Labor court denied public officials' annual leave claim during unpaid suspension period under collective agreement.

Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään kumonnut kahta kaupungin viranhaltijaa koskevat irtisanomispäätökset, minkä jälkeen viranhaltijat olivat palanneet virkaansa. Kaupunki oli maksanut viranhaltijoille palkan irtisanomisajan päättymisen ja työhön paluun väliseltä ajalta.

Vahvistettu, että viranhaltijoille oli työstä poissaoloaikaan sisältyneiltä lomanmääräytymisvuosilta kertynyt vuosilomaa, jonka pituus on vähintään vuosilomalain säännösten mukainen. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 66

KANTAJA

Kunta-alan unioni ry, Helsinki

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Vantaan kaupunki

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.3.2003

Pääkäsittely 3.6.2003

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) 1998 - 1999 vuosilomamääräysten muuttamisesta 28.1.1999 tehdyssä virka- ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU LIITE 1

VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työssäolopäivien veroiset päivät

Työssäolopäivien veroisia ovat vuosilomaan oikeuttavia kalenterikuukausia laskettaessa ne työpäivät, joina viranhaltija/työntekijä on ollut estynyt suorittamasta työtään ollessaan

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8) ilman omaa syytään virantoimituksesta pidätettynä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Vuosiloman pituus

1 mom. Vuosiloman pituus määräytyy 3 §:ssä tarkoitettujen täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärän, vuosilomaan vaikuttavan palvelusajan ja palvelussuhteen pituuden mukaan työpäivinä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 mom. Viranhaltijan/työntekijän vuosiloman pituus on aina vähintään vuosilomalain mukainen.

Soveltamisohje

Määräystä ei sovelleta lomakorvauksissa. Vertailuajanjakso on lomanmääräytymisvuosi eikä esimerkiksi jokin erillinen lomanmääräytymiskuukausi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muutoin samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät myös vuosien 2000 - 2002 kunnallisiin yleisiin virka- ja työehtosopimuksiin, mutta edelle jäljennetty sopimuksen 4 §:n ensimmäinen kappale ja 5 §:n 1 momentti kuuluvat seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työssäolopäivien veroiset päivät

Työssäolopäivien veroisia ovat 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vuosilomaan oikeuttavia kalenterikuukausia laskettaessa ne työpäivät tai työtunnit, joina viranhaltija/työntekijä on ollut estynyt suorittamasta työtään ollessaan

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Vuosiloman pituus

1 mom. Vuosiloman pituus määräytyy 3 §:ssä tarkoitettujen täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärän, kokemuslisäajan ja palvelussuhteen pituuden mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

A:lle ja B:lle on kertynyt lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1999 - 31.3.2000 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen IV luvun vuosilomaa koskevien määräysten nojalla oikeus 30 arkipäivän pituiseen vuosilomaan vähennettynä aikaisemmin lomakorvauksena maksetulla kolmella vuosilomapäivällä,

A:lle ja B:lle on kertynyt lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen IV luvun vuosilomaa koskevien määräysten nojalla oikeus 30 arkipäivän pituiseen vuosilomaan, ja että

A:lle ja B:lle on kertynyt lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2001 - 31.3.2002 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen IV luvun vuosilomaa koskevien määräysten nojalla oikeus 30 arkipäivän pituiseen vuosilomaan.

Kunta-alan unioni on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin velvoittamista korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua siitä, kun tuomio on annettu.

Perusteet

Vantaan kaupunki oli irtisanonut A:n ja B:n lokakuussa 1998 vedoten taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Kummankin palvelussuhde oli päättynyt irtisanomisaikojen kuluttua umpeen 27.4.1999. Helsingin hallinto-oikeus oli 26.11.1999 kumonnut kaupungin irtisanomispäätökset. Korkein hallinto-oikeus oli 8.8.2001 antamillaan päätöksillä pysyttänyt hallinto-oikeuden päätösten lopputuloksen. A oli tämän jälkeen palannut virkaansa 13.8.2001 ensin järjestelypäälliköksi ja 1.10.2001 hissiasiamiehen tehtävään. B oli palannut 10.8.2001 toimistopäälliköksi velkaneuvontaan.

A:n ja B:n virkasuhteet olivat siten kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain nojalla jatkuneet katkeamattomina irtisanomisten tultua lainvoimaisesti kumotuiksi. Kummallekin oli maksettu taannehtivasti palkka siltä ajalta, jona virantoimitus oli ollut estyneenä irtisanomispäätöksen johdosta. A ja B olivat vaatineet myös menettämänsä vuosilomaetuudet siltä ajalta, jolloin virantoimitus oli ollut estyneenä. Näihin vaatimuksiin Vantaan kaupunki ei ollut suostunut. Erimielisyyden johdosta 1.10.2002 käydyt keskusneuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Edellä mainitulla viittauksella vuosilomalain mukaiseen vuosiloman pituuteen on pyritty siihen, että viranhaltijalle/työntekijälle taataan virkaehtosopimuksen määräyksistä riippumatta ja virkaehtosopimukseen tehdyistä muutoksista huolimatta aina kuitenkin vähintään sen pituinen vuosiloma kuin vuosilomalaki säätää.

Vuosilomalain pituutta koskevat säännökset sisältyvät vuosilomalain 3 §:ään. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan mukaan työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä päiviä, jolloin työntekijä on ollut estynyt työtä suorittamasta muusta syystä, mikäli työnantaja lain mukaan on ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan.

A ja B ovat saaneet Vantaan kaupungilta taannehtivasti palkkansa siltä ajalta, jona heidän virantoimituksensa on ollut estynyt lainvastaisen irtisanomisen johdosta. Kaupungin taannehtiva palkanmaksuvelvollisuus on perustunut kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain 14 §:n 1 momentissa säädettyyn virkasuhteen jatkuvuusperiaatteeseen. Koska kaupungilla lain mukaan on ollut velvollisuus maksaa A:lle ja B:lle palkkasaatavat virantoimituksen estyneenä olemisen ajalta, kysymyksessä oleva ajanjakso on myös kerryttänyt vuosilomaoikeutta.

Virkaehtosopimuksen 1.4.1999 voimaan tulleella muutoksella ei ollut tarkoitus heikentää laittomasti irtisanotun viranhaltijan oikeutta vuosilomaan siltä ajalta, jolloin virantoimitus on ollut yksinomaan työnantajasta johtuvasta syystä estyneenä.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin sekä vuosilomalain 3 §:n 1 momentin ja 5 momentin 9 kohdan mukaan A:lle ja B:lle on kertynyt vuosilomaoikeutta 1.4.1999 - 31.3.2000 väliseltä ajalta 30 arkipäivää, josta on vähennettävä vuosilomakorvauksena maksettu kolme päivää. Lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 A:lle ja B:lle on kertynyt edellä mainitun virkaehtosopimuksen määräyksen ja mainittujen vuosilomalain säännösten nojalla vuosilomaoikeutta 30 arkipäivää. Lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2001 - 31.3.2002 A:lle ja B:lle on myös kertynyt 30 arkipäivän pituinen vuosilomaoikeus. Tästä kertyneestä vuosilomaoikeudesta on vuosilomaa annettaessa vähennettävä ne vuosilomapäivät, jotka A ja B ovat pitäneet ja jotka ovat kertyneet heidän virantoimitukseen palaamisen ja lomanmääräytymisvuoden päättymisen välisenä aikana. Työhönpaluun jälkeen A ja B olivat kysymyksessä olevan lomanmääräytymisvuoden aikana ansainneet KVTES:n mukaan vuosilomaa 24 työpäivää.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vantaan kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vantaan kaupunki ovat lisäksi vaatineet Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vantaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli palannut työhön 14.8.2001 ja B 11.8.2001, minkä jälkeiseltä ajalta he olivat ansainneet lomaa voimassa olevan virkaehtosopimuksen mukaan. Näin ollen vahvistusvaatimus, jonka mukaan A:lle ja B:lle on vaadittu vahvistettavaksi lomaoikeus koko lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2001 - 31.3.2002, on perusteeton siltä osin kuin kysymys on työhönpaluun jälkeisestä ajasta. A oli jäänyt eläkkeelle 30.11.2002, joten hänen virkasuhteensa Vantaan kaupunkiin ei ollut voimassa. B ei siten voinut enää saada vuosilomaa vaan ainoastaan lomakorvausta. KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentti ei siihen liittyvän soveltamisohjeen mukaan kuitenkaan koske lomakorvauksen maksamista.

Näin ollen koska henkilöllä ei ole oikeutta lomakorvaukseen edellä tarkoitetussa tilanteessa, ei hänellä voi olla oikeutta vuosilomaankaan, koska lomakorvaus on korvausta saamatta jääneestä lomasta. Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa kysymykseen voisi tulla ainoastaan lomakorvauksen maksaminen, koska lomanmääräytymisvuosilta 1999 - 2000 ja 2000 - 2001 ansaitut lomat olisi tullut pitää viimeistään 31.4.2001 ja 31.4.2002 mennessä. KVTES:n IV 5 §:n 4 momentti ei kuitenkaan koske lomakorvauksia.

Kanteessa on viime kädessä kysymys vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan soveltamisesta tapaukseen eli vuosilomalain mukaan työssäolopäivien veroisiksi päiviksi katsottavista päivistä. KVTES:n IV luvun 4 §:ssä on lueteltu sopimuksen soveltamispiirissä hyväksiluettavat virantoimituspäivien veroiset päivät. Luetteloon ei sisälly edellä mainitussa vuosilomalain kohdassa mainittua kohtaa. KVTES:n täytäntöönpano-ohjeessa todetaan seuraavasti: "Määräyksessä oleva luettelo työssäolopäivien veroisista päivistä on tyhjentävä. Se poikkeaa vuosilomalain mukaisista työssäolopäivien veroisista päivistä, mutta vuosilomalain työssäolopäivien veroisia päiviä koskeva säännös ei tule tämän sopimusmääräyksen ohella sovellettavaksi." KVTES:n vuosilomamääräyksiä koskevat täytäntöönpano-ohjeet on annettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeessä 4/1999 ja myös Kunta-alan unioni on hyväksynyt ohjeet.

KVTES:n IV luvun 5 §:ää vastaava määräys on ollut virkaehtosopimuksessa ainakin vuodesta 1974 lukien. Viranhaltijan oikeus takautuvaan palkkaan virkasuhteen irtisanomisen kumoamisen johdosta ei ole ennen kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain voimaantuloa 1.7.1996 perustunut mihinkään lainsäännökseen vaan ainoastaan oikeuskäytäntöön. Selvää siten on, että KVTES:n IV luvun 5 §:llä ei ole voitu missään vaiheessa tarkoittaa vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan soveltamista nyt esillä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Se seikka, että oikeuskäytäntö on palvelussuhdeturvalaissa otettu kirjoitettuun lakiin, ei muuta eikä sen ole tarkoitettu muuttavan KVTES:n soveltamista. KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentti koskee sekä viranhaltijoita että työntekijöitä. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohta ei KVTES:n soveltamispiirissä edes koske työntekijöitä, joten viranhaltijat eivät voi olla KVTES:n IV luvun 5 §:n perusteella erilaisessa asemassa.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohta koskee työsuhteisen työntekijän lomanmääräytymistä eräissä tilanteissa. Säännös koskee lähinnä työsopimuslaissa säädettyjä palkanmaksutilanteita eli työsopimuslain 2 luvun 12 §:ssä säädettyä velvoitetta. Nyt kysymyksessä olevaa vastaavassa tilanteessa, jossa työntekijän irtisanominen katsotaan työsopimuslain vastaiseksi, ei työntekijällä ole oikeutta saada korvausta menetetystä vuosilomasta työsuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta. Millään tavoin perusteltua ei siten ole, että viranhaltija, jonka edut jo virkasuhteen palautumisen ja takautuvan palkanmaksun johdosta ovat huomattavasti paremmat kuin työntekijällä, saisi vielä takautuvasti vuosilomaa.

KVTES:n virantoimituspäivien veroisten päivien luetteloa on muutettu 1.4.1999 lukien. Sopimuksen IV luvun 4 §:n 1 momentin 8 kohtaa on tarkoituksella muutettu siten, että se sanamuotonsa mukaisesti koskee vain virantoimituksesta pidättämistä. Koska kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kysymys ei ole virantoimituksesta pidättämisestä, mikä voi perustua joko kuntalain 47 §:n tai palvelussuhdeturvalain 23 §:n säännöksiin, KVTES:n määräysten mukaan virkasuhteen päättymisen ja virkasuhteen palautumisen välinen aika ei ole ollut virantoimituksen veroista aikaa.

Ennen 1.4.1999 voimaan tulleita KVTES:n määräyksiä sopimuksen työssäolopäivien/virantoimituspäivien veroisia päiviä koskevat määräykset oli eroteltu siten, että viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevat määräykset poikkesivat toisistaan. Ennen 1.4.1999 voimassa olleessa sopimuksessa oli nimenomainen vain työsuhteisia työntekijöitä koskeva 4 §:n 3 momentin 6 kohta, jonka mukaan työpäivien veroisena aikana pidettiin aikaa, jona työntekijä on ollut estynyt työtä suorittamasta muusta syystä, mikäli työnantaja lain mukaan on ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan. Tämä vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohtaa vastaava sopimuksen määräys ei koskenut lainkaan viranhaltijoita. Näin ollen viranhaltijoita koskeva 4 §:n 3 momentin 2 kohdan määräys ei ole tarkoittanut vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdassa tarkoitettua tilannetta.

KVTES:iin ei siten sisälly määräystä, jonka perusteella viranhaltijalle syntyisi kanteessa tarkoitetussa tilanteessa oikeus vuosilomaan. KVTES:n viittaus vuosilomalakiin ei myöskään johda muuhun lopputulokseen. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa esityksessä laiksi kunnallisesta viranhaltijasta (HE 196/2002) on esitetty säädettäväksi niistä perusteista, joiden mukaan viranhaltijalle maksetaan palkka virkasuhteen päättymistä koskevan päätöksen tultua kumotuksi. Lakiesityksen 45 §:n perusteluissa todetaan, että säännös menetettyjen ansioiden korvaamisesta on uusi. Säännöksen mukaan viranhaltijalla on oikeus saada "saamatta jäänyt säännöllisen työajan ansio". Säännöllisen työajan ansion käsitteeseen ei kuulu vuosiloma.

Vuosiloman tarkoitus on saada palkallista vapaata työnteosta. Palkallisuus merkitsee viranhaltijan oikeutta saada varsinainen palkkansa myös vapaan ajalta. A ja B ovat olleet vapaana työstään yli kaksi vuotta ja heille on jälkikäteen maksettu heidän varsinainen palkkansa kokonaisuudessaan. Näin ollen heillä ei voi olla oikeutta vastaavalta ajalta muuhun vapaaseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Korkein hallinto-oikeus on 8.8.2001 antamillaan päätöksillä pysyttänyt Helsingin hallinto-oikeuden päätökset, joilla hallinto-oikeus oli kumonnut Vantaan kaupungin viranhaltijoita A:ta ja B:tä koskeneet irtisanomispäätökset. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen A on palannut virkaansa 13.8.2001 ja B 10.8.2001. Vantaan kaupunki on kunnallisen viranhaltijan palvelusuhdeturvasta annetun lain 14 §:n 1 momentin nojalla maksanut A:lle ja B:lle takautuvasti palkan heidän irtisanomisaikojensa päättymisen 27.4.1999 ja työhön paluunsa väliseltä ajalta.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:lle ja B:lle kertynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan vuosilomaa irtisanomisajan päättymisen ja työhönpaluun väliseltä ajalta.

Sopimusmääräykset ja niiden tulkinnasta esitetty selvitys

Kysymyksessä olevien sopimusmääräysten tarkoituksesta ja tulkinnasta työtuomioistuimessa on kuultu todistajina sopimusneuvotteluihin osallistuneita Kunta-alan ammattiliiton yksikön vastaavaa C:tä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä D:tä.

Arviointi

Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ei ole kysymys sellaisesta virantoimituksesta pidättämisestä, jota virantoimituksesta pidättämisellä käytännössä ja myös kysymyksessä olevassa sopimusmääräyksessä tarkoitetaan. Aikaa, jonka B:n ja A:n virkasuhteet olivat keskeytyneinä, ei siten tämän määräyksen nojalla voida lukea lomaa kerryttäväksi ajaksi.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan mukaan työssäolopäivän veroiseksi päiväksi ja siten vuosilomaa kerryttäväksi ajaksi katsotaan muusta kuin kyseisessä momentissa säädetystä syystä johtunut työnteon estyminen, mikäli työnantaja on lain mukaan ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan. Vastaavaa määräystä ei sisälly kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vuosilomamääräyksiin. Sopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin mukaan tällainen poissaoloaika on kuitenkin otettava mukaan lomaa kerryttävään aikaan määritettäessä ansaitun vuosiloman vähimmäispituutta.

Koska Vantaan kaupungilla kanteessa tarkoitetussa tilanteessa on kunnallisen työntekijän palvelusuhdeturvalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetusta virkasuhteen jatkumisperiaatteesta johtuen ollut velvollisuus maksaa viranhaltijalle takautuvasti palkka irtisanomisajan päättymisen ja työhönpaluun väliseltä ajalta, on kysymyksessä oleva aika katsottava edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuksi työssäoloon verrattavaksi ajaksi. Sillä seikalla, että palkkaa kyseiseltä ajalta maksetaan vain viranhaltijoille, ei työtuomioistuimen mielestä voi olla ratkaisevaa merkitystä. Jos työsopimussuhteisille maksettaisiin lain mukaan poissaoloajalta palkkaa, tällainen aika tulisi lukea työssäoloajaksi siitä riippumatta, maksetaanko viranhaltijalle vastaavaa etuutta. Työtuomioistuimella ei ole perusteita tulkita asiaa toisin myöskään silloin, jos etuutta maksetaan vain virkasuhteessa oleville henkilöille.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että verrattaessa virkaehtosopimuksen ja vuosilomalain säännösten mukaan määräytyviä vuosilomia virkasuhteen päättymisen ja virkaan palaamisen välinen aika on kunnallisen virkaehtosopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin nojalla luettava B:lle ja A:lle loman pituutta määrättäessä työssäolopäivien veroiseksi ja siten vuosilomaa kerryttäväksi ajaksi. Heille on sen vuoksi kertynyt kanteessa tarkoitetuilta lomanmääräytymisvuosilta vuosilomaa, jonka pituus on vähintään sen mukainen kuin vuosilomalain säännöksistä johtuu.

Kanteessa ei ole esitetty sellaisia vaatimuksia, jotka edellyttäisivät kannanottoa siihen, miten oikeus vuosilomaan B:n ja A:n kohdalla mahdollisesti toteutetaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ja Vantaan kaupungilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Kunta-alan unioni jutun voittaessaankin saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että B:lle ja A:lle on kanteessa tarkoitetuilta lomanmääräytymisvuosilta kertynyt vuosilomaa, jonka pituus on vähintään vuosilomalain säännösten mukainen.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Sutela, Wilska, Palomäki ja Tuomi jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Wilskan lausunto, johon jäsen Sutela yhtyi:

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin mukaan viranhaltijan/työntekijän vuosiloman pituus on aina vähintään vuosilomalain mukainen. Ennen 1.4.1999 voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 1 §:n 2 momentin määräyksellä on esitetyn selvityksen mukaan tarkoitettu taata viranhaltijalle vähintään sen pituinen vuosiloma, mitä työntekijä työsuhteessa olevana saisi. Uutta sopimusta sovellettaessa voi syntyä tilanteita, joissa myös työsopimussuhteisen työntekijän vuosiloma työehtosopimuksen mukaan saattaisi jäädä vuosilomalain mukaista lomaa lyhyemmäksi. Tämän vuoksi uudessa sopimuksessa määräystä on muutettu edellä todetulla tavalla. Esitetyn selvityksen mukaan uusilla sopimusmääräyksillä ei kuitenkaan tarkoitettu muuttaa tilannetta viranhaltijoiden osalta.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan mukaan työssäolopäivän veroiseksi päiväksi ja siten vuosilomaa kerryttäväksi ajaksi katsotaan muusta kuin kyseisessä momentissa säädetystä syystä johtunut työnteon estyminen, mikäli työnantaja on lain mukaan ollut velvollinen maksamaan työntekijälle poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan.

Mikäli työsopimussuhteisen irtisanominen katsotaan työsopimuslain vastaiseksi, työntekijällä ei ole lain mukaan oikeutta palkkaan irtisanomisajan päättymisen jälkeiseltä poissaoloajalta. Näin ollen vuosilomalain mukaan ei kyseinen aika voi työntekijälle olla työssäolopäivien veroista eikä hänelle kerry vuosilomaa. Vuosilomalain mukaista vuosilomaa, jonka pituiseen vuosilomaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin mukaan viranhaltijalla/työntekijällä olisi vähintään oikeus, ei siis kyseiseltä ajalta kerry ollenkaan. Näin ollen B:lle ja A:lle ei kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 5 §:n 4 momentin nojalla synny oikeutta vuosilomaan irtisanomisajan päättymisen ja työhönpaluun väliseltä ajalta.

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön arviointiin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 4 §:n 8 kohdan osalta, joten sen ja edellä olevan perusteella katson, ettei B:lle eikä A:lle ole kertynyt kanteessa tarkoitetuilta lomanmääräytymisvuosilta vuosilomaa irtisanomisajan päättymisen ja työhönpaluun väliseltä ajalta.

Hylkään kanteen edellä mainituilla perusteilla.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.