Labor court dismisses union appeal, orders employer to pay damages for wrongful termination of shop steward.

Pääluottamusmiehen irtisanominen edellytti niiden järjestäytyneiden työntekijöiden suostumusta, joilla olisi ollut oikeus osallistua myös pääluottamusmiehen valintaan. Pääluottamusmiestä itseään ei otettu lukuun enemmistöä laskettaessa. Enemmistön suostumus oli oltava jo irtisanomishetkellä.

Työnantaja velvoitettu maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työntekijälle maksettavasta korvauksesta oli vähennettävä hänelle työttömyysturvalain nojalla maksettu työttömyyspäiväraha, mutta ei julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain nojalla maksettua koulutustukea.

Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 32

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Puuteollisuusyrittäjät ry, Helsinki

KUULTAVA

Finesse Quality Leather Furniture Oy, Orimattila

ASIA

Työsopimuksen päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.10. ja 30.10.2002

Pääkäsittely 16.12.2002

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliitot ovat 9.1.2001 työehtosopimuspöytäkirjalla sitoutuneet noudattamaan Puusepänteollisuuden Liitto ry:n ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:n välillä 20.12.2000 solmittua puusepänteollisuutta koskevaa työehtosopimusta siihen 28.5.2001 tehtyine muutoksineen. Edellä mainitussa työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa TT-SAK:n irtisanomissuojasopimuksessa ja 4.6.1997 tehdyssä TT-SAK:n yleissopimuksessa niihin 10.5.2001 tehtyine muutoksineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puusepänteollisuuden työehtosopimus 2001 - 2002

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

1. TT - SAK yleissopimus (4.6.1997) siihen 10.5.2001 tehtyine muutoksineen

2. Irtisanomissuojasopimus soveltamisohjeineen (10.5.2001)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TT-SAK yleissopimus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 LUKU

LUOTTAMUSMIESTEN JA TYÖSUOJELUVALTUUTETUN SEKÄ TYÖSUOJELUASIAMIEHEN ASEMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3 Työsuhdeturva

Työsuhdeturva, taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei pääluottamusmiesta tai työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja (muut. 10.5.2001, voim. 1.6.2001)

Luottamusmiehestä tai työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7:10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset (muut. 10.5.2001, voim. 1.6.2001)

Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12:2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Finesse Quality Leather Furniture Oy:n suorittamaan pääluottamusmies A:lle työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 41.040 euroa laillisine korkoineen,

tuomitsee Puuteollisuusyrittäjät ry:n työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Finesse Quality Leather Furniture Oy:n ja Puuteollisuusyrittäjät ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A työskenteli Finesse Quality Leather Furniture Oy:n verhoomo-osastolla yli viisi vuotta. Hänen tehtäviinsä kuului työsopimuksen mukaan huonekalujen runkojen kasaus, kumitus ja muut huonekalutehtaan työt. Yhtiö irtisanoi tuolloin pääluottamusmiehenä toimineen A:n työsopimuksen 12.9.2001 ja työsuhde päättyi kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 21.11.2001. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut tuotannolliset ja taloudelliset syyt sekä toiminnan supistumisen.

Irtisanominen oli kohdistettu ensimmäisenä pääluottamusmieheen. Tuotantoyksikön toimintaa ei ollut kuitenkaan keskeytetty kokonaan. Muun sopivan työn löytymisestä ei ole myöskään käyty keskusteluja. Syksyn 2001 aikana A:n lisäksi oli irtisanottu vain yhden kalusteompelijan työsopimus. Tosiasiallinen irtisanomisperuste oli henkilökohtainen.

Irtisanomispäivänä 12.9.2001 toimitusjohtajan sihteeri kiersi työntekijöiden joukossa pyytäen heidän suostumustaan A:n luottamusmiesaseman kumoamiseen. Vastausta pyydettiin kaikilta yhtiön työntekijöiltä, myös järjestäytymättömiltä tai muuhun kuin kantajaliittoon kuuluvilta työntekijöiltä. Kyselyä ei siten kohdistettu vain niihin työntekijöihin, joilla olisi ollut oikeus osallistua pääluottamusmiehen valintaan. Irtisanomishetkellä kahdeksasta kantajaliiton jäsenestä vain kolme oli antanut suostumuksensa A:n luottamusmiesaseman lakkauttamiseen.

Vasta marraskuussa 2001 yhtiö on neuvotteluissa vedonnut irtisanomisperusteena myös A:n sairauspoissaoloihin ja siihen, ettei A työhönottotilanteessa vuonna 1996 ollut kertonut poissaoloja aiheuttaneesta sairaudestaan. A oli työsopimusta solmiessaan arvioinut terveydentilansa hyväksi ja pitänyt itseään sopivana kysymyksessä olevaan tehtävään. Molemmat arviot ovat oikeita. A on todettu työhöntulotarkastuksesta 5.3.1997 annetussa lääkärinlausunnossa sopivaksi työsopimuksen mukaiseen työhön.

A:n sairauspoissaolot olivat aiheutuneet useammasta eri syystä. Pisin poissaolo 20.8. - 28.11.2001 aiheutui työtapaturmasta. Sen paremmin poissaolojen määrä kuin syytkään eivät osoita A:n työkyvyn pysyvää tai olennaista alentumista.

Puoli vuotta työsopimuksen irtisanomisen jälkeen käytyjä liittotason neuvotteluja varten yhtiö oli kirjannut lisäperusteita irtisanomiselle. Irtisanomisperusteina ilmoitetut lisäperusteet ovat aiheettomia ja merkityksettömiä. A ei ollut käyttäytynyt epäasiallisesti, myöhästellyt muita työntekijöitä enemmän tai kieltäytynyt suorittamasta hänelle määrättyjä töitä. A:lle 15.6.2000 annettu varoitus työtehtävien laiminlyönnistä ja loukkaavasta käytöksestä työnantajaa kohtaan oli A:n mielestä aiheeton.

Työnantajaliitto on hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteet eikä se ole pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan. Työnantajaliitolla on velvollisuus estää laiton irtisanominen ja edistää työsuhteen palauttamista. Työnantajaliitto on ollut tietoinen aiotusta irtisanomisesta jo varhaisessa vaiheessa. Luottamusmiesaseman kumoaminen oli perustunut työnantajaliiton ohjeeseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Puuteollisuusyrittäjät ry ja Finesse Quality Leather Furniture Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ensisijainen irtisanomisperuste oli työvelvoitteen laiminlyönti. Lisäperusteina irtisanomiselle oli A:n pysyvä ja olennainen työkyvyttömyys sekä tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Irtisanomisperuste oli muodostunut pitkän ajan kuluessa yksittäisten tapahtumien seurauksena. A oli saanut aikaan työpaikalla huonon ilmapiirin ja työvelvoitettaan laiminlyöden vaikeuttanut töiden sujumista työpaikalla. Irtisanomista oli puoltanut myös A:n runsaat poissaolot, heikko työteho ja käyttäytymisrikkeet.

Työnantaja oli kysynyt luottamusmiehenä toimineen A:n irtisanomiseen muiden työntekijöiden mielipiteen. Työntekijöiden enemmistö antoi suostumuksensa irtisanomiseen. Suostumuksensa on jälkikäteen antanut kaksi työntekijää. Yksi työntekijä oli jo A:n irtisanomishetkellä irtisanottu, joten hänen mielipiteensä huomioon ottaminen on kyseenalaista. Työpaikalla oli vain viisi järjestäytynyttä työntekijää, joista kaikki antoivat suostumuksensa A:n luottamusmiesaseman kumoamiselle.

A:n irtisanomishetkestä vuosi taaksepäin laskettuna hänen poissaolonsa olivat 58 prosenttia työajasta. Sen jälkeen prosenttiluku on ollut vielä korkeampi, koska A ei tullut irtisanomisaikanaan töihin. Hänen työkykynsä oli alentunut pysyvästi ja olennaisesti.

Sairauspoissaolojen lisäksi muina irtisanomisperusteina olivat A:n käyttäytymisestä johtuvat syyt ja työvelvoitteen jatkuva laiminlyönti. A esimerkiksi poistui luvatta työpisteestään aiheuttaen toimitusjohtajalle ja muille työntekijöille lisätöitä. Saatuaan epämieluisan tehtävän A lähti usein pikaisesti lääkäriin kesken työpäivän. Muut työntekijät osasivat A:n käyttäytymisestä ennakoida, milloin tämä on seuraavana päivänä sairaana. A myöhästeli töistä ja poistui työpaikalta usein kesken päivän ilmoittamatta siitä kenellekään. Tämän vuoksi myös A:n poistumisia jouduttiin tarkkailemaan, mistä A raivostui. A:n oli nähty myös tekevän omia töitään työaikana.

A oli ehdottanut toimitusjohtajalle, että hän voisi sairausloman aikana tehdä pimeästi työtä. Kuitenkin työehtosopimuksen mukaan "Luottamusmiesten tulee ohjata työntekijöitä työehtosopimuksen säännösten oikeaan soveltamiseen ja pyrkiä omalta osaltaan ehkäisemään väärinkäytöksiä."

A oli mennyt aiheetta yhtiön toimistoon ja penkonut luvatta yhtiön papereita. A oli käyttäytynyt epäasiallisesti toimitusjohtajaa kohtaan ja uhannut tätä kaksi kertaa, mistä syystä oli saanut kirjallisen varoituksen. A oli myös solvannut yhtiön naispuolista työntekijää nähtyään tällä ranteessa koruja todeten: " Taidat olla hyvissä väleissä työnantajan kanssa."

Vuonna 1999 tehdyn työntutkimuksen mukaan A:n tuottava työaika oli vain 30 % työajasta.

A:n irtisanominen perustuu todellisiin henkilökohtaisiin syihin eikä se ole yhteydessä hänen luottamusmiesasemaansa. Irtisanomisilmoitukseen oli merkitty tuotannolliset ja taloudelliset syyt osin sen vuoksi, että irtisanominen A:n kannalta näyttäisi paremmalta ja osin sen vuoksi, että yhtiön tuotantoon tuli vaikeuksia A:n ansiosta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A oli työskennellyt Finesse Quality Leather Furniture Oy:n palveluksessa vuodesta 1996 lukien huonekalujen valmistukseen liittyvissä tehtävissä. Hän toimi työpaikallaan Puu- ja erityisalojen liittoon järjestäytyneiden työntekijöiden pääluottamusmiehenä vuodesta 1999 lähtien. A:n työsopimus irtisanottiin 12.9.2001 päättymään kahden kuukauden irtisanomisajalla 21.11.2001.

Irtisanomisen syyksi työnantaja ilmoitti tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Työnantaja on kuitenkin myöhemmin ilmoittanut irtisanomisen tapahtuneen henkilökohtaisilla syillä. Tällaisina syinä työnantaja on marraskuussa 2001 vedonnut A:n työkyvyn olennaiseen ja pysyvään alentumiseen ja A:n sairastamaan vakavaan sairauteen, jonka tämä oli salannut työhöntulotarkastuksessa. Helmikuussa 2002 on lisäksi vedottu A:n myöhästelyihin aamuisin, mistä A:lle oli annettu suullinen varoitus, työtehtävien laiminlyöntiin ja sopimattomaan käyttäytymiseen työpaikalla. A:lle oli annettu kirjallinen varoitus 15.6.2000 työtehtävien laiminlyönnistä ja sopimattomasta ja loukkaavasta käytöksestä työnantajaa kohtaan.

Suostumus pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanomiseen

Kanteessa on väitetty, että A:n työsopimuksen irtisanominen on tapahtunut ilman yleissopimuksessa edellytettyä pääluottamusmiehen edustamien työntekijöiden enemmistön suostumusta ja muutoinkin perusteetta.

A:n työsopimus on edellä todetun mukaisesti irtisanottu A:n henkilöön liittyvillä syillä. Sovellettavan TT - SAK yleissopimuksen mukaan luottamusmiestä ei saa irtisanoa henkilökohtaisella perusteella ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden suostumusta, joita hän edustaa. Työsopimuslain 7 luvun 10 §:n mukaan irtisanominen edellyttää luottamusmiehen edustamien työntekijöiden enemmistön suostumusta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan työntekijöille oli syyskuun alkupuolella 2001 ilmoitettu, että työnantaja tulee irtisanomaan 2-4 työntekijää. Työnantajan edustaja oli 12.9.2001 ennen A:n työsopimuksen irtisanomista kysynyt kaikkien paikalla olleiden työntekijöiden suostumusta A:n irtisanomiseen tämän luottamusmiesasemasta huolimatta. Kysely oli osoitettu kaikille työntekijöille rajaamatta sitä ammattiyhdistyksen jäseniin. Enemmistö työntekijöistä ilmoitti suostuvansa työnantajan esitykseen. Kyselyn ulkopuolelle jäivät tuolloin työstä poissa olleet työntekijät. Heistä yksi ilmoitti 14.2.2002 hyväksyvänsä irtisanomisen. Samoin yksi työntekijä, joka ennen irtisanomista ei ollut antanut siihen suostumustaan, ilmoitti 14.2.2002 muuttavansa mielipiteensä ja hyväksyvänsä irtisanomisen.

Työtuomioistuin toteaa, että yleissopimuksessa työntekijöillä, joiden suostumusta edellytetään, tarkoitetaan vakiintuneena pidettävän tulkintakäytännön mukaan niitä sopimuksen piiriin järjestäytyneitä työntekijöitä, joilla olisi ollut oikeus osallistua myös luottamusmiehen valintaan (Ks. TT 1993-106). Enemmistön tulee muodostua kaikista luottamusmiehen edustamista järjestäytyneistä työntekijöistä siitä riippumatta, ovatko he mahdollisesti sairauslomalla tai muusta syystä poissa työpaikalta. Myöskään se seikka, että työntekijä itse on irtisanottu, ei irtisanomisajan kuluessa vaikuta hänen asemaansa suostumuksen antajana.

Irtisanomissuojan toteutuminen edellyttää, että irtisanomisen edellytykset ovat tiedossa tai joissakin tapauksissa ainakin ennakoitavissa irtisanomishetkellä. Tämän mukaisesti oikeuskäytännössä on katsottu, että luottamusmiehen töiden loppumista koskevan yhteisen toteamisen on tullut tapahtua ennen irtisanomista (TT 1979-19). Vastaavasti työtuomioistuimen mielestä työnantajan on voitava nojautua työntekijöiden enemmistön suostumukseen jo irtisanomishetkellä, joten jälkikäteen annettu hyväksyminen ei käy sopimuksen edellyttämästä suostumuksesta.

Työpaikan työntekijöistä Puu- ja erityisalojen liittoon on esitetyn selvityksen mukaan kuulunut A mukaan luettuna yhteensä kahdeksan työntekijää, joten A:n irtisanominen olisi edellyttänyt, että enemmistö hänen edustamistaan seitsemästä työntekijästä eli neljä työntekijää olisi antanut irtisanomiseen suostumuksensa. Suostumuksensa 12.9.2001 ennen irtisanomista antoi kuitenkin vain kolme edellä tarkoitettua työntekijää.

Kun A:n pääluottamusmiehenä edustamien työntekijöiden enemmistö ei ollut antanut suostumustaan A:n työsopimuksen irtisanomiselle, työnantaja on menetellyt yleissopimuksen vastaisesti A:n työsopimuksen irtisanoessaan.

Päätyessään edellä todettuun arvioon työtuomioistuimella ei ole irtisanomisen sopimuksenmukaisuuden arvioimiseksi tarvetta ottaa enemmälti kantaa työnantajan ilmoittamiin irtisanomisperusteisiin.

Korvausvelvollisuus

Kun luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu yleissopimuksen vastaisesti, työnantajan on mainitun sopimuksen mukaan suoritettava korvauksena vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työtuomioistuimessa on A:n työsopimuksen irtisanomismenettelystä ja työsuhteen päättämisperusteista kuultu todistelutarkoituksessa Finesse Quality Leather Furniture Oy:n toimitusjohtajaa B:tä, yhtiön osakasta C:tä ja A:ta. Todistajina on vastaajan puolelta kuultu entistä pääluottamusmiestä D:tä, työnjohtaja E:tä, toimistonhoitaja F:ää ja huonekalutyöntekijä G:tä sekä työntutkija H:ta. Kantajan puolelta on vastaavasti kuultu todistajina pääluottamusmies I:tä, entistä työsuojeluvaltuutettua J:tä ja kalusteompelija K:ta.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n menettely on vuosien varrella saattanut joskus antaa työnantajalle aihetta tyytymättömyyteen. Myöskään hänen käyttäytymisensä muita työntekijöitä kohtaan ei aina ole ollut moitteetonta. Todistelussa ei kuitenkaan ole tullut esille mitään sellaista, mikä olisi syksyllä 2001 antanut työnantajalle aiheen ryhtyä toimenpiteisiin A:n työsuhteen päättämiseksi. Yhtiön alunperin irtisanomisperusteiksi ilmoittamia tuotannollisia ja taloudellisia syitä ei ole edes pyritty näyttämään toteen. Työnantajan ilmoittamat A:n henkilöön liittyneet irtisanomisperusteet ovat edellä todetuin tavoin eri vaiheissa muuttuneet ja niiden olemassaolo on jäänyt riittävästi selvittämättä. Esitetyn jossakin määrin ristiriitaisen todistelun valossa on muutoinkin jäänyt näyttämättä, että A olisi vahingonkorvauksen suuruuteen vaikuttavalla tavalla antanut itse aihetta työsuhteen päättämiseen.

A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut noin viisi vuotta. Hän on työsuhteensa päättymisestä 22.11.2001 lukien ollut työttömänä ja työvoimaviranomaisten tuella kouluttautumassa uuteen ammattiin. Työttömyysajalta A:lle on maksettu ansioon sidottua työttömyyspäivärahaa 2 049,44 euroa ja koulutusajalta ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (1.1.2003 lukien julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain) mukaista koulutustukea 12 465,22 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Yleissopimuksessa, jossa on viitattu työsopimuslain 12 luvun 2 §:ään, ei ole saman luvun 3 §:n säännöksiä vastaavia määräyksiä työttömyyspäivärahan vaikutuksesta vahingonkorvaukseen. Työtuomioistuimella ei kuitenkaan ole perusteita tulkita yleissopimusta niin, että sopijapuolet olisivat tältä osin tarkoittaneet poiketa työsopimuslain mukaisesta korvauksen määräämis- ja maksamisjärjestelmästä.

Toisaalta on huomattava, että kysymyksessä on 1.6.2001 voimaan tullut lainsäädäntö, jolla on luotu uudet säännöt työttömyyspäivärahan vaikutuksesta vahingonkorvaukseen ja korvauksen maksamiseen. Kysymys on sellaisesta poikkeussäännöstöstä, jonka on oletettava tulleen tyhjentävästi säännellyksi. Kun lain sanamuoto on selkeä ja kun lain esitöistä ei ole saatavissa tukea muulle tulkinnalle, työtuomioistuimella ei ole perusteita katsoa, että työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti olisi tuomittavasta korvauksesta vähennettävä myös työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain tai julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain nojalla maksettu koulutustuki. Se on kuitenkin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon kokonaisharkinnassa työttömyyden A:lle aiheuttamia taloudellisia menetyksiä vähentävänä seikkana.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on 16 kuukauden palkkaa vastaavat 21 888 euroa.

A:lle on Puu- ja erityisalojen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisestä 22.11.2001 lukien tuomion antamiseen mennessä työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 2.049,22 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 21 888 eurosta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 prosenttia 2.049,22 eurosta eli 1 536,92 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 20 351,08 euroa. Finesse Quality Leather Furniture Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 1 536,92 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Esitetyn selvityksen mukaan Finesse Quality Leather Furniture Oy on A:n työsopimuksen irtisanomisessa menetellyt Puuteollisuusyrittäjät ry:stä saamiensa ohjeiden mukaisesti. Kun työnantajajärjestön ohjeet erityisesti luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomismenettelyn osalta ovat olleet vakiintuneen käytännön vastaiset ja kun irtisanomisessa muutoinkin on työnantajajärjestön myötävaikutuksella menetelty työehtosopimuksen vastaisesti, Puuteollisuusyrittäjät ry on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Finesse Quality Leather Furniture Oy ja Puuteollisuusyrittäjät ry ovat jutun hävitessään velvollisia työtuomioistuimesta annetun 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Puu- ja erityisalojen liitto on ilmoittanut korvausvaatimuksensa määräksi 12 396 euroa. Finesse Quality Leather Furniture Oy ja Puuteollisuusyrittäjät ry ovat paljoksuneet vaatimusta.

Puu- ja erityisalojen liitto on esittänyt työtuomioistuimelle erittelyn asian ajamisen edellyttämistä toimenpiteistä, niiden vaatimasta ajasta ja aiheutuneista kustannuksista. Yksittäisten toimenpiteiden aiheellisuutta ja asian hoitamisesta aiheutuneita kuluja ei ole kiistetty. Työtuomioistuin toteaa, että eräät erittelyn arviot asian ajamiseen työtuomioistuimessa käytettävästä ajasta ovat toteutuneeseen verrattuna olleet jossakin määrin ylimitoitettuja. Kohtuullinen oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä kulukorvauksineen ja arvonlisäveroineen on tässä tapauksessa 10 000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Finesse Quality Leather Furniture Oy:n suorittamaan pääluottamusmies A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 20 351 euroa ja 8 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Lisäksi Finesse Quality Leather Furniture Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle korvauksesta vähennetty määrä 1 536 euroa ja 92 senttiä.

Työtuomioistuin tuomitsee Puuteollisuusyrittäjät ry:n maksamaan työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Puu- ja erityisalojen liitolle 3 500 euroa.

Finesse Quality Leather Furniture Oy ja Puuteollisuusyrittäjät ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 10 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Arko, Rekola, Sulkunen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Eri mieltä olleen jäsen Arkon lausunto:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta katson, että A:lle maksettu koulutustuki on vähennettävä tuomittavasta korvauksesta työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti.

Koulutustuki on osa työttömyysturvaa ja rinnastettavissa ansioon suhteutettuun työttömyyspäivärahaan. Koulutustuen ja ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan rahoitus on sama. Koulutustuella on myös täysin sama tarkoitus kuin ansioon suhteutetulla työttömyyspäivärahalla; työttömän ansiotason romahtamisen estäminen. Henkilön ollessa työtön ja osallistuessa työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen hänen toimentulonsa turvataan koulutustuella. Työvoimakoulutuksesta ei edes voi kieltäytyä menettämättä työttömyyspäivärahaa, koska työvoimakoulutus on otettava vastaan työttömyyspäivärahan menettämisen uhalla.

Vahingonkorvausoikeudellinen rikastumiskielto on peruslähtökohta työsopimuslain 12 luvun mukaista vahingonkorvausta tuomittaessa. Rikastumiskielto koskee sekä työttömyyspäivärahaa että koulutustukea saanutta työtöntä työnhakijaa. Mikäli henkilöltä vähennetään työnantajan maksamasta laittoman irtisanomisen vahingonkorvauksesta 75 prosenttia hänen ollessaan työttömänä, muttei hänen ollessa työvoimakoulutuksessa, seuraukset ovat kestämättömiä. Koulutustuen saaja rikastuu huomattavasti, kun taas työttömyyspäivärahan saajalle korvataan hänelle aiheutunut todellinen vahinko. Se, milloin henkilö pääsee työvoimapoliittiseen koulutukseen on täysin sattumanvaraista. Sen vuoksi koulutustuen vähentämättä jättäminen johtaisi yksilöiden tasa-arvon loukkaukseen, samoin kuin myös työnantajan korvausvastuun epäjohdonmukaiseen toteutumiseen.

Työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 16 §:ssä todetaan täysimääräisestä koulutustuesta seuraavaa:

Täysimääräinen perustuki on työttömyysturvalain 22 § 1 momentissa tarkoitetun peruspäivärahan suuruinen. Täysimääräinen ansiotuki muodostuu perusosasta ja ansio-osasta siten kuin työttömyysturvalain 21 §:n 1 momentissa, 23 ja 23a §:ssä on ansioon suhteutetusta päivärahasta säädetty.

Lainsäädäntö ei siten erottele koulutustukea muusta työttömyysetuudesta.

Kun työttömyyspäivärahaa ja koulutustukea ei ole perusteita käsitellä työsopimuslain 12 luvun 3 §:ää sovellettaessa eri tavalla, A:lta tulisi vähentää hänelle laittomasta irtisanomisesta tuomitusta vahingonkorvauksesta 21 888 eurosta 75 prosenttia sekä maksetusta koulutustuesta että ansioon suhteutetusta päivärahasta, eli yhteensä 10 886 euroa.

Edellä todetuilla perusteilla velvoitan Finesse Quality Leather Furniture Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 11 002 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Lisäksi velvoitan Finesse Quality Leather Furniture Oy:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle korvauksesta vähennetyn määrän 10 886 euroa.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.