Union fined for strike leadership; local branch fined for inaction; third branch acquitted due to absence.

Kahdessa vaiheessa eri paikkakunnilla toimeenpantujen työnseisausten tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa peruuttamaan toteuttamansa työntekijän irtisanominen. Työnseisaukset olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työntekijän erottamisoikeutta koskevaan määräykseen.

Luottamusmiehenä toiminut ammattiosaston puheenjohtaja oli työnseisausten yhteydessä esittänyt asiassa työntekijäpuolen vaatimuksia ja tapahtumien katsottiin muutenkin edenneen ammattiosaston ohjauksessa. Ammattiosasto, joka oli edustajansa menettelystä vastuussa, tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvoitteen rikkomisesta. Toinen ammattiosasto oli samoin rikkonut työrauhavelvollisuutensa, kun luottamusmiehen sijaisena toiminut varaluottamusmies oli osallistunut työnseisaukseen. Kolmatta ammattiosastoa, jonka molemmat luottamushenkilöt olivat tapahtuma-aikana olleet sairauslomalla, vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylättiin.

Työntekijäliitolta oli ensimmäisen työnseisauksen jälkeen vaadittu toimenpiteitä uhkaamassa olevan uuden työnseisauksen estämiseksi. Liitto ei ollut ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin, minkä vuoksi se tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 64

KANTAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

KUULTAVAT

Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry, Joensuu

AKT:n Kuopion os. 16 ry, Kuopio

Imatran Autoalantyöntekijät ry, Imatra

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4.6.2003

Pääkäsittely 9.9.2003

KANNE

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

tuomitsee Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

tuomitsee AKT:n Kuopion os. 16 ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

tuomitsee Imatran Autoalantyöntekijät ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n, Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry:n, AKT:n Kuopion os. 16 ry:n ja Imatran Autoalantyöntekijät ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Transpoint Oy Ab:n Joensuun toimipisteessä kaikki työvuorossa olleet 24 autokuljettajaa toteuttivat lakon keskiviikkona 19.2.2003 kello 7.00 - 20.2.2003 kello 5.00. Kuljettajat ovat järjestäytyneet AKT:n ammattiosastoista Joensuun seudun Autoalan työntekijöihin. Joensuun toimipisteen luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja A oli ainoana tuolloin töissä.

Työt käynnistyivät kaikissa toimipisteissä maanantaiaamuna 3.3.2003 normaalisti. Lakkoihin osallistui 60 Joensuun, 30 Kuopion ja 11 Lappeenrannan kuljettajaa eli yhteensä kaikki työvuorossa olleet 101 kuljettajaa.

Lakkojen syynä oli kiista yhden yksittäisen työntekijän autonkuljettaja E:n irtisanomisesta, joka toteutettiin Joensuun toimipisteessä 19.2.2003 kello 6.00. Joensuun luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja A ilmoitti henkilökohtaisesti tuotantopäällikkö F:lle ja puhelimitse aluejohtaja G:lle tunnin kuluttua irtisanomisesta, että mikäli irtisanomista ei välittömästi peruuteta, Joensuun toimipaikan toiminta pysähtyy heti.

Aluejohtaja G ilmoitti A:lle mahdollisen lakon olevan laiton ja vaati tältä toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi. A ilmoitti G:lle kello 7.40 kuljettajien poistuneen työpaikalta. A soitti G:lle uudestaan seuraavana aamuna 20.2.2003 kello 7.00 ja uhkasi lakon jatkuvan, ellei irtisanomista peruuteta välittömästi. Tilanne laukesi sillä erää siihen, että G suostui painostuksen alla käynnistämään asiasta neuvottelut torstaina 27.2.2003.

Torstaina 27.2.2003 kello 10 - 11.45 käydyissä neuvotteluissa, jossa oli läsnä luottamusmies A, autonkuljettaja E, F ja G sovittiin, että asia alistetaan liittojen ratkaistavaksi. G teroitti A:lle työrauhan säilymisen tärkeyttä. Joensuun kuljettajat aloittivat kuitenkin lakon uudestaan samana päivänä kello 19.00. Kuopion ja Lappeenrannan kuljettajat yhtyivät lakkoon perjantaiaamusta 28.2.2003 kello 7.00. A ilmoitti 28.2.2003 kello 14.45 G:lle töiden käynnistyvän ja työrauhan palautuvan maanantaiaamuna 3.3.2003.

Autoliikenteen Työnantajaliitto sai tietää lakosta torstaiaamuna 20.2.2003. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:hen lähetettiin välittömästi valvontakehotus faksilla kello 9.15. Lisäksi asiasta informoitiin sopimussihteeri H:ta puhelimitse kello 10.30 ja vaadittiin Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:ltä riittävän tehokkaita toimia uhkaavan työtaistelun ehkäisemiseksi. Lakkojen jatkumisesta työnantajaliitto sai tiedon torstaina 28.2.2003. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:hen lähetettiin välittömästi uusi valvontakehotus faksilla kello 15.40 ja asiasta keskusteltiin sopimussihteeri H:n kanssa puhelimitse. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:ltä vaadittiin sellaisia toimia, joilla työrauha palautuu välittömästi.

Kuorma-autoalan työehtosopimus sisältää määräyksiä muun muassa yleisistä sopimuksista (2§), sopimuksen sitovuudesta ja noudattamisvelvollisuudesta (3§), työrauhavelvoitteesta (4§) sekä sopimuksen voimassaolosta (34§). Työtaistelut kohdistuivat työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ei ole ryhtynyt laissa edellytettyihin riittäviin toimiin lakkouhan poistamiseksi ja työrauhan turvaamiseksi. Työnantajaliitto ei saanut työntekijäliitolta mitään ilmoitusta siitä, mihin toimenpiteisiin se mahdollisesti on ryhtynyt estääkseen laittoman lakon uusiutumisen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli tietoinen tapahtumista ja lakkouhasta ainakin jo ensimmäisestä valvontakirjeestä 20.2.2003 alkaen.

Varaluottamusmies D:n toiminta Kouvolan kuljettajien värväämisessä tukilakkoon on harvinaisen törkeää. C:n kuuluminen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n hallitukseen on otettava huomioon sekä ammattiosaston että liiton hyvityssakkojen määrissä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Joensuun seudun Autoalantyöntekijät, AKT:n Kuopion os. 16 ja Imatran Autoalantyöntekijät ovat kiistäneet kanteen vaatimukset.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja on antanut aiheen työtaisteluun irtisanomalla autonkuljettaja E:n työsopimuksen tieliikennelainsäädännön mukaisten taukojen pitämisen vuoksi.

Lakkoon ryhtymisestä ovat tehneet päätöksen työntekijät Joensuussa ja Kuopiossa saatuaan tietää, mistä syystä E oli irtisanottu 19.2.2003 kello 06.00. Lakon aloittivat Joensuussa kello 07.00 työvuoroon tulleet 24 kuljettajaa. Lakkoon yhtyivät Kuopiossa kello 16.00 alkaneeseen työvuoroon tullet 12 autonkuljettajaa. Uudelleen lakon aloittivat 27.2. ja 28.2. Joensuussa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa 76 autonkuljettajaa.

Työtaistelu ei ole kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työnantajalla ei ole oikeutta määrätä, ettei työntekijä saa pitää ajo- ja lepoaika-asetuksen mukaisia taukoja ajovuoronaikana, eikä sen vuoksi oikeutta irtisanoa työntekijää, joka pitää asetuksen mukaisen 15 minuuttia kestävän tauon silloin, kun siihen on ajoväsymyksen välttämiseksi tarvetta. Työntekijät ovat pitäneet E:n irtisanomista painostustoimenpiteenä, joka on kohdistunut heidän oikeuteensa pitää ajo- ja lepoaika-asetuksen mukaisia taukoja.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Liitolla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa työntekijöiden spontaaneihin mielenilmauksiin. Lakko on päättynyt jo 20.2.2003 kello 05.00. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:ssä ei etukäteen tiedetty siitä, että lakko aloitettiin uudestaan 27.2.2003 kello 19.00. Työntekijät olivat tehneet päätöksen lopettamisesta jo perjantaina 28.2.2003 iltapäivällä. Autoliikenteen Työnantajaliitto lähetti valvontakehotuksen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle 28.2.2003 kello 15.40.

Ammattiosastot eivät ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan. Luottamusmiehet eivät ole osallistuneet lakkoon ja he ovat toimineet lakon lopettamiseksi. Lakko päättyi 20.2. kello 05.00. Lakon uudelleen aloittaneet 76 kuljettajaa olivat päättäneet olla lakossa kunnes työnantaja peruuttaa toteutetun irtisanomisen. Luottamusmiehet saivat aikaan sen, että lakon päättymisestä sovittiin perjantaina 28.2. iltapäivällä. Imatran Autoalantyöntekijöiden puheenjohtaja ja luottamusmies C oli lakkojen aikana kahden viikon talvilomalla Kittilässä. Kouvolan toimipisteen työntekijät eivät ole olleet lakossa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Transpoint Oy:n Joensuun toimipisteessä työskennelleen autonkuljettajan työsuhde oli irtisanottu 19.2.2003. Painostaakseen työnantajaa perumaan irtisanomisen Joensuun toimipisteen työvuorossa olleet 24 autonkuljettajaa olivat ryhtyneet lakkoon samana aamuna. Työnseisaus laajeni samana päivänä Kuopion toimipisteeseen, jossa työnseisaukseen osallistuivat työvuoroon kello 16 tulleet 12 autonkuljettajaa. Työnseisaukset kestivät seuraavaan aamuun kello 5 saakka.

Työtaistelutoimenpiteet alkoivat uudelleen torstaina 27.2.2003 kello 19 alkaen, kun yhtiön Joensuun toimipisteen 12 työvuorossa ollutta kuljettajaa menivät lakkoon. Seuraavana aamuna lakkoon yhtyivät työvuoroon tulleet Joensuun toimipisteen 24 autonkuljettajaa sekä Kuopion toimipisteen 18 kuljettajaa ja Lappeenrannan toimipisteen 11 kuljettajaa. Työnseisaus kesti vajaan vuorokauden ja siihen osallistui yhteensä 76 kuljettajaa, heidän joukossaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n Imatran ammattiosaston varaluottamusmies.

Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry:ssä on kaikkiaan on 718 maksavaa jäsentä, AKT:n Kuopion os. 16 ry:ssä 1127 ja Imatran Autoalantyöntekijät ry:ssä 446.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevan kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatetaan liittojen välillä sovittua yleissopimusta. Yleissopimuksen 3. kohdassa on määrätty työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Työnseisaukset, joilla on painostettu työnantajaa irtisanomisoikeuden käyttämistä koskevassa asiassa, ovat kohdistuneet työehtosopimuksen viimeksi mainittuun määräykseen.

Ammattiosaston vastuu

Lakkoon johtaneista tapahtumista, työntekijäpuolen esittämistä vaatimuksista ja ammattiosaston osuudesta tapahtumiin on kuultu todistajana Transpoint Oy:n Itä-Suomen alueen tuotantopäällikkö F:ää sekä todistelutarkoituksessa autonkuljettaja E:tä ja Joensuun ammattiosaston luottamusmiestä A:ta. Lisäksi on kuultu todistajana kuljetusesimies J:tä Imatran ammattiosaston varaluottamusmies D:n toiminnasta.

Luottamusmies A on kertonut tulleensa töihin puoli seitsemän aikaan, minkä jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen puoltapäivää, hän oli saanut tiedon E:n irtisanomisesta. A on kiistänyt osallistuneensa irtisanomistilaisuuteen. Hänen työvuoronsa oli alkanut vasta seitsemältä ja hän oli tullut työpaikalle irtisanomisen tapahduttua. Jo tuolloin osa työntekijöistä oli ollut tietoisia irtisanomisesta, mutta varsinaista kokousta ei ollut. A oli aamupäivän kuluessa keskustellut useaan otteeseen F:n kanssa käyden välillä tapaamassa työntekijöitä. A ei ollut käsityksensä mukaan esittänyt vaatimuksia tai uhkauksia työnantajalle, vaan ainoastaan välittänyt työntekijöiden ajatuksia. A:n kertoman mukaan työntekijät olivat itse päättäneet työnseisaukseen ryhtymisestä ja poistuneet töistä vastalauseena perusteettomana pitämälleen irtisanomiselle. A oli ilmoittanut työntekijöille, että töistä poistuminen on laitonta.

A on kertonut saaneensa tiedon toisesta työnseisauksesta torstai-iltana 27.2.2003, kun aluejohtaja G oli soittanut hänelle kotiin ja ilmoittanut työntekijöiden olevan lakossa. Aikaisemmin samana päivänä pidetyissä ja irtisanomista koskevissa neuvotteluissa oli päätetty, että neuvotteluja jatketaan. Perjantaina 28.2. töihin ei ollut tullut muita kuin luottamusmies itse. Lakon lopettamiseen johtaneet neuvottelut käytiin perjantaina kello 12 ja 16 välisenä aikana. A oli ollut myös yhteydessä työntekijöihin, joten työt olisivat voineet alkaa heti, mutta työnantajan kanssa sovitun mukaisesti työt aloitettiin vasta maanantaiaamusta.

F:n mukaan luottamusmies A oli pyytänyt Transpoint Oy:n aluejohtaja G:ltä irtisanomista koskevaa neuvottelua, johon G oli lupautunut lakonuhan alla. Lakko oli alkanut uudelleen Joensuussa torstai-iltana 27.2. sekä Kuopiossa ja Lappeenrannassa seuraavana päivänä. Lakon syy oli sama kuin aiemminkin.

F on kertonut, että Joensuun osaston luottamusmies A ei ollut osallistunut jälkimmäiseenkään lakkoon. Lakkoon oli kuitenkin osallistunut Joensuun osaston varaluottamusmies. Kuopion varaluottamusmies oli ollut sairauslomalla, mutta Imatran ammattiosaston varaluottamusmies D oli osallistunut lakkoon. Osastojen toimihenkilöt eivät olleet F:n mukaan pyrkineet estämään lakkoa tai sen jatkumista.

Kuljetuspäällikkö J:n mukaan Imatran osaston varaluottamusmies D oli yrittänyt värvätä myös Kouvolan toimipisteen kuljettajia lakon piiriin. Vaikka painostus oli ollut kovaa, Kouvolan toimipisteen kuljettajat eivät olleet lähteneet mukaan työtaisteluun. J oli saanut nämä tiedot keskusteltuaan Kouvolan ammattiosaston varaluottamusmiehen ja useiden kuljettajien kanssa. A ja J olivat sopineet, että kuljettajat aloittavat työt maanantaiaamuna, koska viikonloppu oli jo hoidettu tilapäisjärjestelyin. Kuljetukset eivät olleet sujuneet kuitenkaan häiriöttä.

Esitetyn selvityksen mukaan ensimmäinen työtaistelu on alkanut Joensuussa pian irtisanomistapahtuman jälkeen. Luottamusmies A ja tuotantopäällikkö F ovat kertoneet osin ristiriitaisesti A:n osuudesta tapahtumiin. Riippumatta siitä, ovatko luottamusmies ja tuotantopäällikkö keskustelleet ennen E:n irtisanomista vai sen jälkeen, työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että A kertoessaan lakkoon ryhtyneiden työntekijöiden vaatimuksista olisi pelkästään välittänyt työntekijöiltä saamiaan tietoja. Työtuomioistuin sen sijaan katsoo luottamusmiehen toimineen asiassa työntekijöiden edustajana. Kun otetaan huomioon tapahtumien muutenkin järjestäytynyt kulku, työtuomioistuin katsoo, että työnseisaukset on järjestetty ammattiosaston edustajien ohjauksessa ja että Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Imatran Autoalantyöntekijät ry:n varaluottamusmies on luottamusmiehen ollessa vuosilomalla osallistunut työtaisteluun ja yrittänyt myös laajentaa työnseisausta Kouvolan terminaaliin. Kun ammattiosasto vastaa asettamansa varaluottamusmiehen toiminnasta, Imatran Autoalantyöntekijät ry on kerrotuin tavoin rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Vastaajaliiton Kuopion os. 16 ry:n luottamusmies ja varaluottamusmies ovat olleet molempien työnseisausten aikaan sairauslomalla. He eivät siten ole voineet myöskään toimia työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Esitetyn selvityksen mukaan työnseisaukseen ei ole osallistunut muitakaan Kuopion ammattiosaston toimihenkilöitä. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että ammattiosasto olisi vastuussa tapahtuneista työnseisauksista.

Työntekijäliiton vastuu

Työnantajaliitto on vaatinut ensimmäisen lakon päätyttyä 20.2.2003 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle osoittamassaan telekopiossa, että työntekijäliitto ryhtyy välittömästi riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin 24.2. uhkaavan uuden työtaistelun välttämiseksi. Työnseisaus tosin ei ole alkanut valvontakirjeessä ilmoitettuna aikana, vaan vasta torstaina 27.2.2003. Kirjeen vuoksi ja irtisanomisasian jäätyä riitaiseksi työntekijäliitolla on kuitenkin ollut perusteltu syy epäillä työrauhan voivan uudelleen rikkoutua. Kun liitto ei tästä huolimatta ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi, liitto on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ja Imatran Autoalantyöntekijät ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Huomioon ottaen asian laatu ja sen vaatimat toimenpiteet työtuomioistuin on arvioinut oikeudenkäyntikulujen määräksi 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n, Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry:n ja Imatran Autoalantyöntekijät ry:n maksamaan hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitto AKT ry:lle 2 000 euroa, Joensuun seudun Autoalan työntekijät ry:lle 2 000 euroa ja Imatran Autoalantyöntekijät ry:lle 1 300 euroa.

Muilta osin kanne hylätään.

Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Joensuun seudun Autoalantyöntekijät ry ja Imatran Autoalantyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.