Labour Court rules on regional scope of duty and severance pay calculation for laid-off employee.

Asiassa on ollut kysymys työntekijän työntekovelvoitteen alueellisesta laajuudesta, lomautetun ja sittemmin irtisanoutuneen työntekijän oikeudesta saada korvausta työajan lyhennyksestä irtisanomisajalta sekä keskituntiansion ja vuosilomakeskituntiansion määräytymisestä, kun työntekijälle ei lomautuksen vuoksi ollut maksettu työssäoloajan palkkaa.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 77

KUULTAVAT

Talotekniikkaliitto ry, Helsinki

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry, Helsinki

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

ASIA

Kuopion käräjäoikeuden lausuntopyyntö talotekniikka-alan työehtosopimuksen tulkinnasta palkkaetuja koskevassa asiassa

SOVELLETTAVA TYÖEHTOSOPIMUS

TAP-Yhtiöt Oy:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välillä on 14.1.1995 solmittu työehtosopimus, jonka mukaan työnantajan ja sen palveluksessa olevien järjestäytyneiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa noudatetaan viitetyöehtosopimuksena talotekniikka-alan työehtosopimusta.

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

Sähköasentaja A on TAP-Yhtiöt Oy:tä vastaan Kuopion käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa 8 575,32 euroa, lomakorvausta 1 338,35 euroa ja työajan lyhennysvapaan korvausta 408,94 euroa viivästyskorkoineen 17.12.2001 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Perustelut

Sähköasentaja A oli ollut 4.5.1981 alkaen työsopimussuhteessa TAP-Yhtiöt Oy:öön. Työsuhde solmittiin yhtiön Kuopion toimistossa. A teki työtä Kuopiossa ja sen ympäristössä. Yhtiön ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välillä on 14.1.1999 allekirjoitettu paikallinen työehtosopimus, jonka mukaan työsuhteessa noudatetaan talotekniikka-alan työehtosopimusta.

Työnantaja lomautti A 1.3.2000 päivätyllä lomautusilmoituksella siten, että lomautus alkoi 16.3.2000. Oltuaan lomautettuna noin 1,5 vuotta A irtisanoutui yhtiön palveluksesta 17.10.2001 alkaen.

Työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaansa, kun hän irtisanoutuu lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää. Laskennallisena irtisanomisaikana käytetään sitä irtisanomisaikaa, jota työnantajan tulisi käyttää irtisanoessaan työntekijän työsopimuksen.

Työehtosopimuksen 5 §:n mukaan irtisanomisaika on neljä kuukautta, kun työsuhde on kestänyt 10 vuotta tai enemmän. Irtisanomisajan palkkaa vahingonkorvausluonteisesti maksettaessa laskemisen perusteena käytetään työehtosopimuksessa tarkoitettua keskituntiansiota. Korvaus maksetaan palkanmaksukausittain.

Kuukausipalkkaa laskettaessa tuntipalkka kerrotaan luvulla 173. A:n viimeinen keskituntiansio on ollut 73,68 markkaa. Irtisanomisajan palkka on 4 x 173 x 73,68 eli 50 986,56 markkaa.

Neljän kuukauden irtisanomisajalta kertyy 10 päivää vuosilomaa, jonka kerroin on 72,0. Työsuhteen päättyessä suoritetaan työntekijälle 50 %:lla korotettu lomakorvaus. Lomakorvauksen määrä on 72,0 x 1,5 x 73,68 eli 7 957,44 markkaa.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan työajan lyhennyssopimuksen mukaan työajan lyhennystä kertyy 8 tuntia 20 minuuttia niiltä kuukausilta, joilta työntekijälle kertyy vuosilomaa. Tunnit pyöristetään lähimpään täyteen tuntiin. Pitämättömät työajan lyhennysvapaat maksetaan työsuhteen päättyessä keskituntiansion mukaan. Saatava tältä osin on 33 x 73,68 eli 2 431,44 markkaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

TAP-Yhtiöt Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö on 21.5.2001 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut A:n lomautuksen päättymisestä ja osoittanut hänelle työtä yhtiön Tampereella ja Espoossa sijainneilta työmailta. A on kieltäytynyt työsopimuksensa ja siihen sovellettavan työehtosopimuksen vastaisesti työnantajan hänelle osoittamasta työstä. A on omien velvoitteidensa vastaisella menettelyllään saanut aikaan sen, että hänen lomautuksensa oli tullut yhdenjaksoisesti kestämään yli 200 päivää.

A oli ilmoittanut toukokuun lopulla 2001, ettei hän tule vaatimaan työsopimuslain 42 §:n 3 momentin tarkoittamaa korvausta, minkä vuoksi hänellä ei ole enää oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin. A oli ollut 17.4.2000 lukien toisen yhtiön palveluksessa, minkä vuoksi korvauksen määrässä tulee joka tapauksessa ottaa vähennyksenä huomioon hänen muut ansiotulonsa. A:n toisesta yhtiöstä saama palkkatulo huomioon ottaen hänelle ei kuitenkaan ole muodostunut ansion menetystä.

Myös työehtosopimuksen mukaan sähköasentaja on velvollinen työnantajan määräyksestä työskentelemään kaikkialla Suomen alueella. Tämä käy ilmi, kun verrataan työehtosopimuksen erityismääräysten kohdan B tarkoittamia päivärahatöitä ja työskentelyä ulkomailla koskevia D-kohdan määräyksiä. Ulkomailla tehtävää työtä koskevan D-kohdan 1.1 määräyksen mukaan ulkomailla tehtävästä työstä on solmittava erikseen komennussopimus. Sen sijaan päivärahatöitä koskevan B-kohdan määräys ei edellytä erillisen sopimuksen solmimista päivärahatyöstä. Työehtosopimuksen ruokarahatöitä koskeva määräys huomioon ottaen tämä on ymmärrettävää.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijä on velvollinen työskentelemään työmaalla, johon sovelletaan työehtosopimuksen sähköasennusalaa koskevien erityismääräysten A-kohdassa tarkoitettuja ateriakorvaus- ja ruokarahatöitä koskevia määräyksiä. Ruokarahatöiden osalta työehtosopimus ei sisällä mitään määräyksiä siitä, miten kaukana työhönottopaikasta työmaa voi sijaita. Ruokarahatyötä koskevan A-kohdan mukaan määräysten soveltamisen perusteena on vain, että työntekijä käy työmaalla päivittäin kotoaan käsin. Sama työ voidaan vaihtoehtoisesti tehdä työnantajan päätöksen perusteella joko A-kohdan määräysten mukaisena ruokarahatyönä tai B-kohdan mukaisena päivärahatyönä. Ratkaisun siitä, kumpaa perustetta käytetään, työnantaja tekee yleensä sillä perusteella, kummasta menettelystä aiheutuu yrityksen kannalta pienemmät kustannukset.

A oli vuonna 1990 noin kahdeksan kuukauden ajan työssä TAP-Yhtiöt Oy:n Varkaudessa sijainneella työmaalla. Tällä työmaalla TAP-Yhtiöt Oy:n sähköasentajat kävivät päivittäin Kuopiosta käsin. Edellä mainittujen päivärahatyötä koskevien määräysten perusteella TAP-Yhtiöt Oy olisi voinut toteuttaa työmaansa myös päivärahatöinä siten, että työntekijät olisivat yöpyneet työpaikan sijaintipaikkakunnalla.

A on nyt puheena olevassa tilanteessa kieltäytynyt hänelle osoitetusta töistä työsopimuksen ja työehtosopimuksen vastaisesti, minkä seurauksena A:n lomautus on jatkunut.

Irtisanomisajan palkka määräytyy työehtosopimuksen 8 §:n mukaisesti keskituntiansion perusteella. Koska A ei ole ollut työssä eikä hänelle ole maksettu työssäoloajan palkkaa lomanmääräytymisvuoden 1.4.2000 - 31.3.2001 aikana, hänelle ei ole muodostunut lainkaan vuosilomakeskituntiansiota. Sen vuoksi A:n työsuhteessa 17.10.2001 sovellettavan työehtosopimuksen mukainen keskituntiansio on ollut 70,40 markkaa tunnilta hänen tuolloin voimassa olleen henkilökohtaisen aikapalkan mukaan.

Työajan lyhennyskorvaus määräytyy työehtosopimuksen 8 §:n mukaisen keskituntiansion perusteella. A ei tehnyt TAP-Yhtiöt Oy:ssä työtä lomanmääräytymisvuoden 1.4.2000 - 31.3.2001 aikana. TAP-Yhtiöt Oy ei ole kyseisenä aikana maksanut A:lle työssäoloajalta palkkaa, eikä sellaista ole erääntynyt tuona aikana hänelle maksettavaksi. A:lle ei ole siten muodostunut lainkaan vuosilomakeskituntiansiota lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001. A:n työsuhteessa 17.10.2001 keskituntiansio on ollut suuruudeltaan 70,40 markkaa tunnilta. Työajanlyhennyskorvaus jaksottuu ajankohtaan 17.10.2001 - 17.2.2002, mihin sisältyy kolme täyttä lomamääräytymiskuukautta, jotka kerryttävät työajan lyhennysoiketta 25 tuntia. Työajan lyhennyskorvauksen määrä lasketaan 25 h x 70,40 mk/h = 1 760 markkaa eli 296,01 euroa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kuopion käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1) Onko sähköasennusalan työntekijä vuosina 2000 - 2001 voimassa olleen talotekniikka-alan työntekijöitä koskeneen työehtosopimuksen määräysten mukaan ollut velvollinen tekemään työtä työnantajan määräyksestä kaikkialla Suomen alueella myös siinä tapauksessa, että työn tekeminen on edellyttänyt yöpymistä muualla kuin työntekijän työsopimuksen mukaisella työhönottopaikkakunnalla?

Kysymyksen tarkoittamassa tapauksessa työntekijän työsopimus on sisältänyt työhönottopaikkaa koskeneen tiedon, mutta ei määräyksiä siitä, millaisella maantieteellisellä alueella työntekijä on sitoutunut työtä tekemään.

2) Onko toistaiseksi kestäväksi ajaksi lomautetulla työntekijällä, joka irtisanoo työsopimuksensa oltuaan siihen mennessä yhdenjaksoisesti lomautettuna vähintään 200 kalenteripäivän ajan, työehtosopimuksen työajan lyhennystä koskevien määräysten mukaan oikeus saada korvausta myös työajan lyhennyksestä ajanjaksolta, joka vastaa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n mukaisen vahingonkorvauksen perusteena olevaa irtisanomisaikaa?

3) Miten työntekijän työehtosopimuksen 8 §:n mukainen keskituntiansio määräytyy ajankohtana 17.10.2001, jos työnantaja lomautuksesta johtuen ei ole maksanut lainkaan työntekijälle työssäoloajan palkkaa ajalle 1.4.2000 - 17.10.2001?

Kysymyksen tarkoittamassa tapauksessa työntekijän työehtosopimuksen 7 §:n 7.2.1 kohdan mukainen henkilökohtainen aikapalkka on ollut sen palkanmaksukauden alusta, joka on alkanut 2.3.2000 tai lähinnä sen jälkeen 66,45 markkaa tunti. Tämä henkilökohtainen aikapalkka on koostunut työehtosopimuksen 7 §:n 7.2.4 kohdan mukaisesta palkkaryhmän kolme perustuntipalkasta 60,00 mk tunti ja henkilökohtaisesta palkanosasta 6,45 mk tunti.

4) Miten työntekijän vuosilomakeskituntiansio määräytyy työehtosopimuksen lomapalkkasopimuksen mukaan ajankohtana 17.10.2001, kun työntekijälle ei ole maksettu lainkaan työssäoloajan palkkaa ajalla 1.4.2000 - 17.10.2001?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Talotekniikkaliitto ry:lle, Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:lle ja Sähköalojen ammattiliitto ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

1) Sähköalojen ammattiliitto on käsityksenään lausunut, että työehtosopimus ei ota kantaa ensimmäiseen kysymykseen. Tältä osin työnantajan direktio-oikeus perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen. Alalla on sekä työssäkäyntialueella työtä tekeviä työntekijöitä että niin sanottuja komennusmiehiä. Komennusmiesten työsopimuksessa on sovittu, että he suostuvat työnantajan määräyksestä matkustamaan työkohteisiin, jotka edellyttävät yöpymistä vieraalla paikkakunnalla. Ilman tällaista suostumusta työnantaja ei voi määrätä työntekijää matkatöihin. Suostumus voidaan antaa myös kutakin matkatyökertaa varten erikseen.

2) Kuultavat ovat yhteisenä käsityksenään lausuneet että työehtosopimuksen työajan lyhennystä koskevien määräysten mukaan vapaata kertyy työntekijälle niiltä lomanmääräytymiskuukausilta, joilta hänelle kertyy vuosilomaa. Tästä on eräitä poikkeuksia, joista nyt ei kuitenkaan ole kysymys. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimuslain sanonta "työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkkansa" sisältää oikeuden saada vuosilomaetuudet. Tästä seuraa, että työntekijällä on oikeus saada myös korvaus työajan lyhennysvapaasta.

3. - 4) Sähköalojen ammattiliitto on todennut, että työehtosopimus ei ota kantaa 3. kysymyksessä esitettyyn tapaukseen, jossa ei ole työssäoloajan palkkaa. Työehtosopimuksen mukaan irtisanomisajan palkka maksetaan keskituntiansion (KTA) mukaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että palkka maksetaan ikään kuin työntekijä olisi ollut työssä. Koska A on tehnyt työtä sekä aika- että urakkapalkalla, oikeana laskentaperusteena on pidettävä hänen viimeistä KTA:ta.

Talotekniikkaliitto ja Sähkö- ja telealan työantajaliitto ovat muun ohella lausuneet, että työehtosopimuksen niin sanottu korvauskeskituntiansio, josta nyt on kysymys, perustuu vuosilomakeskituntiansioon. Viimeksi mainitun määrittelee lomapalkkasopimus, jonka teksti vastaa vuosilomalain tekstiä. Sopimusta on järkevintä tässä tapauksessa soveltaa siten, että keskituntiansiona käytetään työntekijän yleensä saamaa päiväpalkkaa eli henkilökohtaista päiväpalkkaa.

Sähköalojen ammattiliitto on lausunut, että työehtosopimuksessa ei oteta kantaa siihen, miten vuosilomakeskituntiansio määräytyy 4. kysymyksessä tarkoitetussa tilanteessa. Oikeuskäytännön mukaan (muun muassa KKO:1994:116) lomakorvaus on määrättävä sen keskimääräisen palkan mukaan, joka työntekijällä arvioidaan olleen lomaoikeuden ansaitsemisen alkaessa. Työneuvoston 14.6.1984 nro 1161 antamassa lausunnossa sanotaan: "Vuosilomapalkka arvioidaan työntekijän yleensä saaman päiväpalkan perusteella." Kun nyt käsiteltävässä tapauksessa työntekijä on tehnyt työtä sekä aika- että urakkapalkalla, hänen lomakorvauksensa perusteena käytetään hänen viimeisintä keskituntiansiotaan.

Kuultavaliitot ovat tämän asian yhteydessä neuvotelleet yhteisen tulkinnan siitä, miten alan työehtosopimusta vastedes sovellettaessa tavanomainen palkka määräytyy. Kuultavaliitot ovat sopineet periaatteesta, jonka mukaan vuosilomakeskituntiansio (lomaKTA) ja korvauskeskituntiansio (korvausKTA) lasketaan työntekijän aikaisemmin vakiintuneen ansion perusteella. Aikaisempaa KTA:ta oikaistaan vastaamaan nykyistä palkkatasoa korottamalla sitä indeksillä tai muulla vastaavalla tavalla.

Jos työntekijällä ei ole työsuhteen päättyessä kuluvalta eikä sitä edelliseltä lomanmääräytymisvuodelta tehtyjä työajan tunteja eikä niitä vastaavia työssäoloajan palkkoja, hänen lomaKTA:nsa lasketaan työajan tuntien ja työssäoloajan palkkojen perusteella niiltä kahdelta edeltävältä lomanmääräytymisvuodelta, joilta työntekijälle on kertynyt mainittuja tunteja ja palkkoja.

Näin laskettuja palkkasummia korotetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentin 1 virkkeen tarkoittamalla indeksillä, jolloin saadaan työntekijän palkkasumma, joka jaettuna vastaavana aikana tehtyjen työtuntien määrällä saadaan vuosilomakeskituntiansio.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Vastauksena käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin ja lausuntonaan työtuomioistuin esittää seuraavaa:

1. Työntekovelvoitteen alueellinen laajuus

Työtuomioistuin toteaa, että sähköasennusalalle on tyypillistä, että työkohteet vaihtelevat ja voivat sijaita hyvinkin laajalla alueella. Tähän on varauduttu myös alan työehtosopimuksessa, joka sisältää asianomaiset määräykset työntekijälle työmatkoista ja majoituksesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.

Työntekopaikka on yksi niistä työsuhteen keskeisistä ehdoista, joista työnantajan ja työntekijän on työsopimuksessa sovittava. Sovellettava työehtosopimus ei sisällä määräyksiä työntekopaikasta tai muutoinkaan määräyksiä, jotka määrittäisivät, missä työntekijä on velvollinen työehtosopimuksen mukaista työtä tekemään. Pelkästään sopimukseen otetulla viittauksella talotekniikka-alan työehtosopimukseen ei siten työntekopaikasta ole voitu sopia, vaan siitä on tullut sopia voimassa olleessa työsopimuslaissa edellytetyllä tavalla.

Vastaus lausuntopyynnössä esitettyyn kysymykseen jää siten riippumaan siitä, mitä työntekopaikasta on työsopimuksen sopijapuolten välillä sovittu. Vastaavasti työntekopaikkaa koskevan ehdon muuttamisen edellytykset määräytyvät sen mukaan, mitä työsopimuksen muuttamisesta muutoinkin on noudatettavana.

Kun kysymys edellä todetun mukaisesti on työsopimuksen tulkinnasta, työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa enemmälti arvioida sitä, onko työntekijällä tässä tapauksessa ollut velvollisuus tehdä yöpymistä edellyttävää matkatyötä.

2. Lomautetun työntekijän oikeus saada korvausta työajan lyhennyksestä irtisanomisajalta

Osallisliitot ovat yhteisenä käsityksenään todenneet, että talotekniikka-alan työehtosopimuksen mukaan työntekijällä on käräjäoikeuden lausuntopyynnössä tarkoitetussa tilanteessa oikeus saada irtisanomisajalta myös korvaus työajan lyhennysvapaasta. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa liittojen yhteisestä tulkinnasta.

3. - 4. Keskituntiansion ja vuosilomakeskituntiansion määräytyminen, kun työntekijälle ei lomautuksen vuoksi ole maksettu työssäoloajan palkkaa

Lomapalkkasopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan työntekijän vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskentaperusteena on keskituntiansio, joka saadaan siten, että lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka jaetaan vastaavien työtuntien lukumäärällä.

Tässä tapauksessa työnantaja lomautuksesta johtuen ei ole maksanut lainkaan työntekijälle työssäoloajan palkkaa ajalta 1.4.2000 - 17.10.2001. Näin ollen myöskään tähän ajanjaksoon sisältyvältä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 ei ole kertynyt maksettavaa tai maksettavaksi erääntynyttä palkkaa. Keskituntiansiota ei siten voida määritellä suoraan työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Työneuvoston 14.6.1984 antaman lausunnon N:o 1161 mukaan vuosilomapalkka arvioidaan työntekijän yleensä saaman päiväpalkan perusteella, jos työntekijällä ei lomanmääräytymisvuoden aikana ole ollut yhtään työssäolopäivää. Kuultavaliitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa yhtyneet tähän tulkintaan. Työtuomioistuimella ei ole perusteitä päätyä muuhun lopputulokseen. Tavanomaisena palkkana on tällöin pidettävä työntekijän henkilökohtaista palkkaa tai sitä keskimääräistä palkkaa, joka työntekijällä arvioidaan olleen lomaoikeuden ansaitsemisen alkaessa.

Edelleen työtuomioistuin toteaa, että talotekniikka-alan työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan perusteena irtisanomisajan palkkaa vahingonkorvausluonteisesti maksettaessa ja vahingonkorvausten määrää laskettaessa käytetään lomapalkkasopimuksen edellä todetuin tavoin laskettua vuosilomakeskituntiansiota, jota korotetaan liittojen sopimalla prosentilla. Korotusprosentti on ajalla 1.4.2000 - 31.3.2001 ollut 4 % ja ajalla 1.4.2002 - 31.3.2003 myös 4 %. Työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan mukaan keskituntiansion tulee olla vähintään henkilökohtaisen aikapalkan suuruinen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Lausunto on yksimielinen.