Labor court rules bottle and cart workers belong to first sales group under collective agreement.

Pullo- ja kärrytyöntekijät tekevät myymälässä tai sen yhteydessä tapahtuvaa työtä, joka voidaan rinnastaa muiden, perinteisten myymälätyöntekijöiden työhön. Pullo- ja kärrytyöntekijän työtä voitiin siten pitää työehtosopimuksen palkkamääräysten piiriin kuuluvana. Pullo- ja kärrytyöntekijä oli työtehtäviensä perusteella kuulunut ensimmäiseen myyjäryhmään.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

VASTAAJA

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Helsinki

KUULTAVA

Kotihalli Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.3.2003

Pääkäsittely 22.4.2003

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton, nykyisen Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, välillä 19.9.1996 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien täysin työkykyisten:

vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden,

somistajien,

varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain sekä pika- tai noutotukuissa työskentelevien työntekijäin,

vahtimestarien,

siivoojien ja

lähettien palkkaehdot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Myyjäryhmät

Myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään.

Ensimmäiseen kuuluvat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään.

Mikäli myyjän työ on erikoisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajasta suorittaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:n välillä 20.1.1998 allekirjoitetussa kaupan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Myyjät ja myymälätyöntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Myyjäryhmät

3. Myyjäryhmät ovat I ja II.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän tekee pääosan työajastaan.

Työntekijä kuuluu I myyjäryhmään, elleivät työtehtävät edellytä II myyjäryhmän palkkaa.

Työntekijä kuuluu II myyjäryhmään työn ollessa erityisen vaativaa ja edellyttäessä erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella kokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kotihalli Oy on ollut velvollinen maksamaan palveluksessaan 21.8.1997 - 29.4.2001 olleelle A:lle myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen ja kaupan työehtosopimuksen mukaista I myyjäryhmän palkkaa.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on lisäksi vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt Kotihalli Oy:n palveluksessa Jättijako-nimisessä myymälässä 21.8.1997 alkaen 29.4.2001 saakka, minkä jälkeen hän siirtyi liikkeen luovutuksen perusteella Pekka Lintumäki Oy:n palvelukseen. Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut hoitaa pullojen palautukseen ja ostoskärryjen järjestämiseen liittyviä tehtäviä. Kotihalli Oy:n hänelle maksama palkka oli ollut tuntuvasti alle työehtosopimuksen mukaisen I myyjäryhmän palkan. Pekka Lintumäki Oy oli sen sijaan maksanut hänelle myyjän palkan.

Myyjien työehtoja ja palkkausta koskevien työehtosopimusten soveltamisalamääräyksissä oli vanhastaan käytetty ilmaisuja myyjä ja myyjäharjoittelija. Vuonna 1971 työehtoja ja palkkoja koskevien työehtosopimusten soveltamisala oli sidottu vähittäiskaupan liikeajasta vuonna 1969 annetun lain tarkoittamissa myymälöissä tehtävään myyjän työhön. Muutoksen tarkoituksena oli ollut ulottaa sopimuksen soveltamisalan kaikkiin myymälässä työskenteleviin suoritusportaan työntekijöihin kuten hyllyjen täyttäjiin. Työntekijäliitto viittasi kantansa tueksi työtuomioistuimen tuomioon TT 1981-161.

Palkkoja koskevan työehtosopimuksen myyjien palkkoja koskevan sopimusmääräyksen otsikkona oli vuodesta 1971 alkaen "Myyjiä ja myymäläkassanhoitajia koskevia määräyksiä". Otsikkoa oli muutettu 1.4.1975 voimaan tulleessa sopimuksessa. Uusi otsikko kuului "Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä". Palkkamääräyksiin oli lisätty myös määräys, jonka mukaan ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluivat muun muassa myymälätyöntekijät, joiden tehtäviin ei kuulunut asiakaspalvelu. Kun myyjäryhmien määrä vuonna 1981 nostettiin kolmeen, nämä myymälätyöntekijät kuuluivat edelleen ensimmäiseen myyjäryhmään.

Kaupan työehtosopimuksessa oleva myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskeva määräys oli lähtökohdiltaan peräisin vuonna 1984 tehdystä myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevasta työehtosopimuksesta. Myyjäryhmien määrä väheni tuolloin kahteen. Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluivat määräyksen mukaan ne työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuuluneet toiseen myyjäryhmään. Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluivat ne työntekijät, jotka aiemmassa sopimuksessa olivat kuuluneet ensimmäiseen tai toiseen myyjäryhmään. Vaikka sopimusmääräyksessä ei ollut enää mainittu asiakaspalveluun osallistumattomia työntekijöitä, heidän oli kiistatta katsottava kuuluneen palkkamääräyksen piiriin. Sopimusmääräys säilyi tältä osin muuttumattomana 28.2.1998 saakka. Sanamuodon muutoksista huolimatta myös 1.3.1998 voimaan tullutta kaupan työehtosopimuksen määräystä oli tarkoitettu tulkittavan samalla tavoin kuin aiempia määräyksiä.

A:han sovellettavien työehtosopimusmääräysten oli otsikoitu koskevan myyjiä ja myymälätyöntekijöitä. Termejä ei ollut missään lähemmin määritelty. Jo vuonna 1971 oli ollut tarkoitus saattaa määräykset koskemaan kaikkia myymälän suoritusportaan työntekijöitä kuten hyllyjen täyttäjiä. Taustalla oli ollut kaupan ja kaupassa tehtävien töiden rakennemuutos. Itsepalvelumyymälöiden yleistyessä perinteinen myyjän työ hajaantui hyllyjen täyttämiseksi, kassatyöksi, hinnoitteluksi ja muiksi vastaaviksi erillistehtäviksi. Palkkamääräysten oli sovittu kattavan kaikki nämä erilaiset työt. Myös myyjäryhmien määritelmistä ilmeni, että palkkamääräykset olivat koskeneet myös asiakaspalveluun osallistumattomia työntekijöitä. Myymälätyöntekijä-termiä oli käytetty sopimusmääräyksen otsikossa myyjä-termin rinnalla vuodesta 1975 alkaen. Tämä osaltaan kuvasi sitä, että palkkamääräystä oli tarkoitettu sovellettavan kaikkeen myymälässä tehtävään suorittavaan työhön.

Pullonpalautukset hoidettiin myymälöissä automaateilla, mutta pullojen käsittelyssä tarvittiin myös henkilökuntaa. Pullojen käsittely, kuten muun muassa kerääminen, tehtiin myymälässä varsinaiseen kaupankäyntitilaan välittömästi liittyvässä tilassa. Sama koski ostoskärryjen keräilyä ja järjestämistä. Myyjät olivat perinteisesti hoitaneet näitä tehtäviä. Pullo- ja kärrytyöntekijän työtä oli pidettävä sellaisena myyjän tai myymälätyöntekijän työnä, johon kaikin osin sovellettiin ensimmäisen myyjäryhmän palkkamääräystä. Sitä tuki myös soveltamiskäytäntö.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Kotihalli Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kaupan alan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskeva työehtosopimus oli perinteisesti ollut jaettu työehtoja ja palkkoja koskeviin työehtosopimuksiin. Jaosta oli luovuttu vuonna 1988 yhdistettäessä kaupan alan työehtosopimukset yhdeksi kaupan työehtosopimukseksi, mutta työ- ja palkkaehtojen soveltamisaloja ei tuolloin ollut muutettu.

Jutussa TT 1981-161 oli ollut kysymys työehtoja, ei palkkaehtoja, koskevan työehtosopimuksen soveltamisalasta. Vuonna 1972 työehtoja koskeva työehtosopimus oli ulotettu koskemaan kaikkia suoritusportaan työtekijöitä, mutta palkkoja koskeva työehtosopimus oli edelleen koskenut vain siinä nimenomaisesti mainittuja ammattiryhmiä. Muun muassa vuonna 1983 työntekijäliitto oli esittänyt palkkaehtojen ulottamista kaikkiin työehtojen piirissä oleviin työntekijöihin, mutta tällaista muutosta ei ollut tehty. Koska niin sanottuja pullo- ja kärrypoikia ei ollut mainittu palkkoja koskevan työehtosopimuksen ulottuvuutta koskevassa pykälässä, ei heillä ollut työehtosopimuksen mukaisia vähimmäispalkkoja.

Kanteessa katsotaan, että pullo- ja kärrypoikiin olisi sovellettava työehtosopimuksen mukaisia myyjän palkkoja sillä perusteella, että palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa myyjiin rinnastetaan myös myymälätyöntekijät, joiden tehtäviin ei kuulunut asiakaspalvelu. Tällaisilla myymälätyöntekijöillä ei kuitenkaan ollut tarkoitetut pullo- ja kärrypoikia. Myymälätyöntekijän käsite oli otettu työehtosopimuksen palkkamääräyksiin vuonna 1975 yhdeksi myyjien alakäsitteeksi. Myymälätyöntekijää ei ollut työehtosopimuksessa tarkemmin määritelty, mutta jo myyjiin sisällyttäminen osoitti sen, että käsitteellä oli tarkoitettu aivan välittömästi myyntiin liittyvää työtä tekeviä työntekijöitä kuten hinnoittelijoita.

Ratkaisevaa asiassa oli se, että palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa oli erikseen mainittu useita ammattiryhmiä, jotka laajasti katsottuna työskentelivät myymälässä, mutta joita ei kuitenkaan katsottu "myymälätyöntekijöiksi". Palkkamääräysten ulottamisesta tämän kaltaisiin ammattiryhmiin oli nimenomaisesti erikseen sovittu. Palkkamääräykset oli ulotettu koskemaan siivoojia vuonna 1972, somistajia vuonna 1973, lähettejä vuonna 1975 ja vahtimestareita vuonna 1983. Koska nämä myymälätoimintaa tukevat ammattiryhmät eivät sisältyneet myymälätyöntekijän käsitteeseen, eivät siihen voineet sisältyä myöskään pullo- ja kärrypojat, joiden työ oli luonteeltaan rinnastettavissa mainittuihin ammattiryhmiin. Pullo- ja kärrypojat eivät työskennelleet käytännössä lainkaan varsinaisessa myymälätilassa vaan pullonpalautuspisteen takahuoneessa ja ostoskärryjen nouto- ja palautuspisteiden välillä myymälän sisääntulon ulkopuolella ja pysäköintialueella.

Myyjät olivat kanteen mukaan perinteisesti tehneet myös pullo- ja kärrypoikien työhön kuuluvia tehtäviä. Tällä ei ollut asiassa olennaista merkitystä. Myyjät olivat tehneet usein muidenkin edellä mainittujen ammattiryhmien töitä kuten siivousta tai yksinkertaista somistustyötä. Keskeistä oli se, että tällaisten myymälän oheistehtävien muodostaessa pääasiallisen työtehtävän, työ ei sisältynyt myymälätyöntekijän käsitteeseen, vaan mahdollisista palkkamääräyksistä oli sovittu erikseen.

Pullo- ja kärrypoikien ammattiryhmä lienee syntynyt vasta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa suurten automarkettien yleistyttyä. Työnantajaliiton tulkinta ja ohjeistus jäsenyrityksille oli johdonmukaisesti siitä lähtien ollut se, ettei tälle ammattiryhmälle ollut työehtosopimuksessa vähimmäispalkkaa. Käytäntö yrityksissä oli vastannut tätä tulkintaa.

Kaupan alalla oli vuodesta 1999 alkaen neuvoteltu uusista työehtosopimuksen palkkamääräyksistä, jotka kattaisivat kaikki suoritusportaan työntekijät. Näissä neuvotteluissa oli työnantajaliiton neuvottelijoiden toimesta mainittu useamman kerran pullo- ja kärrypojat yhtenä esimerkkinä ammattiryhmistä, joita nykyiset palkkamääräykset eivät koskeneet. Näissä neuvotteluissa tätä tulkintaa ei työntekijäliiton puolelta ollut kiistetty.

Myöskään kohtuusnäkökohdat eivät missään tapauksessa tukeneet pullo- ja kärrypoikien rinnastamista myyjiin palkan osalta. Esimerkiksi kaupan siivoojat kuuluivat myyjiä alempaan palkkaryhmään. Siivoojan työ oli selväsit vaativampaan ja monipuolisempaa kuin pullo- ja kärrypojan hyvin yksinkertainen pullojen ja ostoskärryjen järjestelytyö. Olisi varsin kohtuutonta katsoa pullo- ja kärrypoikien olevan oikeutettuja siivoojia korkeampaan palkkaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A on työskennellyt Kotihalli Oy:n palveluksessa Jättijako-nimisessä myymälässä 21.8.1997 ja 29.4.2001 välisen ajan suorittaen pullojen palautukseen ja ostoskärryjen järjestämiseen liittyviä tehtäviä.

Asianosaisliittojen välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:han sovellettava myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen ja kaupan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä ja onko A ollut työtehtäviensä perusteella oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen ensimmäisen myyjäryhmän palkkaan.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittely

Kaupan alan työtehtävistä ja työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina työehtosopimusten palkkamääräyksistä työntekijäliiton entistä neuvottelupäällikköä B:tä, työnantajaliiton entistä liittoasiamiestä C:tä ja työnantajaliiton johtajaa D:tä.

Todistajan mukaan palkkojen osalta työehtosopimus koskee kaikkia kaupan työntekijöitä. Niistä työntekijöistä, jotka eivät olleet varsinaisia kaupan työntekijöitä, on erikseen tehty palkkasopimus, kuten siivoojille, somistajille, läheteille ja vahtimestareille. Nämä eivät ole perinteisiä kaupan ammatteja. Heitä ei ole myöskään katsottu myymälätyöntekijöiksi, koska he eivät tehneet työtä kaupan aukioloaikana. Raja on kulkenut siinä, että niin sanotuissa perinteisissä myymälässä tapahtuvissa töissä sovelletaan kaupan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

C:n kertoman mukaan työehtoja ja palkkoja koskevat työehtosopimukset eivät koskeneet kaikkia työntekijöitä. Työehtosopimukseen vuonna 1975 myyjien rinnalle otettu käsite myymälätyöntekijä sisälsi lähinnä hyllyjen täyttäjät. Kärrypojat eivät kuuluneet mihinkään myyjäryhmään.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevaa työehtosopimusta on vuodesta 1971 lukien sovellettu vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain tarkoittamissa myymälöissä tehtävään myyjän työhön. Työehtosopimuksen palkkamääräyksiin on vuonna 1975 lisätty I myyjäryhmään määräys myymälätyöntekijöistä, joiden tehtäviin ei kuulu asiakaspalvelu. Työehtosopimuksessa ei ole mainintaa pullo- ja kärrytyöntekijöistä.

Tehtävät, jotka eivät kuulu työehtosopimuksen palkkamääräysten piiriin, ovat olleet lähinnä kaupalle vieraan alan erikoisammatteja. Palkkamääräykset on ulotettu koskemaan tämän kaltaisia ammattiryhmiä, kuten siivoojia, somistajia, huoltomiehiä ja vahtimestareita, niistä erikseen sopimalla. Sen sijaan perinteisissä myymälätöissä olevat henkilöt ovat esitetyn selvityksen mukaan kuuluneet työehtosopimuksen palkkamääräysten piiriin, vaikka työhön ei ole kuulunut suoranaisia asiakaspalvelutehtäviä. Selvityksen mukaan muiden ohella hyllyjen täyttäjät ja hinnoittelijat ovat olleet työehtosopimuksessa tarkoitettuja myymälätyöntekijöitä.

Palautuspullojen käsittely ja ostoskärryjen järjestely on ollut kaupan asiakaskäynteihin välittömästi liittyvää, ostotapahtumaa palvelevaa ja myymälöiden aukioloaikana tehtävää työtä. Mikäli tätä varten ei ole ollut päätoimisia työntekijöitä, tehtäviä ovat hoitaneet myyjät myyntityön ohella. Kysymyksessä on luonteeltaan varsinaista myyntityötä lähinnä avustava työ. Asiassa ei toisaalta ole esitetty yksilöityä selvitystä siitä, mitä tällaisia ammattiryhmiä kaupan alalla on, joihin palkkamääräyksiä ei kuitenkaan olisi sovellettu. Työtuomioistuin katsookin, että pullo- ja kärrytyöntekijät tekevät myymälässä tai sen yhteydessä tapahtuvaa työtä, joka voidaan rinnastaa muiden, perinteisten myymälätyöntekijöiden työhön.

Edellä esitetyn perusteella A:n työtä voidaan työtuomioistuimen mielestä pitää työehtosopimuksen palkkamääräysten piiriin kuuluvana. A on työtehtäviensä perusteella kuulunut kanteessa tarkoitettuna aikana ensimmäiseen myyjäryhmään.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asiaan osallisilla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Palvelualojen ammattiliitto PAM:in on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännökset huomioon ottaen vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kotihalli Oy on ollut velvollinen maksamaan palveluksessaan 21.8.1997 - 29.4.2001 olleelle A:lle myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen ja kaupan työehtosopimuksen mukaista I myyjäryhmän palkkaa.

Palvelualojen ammattiliitto PAM saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Niskanen, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.