Labor court rules general wage increase claims inadmissible where local agreement validly covers all employees.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that claims for a general wage increase were inadmissible because a valid local agreement covered all employees. The court found that the parent company's agreement, accepted by the subsidiary, bound the employer and that the relevant trade unions had the authority to negotiate on behalf of the subsidiary's staff. Consequently, the requirement to pay the general increase under the Labor Code was deemed unfounded.
Legislator headnote
AI generatedTyöehtosopimuslain 4 § 2 momentti; Kun paikallinen sopimus on asianmukaisesti tehty ja sitoo työnantajaa, on työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla yleiskorotuksen maksamista koskeva vaatimus aiheeton.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli määräykset nais- ja matalapalkkaerän ja järjestelyvaraerän jakamisesta paikallisten osapuolten sopimalla tavalla. Konsernissa oli sovittu emo- ja tytäryhtiön työntekijöille jaettavista palkankorotuksista työehtosopimusosapuolten erikseen tekemän neuvottelumenettelysopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Paikallisen sopimuksen olivat allekirjoittaneet emoyhtiö ja allekirjoituspöytäkirjaan sidotut työntekijäyhdistykset, joiden jäseniä ei kuitenkaan ollut tytäryhtiön palveluksessa. Osa tytäryhtiön työntekijöistä vaati työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla käräjäoikeudessa työnantajan velvoittamista maksamaan allekirjoituspöytäkirjan mukaiset yleiskorotukset, koska palkankorotuserien jakamisesta ei ollut heitä sitovalla tavalla sovittu.
Lausunnossa katsottu asiassa ilmenneen, että tytäryhtiö oli hyväksynyt emoyhtiön allekirjoittaman sopimuksen, joka näin oli tullut työnantajaa sitovaksi. Työntekijäpuolelta paikallisen sopimuksen tekeminen oli kuulunut viitetyöehtosopimukseen sidotuille järjestöille. Kun palkankorotuserien jakamisesta siten oli asianmukaisesti paikallisesti sovittu, toissijaisesti maksettavaa yleiskorotusta koskevat vaatimukset olivat lausunnon mukaan aiheettomia.
TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 28
KUULTAVAT
Energia-alan työnantajayhdistys ry, Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry, Kunta-alan ammattiliitto KTV ry, Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry
ASIA
Tuusulan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa, jossa Korkein oikeus on 9.7.2002 kumonnut Tuusulan käräjäoikeuden 22.6.1999 ja Helsingin hovioikeuden 27.6.2000 antamat päätökset ja palauttanut asian uudelleen Tuusulan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi. (KKO 2002:59)
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Energia-alan työnantajayhdistys ry:n ja toisella puolen Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n, Kunta-alan ammattiliitto KTV:n, Tekniikan ja peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n välillä 12.12.1997 allekirjoitetussa, keskusjärjestöjen 27.11.1997 allekirjoittaman tulopoliittisen sopimuksen neuvottelutuloksen energiayhteisöjen työehtosopimuksen soveltamisalalla toteuttavan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 § Kuukausipalkkaisten palkantarkistukset
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4. Kuukausipalkkaisten nais- ja matalapalkkaerä sekä paikallinen järjestelyvaraerä
Sopimusalalla käytetään 1.1.1998 lukien naispalkkaerä, jonka suuruus on 0,22%, matalapalkkaerä, jonka suuruus on 0,08%, sekä järjestelyvaraerä, jonka suuruus on 0,5%. Erien yhteisvaikutus on 0,8 %.
Erät käytetään siten, että palkkaryhmien vähimmäispalkkoja on korotettu yleiskorotuksen lisäksi 51-168 mk/kk. Lisäkorotuksen vaikutus henkilökohtaisiin palkkoihin vähentää matalapalkkaerän suuruutta ja jos on tarpeen lisäksi muita eriä. Loput erien yhteismäärästä jaetaan sopijapuolten sopimalla tavalla. Mikäli paikalliset osapuolet eivät pääse sopimukseen erien jakotavasta 15.1.1998 mennessä, ne maksetaan 1.1.1998 lukien prosenttimääräisenä yleiskorotuksena.
Sovittaessa nais- ja mahdollisesti jäljellä olevasta matalapalkkaerän käytöstä on kiinnitettävä huomiota erän määräytymisperusteisiin. Naispalkkaerällä sopijapuolet pyrkivät korottamaan naisten, joiden palkka ei ole sopusoinnussa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden, palkkauksellista asemaa. Matalapalkkaerällä oikaistaan alan suhteellista matalapalkkaisuutta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 § Tuntipalkkaisten palkantarkistukset
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6. Tuntipalkkaisten paikallinen järjestelyvaraerä
Paikallisen järjestelyvaraerän suuruus tuntia kohden lasketaan siten, että toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien työntekijöiden lukumäärä kerrotaan 34 pennillä.
Järjestelyvaraerän jakamisesta sovitaan paikallisesti. Järjestelyvaraerällä pyritään poistamaan mahdollisia paikallisia palkkauksellisia epäkohtia. Järjestelyvaraerän jakaminen tulee toteuttaa 15.1.1998 mennessä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Keskusliittojen välillä 27.11.1997 solmitussa tulopoliittisessa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2.2 Palkantarkistukset
VUOSI 1998
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2.2.2 Järjestelyvara
Yleiskorotuksen lisäksi palkkoja korotetaan yleiskorotusajankohdasta lukien 0,5 prosentin suuruisella sopimusalakohtaisella järjestelyvaralla.
Liitot voivat sopia, että järjestelyvara tai osa siitä siirretään paikalliseksi yritys-, virasto-, kunta- tai toimipaikkakohtaiseksi eräksi. Erän suuruus todetaan paikallisesti yhteisesti.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Mikäli järjestelyvaran tai paikallisen erän käytöstä ei sovita, maksetaan ne prosenttimääräisenä yleiskorotuksena.
2.2.3 Nais- ja matalapalkkaerä
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Erä käytetään liittojen sopimalla tavalla. Mikäli erän käytöstä ei sovita, maksetaan se prosenttimääräisenä yleiskorotuksena. Muutoinkin erän käyttö, toteuttamisen ajankohta ja menettelytavat määräytyvät kohdan 2.2.2 mukaisesti.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Energia-alan työnantajayhdistys ry:n ja toisella puolen Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n, Kunta-alan ammattiliitto KTV:n, Tekniikan ja peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n välillä 28.2.1995 allekirjoitettu Sopimus energia-alan neuvottelumenettelystä sisältää muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 § Yleiset määräykset
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1. Soveltamisala
Tämä sopimus on Energia-alan työnantajayhdistys ry:n ja sen jäsenyhteisöjen palkansaajia edustavien järjestöjen välistä neuvottelu- ja muuta vastaavaa menettelyä koskeva valtakunnallinen työehtosopimus, jota sovelletaan Energia-alan työnantajayhdistys ry:n jäsenyhteisöjen palkansaajiin, jollei työehtosopimuksessa ole toisin sovittu.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Neuvoteltavat ja sovittavat asiat
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2.2 Paikallistaso
1) Neuvotellaan ja sovitaan tarvittaessa paikallisesta sopimuksesta sekä käydään sitä koskevat tulkinta- ja soveltamisneuvottelut.
2) Käydään työehtosopimusten velvoittavien sopimusmääräysten tulkinta- ja soveltamiserimielisyyksiä koskevat paikallisneuvottelut.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 Neuvottelu- ja sopijaosapuolet
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3.2 Paikallistaso
Energia-alan työnantajayhdistys ry:n jäsenyhteisö sekä ne sopijajärjestöt tai niiden alayhdistykset, joita asia koskee, neuvottelevat ja sopivat paikallisesta sopimuksesta, käyvät sitä koskevat tulkinta- ja soveltamisneuvottelut sekä käyvät 1 §:n 2. kohdan 2.2 kohdassa tarkoitetut paikallisneuvottelut. Mikäli sopijajärjestöllä ei ole paikallista alayhdistystä, se voi valtuuttaa pääluottamusmiehen, luottamusmiehen tai yhdyshenkilön käymään paikallisia neuvotteluja ja tekemään yrityskohtaisen sopimuksen.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
KANNE
Vaatimukset
A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, ja Q
ovat muun ohella vaatineet vahvistamaan, että Etelä-Suomen Energia Oy on velvollinen korottamaan heidän palkkaansa 1.1.1998 lukien heille jo suoritettujen korotusten lisäksi:
A:n palkkaa 83,50mk/kk,
Bn palkkaa 34p/h,
C:n palkkaa 34p/h,
D:n palkkaa 34p/h,
E:n palkkaa 66,58mk/kk,
F:n palkkaa 34p/h,
G:n palkkaa 99,30mk/kk,
H:n palkkaa 34p/h,
I:n palkkaa 34p/h,
J:n palkkaa 66,58mk/kk,
K:n palkkaa 66,98 mk/kk,
L:n palkkaa 34p/h,
M:n palkkaa 34p/h,
N:n palkkaa 75,38mk/kk,
O:n palkkaa 34p/h,
P:n palkkaa 34p/h ja
Q:n palkkaa 34p/h, sekä
velvoittamaan Etelä-Suomen Energia Oy:n suorittamaan maksamattomina palkankorotuksina 1.1.-31.5.1998 väliseltä ajalta
A:lle 417,50mk,
B:lle 282,20mk
C:lle 282,20mk,
D:lle 282,20mk,
E:lle 332,90mk
F:lle 282,20mk,
G:lle 496,50mk,
H:lle 282,20mk,
I:lle 282,20mk,
J:lle 332,90mk,
K:lle 334,90mk,
L:lle 282,20mk,
M:lle 282,20mk,
N:lle 376,90mk,
O:lle 282,20mk,
P:lle 282,20mk ja
Q:lle 282,20mk
korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisine korkoineen 31.5.1998 lukien.
Vaatimusten perusteet
Kantajat työskentelevät eri tehtävissä Etelä-Suomen Energia Oy:ssä. Yhtiö kuuluu Energia-alan Työnantajayhdistykseen, joka on solminut työehtosopimuksen Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n, Kunta-alan ammattiliitto KTV:n, Tekniikan ja peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n kanssa.
Yhtiön henkilökunta on järjestäytynyt Sähköalojen ammattiliittoon, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:ään, Teknisten Liitto TL:ään ja Svenska Tekniska Funktionärsförbundet i Finland STAF:iin. Nämä järjestöt eivät ole edellä mainittuun työehtosopimukseen osallisia eivätkä yhtiön palveluksessa olevat kantajat ole tähän työehtosopimukseen sidottuja. Henkilöstöllä on omat luottamusmiehensä, joka Sähköalojen ammattiliittoon järjestäytyneiden työntekijöiden osalta on L, Teknisten Liitto TL:ään ja Svenska Tekniska Funktionärsförbundet i Finland STAF:iin järjestäytyneiden teknisten toimihenkilöiden osalta G sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:ään järjestäytyneiden teollisuustoimihenkilöiden osalta on N.
Kantajat kuuluvat kuitenkin yllä mainitun työehtosopimuksen soveltamisalaan ja tekevät sen tarkoittamaa työtä. Työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja on velvollinen noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä myös sellaisen työntekijän työsuhteen ehtona, joka ei ole itse työehtosopimukseen sidottu. Säännöksen tarkoituksena on estää työehtosopimukseen sidottua työnantajaa antamasta järjestäytymättömille työntekijöilleen järjestäytyneitä työntekijöitä huonompia työsuhteeseen perustuvia palkkaetuja.
Työnantaja ei ollut sopinut työehtosopimuksen allekirjotuspöytäkirjan 4 §:n 4 kohdan ja 5 §:n 6 kohdan mukaisesti työntekijöidensä paikallisten edustajien kanssa paikallisesti jaettavaksi jääneiden palkankorotuserien jakamisesta työntekijöilleen. Työnantaja ei ole myöskään jakanut edellä mainittuja eriä prosenttimääräisenä tai pennimääräisenä yleiskorotuksena yhtiön henkilöstölle, vaikka henkilöstön edustajat ovat useaan otteeseen esittäneet työnantajalle erien jakotavasta sopimista tai niiden jakamista työehtosopimuksen mukaisesti tasan kaikille, jos sopimusta ei synny.
Palkankorotuseristä ei ole sovittu allekirjoituspöytäkirjan tarkoittamalla tavalla paikallisesti. Sen vuoksi korotukset on työehtosopimusmääräyksen mukaan suoritettava yhtä suurena prosentti- tai pennimääräisenä yleiskorotuksena kaikille työntekijöille. Kuukausipalkkaisten teknisten toimihenkilöiden ja teollisuustoimihenkilöiden saamatta jäänyt korotus on 0,8 prosenttia heidän kuukausipalkastaan ja tuntipalkkaisten työntekijöiden 34 penniä tunnissa. Saatavat 1.1.-31.5.1998 väliseltä ajalta on saatu kertomalla maksamatta jätetty kuukausipalkan korotus viidellä ja tuntipalkkaisten korotus, 34 p/h, 166 tunnilla ja viidellä kuukaudella.
Vastaajayhtiö tai sen emoyhtiö, Keravan Energia Oy, eivät voi sopia työntekijöilleen täysin ulkopuolisten tahojen kanssa palkankorotusten jakamisesta muiden yritysten työntekijöille. Vastaajayhtiö on neuvotellut ja tehnyt paikallisia sopimuksia luottamusmiesten kanssa energia-alan neuvottelumenettelyä koskevan työehtosopimuksen voimassaoloaikana. Yhtiön palveluksessa ei ole ollut yhtään työehtosopimukseen, allekirjoituspöytäkirjaan ja neuvottelumenettelysopimukseen sidottua työntekijää 6.2.1998, jolloin emoyhtiö ja työehtosopimuksiin sidotut järjestöt allekirjoittivat paikallisen sopimuksen nais- ja matalapalkkaerän sekä järjestelyvaraerän jaosta.
Työnantajan mahdollisesti suorittamat työehtosopimukseen perustumattomat palkankorotukset eivät poista kantajien oikeutta työehtosopimuksen mukaisiin palkankorotuksiin.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Etelä-Suomen Energia Oy on kiistänyt vaatimukset ja vaatinut kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Kiistämisen perusteet
Yhtiötä sitoo energia-alan neuvottelumenettelysopimus. Sopimus määrittelee sopijaosapuolet niin valtakunnan tasolla kuin paikallistasollakin. Sopijapuolten joukkoon ei kuulu Teknisten Liitto TL ry. Jos yhtiö olisi käynyt paikallisneuvottelut kantajien vaatimalla tavalla, se olisi itse syyllistynyt sitä sitovan työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn. Energia-alan työnantajayhdistys ei ole Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto ry:n jäsen eikä valtakunnallinen tuloratkaisu sido sitä sellaisenaan.
Energiayhteisöjen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on todettu, että kiistanalainen järjestelyvaraerä jaetaan siten kuin paikalliset sopijapuolet siitä sopivat. Ellei sopimukseen paikallistasolla olisi päästy, erä olisi ollut jaettava kuten kantajat edellyttävät. Järjestelyerän jakotavasta on kuitenkin päästy sopimukseen. Kantajien vaatimus on perusteeton. Kantajista E, K ja H ovat jo saaneet suuremman palkankorotuksen, kuin he nyt vaativat. Myös Q on saanut 30 pennin korotuksen tuntipalkkaansa.
Kantajien väitteet siitä, että kantajien tai heidän luottamusmiestensä olisi tullut osallistua ja allekirjoittaa paikallisesti energiayhteisöjen työehtosopimuksen 1998-1999 allekirjoituspöytäkirjassa sovittujen palkankorotuserien jakamisesta, on lähtökohtaisesti mahdoton, koska yhtiö ei olisi voinut tehdä sopimusta kantajien väittämällä tavalla rikkomatta itseään velvoittavaa työehtosopimusta sen pääsopijapuoliin nähden. Vastaajayhtiö ei ole työehtosopimuksen voimassaoloaikana neuvotellut tai tehnyt paikallisia sopimuksia kantajina olevien työntekijöiden luottamusmiesten kanssa.
Yhtiö on noudattanut työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin säännöstä myös kantajina olevien työntekijöiden osalta, jotka työntekijät eivät ole työehtosopimukseen sidottuja. Kuukausipalkkaisten nais- ja matalapalkkaerä ja paikallinen järjestelyerä sekä tuntipalkkaisten paikallinen järjestelyerä on jaettu energia-alan neuvottelumenettelysopimuksen paikallistason neuvottelu- ja sopijaosapuolten välillä energiayhteisöjen työehtosopimuksen 1998-1999 allekirjoituspöytäkirjan ehtojen mukaisesti. Energiayhteisöjen työehtosopimukseen 1998-1999 allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti ei ole ollut tarvetta ryhtyä jakamaan palkankorotuseriä tasan kaikkien työntekijöiden kesken, koska asiasta on neuvottelu- ja sopijapuolten kesken päästy sopimukseen.
Nais- ja matalapalkka- samoin kuin järjestelyvaraerän sekä tuntipalkkaisten järjestelyvaraerän käytöstä sopiminen konsernitasolla on ollut neuvottelumenettelysopimuksen mukaista.
Työntekijöillä, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen, ei ole parempaa oikeutta palkankorotukseen kuin niillä työntekijöillä, jotka siihen ovat sidottuja.
KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Tuusulan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:
1. Ovatko 28.5.1995 allekirjoitettu sopimus energia-alan neuvottelumenettelystä ja 12.12.1997 allekirjoitettu energiayhteisöjen työehtosopimuksen 1998-1999 allekirjoituspöytäkirja työehtosopimuksia?
2. Onko Etelä-Suomen Energia Oy:n esittämän sopimuksen 4 §:n 4 kohdan ja 5 §:n 6 kohdan tulkinta paikallisesta osapuolesta ollut sanotun allekirjoituspöytäkirjan ja energia-alan neuvottelumenettelystä tehdyn sopimuksen perusteella oikea, kun jaettavana olleista naispalkkaerästä 0,22 prosenttia, matalapalkkaerästä 0,08 prosenttia ja järjestelyvarasta 0,5 prosenttia on neuvoteltu ja sovittu vastaajan emoyhtiön Keravan Energia Oy:n konserniyhtiön sekä Keravan Kaupungin työntekijät ja viranhaltijat KTV ry yhd. 208:n, Keravan kunnallisvirkamiesyhdistys KVY:n ja Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:n välillä?
3. Onko kantajina asiassa olevien henkilöiden työsopimuslain 17 §:n yleissitovuusmääräykseen ja työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin määräykseen perustuva oikeus samoihin palkka- ja muihin etuihin kuin työehtosopimuksen piirissä oleva työntekijä vastaavasta työstä asiassa ilmenevän selvityksen mukaan tullut toteutetuksi tapahtuneessa neuvottelumenettelyssä?
4. Onko työehtosopimusten määräysten perusteella Etelä-Suomen Energia Oy:llä tai Keravan Energia Oy:llä ollut oikeus sopia allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n 4 kohdan ja 5 §:n 6 kohdan perusteella määräytyvistä Etelä-Suomen Energia Oy:n henkilöstön palkankorotuksista Keravan Energia Oy:n henkilöstön edustajien kanssa ja maksaa osa niistä Keravan Energia Oy:n henkilöstölle?
5. Voiko Etelä-Suomen Energia Oy vähentää työehtosopimuksen mukaisista palkankorotuksista jollain muulla perusteella maksamansa palkankorotukset?
6. Olisiko työehtosopimuksen neuvottelumenettelyä pitänyt noudattaa, olisiko neuvottelumenettelysopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn asemasta pitänyt noudattaa toisenlaista, kantajien väittämän mukaista neuvottelumenettelyä vai syrjäyttää koko neuvottelumenettelysopimus ja noudattaa neuvottelumenettelyn jälkeen toissijaisesti noudatettavaa yleiskorotusmenettelyä?
7. Voiko työehtosopimuksen mukaiseen, tarkasti säänneltyyn neuvottelumenettelyyn osallistua tai neuvottelumenettelyn kokonaan syrjäyttää taho, jota työehtosopimuksessa ei ole säännelty, ja joka on työehtosopimuksiin nähden ulkopuolinen?
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Energia-alan työnantajayhdistys ry:lle, Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry:lle, Kunta-alan ammattiliitto KTV ry:lle, Tekniikan ja peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:lle sekä Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Lisäksi asiassa on kuultu selvityksen saamiseksi Toimihenkilöunioni TU ry:tä.
Energia-alan työnantajayhdistys ry, Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry, Kunta-alan ammattiliitto KTV ry, Tekniikan ja peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry:n yhteinen käsitys asiassa on seuraava.
1. Neuvottelumenettelysopimus ja allekirjoituspöytäkirja ovat työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamia työehtosopimuksia. Molemmissa sopimuksissa on nimenomaan mainittukin, että ne ovat työehtosopimuksia. Allekirjoituspöytäkirjasta todettakoon lisäksi, että se sisältää keskeiset työsuhteessa noudatettavat ehdot muun muassa palkkauksen osalta. Allekirjoituspöytäkirjaan kirjataan vakiintuneen käytännön mukaan niin sanotut kertaluonteiset asiat, kuten sopimuskierroksen palkankorotukset ja määräykset niiden jakamisesta. Työehtosopimuksen muuhun osaan kirjataan määräykset, jotka ovat pysyvämpiä, kuten määräykset esimerkiksi työajoista ja vuosilomista.
2. Etelä-Suomen Energia Oy:n tulkinta paikallisesta osapuolesta on ollut allekirjoituspöytäkirjan ja neuvottelumenettelysopimuksen mukaan oikea. Neuvottelumenettelysopimuksessa on sovittu paikallistason neuvotteluosapuoliksi Energia-alan työnantajayhdistys ry:n jäsenyhteisö sekä ne sopimukseen osalliset sopijajärjestöt, jota asia koskee. Allekirjoituspöytäkirjan mukaan mainitut erät sovitaan paikallisesti.
3. Kantajien oikeudet ovat tulleet toteutetuiksi tapahtuneessa neuvottelumenettelyssä. Asiassa on noudatettu neuvottelumenettelysopimusta ja allekirjoituspöytäkirjan määräyksiä. Kantajat ovat saaneet yleiskorotukset ja osa heistä myös paikallisesti sovittuja järjestelyvaraeriä. Yhdelläkään henkilöllä ei ole subjektiivista oikeutta saada itselleen tiettyä järjestelyvaraerää. Tämä koskee sekä sopimukseen osallisiin järjestöihin kuuluvia, että niihin kuulumattomia. Järjestelyvaraerien tarkoitus on kohdentua henkilöille, joilla paikallisista palkkausjärjestelmien epäkohdista johtuen on suurin tarve palkkauksen korjaamiseen. Järjestelyvaraerien kohdentuminen on neuvoteltava pakallisten osapuolten kesken. Vasta, mikäli sopimukseen ei päästä, erät jaetaan prosenttimääräisenä yleiskorotuksena.
4. Viittaamme vastauksessa 2. esitettyyn ja toteamme lisäksi, että neuvottelumenettelysopimusta on noudatettu.
5. Palkankorotuksia, jotka on maksettu jollain muulla perusteella ei voida vähentää työehtosopimuksen mukaisista korotuksista. Etelä-Suomen Energia Oy:ssä ei kuitenkaan ole kyseisessä tapauksessa saadun selvityksen mukaan maksettu muita kuin työehtosopimuksen mukaisia korotuksia. Yhtiössä on jaettu yleiskorotukset ja järjestelyvaraerät. Kantajat arvioivat virheellisesti, että jaetut järjestelyvaraerät olisivat muita kuin työehtosopimuksen mukaisia korotuksia.
6. Neuvottelumenettelysopimusta on noudatettu ja sitä on pitänytkin noudattaa. Vastaaja ei olisi voinut noudattaa muunlaista neuvottelumenettelyä rikkomatta vastaajaa sitovaa työehtosopimusta. Yleiskorotusmenettelyä ei ole voinut noudattaa rikkomatta sitovaa työehtosopimusta, koska järjestelyvaraerien jakotavasta päästiin sopimukseen.
7. Ulkopuolinen taho ei voi osallistua neuvottelumenettelyyn, eikä syrjäyttää sitä. Ulkopuolinen voi työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yhtyä työehtosopimukseen, mikäli sopimukseen osalliset antavat siihen suostumuksensa. Tämäkään ei tarkoita sitä, että ulkopuolinen tulisi sopijaosapuoleksi. Yhtymismenettelyllä ulkopuolinen tulee työehtosopimukseen sidotuksi.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Erimielisyys
Käräjäoikeudessa on vireillä Etelä-Suomen Energia Oy:n työntekijöiden palkkasaatavia koskeva kanne. Vaatimukset koskevat maksamattomia yleiskorotuksia, joiden perusteena ovat energiayhteisöjen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräykset. Kantajat eivät ole mainittuun sopimukseen sidottuja, vaan kanteessa on nojauduttu työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin säännökseen työnantajan velvollisuudesta soveltaa työehtosopimusta muihinkin sopimuksessa tarkoitettua työtä tekeviin työntekijöihin.
Kannetta on vastustettu sillä perusteella, että työehtosopimuksen mukaisten järjestelyvara- ja muiden erien jakamisesta on paikallisesti sovittu siinä järjestyksessä kuin energia-alan neuvottelumenettelystä tehdyssä sopimuksessa määrätään. Paikallisen sopimuksen ovat allekirjoittaneet Etelä-Suomen Energia Oy:n emoyhtiö Keravan Energia Oy ja energiayhteisöjen työehtosopimukseen sidotut työntekijäyhdistykset. Palkankorotuksia on jaettu emo- ja tytäryhtiön palveluksessa oleville työntekijöille, ja korotuksia on saanut myös osa kantajista.
Energia-alan sopimusten oikeudellinen luonne
Käräjäoikeus on lausuntopyynnössään ensimmäiseksi tiedustellut, ovatko energiayhteisöjen työehtosopimuksen 1998-1999 allekirjoituspöytäkirja ja vuoden 1995 sopimus energia-alan neuvottelumenettelystä työehtosopimuksia. Sopijapuolet ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet asian olevan näin. Työehtosopimuslain 1 § edellyttää tältä osin, että sopimuksessa on ainakin jokin työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettavaksi tarkoitettu ehto. Kuten sopijajärjestöjen lausunnossa todetaan, allekirjoituspöytäkirjan määräykset palkoista ovat työehtosopimukselle tyypillisiä niin sanottuja normimääräyksiä. Asiakirja on työtuomioistuimenkin mielestä työehtosopimus.
Neuvottelumenettelystä tehdyssä sopimuksessa on määräyksiä sopijapuolten sekä sopimukseen sidottujen työnantajien ja alayhdistysten välisistä neuvottelusuhteista ja edelleen siitä, millä tavoin valtakunnallisen työehtosopimuksen työehtoja koskevista määräyksistä voidaan paikallisesti sopien poiketa. Neuvottelumenettelysopimuksen merkitys esillä olevassa asiassa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan siinä, että sopimus osoittaa menettelytavat, joita noudattaen muun muassa allekirjoituspöytäkirjassa edellytetyt paikalliset palkkasopimukset on tarkoitettu solmittavan. Neuvottelumenettelysopimuksen oikeudellisella luonteella ei tältä kannalta katsoen ole asiassa itsenäistä merkitystä. Vastaavanlainen, rakenteeltaan ja sisällöltään hyvin samankaltainen sopimus on työ- ja virkaehtosopimuksena solmittu kunnallinen pääsopimus.
Paikallisen sopimuksen osapuolet
Allekirjoituspöytäkirjan 4 ja 5 §:ssä on määräyksiä nais- ja matalapalkkaerän ja järjestelyvaraerän jakamisesta paikallisten osapuolten sopimalla tavalla. Tässä tapauksessa paikallisen sopimuksen on työnantajapuolelta tehnyt Keravan Energia Oy myös konserniin kuuluvaa Etelä-Suomen Energia Oy:tä silmällä pitäen. Työntekijäpuolelta sopimuksen ovat solmineet allekirjoituspöytäkirjan osapuolena olevien kahden liiton paikallisyhdistykset ja yksi liitto asettamansa luottamusmiehen edustamana. Käräjäoikeus on lausuntopyynnössään tiedustellut, onko menettely perustunut allekirjoituspöytäkirjan määräysten oikeaan tulkintaan (kysymykset 2 ja 4). Asiassa on riidanalaista se, ovatko mainitut osapuolet voineet sopia tytäryhtiö Etelä-Suomen Energia Oy:n ja sen työntekijöiden palkoista. Yhtiön palveluksessa ei ole ollut sopimuksen tehneiden työntekijäyhdistysten jäseniä.
Energiayhteisöjen työehtosopimuksen osapuolet ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet, että sovellettu tulkinta paikallisista osapuolista on ollut oikea. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen osapuolilla on katsottu olevan hyvin pitkälle menevä valta määrätä siitä, miten sopimusta on tulkittava. Tässäkään asiassa työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa järjestöjen yhteisestä kannasta, jonka mukaan paikallinen sopimus on syntynyt allekirjoituspöytäkirjan ja neuvottelumenettelysopimuksen mukaisessa järjestyksessä. Samalla työtuomioistuin huomauttaa erimielisyyden koskevan perimmältään sitä, onko sopijapuolilla ollut kelpoisuus määrätä Etelä-Suomen Energia Oy:ssä noudatettavista työehdoista. Tämä on työehtosopimuslain tulkintakysymys, jota tarkastellaan seuraavassa ensin työntekijöitä edustavien sopijapuolten kannalta.
Edellä esitetyn mukaan 6.2.1998 tehty sopimus palkankorotusten jaosta on ymmärrettävä kahta yritystä, Keravan Energia Oy:tä ja Etelä-Suomen Energia Oy:tä ja niiden työntekijöitä koskevaksi paikalliseksi työehtosopimukseksi. Se on normaaliin tapaan tullut viitetyöehtosopimuksen eli energiayhteisöjen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan osaksi.
Työntekijöiden vähimmäistyöehtojen turvaaminen
Käräjäoikeus on tiedustellut, onko tapahtuneessa neuvottelumenettelyssä toteutunut vuoden 1970 työsopimuslain 17 §:n yleissitovuussäännökseen ja työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin määräykseen perustuva kantajien oikeus työehtosopimuksen mukaisiin vähimmäispalkkaetuihin. Työehtosopimuksen osapuolet ovat yhteisestä lausunnostaan ilmenevin perustein katsoneet, että kantajien oikeudet ovat toteutuneet.
Vanhan työsopimuslain 17 §:n tulkintaa koskevat kysymykset eivät kuulu työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitetun lausuntomenettelyn piiriin. Työtuomioistuin toteaa myös, ettei käräjäoikeudessa ainakaan toistaiseksi ole vedottu työehtosopimuksen yleissitovuuteen kanteen perusteena. Käräjäoikeuden tiedoksi saatetaan kuitenkin työtuomioistuimen valitusasteena antama ratkaisu TT 2002:72. Siinä vahvistettiin, että energiayhteisöjen työehtosopimusta ei ollut pidettävä asianomaisella alalla edustavana ja siten yleissitovana työehtosopimuksena voimassa olevan työsopimuslain säännösten mukaan, koska sopimuksen normaalisitovuuden piiriin kuului vain noin 26,5 prosenttia alan työntekijöistä. Tällä ratkaisulla ei tietenkään ole välittömästi otettu kantaa aikaisemman työehtosopimuksen yleissitovuuteen vanhan lain mukaan.
Allekirjoituspöytäkirjassa on myös määräys yleiskorotuksesta. Se on tullut jakaa kaikille työntekijöille järjestäytymisestä riippumatta, mutta vain siinä tapauksessa, että paikalliset osapuolet eivät pääse sopimukseen aiemmin mainittujen erien jakotavasta. Kun asiasta on tässä tapauksessa päästy sopimukseen, joka edellä esitetyn mukaan on syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä, työehtosopimuslain 4 §:n 2 momenttiin perustuva vaatimus yleiskorotuksen maksamisesta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan aiheeton.
Kysymyksellä 5 käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, voiko Etelä-Suomen Energia Oy vähentää työehtosopimuksen mukaisista palkankorotuksista jollain muulla perusteella maksamansa palkankorotukset. Työehtosopimukseen osalliset järjestöt ovat vastanneet tähän kysymykseen kielteisesti todeten, että yhtiössä on jo jaettu työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset, joita kantajienkin saamat korotukset ovat olleet. Aikaisemmin esitettyyn viitaten työtuomioistuin voi yhtyä tähän järjestöjen yksimieliseen kantaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Arko, Leivo ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.
Lausunto on yksimielinen.