Union rejected union's claim for restricted standby pay due to lack of proven extra burden on officer.

Kysymys rajavartiolaitoksen virkamiehen oikeudesta sidotun varallaolon korvauksiin suorittamistaan päivystyksistä, kun virkamiehellä on ollut vakituinen asunto, josta hän ei voi saapua työpaikalle viimeistään yhden tunnin kuluessa, ja toinen asunto, josta hän voi saapua tunnin kuluessa työpaikalle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 3

KANTAJA

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

KUULTAVA

Rajavartiolaitoksen esikunta

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.10.2002

Pääkäsittely 9.12.2002

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja muiden ohella AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n välillä 11.12.1997 solmitussa rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikoja koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Varallaolo

6.1. Vapaamuotoinen varallaolo

6.1.1. Vapaamuotoisella varallaololla tarkoitetaan järjestelyä, jonka aikana virkamiehen on oltava työaikansa ulkopuolella erikseen annetun käskyn mukaan puhelimella tai muulla viestimellä tavattavissa ja hänellä on velvollisuus saapua työpaikalle käskettäessä tai tilanteen niin vaatiessa viimeistään yhden tunnin kuluessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Virkamiestä ei määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, jos hän työmatkan pituuden vuoksi ei voi saapua asunnoltaan tunnin kuluessa työpaikalle. Vartioasemalla palvelevaa virkamiestä ei ilman erityistä syytä määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon viikkolevon tai vapaapäivän ajaksi. Sotilaalliseen harjoitukseen osallistuvaa virkamiestä ei määrätä varallaoloon sotilaallisen harjoituksen ajaksi.

6.2. Sidottu varallaolo

6.2.1. Sidotulla varallaololla tarkoitetaan varallaoloa, jonka aikana virkamiehen on virka- tai työaikansa ulkopuolella käskyn mukaan oleskeltava muussa kuin itse valitsemassaan paikassa ja hänellä on velvollisuus saapua työpaikalle käskettäessä tai tilanteen niin vaatiessa viimeistään tunnin kuluessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 22.2.2000 tehdyssä rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikoja koskevassa sopimuksessa ja 12.12.2000 tehdyssä rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikoja koskevassa sopimuksessa, johon AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on yhtynyt, ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että everstiluutnantti A:lla on oikeus sidotun varallaolon korvauksiin 1.6.1999 lukien suorittamistaan päivystyksistä.

Perusteet

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikoja koskevan sopimuksen (jäljempänä työaikasopimuksen) mukaan varallaolomuotoja ovat vapaamuotoinen ja sidottu varallaolo. Työaikasopimuksen 6 §:n 1 kohdan soveltamisohjeen mukaan virkamiestä ei määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, jos hän työmatkan pituuden vuoksi ei voi saapua asunnoltaan tunnin kuluessa työpaikalle. Virkamies on silloin määrättävä sidottuun varallaoloon, jos hänen asuntonsa on kauempana kuin tunnin matkan päässä virkapaikasta.

A:n koti sijaitsi Muoniossa, jossa hänellä oli perhe ja jonne hän oli henkikirjoitettuna. Koti oli 220 kilometrin etäisyydellä hänen virkapaikastaan Rovaniemellä sijaitsevasta Lapin rajavartiolaitoksen esikunnasta. A:lla oli vuokrattuna asunto Rovaniemellä, jossa hän voi tilapäisesti majoittua. Tämä tilapäinen asunto ei kuitenkaan ollut koti. Näin hän ei ollut voinut varallaoloaikanaan olla kotonaan perheensä parissa, vaan hän oli joutunut oleskelemaan varallaoloajan alle tunnin matkan päässä virkapaikalta. Tämän vuoksi A olisi tullut määrätä 1.6.1999 lukien sidottuun varallaoloon ja maksaa sen mukaiset korvaukset. Korvaus ei voinut olla riippuvainen siitä, asuiko virkamies yhteismajoitustilassa vai oliko hän vuokrannut asunnon. Työnantaja oli pitänyt A:n vakituisena asuntona kyseistä vuokrattua asuntoa.

Paikallisneuvottelussa 2.5.2001 olivat osapuolet olleet vastaavankaltaisessa tapauksessa yksimielisiä siitä, että virkamiehen asunnolla tarkoitetaan virkamiehen vakituista asuntoa eli kotia ja että yhteismajoitustilassa peräkkäisten työvuorojen välisen ajan asuvaa virkamiestä ei voida määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, jos hänen kotinsa sijaitsee yli tunnin matkan päässä virkapaikalta. Ratkaisu oli ollut jatkoa 13.4.1983 käydylle paikallisneuvottelulle, jossa oli saavutettu yksimielisyys siitä, että mikäli virkamiesten koti sijaitsee kauempana kuin tunnin matkan päässä, heille maksetaan korotettu varallaolokorvaus, joka vastaa nykyistä sidottua varallaolokorvausta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rajavartiolaitoksen valmiusjärjestelyistä oli 28.1.2002 annettu määräys, jonka mukaan rajavartiolaitoksen johtamis- ja toimintavalmiutta pidetään yllä muun muassa työvuorojärjestelyin, päivystyksellä ja varallaolojärjestelyin. Johtamisvalmiuden vuoksi varallaoloon määrätyn upseerin, niin sanottu valmiuspäivystäjän, ja muunkin vapaaehtoiseen varallaoloon määrätyn oli oltava virkapaikalla tehtävän edellyttämien toimenpiteiden toteuttamiseksi yhden tunnin kuluessa hälytyksestä. Rajavartiolaitoksessa käytössä olevista varallaolojärjestelyistä oli sovittu työaikasopimuksessa. Varallaoloa koskevilla sopimusmääräyksillä oli rajoitettu virkamiehen vapaa-ajan käyttöä. Työaikasopimuksessa varallaololla tarkoitettiin virkamiehen velvollisuutta oleskella joko muussa kuin itse valitsemassaan paikassa tai muualla niin, että hän oli tavoitettavissa ja tarvittaessa kutsuttavissa työhön. Työaikasopimuksessa varallaolo oli jaettu vapaamuotoiseen ja sidottuun varallaoloon.

A:n koti oli Muoniossa, jossa myös hänen perheensä asui. A:n kodin ja hänen virkapaikkansa välillä oli etäisyyttä 220 kilometriä, minkä vuoksi A oli vuokrannut työpäiviensä välistä oleskelua varten asunnon virkapaikkansa läheisyydestä Rovaniemellä. Asunto oli poikennut yhteismajoitustiloista olennaisesti, koska se oli tarkoitettu pysyvään oleskeluun paikkakunnalla. Se oli ollut yksinomaan A:n hallinnassa. Sillä seikalla, oliko asunto vuokrattu työnantajalta palvelussuhdeasuntona vaiko niin sanotuilta vapailta markkinoilta, ei tässä tapauksessa ollut mitään merkitystä.

A oli työskennellyt 1.6.1999 lukien Lapin rajavartioston esikunnassa henkilöstötoimiston päällikkönä. A oli siten tiennyt, miten työsopimuksen varallaoloa koskevia määräyksiä oli sovellettu ja tulkittu rajavartiolaitoksessa. Aloittaessaan työskentelynsä Rovaniemellä A oli myös ilmaissut työnantajalle voivansa suorittaa vapaamuotoista varallaoloa asumisensa puolesta. Osapuolet olivatkin olleet yksimielisiä siitä, että A:lla oli ollut palveluspaikkakunnallaan sellainen asunto, jota tarkoitettiin työaikasopimuksen varallaoloa koskevissa määräyksissä.

Vapaamuotoista varallaoloa koskevien määräyksien soveltamisohjeissa käytettiin sanamuotoa virkamiehen asunto. Määräyksissä ei sen sijaan käytetty sanaa virkamiehen koti. Määräyksestä ei voinut vetää sellaista johtopäätöstä, että asunnolla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä ainoastaan virkamiehen ja hänen perheensä yhteistä kotia. Valtion matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n mukaan työmatkana pidetään matkaa asianomaisen asunnolta tai sitä vastaavalta paikalta virka- tai työpaikalle ja takaisin. Asiassa oli kiistatonta, että A oli tehnyt työmatkansa pääsääntöisesti Rovaniemeltä vuokraamastaan asunnosta, joka täytti mainitun 3 §:n edellytykset "asuntona tai sitä vastaavana paikkana". Tämä tuki sitä, että A oli voitu määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, koska hän oli voinut saapua vuokraamaltaan asunnolta työpaikalle tunnin kuluessa.

Työnantaja ei ollut määrännyt A:ta olemaan varalla nimenomaan hänen vuokraamassaan asunnossa. Vapaamuotoiseen varallaoloon määrättynä A oli voinut oleilla laajemmallakin alueella kuin vuokraamassaan asunnossa. Vaikka A:n oli tullut olla tavoitettavissa puhelimella tai muulla viestimellä, hän oli voinut muutoin määrätä oleskelupaikkansa ja se ei siten ollut poikennut esimerkiksi siitä, missä hän muutoinkin oli oleskellut työpäiviensä välisinä aikoina. A oli siten voinut olla päivystysvuorojensa aikana vuokraamassaan asunnossa tai muussa vastaavassa paikassa, josta oli matkan pituuden perusteella ollut mahdollista saapua työpaikalle tunnin kuluessa. Vallitsevana käytäntönä rajavartiolaitoksessa myös vastaavissa tapauksissa oli ollut, että virkamies päivysti vapaamuotoisessa varallaolossa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Everstiluutnantti A on työskennellyt 1.6.1999 lukien Rovaniemellä sijaitsevassa Lapin rajavartioston esikunnassa henkilöstötoimiston päällikkönä. A:n koti, jossa hänen perheensä asui, on sijainnut Muoniossa 220 kilometrin etäisyydellä hänen virkapaikastaan. A on työpäivien välisten aikojen oleskelua varten vuokrannut asunnon virkapaikkansa läheisyydestä Rovaniemeltä. Työnantaja on 1.6.1999 lukien määrännyt A:n päivystyksiin siten, että A on ollut varalla työaikasopimuksen 6 §:n vapaamuotoista varallaoloa koskevan 1 kohdan nojalla, koska hän on voinut saapua vuokra-asunnoltaan työpaikalle tunnin kuluessa.

Kanteen mukaan A:n vuokra-asuntoa ei voida katsoa työaikasopimuksen määräyksen soveltamisohjeessa tarkoitetuksi asunnoksi. Sen vuoksi kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:lle on kuulunut maksaa edellä mainituista päivystyksistä työaikasopimuksen 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettu sidotun varallaolon korvaus.

Työaikasopimuksen määräyksen sisällöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on määräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä kuultu sopimusneuvotteluihin osallistunutta Rajavartioliitto ry:n pääluottamusmiestä, vanhempaa rajavartija B:tä ja Suomenlahden merivartioston esikunnan henkilöstötoimiston päällikköä, komentajakapteeni C:tä.

C:n mukaan Helsingissä sijaitsevassa Suomenlahden merivartioston esikunnassa on käytäntönä ollut, että virkamiehen hankittua niin sanotun kakkosasunnon Helsingin kaupungista perheen asuessa muulla paikkakunnalla virkamiehen on katsottu asuvan tosiasiallisesti työvuorojensa välisinä aikoina Helsingissä, josta myös varallaolo on tapahtunut. Hankittuaan toisen asunnon virkamies on itse valinnut paikan, jossa oleskelee varallaoloaikana. Jos sellaista asuntoa ei ole, työnantaja järjestää virkamiehelle esimerkiksi yhteismajoituksen. Varallaolo on tällöin sidottua. Työnantaja ei voi sidotunkaan varallaolon osalta rajoittaa virkamiehen liikkumista tunnin aikarajan lisäksi. Esimerkiksi Kotkan kaupungissa on osa virkamiehistä sidotussa ja osa vapaamuotoisessa varallaolossa vaihtoehdon valinnan riippuessa siitä, miten asumismuoto on tosiasiassa järjestetty.

Arviointi ja johtopäätökset

Kanteen perusteena olevan työaikasopimuksen 6 §:n 1 kohdan soveltamisohjeen mukaan virkamiestä ei määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, jos hän työmatkan pituuden vuoksi ei voi saapua asunnoltaan tunnin kuluessa työpaikalle. Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että virkamies on oikeutettu sidotun varallaolon korvaukseen, jos varallaoloon käsketyllä virkamiehellä ei ole sanotut edellytykset täyttävää asuntoa.

Määräyksessä ei ole erikseen otettu kantaa sellaiseen tapaukseen, että virkamiehellä on kaksi asuntoa: vakituinen asunto, josta virkamies ei voi saapua työpaikalle viimeistään yhden tunnin kuluessa, ja toinen asunto, josta hän voi saapua tunnin kuluessa työpaikalle. Myöskään määräyksestä neuvoteltaessa tällaista tilannetta ei ole käsitelty. Neuvotteluissa on ollut esillä vain sellainen virkamiehen asunto, jossa hän asuu perheineen. Määräyksen tarkoituksena on esitetyn selvityksen mukaan korvata virkamiehelle varallaolosta johtuvasta sidonnaisuudesta koituva haitta.

Määräyksessä käytetty ilmaisu "asunto" voi työtuomioistuimen käsityksen mukaan sinänsä tarkoittaa kumpaakin edellä mainittua asumismuotoa. Määräyksen sanamuoto ei edellytä perheen asumista virkamiehen asunnossa. Sidotun varallaolon korvausta ei ole muutoinkaan rajoitettu koskemaan vain perheellisiä virkamiehiä. Määräyksen sanamuodon ulkopuolelle sen sijaan jää oleskelu yhteismajoitustiloissa. Osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että yhteismajoitustilassa työvuorojen välisenä aikana oleskelevaa virkamiestä ei voida määrätä vapaamuotoiseen varallaoloon, jos hänen asuntonsa sijaitsee yli tunnin matkan päässä virkapaikalta.

Asiassa on esitetty selvitystä riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytännöstä vain Suomenlahden merivartiostossa. Sen esikunnan henkilöstötoimiston päällikkö on kertonut, että jos virkamies on hankkinut läheltä palveluspaikkaansa niin sanotun kakkosasunnon, sieltä käsin tapahtuva päivystys on katsottu vapaamuotoiseksi varallaoloksi. Vaikka selvitys puoltaa vastaajan esittämää käsitystä, asiassa ei voida katsoa vakiintuneen osapuolten yhteisesti hyväksymää käytäntöä.

A on työssä käydessään asunut Rovaniemeltä vuokraamassaan asunnossa. Hänet on noin kymmenen kertaa vuodessa määrätty vapaamuotoiseen varallaoloon. Kantajan ilmoituksen mukaan varallaolo on kestänyt viikon kerrallaan, mihin on sisältynyt kaksi vapaapäivää. Kanteessa on kuitenkin vaadittu sidotun varallaolon korvausta koko varallaoloajalta. Työtuomioistuin toteaa, että vuoden 1997 työaikasopimuksen 6 §:n sidottua varalloloa koskevan 2 kohdan soveltamisohjeen mukaan virkamiestä ei määrätä sidottuun varallaoloon vapaapäivän ajaksi, ja 6.3.2000 lukien tällainen määräys on edellyttänyt erityistä syytä.

A:lla on ollut varallaoloa varten käytettävissään hänen omassa hallinnassaan ollut asunto. Kaikesta päättäen ja kun kanteessa ei ole muutakaan selvitetty, ainakin enin osa A:n varallaolosta on tapahtunut työviikolla aikoina, joita hän ei muutoinkaan olisi voinut viettää perheensä parissa Muonion asunnollaan. Lisäksi varallaoloa koskevia määräyksiä on voitava soveltaa myös perheettömiin virkamiehiin, joten päivystäminen perheestä erossa ei työtuomioistuimen mielestä ilman muuta oikeuta sidotun varallaolon korvaukseen. Edelleen työtuomioistuin arvioi, että päivystäminen virkamiehen omasta, vaikka toisestakin asunnosta käsin merkitsee tuntuvasti pienempää sidonnaisuutta kuin työnantajan osoittamissa yhteismajoitustiloissa tapahtuva varallaolo, joka riidattomasti oikeuttaa sidotun varallaolon korvaukseen.

Kokonaisuutena katsoen A:n varallaolosta kerrotuissa olosuhteissa ei työtuomioistuimen mielestä ole näytetty aiheutuneen A:lle sellaista ylimääräistä sidonnaisuutta, josta olisi perusteltua suorittaa normaalia varallaolokorvausta suurempaa korvausta sovellettavien määräysten mukaan. Siten työtuomioistuimella ei ole perusteita tulkita työaikasopimusta niin, että A:lla olisi oikeus sidotun varallaolon korvauksiin 1.6.1999 lukien suorittamistaan päivystyksistä. Kanteessa mainitulle työaikasopimuksen kohdalle ei näin ollen voida vahvistaa vaadittua sisältöä.

Oikeudenkäyntikulut

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämien toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 600 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 600 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Saipio, Niskanen, Palomäki ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.