadakseen yhtiön noudattamaan sovintoesitystä lentomekaanikkojen aseman osalta, vaikka asiasta oli Ilmailualan Unioni IAU:n puolelta huomautettu useamman kerran. Palvelualojen Toimi-alaliitto oli tukenut jäsenyrityksensä menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

PALVELUALOJEN TOIMIALALIITON JA FINNAIR OYJ:N VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen Toimialaliitto ja Finnair Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Palvelualojen Toimialaliitto ja Finnair Oyj ovat lisäksi vaatineet Ilmailualan Unioni IAU:n velvoittamista korvaaman Palvelualojen Toimialaliiton ja Finnair Oyj:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa esitetty väite työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta kohdistui sovintoesityksen kolmanteen kohtaan, jolla yhtiö oli sitoutunut säilyttämään työkokonaisuuden niin sanotuilla ulkoasemamekaanikoilla Oulussa ja Rovaniemella vuoden 2006 elokuun loppuun saakka. Asiassa oli kyse lentokoneiden teknisen kehityksen mukanaan tuomasta mahdollisuudesta siirtyä niin sanotun välilaskutarkastuksen suorittamisessa siihen, että kyseessä oleva tarkastus suoritetaan lentäjien toimesta. Kyseessä oli enemmänkin rutiininomainen silmämääräinen tarkastus kuin varsinainen toimenpiteitä ja mekaanikon osaamista edellyttävä tehtävä. Muissa lentoyhtiöissä vastaavat välilaskutarkastukset oli jo aiemmin suurimmaksi osaksi suoritettu lentäjien toimesta. Nyt vastaavaan menettelyyn oli tarkoitus siirtyä myös Finnair Oyj:ssä.

Yhtiö oli tarjonnut kaikille irtisanomisuhan alla oleville ulkoasemamekaanikoille mahdollisuuden siirtyä töihin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa heille voidaan taata lentokonemekaanikon aseman säilyttäminen myös jatkossa. Ulkoasemilla lentokonemekaanikon aseman säilyttäminen ei välttämättä ollut vuoden 2006 elokuun jälkeen enää mahdollista. Valtakunnansovittelijan tekemällä sovintoesityksellä oli sovittu lentokonemekaanikon aseman säilyttämisestä vuodesta 2006 elokuun loppuun asti. Mitään muita sitoumuksia ei Finnair Oyj ollut sen enempään sovittelussa kuin muuallakaan antanut.

Sovintoesityksen teksti "lentokonemekaanikon aseman säilyttäminen" ei tarkoittanut sitä, että yhtiö olisi sitoutunut järjestämään ulkoasemamekaanikoille sellaista työtä, jolla he voisivat varmuudella ylläpitää lentokonemekaanikon kelpoisuuden eli lupakirjan suhteessa viranomaistahoon. Sovintoesityksen teksti tarkoitti sitä, että yhtiö järjesti sellaisen työkokonaisuuden, jossa yleensä oli kyse lentokonemekaanikon työstä. Riski siitä, etteivät työ ja tehtävät sellaisenaan riitä lupakirjan vaatimuksiin, jäi mekaanikolle.

Väite, että yhtiö olisi vastoin sovintoesitystä ilmoittanut Oulun ja Rovaniemen asemien lentokonemekaanikoille, että lentokonemekaanikon pätevyys voidaan säilyttää vain siirtymällä työskentelemään Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja että tämä olisi sovintoesityksen vastaista, ei pitänyt paikkaansa. Yhtiö oli nimenomaan niin aiemmin kuin myös sovittelussa sitoutunut vain siihen, että niille mekaanikoille, jotka siirtyisivät työskentelemään Helsinki-Vantaan lentoasemalle, taattaisiin mahdollisuus lupakirjakelpoisuuden säilyttämiseen. Ulkoasemille jäävien mekaanikkojen osalta ei ollut annettu mitään takeita eikä sovintoesityksen hyväksymisellä ollut sitouduttu mihinkään elokuun 2006 jälkeen.

Vastakanne perustui mitä ilmeisemmin yhtiön kirjeeseen 5.5.2004 Oulun ja Rovaniemen asemien mekaanikoille koskien yt-menettelyä 13.4.2004. Kirjeessä olleella kommentilla tarkoitettiin elokuun 2006 jälkeistä aikaa, johon yhtiö ei ollut mainitun mukaisesti miltään osin enää sitoutunut konetyyppimuutosten takia. Lisäksi kyseessä oleva kirje oli Ilmailualan Unioni IAU:n vaatimuksesta korvattu toisella 17.5.2004 päivätyllä kirjeellä, jonka mukaan aiemmin lähetetty kirje peruutettiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

PALVELUALOJEN TOIMIALALIITON KANNE

Perustelut

Tausta

Finnair Oyj:n reittiliikennetekniikassa oli helmikuussa 2004 julistettu haettaviksi vianhallintakoordinaattori, supervisor ja vianhaltintateknikko -nimikkeillä olevia työtehtäviä. Paikallisten osapuolten välillä oli syntynyt erimielisyyttä Ilmailualan Unioni IAU:n sopimusalaan kuuluvien vianhallintateknikoiden määrästä samoin kuin yhtiön ulkoasemamekaanikkojen uudelleen sijoittamisesta ja työllistämisestä konsernin sisällä. Asioista oli kevään kuluessa neuvoteltu myös liittojen välillä, ja huhtikuussa osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan vapaaehtoisessa sovittelussa antaman sovintoehdotuksen. Työntekijäpuolen katsottua, ettei tehty sopimus toteutunutkaan, Finnair Oyj:n reittiliikennetekniikan työntekijät ovat pitäneet 7.5.2004 kokouksen, jonka jälkeen noin 470 päivävuorossa ollutta työntekijää on ollut kanteessa kerrotuin tavoin lakossa noin kolmen tunnin ajan. Iltavuoro on tullut normaalisti työhön.

Tapahtumista esitetty selvitys

Työtaisteluun liittyvistä tapahtumista on työtuomioistuimessa kuultu työnantajapuolelta lentokonehuollon osastotyönjohtajaa A:ta, osastonjohtajaa B:tä ja työsuhdepäällikköä C:tä sekä työntekijäpuolelta pääluottamusmies D:tä ja Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtajaa E:tä.

A on kertonut, että perjantaina 7.5.2004 hän osallistui yhtiön johdon noin kello 11 koolle kutsumaan kokoukseen. Sen aiheena oli alustava tieto, jonka mukaan työtaistelutoimenpiteitä on ehkä tulossa. Tämän jälkeen työntekijät olivat lentokonehuollon luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun johdolla pitäneet kokouksen noin kello 12 juuri ennen lakkoa. Kokouksen jälkeen luottamusmies ja työsuojeluasiamies olivat kertoneet A:lle työntekijöiden ryhtyvän lakkoon ulkoasemamekaanikkoja koskevien erimielisyyksien vuoksi.

B on kertonut, että Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtaja E oli ollut häneen puhelimitse yhteydessä lakkoa edeltävän viikon aikana useita kertoja. E oli esittänyt, että vianhallintateknikon tehtävien tuli olla Ilmailualan Unioni IAU:n sopimusalalla. Toisena erimielisyyden kohteena oli ollut ulkoasemamekaanikkojen uudelleen sijoittaminen yhtiössä. Lakkopäivänä noin kello 10 käydyssä keskustelussa E oli kiihtyneessä mielentilassa ilmoittanut työnantajan käyttäytyvän sillä tavoin, että lentoliikenne pysähtyy. Lakon aikana B oli keskustellut pääluottamusmies D:n kanssa ja tullut siihen käsitykseen, että lakon uhka on voimassa myös viikonlopun yli.

E:n mukaan yhtiö ei ollut käytännössä toiminut B:n antamien ilmoitusten mukaisesti siten, että yhtiö tulisi palkkaamaan 10-12 vianhallintateknikkoa. Hän oli 7.5.2004 kello 10 soittanut B:lle ja kertomansa mukaan painokkaasti vedonnut, ettei yhtiö vastoin lupauksia tekisi nimityksiä teknisten toimihenkilöiden sopimusalalle. Lakon alettua E oli tehnyt työtä lakon keston rajoittamiseksi.

D on kertonut osallistuneensa kevään kuluessa edellä mainittuja erimielisyyskysymyksiä koskeneisiin neuvotteluihin ja sovitteluun. Perjantaina 7.5.2004 kello 10 hän oli pääluottamusmiehenä kutsunut koolle muut luottamushenkilöt informaatiotilaisuuteen, jossa oli käsitelty ajankohtaisia asioita, kuten vianhallinteknikoiden nimitysasiaa. Työntekijöiden poistuttua puolelta päivin D oli jäänyt työpaikalle ja pyrkinyt rajoittamaan lakkoa ja varmistamaan, että iltavuoro tulee töihin.

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena Palvelualan Toimialaliiton ja Finnair Oyj:n Ilmailualan Unionille maanantaina 10.5.2004 lähettämä kirje. Siinä työnantajapuoli on yhtiön aikaisemmista kannanotoista perääntyen tehnyt ehdotuksen syntyneiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Neuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että lakon syinä ovat olleet erimielisyydet vianhallintakoordinaattorien, supervisoreiden ja vianhallintamekaanikkojen palkkaamisesta ja yhtiön ulkoasemamekaanikkojen uudelleen sijoittamisesta. Nämä ovat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvia asioita. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan 4 §:n 1 kohtaan.

Ammattijärjestöjen vastuu

Lakkopäivän aamuna pääluottamusmies on pitänyt luottamushenkilöille informaatiotilaisuuden erimielisyyskysymyksistä, ja lakko on aloitettu sen jälkeen kun osaston luottamusmies ja työsuojeluasiamies ovat puolelta päivin pitäneet työntekijöille kokouksen. Tapahtumien kulku työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että työtaisteluun on ryhdytty luottamusmiesten ohjauksessa. Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys, joka vastaa asettamiensa luottamusmiesten menettelystä, on siten lakon toimeenpanemalla rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Ilmailualan Unioni IAU:n puheenjohtaja on lakkoa edeltävinä päivinä ollut tiiviissä yhteydessä työnantajapuoleen ja vaatinut, että vianhallintateknikoiden nimitysasiassa on meneteltävä järjestön esittämällä tavalla. Puheenjohtajan pyrkimykset työrauhan säilyttämiseksi ovat työtuomioistuimen mielestä olleet ymmärrettävissä sillä tavoin, että lakon välttämiseksi yhtiön tulisi suostua järjestön vaatimuksiin ja pysyä tekemissään sitoumuksissa. Lakkopäivän aamuna puheenjohtajan ja yhtiön osastonjohtajan välillä on käyty keskustelu. Se on antanut osastonjohtajalle aiheen epäillä työrauhan olevan rikkoutumassa, minkä vuoksi hän on kutsunut osaston esimiehet koolle. Tapahtumat työtuomioistuimen mielestä kaiken kaikkiaan osoittavat, että myös Ilmailualan Unioni IAU on ollut työnseisausta toimeenpanemassa ja on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

ILMAILUALAN UNIONI IAU:N KANNE

Perustelut

Asianosaisten välinen erimielisyys koskee 6.4.2004 annetun ja osapuolten hyväksymän sovintoehdotuksen määräystä, jonka mukaan Finnair Oyj Reittiliikennetekniikka on valmis muodostamaan Oulun ja Rovaniemen lentoasemille sellaisen työkokonaisuuden, jossa asianomaiset työntekijät säilyttäisivät lentomekaanikon aseman. Kantajan mukaan määräyksellä on tarkoitettu mekaanikon lupakirjan ja konekohtaiset tyyppikelpuutukset ylläpitävää pätevyyttä. Yhtiö oli tietensä rikkonut mainittua määräystä, kun se oli lentokonemekaanikoille 5.5.2004 lähettämällään kirjeellä ilmoittanut, että mekaanikkojen olisikin määräajassa siirryttävä työskentelemään Helsinki-Vantaan lentoasemalle säilyttääkseen pätevyytensä. Vastaajat ovat kiistäneet rikkomuksen ja katsoneet vielä, ettei sovinto sisältönsä puolesta ollut työehtosopimus. Asia koskee käytännössä noin kahtakymmentä ulkoasemilla vielä työskentelevää mekaanikkoa.

Sovintoehdotuksen hyväksymiseen johtaneista ja sovintoa seuranneista neuvotteluista on kuultu työntekijäpuolelta pääluottamusmies D:tä ja puheenjohtaja E:tä ja työnantajapuolelta osastonjohtaja B:tä ja työsuhdepäällikkö C:tä. Lentokonehuollon päällikkö F on kertonut lentomekaanikon kelpoisuuteen kuuluvista seikoista.

Todistajat ovat kertoneet, että edellä mainitun kirjeen lähettämisen jälkeen osapuolet kutsuttiin valtakunnansovittelijan luokse käsittelemään kirjeen sisältöä, jonka työntekijäpuoli oli kokenut ongelmalliseksi. Tilaisuudessa päätettiin, että yhtiö lähettää lentomekaanikoille uuden kirjeen, jonka sisältöä olisi laatimassa myös työntekijäpuolen edustaja. Tällainen kirje lähetettiin 17.5.2004.

Työtuomioistuin on työehtosopimuslain 7 §:ää koskevassa käytännössään lähtenyt siitä, että hyvityssakko voidaan määrätä, jos työnantaja on tietensä soveltanut työehtosopimusta väärin eli toimenpiteellään tai laiminlyönnillään tietensä saanut aikaan työehtosopimuksen vastaisen olosuhteen. Jos virheellinen tulkinta on jäänyt pelkän ilmoituksen tai esityksen asteelle tai jos tulkintaa ei ole muusta syystä vielä sovellettu käytännössä, hyvityssakkoa ei ole tuomittu (ks. TT 2000:36 ja 2004:72).

Esillä olevassa tapauksessa työnantajan 5.5.2004 lähettämällä kirjeellä ei ole vielä ollut käytännön vaikutuksia lentoasemamekaanikkojen työkokonaisuuteen tai asemaan muutoin. Yksimielisyys vallitsee siitä, että 17.5.2004 lähetetty uusi kirje vastaa sovintoehdotuksen sisältöä ja on korjannut mahdollisen virheen. Finnair Oyj ei siten ole pelkästään ensin mainitun kirjeen lähettämisellä voinut rikkoa osapuolten hyväksymää sovintoehdotusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Myöskään Palvelualojen Toimialaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa erikseen kantaa kysymykseen siitä, täyttääkö sovintoehdotus työehtosopimuksen tunnusmerkit.

Oikeudenkäyntikulut

Ilmailutekniikan Ammattiosasto ja Ilmailualan Unioni IAU ovat jutut hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton ja Finnair Oyj:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Palvelualojen Toimialaliitto ja Finnair Oyj ovat ilmoittaneet yhteisen korvausvaatimuksen määräksi 10 461,56 euroa arvonlisäveroineen. Ilmailualan Unioni IAU ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ovat paljoksuneet vaadittua korvausta palkkion osalta katsoen kohtuulliseksi palkkioksi 5 695 euroa ja kiistäneet sen arvonlisäveron osuuden, joka kohdistuu arvonlisäverovelvolliseen Finnair Oyj:hin.

Työtuomioistuin katsoo yhtiön ja työnantajaliiton yhteisten oikeudenkäyntikulujen jakautuvan arvonlisäveron määrän 1 886,51 euron osalta puoliksi, joten yhtiön arvonlisäveron osuuden määrä on 943,26 euroa. Työtuomioistuin huomioon ottaen asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja arvonlisäverolain 102 § katsoo kohtuulliseksi korvauksen määräksi 7 500 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9, ja 10 §:n nojalla Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen ja Ilmailualan Unioni IAU:n maksamaan hyvityssakkoa Palvelualo-jen Toimialaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen 3 500 euroa ja Ilmailualan Unioni IAU:n 3 500 euroa.

Ilmailualan Unioni IAU:n kanne hylätään.

Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ja Ilmailualan Unioni IAU velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen Toimialaliitto ry:n ja Finnair Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 7 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Finnair Oyj:n toukokuun 5 päivänä 2004 lähettämä kirje Oulun ja Rovaniemen lentoasemien lentokonemekaanikoille oli edellyttänyt siirtymistä Helsinki-Vantaan asemapaikalle, joskin käytännön järjestelyistä oli määrä sopia henkilötasolla. Kirje oli siten selvästi ristiriidassa huhtikuun 6 päivänä 2004 hyväksytyn sovintoehdotuksen kanssa, joka edellytti asemapaikan pysymistä Oulussa ja Rovaniemella. Mielestäni kirjeen lähettämistä on sellaisenaan pidettävä työehtosopimuksen tietensä rikkomisena ottaen huomioon, että sen perusteella asianomaiset työntekijät ovat perustellusti voineet ymmärtää vain siirtymistä koskevista käytännön järjestelyistä voitavan sopia henkilötasolla. Kollektiivitasolla kirje johti osaltaan työntekijäpuolen spontaaniin reaktioon työtaistelun muodossa.

Näillä perusteilla velvoitan Finnair Oyj:n maksaman Ilmailualan Unioni IAU:lle työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuna hyvityssakkona 2 000 euroa.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun.