Labor court dismisses union claim for separate rural allowance when it was factually paid despite contract violation.

Teknisten sopimuksen mukaan viranhaltijan henkilökohtainen palkan osa muodostuu ammattialalisästä ja henkilökohtaisesta palkasta, jonka suuruus puolestaan määräytyy kunnassa hyväksyttyjen periaatteiden mukaan teknisten sopimuksessa mainittujen viranhaltijan henkilöstä johtuvien perusteiden mukaan. Syrjäseutulisä sen sijaan kuuluu teknisten sopimuksen mukaan palkan muuhun osaan.

Sisällyttäessään viranhaltijoiden syrjäseutulisän pisteytyksen perusteella määrättyyn henkilökohtaiseen palkkaan oli kunta menetellyt teknisten sopimuksen vastaisesti. Koska viranhaltijat kuitenkin olivat tosiasiassa saaneet heille kuuluvan syrjäseutulisän markkamääräisesti sellaisena kuin se teknisten sopimuksen mukaan kuului maksaa, ei heillä ollut oikeutta saada enää syrjäseutulisää erillisenä.

Sisällyttäessään syrjäseutulisän viranhaltijoiden henkilökohtaiseen palkkaan olisi kunnan pitänyt perustellusti tietää rikkovansa teknisten sopimuksen määräyksiä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa hyväksyessään kunnan menettelyn. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 33

KANTAJA

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Ilomantsin kunta

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.2.2003

Pääkäsittely 25.3.2003

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n välillä 10.2.2000 allekirjoitetussa teknisten sopimuksessa (TS-2000) on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU

PALKKAUS

7 § Palkan osat

Palkan osat ovat

1 Tehtäväkohtainen palkan osa:

– tehtäväkohtainen palkka

– luontoissuoritus

2 Henkilökohtainen palkan osa:

– henkilökohtainen palkka

– ammattialalisä

3 Palkan muu osa:

– syrjäseutulisä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Palkan tulososa: - tulospalkkio

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Tehtäväkohtainen palkka

1 mom. Kunnan tai kuntayhtymän toimivaltainen viranomainen päättää paikallisten yleisten periaatteiden mukaisesti viranhaltijan ja työntekijän tehtäväkohtaisesta palkasta ottaen huomioon seuraavat tekijät:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Henkilökohtainen palkka

1 mom. Kunnan tai kuntayhtymän toimivaltainen viranomainen voi paikallisten yleisten periaatteiden mukaisesti maksaa viranhaltijalle ja työntekijälle toistaiseksi tai määräajan markkamääräistä henkilökohtaista palkkaa mm. seuraavin perustein:

* työtulokset,

* ammattitaito,

* työkokemus,

* koulutettavuus,

* monitaitoisuus,

* oma-aloitteisuus,

* vastuuntunto,

* yhteistyökyky,

* tehokkuus, ja

* luovuus

Soveltamisohje

Kunnan tai kuntayhtymän on tullut ennen TS:n palkkausmääräysten käyttöönottoa paikallisesti neuvotella ja pyrkiä yksimielisyyteen yhdessä ao. sopijajärjestöjen kanssa yleisistä periaatteista, joita kunnassa tai kuntayhtymässä noudatetaan 1 momenttia sovellettaessa. Jos näitä periaatteita muutetaan, tulee noudattaa liitteen 1 määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom. Henkilökohtainen palkka voi olla suuruudeltaan enintään 30 % tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna.

3 mom. Perustellusta syystä 1 momentin mukaista henkilökohtaista palkkaa voidaan alentaa tai sen maksaminen lopettaa.

4 mom. Viranhaltijalle ja työntekijälle TS-95:n 29 §:n 4-7 momenttien nojalla TS:n palkkausmääräysten käyttöönottoon liittyen mahdollisesti maksettavaa henkilökohtaisen palkan harkinnanvaraista osaa ei saa alentaa eikä lopettaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Syrjäseutulisä

Kunta tai kuntayhtymä voi maksaa viranhaltijalle tai työntekijälle markkamääräistä harkinnanvaraista syrjäseutulisää. Viranhaltijaan tai työntekijään, jolle on maksettu syrjäseutulisää, sovelletaan 15.1.2000 voimassa olleen TS 1998-1999 palkkausluvun 18 §:n määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun sopimuksen 18 §:ssä tarkoitetussa TS 1998 - 1999:n 18 §:ssä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Syrjäseutulisä

Viranhaltijalle ja työntekijälle maksetaan markkamääräistä syrjäseutulisää 31.12.1997 voimassa olleiden määräysten mukaan.

Sov.ohje Viranhaltija siirtyessä toiseen virkaan ko. kunnassa tai kuntayhtymässä syrjäseutulisä säilyy ennallaan, paitsi jos uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa ei olisi maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995, jolloin lisää ei makseta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Ilomantsin kunta ei ole voinut teknisten sopimuksen 2000 7, 12 ja 18 §:n nojalla sisällyttää rakennuttamisinsinööri A:n ja kiinteistöteknikko B:n syrjäseutulisiä heidän henkilökohtaiseen palkkaansa,

vahvistaa, että A:lla ja B:llä on oikeus saada virkaehtosopimuksen mukaista erillistä syrjäseutulisää virkaan nimittämisestä lukien eli A:lla 1.6.2000 ja B:llä 1.3.2000 lukien,

velvoittaa Ilomantsin kunnan maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Ilomantsin kunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen tuomio on annettu.

Perusteet

Taustaa

A on ollut Ilomantsin kunnan viranhaltijana vuodesta 1974 alkaen aluksi kunnaninsinöörinä ja sittemmin teknisenä johtajana. B puolestaan on ollut Ilomantsin kunnan viranhaltijana vuodesta 1977 lähtien talonrakennusmestarina. Ilomantsin kunta lakkautti vuonna 1999 teknisen johtajan ja talonrakennusmestarin virat ja perusti rakennuttamisinsinöörin ja kiinteistöteknikon virat.

A:lle ja B:lle maksettiin teknisen johtajan ja talonrakennusmestarin viroissa teknisten sopimuksen mukaista markkamääräistä syrjäseutulisää, jonka suuruus A:lla oli 1 169,90 markkaa kuukaudessa ja B:llä 982,88 markkaa kuukaudessa.

Työnantajan edustaja esitteli 14.12.1999 pidetyissä rakennuttamisinsinöörin viran ja kiinteistöteknikon viran palkkaneuvotteluissa mainittujen virkojen palkkauksen muodostumisen teknisten sopimuksen ja kunnassa noudatettavan pisteytysjärjestelmän pohjalta laskettuna. Työnantajan edustajan esittämän mukaan rakennuttamisinsinöörin TS-2000:n mukainen tehtäväkohtainen palkka olisi 1.2.2000 lukien 11 098,95 markkaa ja henkilökohtainen palkka 19 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna eli 2 109 markkaa. Tämän lisäksi A:n henkilökohtaiseen palkan osaan tuli 9 prosentin ammattialalisä määrältään 999 markkaa. Vastaavalla tavalla kiinteistöteknikon TS-2000:n mukaiseksi tehtäväkohtaiseksi palkaksi tuli 1.2.2000 lukien 9 815,13 markkaa ja henkilökohtaiseksi palkaksi 17,5 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta eli 1 718 markkaa. Lisäksi B:n henkilökohtaiseen palkan osaan tuli 9 prosentin ammattialalisä 883 markkaa. Syrjäseutulisä ei ollut keskustelussa esillä.

A:n ja B:n annettua suostumuksensa uuden viran vastaanottamiselle teki kummankin esimies viranhaltijapäätöksen palkasta. B:tä koskevassa 21.2.2000 tehdyssä päätöksessä todettiin, että B:n tehtäväkohtainen palkka on 9 815,13 markkaa kuukaudessa, ammattialalisä 9 prosenttia määrältään 883,36 markkaa kuukaudessa sekä henkilökohtainen palkka ja syrjäseutulisä yhteensä 1 717,65 markkaa kuukaudessa. Päätöksessä todettiin, että henkilökohtainen palkka on laskettu prosentteina tehtäväkohtaisesta palkasta ja syrjäseutulisä on osa näin saatua markkamäärää. A:ta koskevassa 30.5.2000 tehdyssä viranhaltijapäätöksessä todettiin, että rakennuttamisinsinöörin tehtäväkohtainen palkka on 11 099 markkaa, ammattialalisä 9 prosenttia määrältään 999 markkaa, henkilökohtainen palkka 939,10 markkaa ja syrjäseutulisä 1 169,90 markkaa eli yhteensä 14 207 markkaa kuukaudessa.

Virkaehtosopimusmääräysten soveltaminen

Teknisten sopimuksen 7 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkan osa koostuu tehtäväkohtaisesta palkasta ja luontaissuorituksesta. Henkilökohtaisen palkan osaan kuuluu henkilökohtainen palkka ja ammattialalisä. Palkan muuhun osaan kuuluu muun muassa syrjäseutulisä. Teknisten sopimuksen 9 §:ssä on lueteltu ne tekijät, jotka tulee ottaa huomioon tehtäväkohtaista palkkaa määritettäessä. Teknisten sopimuksen 12 §:ssä on lueteltu niitä perusteita, joita paikallisten yleisten periaatteiden mukaisesti voidaan ottaa huomioon määritettäessä henkilökohtaisen palkan suuruutta, joka voi olla enintään 30 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna.

Teknisten sopimuksen 18 §:n mukainen syrjäseutulisä muuttui 1.5.1995 lukien markkamääräiseksi lisäksi, jonka viranhaltija säilyttää palkan muuhun osaan kuuluvana lisänä. Viranhaltija, jolle on maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995, säilyttää markkamääräisen lisän myös siirtyessään kunnan toiseen virkaan.

Ilomantsin kunnan tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä käyttämän pisteytyksen mukaan rakennuttamisinsinöörin viran tehtäväkohtaiset pisteet olivat 689, joka tuotti 1.2.2000 tehtäväkohtaisena palkkana 11 099 markkaa. Henkilökohtaisen palkan määrityksessä Ilomantsin kunta on käyttänyt teknisten sopimuksen 12 §:ssä määriteltyjä kriteerejä pisteytettynä. Tämän mukaisesti rakennuttamisinsinööri A:n henkilökohtainen palkka oli määritelty 19 prosentiksi tehtäväkohtaisesta palkasta eli markkamäärältään 2 109 markkaa. A:n palkkausta koskevassa viranhaltijapäätöksessä oli kuitenkin A:lle kuuluva syrjäseutulisä tosiasiallisesti sisällytetty tähän henkilökohtaiseen palkkaan, sillä viranhaltijapäätökseen on kirjattu henkilökohtaisen palkan suuruudeksi 939,10 markkaa ja syrjäseutulisäksi 1 069,90 markkaa, mikä tekee yhteensä 2 109 markkaa.

Vastaavalla tavalla oli kiinteistöteknikon tehtäväkohtainen palkka pisteytetty ja pisteiden määrä oli 609. Tämä oli 1.2.2000 markkamääräisesti 9 815,13 markkaa. B:lle oli määritelty kiinteistöteknikon virassa henkilökohtainen palkka kunnan noudattaman pisteytyksen perusteella ja henkilökohtainen palkka oli 17,5 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta. Markkamääräisesti tämä teki 1 718 markkaa. Kuitenkin B:tä koskevassa viranhaltijan palkkauspäätöksessä oli todettu henkilökohtaisen palkan ja syrjäseutulisän tekevän yhteensä 1 717,65 markkaa eli syrjäseutulisä oli tosiasiallisesti sisällytetty teknisen sopimuksen mukaiseen henkilökohtaiseen palkkaan.

TS-2000:n mukaan syrjäseutulisä on kuitenkin erillinen kiinteä lisä, jota ei voida sisällyttää henkilökohtaiseen palkkaan. Henkilökohtaisen palkan suuruuden tulisi määräytyä teknisten sopimuksen määräyksiin perustuvan pisteytyksen perusteella. Näin ei ole tapahtunut A:n ja B:n kohdalla, kun heidän henkilökohtaisen palkan osaansa on sisällytetty syrjäseutulisä. Sisällyttäessään A:n ja B:n henkilökohtaiseen palkkaan syrjäseutulisän Ilomantsin kunta on tosiasiallisesti jättänyt maksamatta heille kyseisen lisän, vaikka palkkakirjanpitoon syrjäseutulisä on kirjattu. Tämän vuoksi A:lla ja B:llä on virkaehtosopimuksen nojalla oikeus saada taannehtivasti tosiasiassa maksamatta jätetty syrjäseutulisä.

Virkaehtosopimuksen vastainen menettely

Ilomantsin kunta on menettelyllään tietensä rikkonut TS-2000:n 7, 12 ja 18 §:n määräyksiä tai kunnan olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa niitä. Erimielisyyttä koskeneissa paikallisneuvotteluissa Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n asiamies oli todennut, että Ilomantsin kunta on viranhaltijapäätöksin määrännyt rakennuttamisinsinöörin ja kiinteistöteknikon palkan siten, että syrjäseutulisä on sisällytetty henkilökohtaiseen palkkaan. Asiamies oli viitannut rakennuttamisinsinöörin ja kiinteistöteknikon palkkaneuvotteluun 14.12.1999, jossa edellä mainittuihin uusiin virkoihin oli määritelty tehtäväkohtainen ja henkilökohtainen palkka. Asiamies oli myös vaatinut, että virkaehtosopimuksen mukaan tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen palkan lisäksi kysymyksessä oleville henkilöille kuuluu maksaa syrjäseutulisä, joka on erillinen palkan muuhun osaan kuuluva lisä.

Ilomantsin kunnan edustaja oli paikallisneuvotteluissa esittänyt uuden sopimusmallin, jonka mukaan syrjäseutulisä tulisi vähitellen maksuun kokonaisuudessaan tulevina vuosina.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, vaikka asia oli saatettu sen tietoon keskusneuvottelussa. Keskusneuvottelussa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajat myönsivät, että teknisten sopimuksen 18 §:n mukaan markkamääräinen syrjäseutulisä säilyy ennallaan viranhaltijan siirtyessä toiseen virkaan kyseisessä kunnassa ja että syrjäseutulisän poistaminen tai sisällyttäminen muihin palkanosiin edellyttäisi kunnassa paikallisen virkaehtosopimuksen tekemistä asiasta. Keskusneuvottelupöytäkirjaan on kirjattu, että saadun selvityksen mukaan Ilomantsin kunnassa syrjäseutulisä on osa henkilökohtaista palkkaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos piti tätä paikallista sovellusta teknisten sopimuksen palkkamääräysten mukaisena. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi kuitenkin tullut huolehtia siitä, että Ilomantsin kunta oikaisee virkaehtosopimuksen vastaisen menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Ilomantsin kunta ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Ilomantsin kunta ovat lisäksi vaatineet Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Ilomantsin kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Virkaehtosopimusmääräysten soveltaminen

Ilomantsin kunnassa otettiin käyttöön teknisten sopimuksen mukainen palkkausjärjestelmä vuonna 1995, jolloin henkilöstö jaettiin kolmeen palkkaryhmään ja heille muodostettiin teknisten sopimuksen mukainen tehtäväkohtainen palkka ja henkilökohtainen palkan osa. Ilomantsin kunnassa oli tuolloin henkilöstöä, jolle jo ennen teknisten sopimuksen palkkausjärjestelmään siirtymistä oli suoritettu markkamääräistä syrjäseutulisää. Järjestelmää laadittaessa syrjäseutulisät säilytettiin sopimuksen siirtymämääräysten mukaisesti sellaisenaan kuin ne syrjäseutulisään oikeutetuilla henkilöillä olivat olleet ennen teknisten sopimuksen palkkausjärjestelmään siirtymistä. Teknisesti tämä toteutettiin siten, että sisäisessä palkkakirjanpidossa ja palkansaajille annetussa palkkalaskelmassa syrjäseutulisä eriteltiin näkyviin erillisenä markkamääräisenä eränä.

Teknisen johtajan ja talonrakennusmestarin virkojen lakkauttamisen jälkeen perustettujen rakennuttamisinsinöörin ja kiinteistöteknikon uusien virkojen palkkaus muodostui samojen periaatteiden mukaan kuin teknisten sopimuksen käyttöönoton yhteydessä. Palkkauksessa markkamääräinen syrjäseutulisä on edelleenkin arvioitu ja eritelty samaan tapaan kuin A:n ja B:n toimiessa aikaisemmissa viroissaan.

Ilomantsin kunnassa henkilökohtaisen palkan määrittämisessä on käytetty teknisten sopimuksen 12 §:ssä mainittuja kriteerejä, jotka on pisteytetty. Näin saaduista pisteistä on muodostunut harkinnanvaraisen henkilökohtaisen palkan yhteispisteet. Koska Ilomantsin kunnassa syrjäisen sijainnin vuoksi suoritetaan syrjäseutulisiä, joiden suuruutta voidaan palkkatason määräytymisessä pitää merkittävinä erinä, on kunnassa käytössä olevassa järjestelmässä syrjäseutulisien vaikutus palkkatasoon otettu huomioon valittaessa pisteytyksen prosenttiosuudeksi muuttavaa kerrointa. Teknisesti tätä voidaan pitää vähemmän onnistuneena ratkaisuna. Olennaista kuitenkin on, täyttääkö tämä teknisten sopimuksen vaatimukset ja onko A:n ja B:n katsottava tosiasiallisesti saaneen kunnassa vahvistetun järjestelmän mukaan syrjäseutulisät, joihin he kiistatta ovat oikeutettuja.

A:n ja B:n tehtäväkohtainen palkka sekä prosentuaalisesti kertoimen avulla määräytynyt henkilökohtainen palkka, joka viranhaltijapäätöksillä on eritelty Ilomantsin kunnassa käytössä olevan järjestelmän mukaan harkinnanvaraiseen henkilökohtaiseen palkkaan ja kiinteään syrjäseutulisään, on määritelty edellä selostetulla tavalla silloin, kun palkkausjärjestelmä on vuonna 1995 otettu käyttöön ja myös silloin, kun A ja B on siirretty uusiin virkoihin.

A ja B ovat siten tosiasiassa saaneet heille kuuluvat syrjäseutulisät. Kanteen hyväksyminen johtaisi käytännössä syrjäseutulisän suorittamiseen kaksinkertaisena.

A:lle maksettiin hänen aikaisemmassa virassaan teknisenä johtajana harkinnanvaraista henkilökohtaista palkkaa 201 euroa (1 200 markkaa) ja syrjäseutulisää 196,6 euroa (1 169 markkaa), jota kutsuttiin niin sanotuksi pakolliseksi henkilökohtaiseksi lisäksi. A:n prosentuaalisesti määritelty palkanosa oli siten yhteensä 397,6 euroa (2 364 markkaa).

B:lle puolestaan maksettiin hänen aikaisemmassa virassaan talonrakennusinsinöörinä harkinnanvaraista henkilökohtaista palkkaa 163,5 euroa (972 markkaa) ja syrjäseutulisää 165,3 euroa (983 markkaa), jota kutsuttiin niin sanotuksi pakolliseksi henkilökohtaiseksi lisäksi. Yhteensä tämä prosentuaalisesti määritelty palkan osa oli siis 328,8 euroa (1 955 markkaa).

Uudessa virassa A:n palkkaus muodostui siten, että syrjäseutulisä oli edelleen 196,61 euroa (1 169 markkaa) ja harkinnanvarainen osa puolestaan 158 euroa (939,4 markkaa), yhteensä 354,6 euroa (2 108,4 markkaa, aikaisemmin 2 364 markkaa). B:n palkkaus uudessa virassa muodostui puolestaan siten, että syrjäseutulisä oli edelleen 165,3 euroa (983 markkaa) ja harkinnanvarainen osa 124 euroa (737,3 markkaa), yhteensä 289,3 euroa (1 720 markkaa, aikaisemmin 1 955 markkaa).

Mikäli A:n ja B:n uusissa viroissa järjestelmän mukaan määriteltyihin prosentuaalisiin palkan osiin olisi tullut lisätä syrjäseutulisät vielä uudelleen, olisi lopputulos merkinnyt aikaisempaan verrattuna henkilökohtaisten palkanosien erittäin huomattavaa nousua. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että A:n aikaisempi vastaavalla laskutavalla saatu prosentuaalinen osuus tehtäväkohtaisesta palkasta oli 16 prosenttia ja uudessa virassa 19 prosenttia. Vastaavat luvut B:llä olivat 17 prosenttia ja 17,5 prosenttia eli linjassa sen kanssa, millaiseksi heidän palkkauksensa oli aikaisemminkin muodostunut teknisten sopimuksen käyttöönoton yhteydessä.

Ilomantsin kunta on siten tosiasiallisesti suorittanut syrjäseutulisät A:lle 1.6.2000 ja B:lle 1.3.2000 lukien kunnassa vahvistetun palkkausjärjestelmän mukaisesti.

Virkaehtosopimuksen vastainen menettely

Koska Ilomantsin kunnassa vahvistettu palkkausjärjestelmä on teknisten sopimuksen palkkausta koskevien määräysten mukainen, ei Ilomantsin kunta ole rikkonut virkaehtosopimusta. Näin ollen ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Ilomantsin kunta on vuonna 2000 lakkauttanut teknisen johtajan ja talonrakennusmestarin virat, minkä johdosta teknisenä johtajana toiminut A on 1.6.2000 alkaen siirtynyt perustettuun rakennuttamisinsinöörin virkaan ja B 1.3.2000 lukien perustettuun kiinteistöteknikon virkaan. Uusissa viroissa A:lle ja B:lle on määritelty teknisten sopimuksen 9 §:n mukaisesti tehtäväkohtainen palkka. A:n teknisten sopimuksen 12 §:n mukaisen henkilökohtaisen palkan suuruudeksi työnantaja on ilmoittanut 19 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta ja B:n henkilökohtaisen palkan suuruudeksi 17,5 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta. Lisäksi molempien henkilökohtaisen palkan osaan on kuulunut erillinen teknisten sopimuksen 13 §:n mukainen tehtäväkohtaisesta palkasta laskettu 9 prosentin suuruinen ammattialalisä.

Teknisten sopimuksen määräysten mukaisesti uusien virkojen vastaanottamisen yhteydessä A:n ja B:n syrjäseutulisä on säilynyt entisen suuruisena. Työnantaja on kuitenkin katsonut syrjäseutulisän kuuluvan edellä todetuin tavoin prosenttimääräisenä tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuun henkilökohtaiseen palkkaan. Tämä on merkinnyt sitä, että A:n ja B:n teknisten sopimuksen mukaisen varsinaisen henkilökohtaisen palkan määrä on pienentynyt syrjäseutulisän määrällä.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on kanteessa katsonut, että syrjäseutulisää ei teknisten sopimuksen määräysten mukaan voida sisällyttää henkilökohtaiseen palkkaan vaan se tulee maksaa erillisenä eränä. Tämän vuoksi Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on vaatinut, että Ilomantsin kunta velvoitetaan maksamaan A:lle ja B:lle heille tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen palkan lisäksi kuuluva erillinen syrjäseutulisä uusien virkojen vastaanottamisesta lukien.

Sopimusmääräykset ja niiden tarkoituksesta esitetty selvitys

Teknisten sopimuksen 7 §:n mukaan viranhaltijan/työntekijän palkkaus muodostuu tehtäväkohtaisesta palkan osasta, henkilökohtaisesta palkan osasta, palkan muusta osasta ja palkan tulososasta. Henkilökohtainen palkan osa puolestaan muodostuu henkilökohtaisesta palkasta ja ammattialalisästä. Palkan muuhun osaan kuuluu muun muassa syrjäseutulisä.

Teknisten sopimuksen 12 §:n 1 momentin mukaan kunta voi paikallisten yleisten periaatteiden mukaisesti maksaa viranhaltijalle/työntekijällä toistaiseksi tai määräajan markkamääräistä henkilökohtaista palkkaa sopimuskohdassa mainituilla viranhaltijan/työntekijän henkilöstä riippuvilla perusteilla. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen palkan määrää voi olla enintään 30 prosenttia tehtäväkohtaisesta palkasta laskettuna.

Teknisten sopimuksen palkkamääräysten syntyä koskeneista neuvotteluista ja sopimusmääräysten tarkoituksesta työtuomioistuimessa on kuultu todistajana sopimusneuvotteluihin järjestöpuolen edustajana osallistunutta Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n neuvottelupäällikköä C:tä.

C on edelleen kertonut, että teknisten sopimuksen mukaiseen palkkausjärjestelmään siirryttäessä tarkoituksena on ollut, että kenenkään viranhaltijan tai työntekijän palkkaus ei uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton vuoksi alene, minkä vuoksi sopimukseen on otettu siirtymäajan määräykset, joilla palkan säilyminen entisen suuruisena on taattu. Tässä uuden ja vanhan järjestelmän mukaan määräytyvien palkkojen tarkastelussa on otettu huomioon ainoastaan teknisten sopimuksen mukaan määräytyvä tehtäväkohtainen palkka ja henkilökohtainen palkka mutta ei syrjäseutulisää. Teknisten sopimuksen palkkamääräyksistä sovittaessa syrjäseutulisän maksamisen ei ole tarkoitettu vaikuttavan millään tavoin teknisten sopimuksen 12 §:n mukaisen henkilökohtaisen palkan määräytymiseen.

Ilomantsin kunnan palkkausjärjestelmä

Ilomantsin kunnassa noudatetusta teknisten sopimuksen mukaisesta palkkausjärjestelmästä työtuomioistuimessa on kuultu todistajina kantajan puolesta alueasiamies D:tä ja kunnan teknisten pääluottamusmiehenä toimivaa E:tä sekä vastaajien puolesta kunnan hallintojohtajaa F:ää ja kehittämisvastaavaa G:tä.

D on ollut KTN:n edustajana mukana tilaisuudessa, jossa Ilomantsin kunnan edustaja on esitellyt A:n ja B:n palkan määräytymistä heidän uusissa viroissaan. Kunnan puolesta esitetty selvitys on sisältänyt kummankin tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen palkan määräytymisen teknisten sopimuksen 9 ja 12 §:n määräyksiin perustuvien pisteytysten perusteella. Esitetyn selvityksen johdosta D:llä ei ole ollut huomauttamista. Työnantajan edustajan esittämässä selvityksessä eikä myöskään käydyssä keskustelussa ole tullut esille syrjäseutulisän vaikutus palkkaukseen. Vasta A:n ja B:n palkkausta koskeneiden kirjallisten palkkapäätösten yhteydessä on käynyt ilmi, että työnantajan aikaisemmin esittämään selvitykseen sisältyvään prosentteina tehtäväkohtaisesta palkasta määrättyyn henkilökohtaiseen palkkaan on luettu mukaan kummallekin viranhaltijalle maksettu markkamääräinen syrjäseutulisä.

E:n kertoman mukaan teknisten sopimuksen käyttöönottoon liittyvässä suunnitteluvaiheessa on kunnan ja järjestöjen edustajien välillä sovittu henkilökohtaisen palkan määräytymisessä käytettäväksi kerrointa 0,5, jolla sopimukseen perustuvan pisteytyksen mukaan saatava pistemäärä muutetaan prosentiksi, joka määrittelee henkilökohtaisen palkan suuruuden laskettuna tehtäväkohtaisesta palkasta. Ilomantsin kunnassa on teknisten sopimuksen käyttöönotosta alkaen noudatettu menettelyä, jonka mukaan muuttumattomana säilyvä markkamääräinen syrjäseutulisä on sisällytetty edellä todetuin tavoin määriteltyyn henkilökohtaiseen palkkaan. Menettely on merkinnyt sitä, että sovitut palkankorotukset ovat tulleet vain henkilökohtaisen palkan siihen osaan, joka on jäänyt jäljelle, kun henkilökohtaisesta palkasta on vähennetty syrjäseutulisän määrä. Palkkalaskelmissa syrjäseutulisä on eritelty teknisten sopimuksen soveltamisesta alkaen erillisenä markkamääräisenä lisänä.

Arviointi

Teknisten sopimuksen 7 §:n mukaan henkilökohtainen palkan osa muodostuu henkilökohtaisesta palkasta ja ammattialalisästä. Sen sijaan syrjäseutulisä kuuluu määräyksen mukaan palkan muuhun osaan. Teknisten sopimuksen 12 §:stä ilmenevin tavoin henkilökohtaisen palkan suuruus määräytyy paikallisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti. Määräykseen otettu esimerkkiluettelo perusteista, joita voidaan käyttää henkilökohtaista palkkaa määrättäessä, osoittaa, että tarkoituksena on käyttää henkilökohtaisen palkan määräämisen perusteena henkilöstä itsestään johtuvia seikkoja. Todistaja C:n kertomuksesta on myös käynyt ilmi, että teknisten sopimuksen palkkamääräyksistä sovittaessa tarkoituksena on ollut, että kunnassa voidaan sopia 12 §:ssä esitetystä poikkeavasta järjestelmästä, jolla henkilökohtainen palkka määrätään. Järjestelmän tulee kuitenkin olla sellainen, että se kohtelee eri henkilöitä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Ilomantsin kunnan myös A:n ja B:n kohdalla noudattama palkkausjärjestelmä, jossa henkilökohtaiseen palkkaan on sisällytetty syrjäseutulisä, on merkinnyt sitä, että henkilökohtaisen palkan määräytymisen perusteeksi sovittu pisteytysjärjestelmä sellaisenaan ei ole määrännyt henkilökohtaisen palkan suuruutta, vaan henkilökohtaisen palkan määrä on riippunut henkilölle maksettavan syrjäseutulisän määrästä. Viranhaltijoiden henkilökohtaisen palkan suuruus ei siten ole määräytynyt henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella suoritetun pisteytyksen perusteella eikä noudatettu palkkausjärjestelmä näin ollen ole kohdellut sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä yhdenmukaisesti.

Vaikka Ilomantsin kunnan menettely henkilökohtaisen palkan suuruuden määräämisen osalta ei ole ollut teknisten sopimuksen mukainen, on A:lle ja B:lle heidän uusissa viroissaan suoritettu syrjäseutulisä markkamääräisesti sen mukaisena kuin teknisten sopimuksen määräykset edellyttävät. Tämän vuoksi Ilomantsin kunta ei ole velvollinen maksamaan heille kanteessa vaadituin tavoin erillistä syrjäseutulisää.

Teknisten sopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Huomioon ottaen teknisten sopimuksen palkkamääräysten selkeän sanamuodon olisi Ilomantsin kunnan sisällyttäessään syrjäseutulisän A:n ja B:n henkilökohtaiseen palkkaan pitänyt perustellusti tietää rikkovansa teknisten sopimuksen määräyksiä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on keskusneuvotteluissa todennut kantanaan, että syrjäseutulisän poistaminen tai sisällyttäminen muihin palkan osiin edellyttää kunnassa paikallisen virkaehtosopimuksen tekemistä asiassa. Hyväksyessään tästä huolimatta Ilomantsin kunnan menettelyn on Kunnallinen työmarkkinalaitos laiminlyönyt valvontavelvol- lisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Ilomantsin kunta ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 8 905,63 euroa. Määrää ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Ilomantsin kunta ei ole voinut teknisten sopimuksen 2000 7, 12 ja 18 §:n nojalla sisällyttää A:n ja B:n syrjäseutulisiä heidän henkilökohtaiseen palkkaansa.

Työtuomioistuin tuomitsee kunnallisen virkaehtosopimuslain 11, 20 ja 21 §:n nojalla Ilomantsin kunnan ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan hyvityssakkoa Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:lle, Ilomantsin kunnan virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1 500 euroa ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 000 euroa.

Ilomantsin kunta ja Kunnallinen työmarkkinalaitos velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n oikeudenkäyntikulut 8 905 eurolla 63 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanne enemmälti hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Vainio, Arko, Sulkunen ja Tuomi jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Vainion lausunto:

Edellä mainituilla perusteilla hylkään kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitan Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Ilomantsin kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut 800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.