Labor court dismisses union claim for joint agent salary increase and information access violations.

Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että yhdysmiehen ansiokehitys olisi poikennut ainakaan huonompaan suuntaan hänen edustamiensa toimihenkilöiden keskimääräisestä kokonaisansioiden kehityksestä. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus, joka koski paikallisen käytännön mukaisen vastuualuekorotuksen maksamista, oli siten perusteeton.

Alemmat esimiehet olivat tehneet esityksiä korotuksen maksamiseksi. Kun esitykset perusteluineen olivat olleet työnantajapuolen kannanmuodostukseen liittyvää valmistelevaa aineistoa, kysymyksessä ei ollut yhdysmiessopimuksen tarkoittama tarpeellinen tieto, joka oli annettava varayhdysmiehelle erimielisyyden selvittämiseksi.

Myös työehtosopimuksen rikkomiseen perustuvat vaatimukset olivat aiheettomia.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 38

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry, Helsinki

Stora Enso Oyj, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.3.2003

Pääkäsittely 5.5.2003

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen voimassa olevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa yhdysmiessopimuksessa (1990) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Yhdysmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhdysmiehen ansiokehityksen tulee vastata yrityksessä hänen toimialueellaan tapahtuvaa ansiokehitystä. Yhdysmiehen tai osastoyhdysmiehen mahdollisuuksia kehittyä ja edetä ammatissaan ei saa heikentää yhdysmiestehtävän takia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Henkilö-, tilasto- ja työvoimatiedot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 Erimielisyystapaukset

Milloin syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä teknisen toimihenkilön työsuhteeseen liittyvistä asioista, on yhdysmiehelle tai osastoyhdysmiehelle annettava kaikki valituksen alaisen tapauksen selvittämiseksi tarpeelliset tiedot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että yhdysmies A, joka on työskennellyt vuoromestarin tehtävissä ja hallitsee paperitehtaan kolme vastuualuetta, on oikeutettu yhdysmiessopimuksen 7 §:n 2 momentin mukaisesti toimialueellaan tapahtunutta vastaavaan ansiokehitykseen ja siten oikeutettu saamaan 84 euroa kuukaudessa suuruisen vastuualuekorotuksen 24.2.2001 lukien ottaen huomioon 1.3.2002 ja 1.3.2003 voimaan tulleet työehtosopimuksen mukaiset korotukset,

vahvistaa, että edellä mainittu korvaus on otettava huomioon A:n lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2000 - 31.3.2001, 1.4.2001 - 31.3.2002 sekä 1.4.2002 - 31.3.2003 maksettavaksi erääntynyttä työehtosopimuksessa tarkoitettua vuosilomapalkkaa laskettaessa. Edellä vaadittu korvaus on otettava huomioon edellä mainittuja lomanmääräytymisvuosien osalta myös ylityöpalkkaa (ns. vuoronvaihtorahaa), sunnuntaityökorvausta, sairausajan palkaa sekä koulutusajan palkkaa laskettaessa,

tuomitsee Stora Ensio Oyj:n työehtosopimuksen 7 ja 15 §:n rikkomisesta hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla,

tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8, 9, 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa vastaajat korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksen Stora Enso Oyj:n palveluksessa oleva toimihenkilö A toimii vuoromestarin tehtävissä Stora Enso Oyj:n paperitehtailla Oulussa. Vuoromestarin tehtäviä hoidetaan kolmella eri vastuualueella. Vastuualueet ovat arkittamo, PK6 ja PK7.

A oli ennen marraskuuta 2000 toiminut vuoromestarin tehtävissä pääsääntöisesti PK6:lla ja tilapäisesti arkittamossa sekä saanut näistä hallitsemistaan vastuualueista normaalikäytännön mukaiset vastuualuekorvaukset. Marraskuun 2000 alussa PK6-linjan tuotantopäällikkö B ehdotti A:lle, että tämä siirtyisi määräaikaisesti 24.11.2000 lukien PK7-linjalle vuoromestarin tehtävään. B perusteli siirtoa PK7-linjalle sillä, että siirrosta tulevalla osaamisaluekorotuksella voitaisiin korjata A:n muihin verrattuna heikompaa palkkakehitystä. B ja A sopivat tuolloin A:lle uuden vastuualueen perusteella kuuluvasta kolmannen vastuualueen korvauksesta.

Työnantajalle ilmoitettiin 23.11., että A on valittu yhdysmieheksi. A siirtyi 24.11. PK6-linjan vuoromestarin tehtävistä PK7-linjan vuoromestarin tehtäviin. Hän sai aluksi työnopetuksen ja 14.12.2000 lukien hän aloitti omatoimisen työskentelyn alueella.

Stora Enso Oyj:n Oulun paperitehtailla alkoivat 26.1.2001 tehtaan vuoromestarijärjestelyjä koskevat YT-neuvottelut, joihin myös yhdysmies A osallistui.

A:lle ei sovitusta ja yrityksessä vakiintuneesta käytännöstä poiketen maksettu kolmannen vastuualueen korvausta, mistä syystä hän keskusteli helmikuussa 2001 PK6-linjan tuotantopäällikkö B:n kanssa korvausasiasta uudelleen, jolloin tämä myönsi asian jääneen hoitamatta. Asia voitiin korjata ja maksaa korvaus takautuvasti.

Korvauksen jäätyä edelleen maksamatta A keskusteli huhtikuussa 2001 PK7-linjan tuotantopäällikkö C:n kanssa, joka lupasi hoitaa asian.

Tehtaalla siirryttiin toukokuussa 2001 uuteen työnantajan YT-neuvotteluissa esittämään vuoromestarijärjestelmään siitä huolimatta, että teknisten toimihenkilöiden edustajat vastustivat työnantajan esittämää uutta toimintamallia ja esittivät vaihtoehtoisia menettelytapoja vaaditun säästön saavuttamiseksi. Vuoromestarien uudet toimenkuvat edellyttivät vajaamiehitystilanteissa useamman vastuualueen hoitoa. Toimenkuvien uudistaminen tarkoitti käytännössä varavuoromestarijärjestelmän poistamista. Työnantajan ilmoituksen mukaan laajemmasta vastuualueosaamisesta työnantaja oli myös suorittanut korvauksen.

Koska A:n yhteydenotot tuotantopäällikköihin eivät lupauksista huolimatta olleet johtaneet kolmannen vastuualuekorotuksen maksamiseen, A siirsi kesälomalle jäädessään asian hoitamisen varayhdysmies D:lle, joka sittemmin toimi asian neuvotteluissa varsinaisena yhdysmiehenä. Henkilöstöasiainhoitaja E 2.7.2001 otaksui syynä korvauksen maksamatta jättämiseen olleen inhimillisen erehdyksen ja lupasi viedä asiaa eteenpäin. Henkilöstöpäällikkö F totesi 21.8.2001, että asiasta neuvotellaan vielä tuotantopäälliköiden kanssa. Viimein 3.9.2001 F totesi, että A:n kolmannen alueen korvaus on evätty ja ilmoitti epäämisen syyksi sen, ettei A:n voida täydellä varmuudella osoittaa hoitaneen kaikkia vastuualueitaan.

A hallitsi kaikki kolme vastuualuetta. Yhtiö on kohdellut A:ta syrjivästi verrattuna muihin samassa asemassa oleviin yhdysmiehiin. Palkkatietoja vertailtaessa A:n palkkaa tuli verrata niiden vuoromestareiden saamaan palkkaan, jotka hallitsivat kolme vastuualuetta. A:n palkka oli tosiasiallisesti huonoin ja 3,7 % heikompi, kuin muilla kolme vastuualuetta hallitsevilla vuoromestareilla. A:n lokakuussa 2001 saama 81 euron korotus ei ollut yhdysmiessopimuksen ansiokehitystakuun mukainen palkankorotus.

Työnantaja ei 26.10.2001 pyynnöstä huolimatta antanut tuotantopäälliköiden B:n ja C:n tekemiä A:n palkkaa koskevia korotusesityksiä yhdysmiehelle tai tämän varamiehelle yhdysmiessopimuksen 15 §:n 2 mukaisesti, vaikka ne olivat asian selvittämisen kannalta tarpeellisia.

Hyvityssakkoonvaatimusten perusteena oli yhdysmiessopimuksen 7 ja 15 §:n määräysten rikkominen.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut, jotka ovat päättyneet tuloksettomina.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat kiistäneet vaatimukset ja vaatineet kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhdysmiessopimuksen 15 § 2 kohta velvoittaa työnantajaa luovuttamaan yhdysmiehelle valituksen alaisen tapauksen selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Työnantaja on antanut A:lle suullisesti palkankorotusta koskevia tietoja. Palkankorotusesitykset ovat luonteeltaan työnantajan sisäistä valmisteluaineistoa, joka ei kuulu luovutusvelvollisuuden piiriin. Työnantajan päätös voi poiketa esityksestä sekä sisällöltään että perusteluiltaan.

Yhdysmiessopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukaan yhdysmiehen ansiokehityksen tulee vastata yrityksessä hänen toimialueellaan tapahtuvaa ansiokehitystä. Sopimusmääräystä ei ole tarkoitettu työnantajaa sillä tavoin sitovaksi määräykseksi, että yhdysmiehen ansioiden tulisi kehittyä olosuhteista riippumatta samaan tahtiin muiden teknisten toimihenkilöiden kanssa. Määräyksessä ei ole myöskään määritelty, mitä tekijöitä vertailussa on otettava huomioon ja millä aikavälillä ansiokehityksen vastaavuutta tulisi tarkastella. Sopimusmääräys ei estä sitä, että joidenkin toimihenkilöiden ansiokehitys on nopeampaa kuin yhdysmiehen. Lähinnä periaatteena tulisi olla, ettei yhdysmiehen ansiokehitys ole selvästi huonompi kuin kaikkien hänen edustamiensa toimihenkilöiden ansiokehitys.

Ansiokehitystä verrattaessa tulee voida ottaa huomioon myös toimihenkilöiden keskinäiset erot tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen kehittämisessä. Työtuomioistuimen tuomiossa 121/1993 oli kysymys luottamusmiehen ansiokehityksestä. Tuomion perusteluissa todettiin, että luottamusmies oli ilmoittanut, ettei selviäisi tarjotusta urakkatyöstä. Lisäksi luottamusmiehen ammattitaitoa pidettiin osittain puutteellisena. Johtopäätöksenä oli, että ansiokehityslauseketta ei ollut rikottu.

Stora Enso Oyj:n Oulun tehtaalla on kolme vuoromestarialuetta: arkittamo, PK6 ja vuonna 1997 käyttöön otettu PK7. Vuoromestarin tehtävään valittavalta henkilöltä edellytetään vähintään kahden vastuualueen osaamista.

Työnantajan ja teknisten toimihenkilöiden välillä ei ole erillistä sopimusta eikä edes vakiintunutta käytäntöä vuoromestarialueiden hallinnan korvausperusteissa. Palkankorotukset perustuva työn vaativuuteen, vastuuseen ja osoitettuun henkilökohtaiseen pätevyyteen. Kolmen vastuualueen osaaminen ja hallinta on ollut ainoastaan yksi osa-alue arvioitaessa toimihenkilön palkkatasoa ja mahdollista peruspalkan korotusta. Kyseessä ei ole siten anottavissa oleva erillinen lisä, vaan työnantajan kokonaisharkintaan vaikuttava peruste. Korotukselle ei ole vahvistettu mitään kiinteää suuruutta. Edellä mainitut asiat huomioon ottaen on harhaanjohtavaa väittää, että A:lta evättiin kolmannen vastuualueen korvaus.

Palkkaa on yleensä korotettu siinä vaiheessa, kun vuoromestarin on todettu käytännössä hallitsevan kaikki vastuualueet. Tämän vuoksi ei ole mitään määrättyä aikaa, jonka jälkeen toimihenkilölle syntyisi oikeus tuohon korotukseen. Myös A itse on tiennyt, ettei korotuksia makseta kovin nopeasti.

Stora Enso Oyj:n Oulun tehtailla vuoromestareiden palkankorotuksista päättää tehtaanjohtaja. Tuotantopäälliköt B ja C eivät ole missään vaiheessa luvanneet palkankorotusta A:lle. He ovat vain luvanneet selvittää asiaa.

A:lle päätettiin antaa 81 euron suuruinen henkilökohtainen korotus lokakuussa 2001. Korotusta päätettäessä otettiin huomioon vuoromestarijärjestelyjen vuoksi laajentunut vastuukenttä.

A:n kanssa työskentelevät vuoromestarit ovat pääosin tehtävissään jatkuvasti kehittyviä nuoria toimihenkilöitä. A on itse ilmoittanut, että hänellä on jaksamis- ja motivoitumisongelmia sekä haluttomuutta kouluttautumiseen. Myös työnantaja on havainnut tämän.

Ansiokehitystä ei tule arvioida pelkästään kolmannen vastuualueenhallinnan perusteella, vaan huomioon on otettava palkan kehitys kokonaisuutena. A:n palkka on noussut marraskuun 2000 jälkeen 8,2 prosentilla. Vuoromestarien palkat ovat nousseet arkittamolla keskimäärin 4,4 prosenttia. PK6:lla 7,9 prosenttia ja PK7:lla 7,3 prosenttia. Lisäksi A:n nykypalkka on 1,6 prosenttia korkeampi kuin vuoromestareiden keskimäärin. A:n palkka on noussut vertailuryhmää nopeammin siitä huolimatta, että hänen suoritustasonsa ei ole yltänyt vertailuryhmän tasolle. Lisäksi hänelle on maksettu lokakuussa 2001 henkilökohtainen korotus, jossa vastuualueiden hallinta on otettu huomioon. Väite yhdysmiessopimuksen ansiokehityslausekkeen rikkomisesta on perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Erimielisyys

Asiassa on kysymys siitä, onko yhdysmiehenä toimineella A:lla oikeus yhdysmiessopimuksen 7 §:n ansiotakuulausekkeen nojalla vastuualuekorotukseen. Lisäksi asiassa on ollut erimielisyyttä siitä, ovatko työnantajan A:n palkan korottamista koskevat esitykset olleet sellaisia tarpeellisia tietoja, jotka olisi tullut luovuttaa varayhdysmiehelle asian selvittämiseksi.

2. Vastuualuekorotusta koskeva vaatimus

2.1 Työehtosopimusmääräyksen sisällöstä esitetty selvitys

Yhdysmiessopimuksen 7 §:n tulkinnasta on kuultu työtuomioistuimessa Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton työmarkkinapolitiikkasektorin osastopäällikkö G:tä.

G on kertonut, että hän oli tehnyt yhteenvetoa eri luottamusmies- ja yhdysmiessopimuksista. STK:n ja SAK:n välillä 1990-luvulla tehtyyn luottamusmiessopimukseen kirjattiin pääluottamusmiehen ansiokehityksen sisältävä normi, jossa todettiin, että ansiokehityksen tulee vastata yrityksissä tapahtuvaa ansiokehitystä. Vastaavanlainen kirjaus otettiin päivää myöhemmin STTK-T:n eli teollisuuden toimialoja edustavan järjestön yhdysmiessopimukseen kuitenkin muutettuna siten, että ansiokehityksen tulee vastata yrityksessä hänen toimialueellaan tapahtuvaa ansiokehitystä. Vastaavanlainen kirjaus otettiin myös STK:n toimihenkilösopimukseen. G:n mukaan yhdysmiessopimuksen 7 §:än kirjattu "tulee vastata hänen toimialueellaan" tarkoittaa sitä henkilöstöryhmää, jota yhdysmies tai teollisuustoimihenkilöiden luottamusmies edustaa asianomaisessa yksikössä. Yhdysmiehen kokonaispalkkakehityksen tulisi seurata edustettavien henkilöiden palkkakehitystä pidemmällä aikavälillä.

Mikäli sopimuskohdassa olisi tarkoitettu lukita ansiokehitys joihinkin tiettyihin palkan-osiin, siitä olisi keskusteltu ja se olisi myös kirjattu sopimukseen.

2.2 A:n ansiokehityksestä esitetty selvitys

A on valittu yhdysmieheksi vuoden 2001 alusta ja hän edustaa paperitehtaan 30 teknistä toimihenkilöä, kuten vuoromestareita, päiväorganisaation tuotantomestareita, tutkimusteknikoita ja laboratorion toimihenkilöitä. Vuoromestareita on 15.

Työtuomioistuimessa A:n ansiokehityksestä on kuultu todistajana henkilöstöpäällikkö F:ää ja tuotantopäällikkö C:tä sekä todistelutarkoituksessa A:ta itseään.

F:n mukaan vuoromestarille voitiin maksaa kolmelta vastuualueelta eli PK6:lta, PK7:ltä ja arkittamosta korotettua palkkaa, jos vuoromestari hallitsi vastuualueet ja tosiasiallisesti myös työskenteli kolmella vastuualueella. Nämä palkankorotusperusteet olivat työnantajan harkinnassa. Kun PK6 käynnistyi vuonna 1991, tehtaalla muodostui kirjoittamaton sääntö, että työntekijä, joka hallitsi sekä arkittamon että PK6:n hänelle maksettiin korotettua palkkaa kahdelta vastuualueelta. Kolmannen vastuualuekorotuksen osalta tällaista automaatiota ei muodostunut, koska kaikkia vuoromestareita ei edes ollut tarvetta kouluttaa kolmelle vastuualueelle. Tehtaan käytäntönä on ollut, että työntekijän uran alkuvaiheessa palkkakehitys on nopeampaa kuin myöhemmin. F:n kertoman mukaan luottamusmiestehtävissä toimimisella ei ole vaikutusta toimihenkilön palkkaukseen.

A oli valittu koulutettavaksi 15 vuoromestarista PK7:lle, koska hän oli ollut halukas tehtävään. Tuotantopäällikkö C:n mukaan A:n palkka oli hänen siirryttyään PK7:lle vuoden 2000 marraskuussa ollut 1,7 % kaikkien 15 vuoromestarin palkkojen keskiarvoa jäljessä. Syynä tähän oli C:n mukaan osin ollut se, että 15 vuoromestarista kahdeksan oli ollut niin sanottuja vanhoja vuoromestareita. A:n työhistoria oli lisäksi poikennut muista, sillä hän oli tullut taloon 1990-luvun alussa, mutta hän oli ollut välillä runsaan vuoden toisen työnantajan palveluksessa ja palannut sitten Oulun tehtaalle. Lokakuussa 2001 tehdyn tasokorotuksen jälkeen A:n palkka oli noussut 0,9 % yli 15 vuoromestarin palkkojen keskiarvon. Päivämestareiden palkkatason kehitys oli ollut jonkin verran hitaampi kuin vuoromestarien, joiden joukossa oli urakehityksensä alussa olevia toimihenkilöitä.

A:n mukaan hänen palkkansa oli keväällä 2001 ollut 5,2 % heikompi kuin muiden kolmen vastuualueen osaavan vuoromestarin palkka. Vielä lokakuussa 2001 A:n palkka oli ollut 3,7 % kolme vastuualuetta hallitsevien vuoromestareiden keskiarvopalkkaa heikompi.

2.3 Johtopäätökset A:n ansiokehityksestä

Yhdysmiessopimuksen 7 §:ssä on määrätty, että yhdysmiehen ansiokehityksen tulee vastata yrityksessä hänen toimialueellaan tapahtuvaa ansiokehitystä.

Todistaja G:n osapuolten tarkoituksesta kertoman mukaan yhdysmiehen palkkakehitystä on verrattava yhdysmiehen edustamien toimihenkilöiden palkkakehitykseen yleensä. Näin ollen A:n ansiokehitystä on verrattava hänen edustamiensa 30 toimihenkilön palkkakehitykseen huolimatta siitä, että tässä ryhmässä olevien toimihenkilöiden työtehtävät ja palkkataso ovat eri syistä vaihdelleet.

Esitetyn selvityksen mukaan yhdysmiessopimuksen määräyksellä on edelleen tarkoitettu kokonaisansiotason kehitystä. Tarkoituksena ei ole ollut ryhtyä vertaamaan yhdysmiehen palkan yksittäistä palkanosaa yksikössä muutoin maksettuihin palkkoihin. Sopimusosapuolet eivät ole myöskään määrittäneet erityisiä osatekijöitä ansiokehityksen tarkistamiseksi. Kun osapuolten yhteisestä tarkoituksesta ei todistaja G:n kertoman lisäksi ole esitetty muuta näyttöä, yhdysmiessopimuksen määräys on ymmärrettävä kokonaisansioiden suhteellista tasoa turvaavaksi yleiseksi ohjeeksi. Määräys ei siten sellaisenaan sovellu yksittäistä palkanosaa koskevan suoritusvaatimuksen perustaksi.

A:n palkkakehityksestä on esitetty selvitystä noin vuoden pituiselta ajanjaksolta, vuoden 2000 marraskuusta lokakuuhun 2001 asti. Tänä ajanjaksona A:n palkkaa on verrattu kolme vastuualuetta hallitsevan yhteensä kuuden vuoromestarin palkkaan ja kaikkien 15 vuoromestarin palkkaan. Kun verrokkiryhmänä on ollut 15 vuoromestaria A:n palkka on ensin ollut 1,7 % heikompi, mutta lokakuussa 2001 tehdyn tasokorotuksen jälkeen 0,9 % verrokkiryhmän keskiarvoa parempi.

Asiassa ei ole esitetty kokonaisselvitystä kaikkien 30 toimihenkilön palkkatasosta eikä ansiokehityksestä. Ainoastaan todistajien C:n ja F:n kertomuksista on käynyt ilmi, että päivämestareiden palkkakehitys on ollut vuoromestareiden palkkakehitystä hitaampaa. Myös palkkataso on ollut vuoromestareita huonompi. Kun A:n ansiokehitystä arvioitaessa verrokkiryhmään on sopimusmääräyksen mukaan laskettava, ei pelkästään 15 vuoromestarin saamat palkat, vaan myös muun ohella päivämestareiden palkat, asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n ansiokehitys olisi poikennut ainakaan huonompaan suuntaan hänen edustamiensa toimihenkilöiden keskimääräisestä palkkakehityksestä. Kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset ovat siten perusteettomia. Myös yhdysmiessopimuksen 7 §:n rikkomiseen perustuvat vaatimukset ovat aiheettomia.

3. Palkankorotusesitysten tiedottamatta jättäminen

3.1 Työehtosopimusmääräyksen sisällöstä ja tapahtumien kulusta esitetty selvitys

Yhdysmiessopimuksen 15 §:n 2 kohdan mukaan milloin syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä teknisen toimihenkilön työsuhteeseen liittyvistä asioista, yhdysmiehelle on annettava kaikki valituksen alaisen tapauksen selvittämiseksi tarpeelliset tiedot.

Työtuomioistuimessa on yhdysmiessopimuksen 15 §:n tulkinnasta kuultu todistajana osastopäällikkö G:tä. Palkankorotusvaatimuksiin liittyvistä tapahtumista on kuultu todistajina varayhdysmies D:tä sekä F:ää ja C:tä.

G:n mukaan vuonna 1990 yhdysmiessopimusta neuvoteltaessa tai myöhemminkään ei ollut käyty keskustelua 15 §:n 2 kohdan osalta siitä, minkä tyyppisiä asiakirjoja luovutusvelvollisuuden piiriin luettiin. G:n oman käsityksen mukaan on selvää, ettei yhtiön sisäinen valmisteluasiakirja voi olla asian ratkaisemisen kannalta tarpeellista tietoa. Asiasta ei ole ollut aikaisemmin erimielisyyttä liittojen välillä.

Varayhdysmies D oli kertomansa mukaan pyytänyt A:n esimiesten tekemiä palkankorotusesityksiä nähtäväkseen, mutta työnantaja oli kieltäytynyt luovuttamasta asiakirjoja vedoten niiden luonteeseen yhtiön sisäisenä selvityksenä. D:n mukaan työnantaja ei ollut myöskään selvittänyt syytä, miksi A:lle ei ollut maksettu kolmannesta osaamisalueesta, kuten muille.

Henkilöstöpäällikkö F:n mukaan tehtaalla käydään vuosittaisissa kehityskeskusteluissa läpi toimihenkilön tietotaitotaso verrattuna hänen työnsä vaativuuteen. Lisäksi työntekijällä on palkkakehityssuunnitelma, joka palkankorotusten yhteydessä käydään läpi yhdessä tuotantopäällikön, tuotantojohtajan, henkilöstöjohtajan ja tehtaanjohtajan kanssa. Tällöin arvioidaan se, korotetaanko palkkaa ja jos korotetaan, silloin myös palkankorotuksen suuruus. Henkilöstöpäällikkö voi puoltaa tai jättää puoltamatta tuotantopäällikön tekemää esitystä. Päätöksen palkankorotuksesta perusteineen tekee lopulta tehtaanjohtaja.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa, vastaavansisältöisiä määräyksiä koskevassa käytännössä kysymys on ollut esimerkiksi tuntilistojen tai palkkatietojen tiedoksiantamisesta luottamusmiehelle (esim. TT 1985:61). Tässä tapauksessa varayhdysmies D on pyytänyt nähtäväkseen A:ta koskevat esitykset vastuualuekorotuksen maksamista koskevassa asiassa. D ei ole kuitenkaan pyytänyt työnantajaa luovuttamaan mitään yksilöityjä, erimielisyyteen liittyviä asiatietoja. Palkankorotusesitykset ovat olleet lähinnä työnantajapuolen kannanmuodostukseen liittyvää valmistelevaa aineistoa, jota työtuomioistuimen mielestä ei voida pitää yhdysmiessopimuksen 15 §:ssä tarkoitettuna tarpeellisena tietona erimielisyyden selvittämiseksi.

Edellä esitetyn perusteella Stora Ensio Oyj ei ole rikkonut myöskään yhdysmiessopimuksen 15 §:n määräystä, eikä Metsäteollisuus ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

4. Oikeudenkäyntikulut

Toimihenkilöunioni TU on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuuden ja Stora Enso Oyj:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 2 080 euroa. Toimihenkilöunioni TU:lla ei ole ollut huomauttamista oikeudenkäyntikulujen määrään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Toimihenkilöunioni TU ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 080 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Arko, Vannela, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.