Social workers' tasks classified as D1 level; appeal dismissed due to insufficient evidence of task complexity.

Kysymys Kelan kuntoutuksen palveluyksikössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtaisesta vaativuusluokasta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 24

KANTAJA

Kelan toimihenkilöt ry

VASTAAJA

Kansaneläkelaitos

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4.11.2002

Pääkäsittely 14.1.2003

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 17.12.2001 solmitun työehtosopimuksen osana noudatettavassa Kelan palkkausjärjestelmäoppaassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 JÄRJESTELMÄN RAKENNE

Uudessa palkkausjärjestelmässä kokonaispalkka muodostuu tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta. Tehtäväkohtaisessa osassa arvioidaan vain tehtävän vaativuutta ja henkilökohtaisessa osassa vain henkilökohtaista työsuoritusta. Henkilökohtainen palkanosa on enimmillään 32,5 % kokonaispalkasta. Palkanosat määritellään esimies-alaiskeskustelussa. Esimerkiksi yhtä vaativuustasoa alhaisempi tehtäväkohtainen palkka ei välttämättä tarkoita, että kokonaispalkka olisi pienempi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.1 Tehtäväkohtainen palkanosa

Uuden palkkausjärjestelmän lähtökohtana on maksaa vaativuudeltaan samantasoisesta työstä samansuuruista palkkaa. Tehtäväkohtaisessa palkanosassa arvioidaan ainostaan työn vaativuutta eli mitä työ tekijältään vaatii.

Eri tehtävien vaativuus arvioidaan käyttämällä yleisiä toimenkuvauksia, jotka on luokiteltu työn vaativuuden mukaiseen järjestykseen. Tätä järjestystä rakennettaessa palkkausjärjestelmätyöryhmä on käyttänyt kahdeksaa eri vaativuustekijää. Ne on valittu valtakunnallisen työn vaativuuden arviointityöryhmän kehittämistä vaativuustekijöistä. Vaativuustekijöiden valinnassa on ollut ratkaisevaa niiden työn vaativuuden arvioimista auttava erottelukyky ja soveltuvuus Kelan työhön.

Vaativuustekijät: Pisteet

koulutusaste 2-10

kokemus 0-10

asiantuntemuksen ja osaamisen taso 1-17

ongelmanratkaisutaito 1-12

uuden tiedon tarve ja itsensä kehittämisen tarve 1-9

ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot 3-18

vastuu työn tuloksista 1-16

tehtävän itsenäisyys 1-8

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.1.1 Tehtävien vaativuustasojen määritelmät

Kelan tehtävät on jaettu neljään tasoon: perustason, vaativan tason, erikoistason ja erityistason tehtäviin. Tehtävien vaativuustasojen määritelmät ovat liitteessä 1. Määritelmiin on koottu esimerkinomaisesti Kelan eri tehtäviä.

Tehtävien vaativuustasojen määritelmät auttavat hahmottamaan Kelan eri tehtävien vaativuutta.

2.1.2 Yleisten toimenkuvausten rakenne ja käyttö

Tehtäväkohtainen vaativuusluokitus jakaantuu 12 eri tasoon, joista käytetään lyhenteitä A1, A2, B1, B2, B3, C1, C2, C3, D1, D2, D3, ja D4. Näistä A1 on alin ja D4 ylin tehtäväkohtainen vaativuustaso. Palkkausjärjestelmätyöryhmä on pisteyttänyt yleiset toimenkuvaukset käyttäen apuna edellä mainittuja 8 vaativuustekijää.

Kaikille vaativuustasoille laadituissa yleisissä toimenkuvauksissa on yleiskuvaus, joka on kirjoitettu siten, että se kuvaa mahdollisimman hyvin kyseisen vaativuustason työtä. Toimihenkilön tehtäväkokonaisuuden oikea vaativuustaso tulee määritellä ensisijaisesti yleiskuvauksen avulla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.3 Tyyppitoimenkuvaukset

Tehtäväkohtaisen palkanosan määrittelemisen avuksi on laadittu 25 tyyppitoimenkuvausta, joille on määritelty tasot A1-D3 yleisten toimenkuvausten avulla (Liite 7).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 1

TEHTÄVIEN VAATIVUUSTASOJEN MÄÄRITELMÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERIKOISTASON TEHTÄVÄT

Tehtävät koostuvat oman vastuualueen suhteellisen monimutkaisista asiakokonaisuuksista ja prosesseista, jotka edellyttävät laajojen tietojen ja taitojen hyvää hallintaa ja soveltamista. Tehtäviin liittyy suunnittelu- ja kehittämistyötä, jossa vaaditaan valmiutta käsitellä teoreettista tietoa.

Tehtävissä esiintyvät ongelmat eivät ole helposti tunnistettavissa, ja niiden ratkaisemiseksi edellytetään tarvittaessa uusien vaihtoehtojen kehittämistä parhaan ratkaisun löytämiseksi. Tehtävät voidaan suorittaa melko itsenäisesti. Tehtävistä suoriutuminen yleensä edellyttää alempaa korkeakoulututkintoa, ammattikorkeakoulututkintoa tai vastaavia aikaisempia muita tutkintoja tai työkokemuksella hankittua pätevyyttä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERITYISTASON TEHTÄVÄT

Tehtävät edellyttävät laajojen tehtäväalueiden ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien hallintaa ja osaamista. Tehtävät on suunnittelu- ja kehittämistehtäviä tai erittäin syvällistä asiatietämystä edellyttäviä asiantuntijatehtäviä, jotka voivat olla toimintaympäristön muutosten seuraamista, ennakointia ja niihin vaikuttamista.

Tehtäviin liittyy merkittävää vastuuta asiakokonaisuuksista. Vuorovaikutuksessa korostuu neuvotteluosapuoliin vaikuttaminen.

Ongelmien ratkaisemiseksi ei löydy valmiita malleja, vaan niiden ratkaiseminen edellyttää analysointia, johtopäätösten tekoa sekä teoreettisen tiedon hallintaa ja soveltamista.

Tehtävistä suoriutuminen yleensä edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa ja työkokemusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 2

YLEISET TOIMENKUVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C3

Yleiskuvaus

Tehtävät edellyttävät erikoistason sekä joidenkin erityistason töiden tekemistä. Pääpaino on ohjeiden, säädösten ja työmenetelmien soveltamisessa. Tehtävässä voidaan edellyttää teoreettisen tiedon soveltamista.

Tehtävä edellyttää tarvittaessa osallistumista kehittämistyöhön asiantuntijana.

Tehtävät edellyttävät melko monimutkaisten prosessien ja toimintatapojen tuntemista ja niiden mukaan toimimista sekä tietojen hankkimista erilaisista lähteistä. Tehtävät edellyttävät muistioiden ja lausuntojen itsenäistä kirjoittamista sekä luentojen ja koulutustilaisuuksien suunnittelua ja kouluttajana toimimista.

Tehtävä voi edellyttää laajaa ja syvällistä asiantuntemusta etuuksien sisällöstä, työnkulusta ja siihen liittyvästä tietotekniikasta. Tehtävät painottuvat edellistä tasoa useammin ongelmanratkaisuun.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

D1

Yleiskuvaus

Tehtävät edellyttävät erityistason töiden tekemistä, jossa pääpaino on teoreettisen tiedon soveltamisessa. Tehtäviin liittyy vastuu oman tehtäväalueen suunnittelusta, toteuttamisesta, koulutuksesta ja tiedottamisesta. Tehtävä vaatii suppeiden asiakokonaisuuksien syvällistä tai työmenetelmien hyvää hallintaa ja kykyä laatia itsenäisesti raportteja ja selvityksiä. Tehtävässä voi toimia melko itsenäisesti toimintaa ohjaavien yleisten ohjeiden puitteissa.

Tehtävä voi edellyttää toimimista työryhmän jäsenenä ja sihteerinä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 7

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYYPPITOIMENKUVAUS Taso: C2

Toimen yleiskuvaus:

Asiantuntijana vastuu kuntoutuksesta, kuntoutusrahasta, vammaisetuuksista sekä vanhempainetuuksista ja pienten lasten hoidontuesta. Koulutusohjaajan tehtävät ja kansainvälisten asioiden hoitaminen.

Luettele toimeesi kuuluvat olennaiset tehtävät ja kuvaa niiden syvyys ja laajuus:

1) Etuuksien ratkaiseminen erikoisosaamisen tasolla vastuualueena olevissa etuuksissa. (40 %)

2) Toimiston toimihenkilöiden ohjaus ja neuvonta vaikeissa etuusasioissa. (15 %)

3) Yhteydenpito yhteistyötahoihin, kuten osallistuminen yhteistyötä koskeviin neuvotteluihin, toimiston edustaminen paikallisissa projekteissa ja etuuksia koskeva alustus erilaisissa Kelan ulkopuolisissa tilaisuuksissa. (20 %)

4) Perehdyttämiskoulutus ja syventävä koulutus tiimien jäsenille vastuualueena olevista etuuksista. Vastuu perehdyttämisohjelmien laatimisesta uusille toimihenkilöille ja harjoittelijoille. (15 %)

5) Kansainvälisten asioiden välittömän asiakaspalvelun ja puhelinpalvelun sekä lomakeliikenteen hoitaminen (5 %)

Muut työn sisältöön vaikuttavat tehtävät:

Koulutusohjaajan tehtävät.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYYPPITOIMENKUVAUS Taso: C3

Toimen yleiskuvaus:

Toimiston esimiehenä toimiminen sisältäen työnjohtotehtävät, budjettivastuun ja sisäisen valvonnan. Asiantuntija asiakaspalvelu- ja ratkaisutyössä. Yhteydenpito yhteistyötahoihin.

Luettele toimeesi kuuluvat olennaiset tehtävät ja kuvaa lyhyesti niiden syvyys ja laajuus:

1) Budjetti- ja toimintasuunnitelmien laatiminen ja seuranta. Henkilöresurssien seuranta ja suunnittelu. Toimintamenolaskujen hyväksyminen. Toimiston henkilökunnan virkavapaus- ja vuosilomapäätökset sekä terveydenhuoltokustannusten hyväksyminen. Vakuutuspiirin johtoryhmätyöskentelyyn osallistuminen. (15 %)

2) Sairauspäiväraharatkaisuja erikoisosaamisen tasolla sisältäen vaikeat yrittäjätulot, regressit ja vaikeat kuntoutusarviot. (30 %)

3) Kuntoutusasioiden valmistelu ja ratkaisu, etenkin vaikeammat ja ongelmallisemmat tapaukset. Lisäselvitysten hankkiminen ja valitusasiat. Kuntoutusasiakasyhteistyöryhmän jäsen. (20 %)

4) Vammaisetuuksien valmistelu ja ratkaisu sekä harkintaa vaativat linjaukset. (20 %)

5) Väärinkäytökset, valitusten vastineet, poistoesitykset kaikissa etuuksissa. (10 %)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kelan toimihenkilöt ry on vaatinut vahvistettavaksi, että Kelan kuntoutuksen palveluyksikössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden A:n, B:n, C:n ja D:n tehtävä on luokiteltava Kansaneläkelaitoksen palkkausjärjestelmän D1-vaativuustasolle käytössä olevan C3-vaativuustason sijasta.

Kelan toimihenkilöt ry on lisäksi vaatinut Kansaneläkelaitoksen velvoittamista korvaamaan Kelan toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Palkkausjärjestelmästä

Kansaneläkelaitoksessa otettiin käyttöön uusi palkkausjärjestelmä 1.1.2001. Palkkausjärjestelmässä tehtävät on jaoteltu niiden vaativuuden mukaan A-D-vaativuusryhmiin. Kukin vaativuusryhmä on jaettu vaativuustasoihin niin, että A-vaativuusryhmä sisältää kaksi vaativuustasoa, B ja C ryhmät kolme vaativuustasoa. D-vaativuusryhmä on jaettu neljään vaativuustasoon D1, D2, D3 ja D4.

Kelan kuntoutuksen palveluyksikkö KPY

Kelan kuntoutuksen palveluyksikkö (KPY) toimii Kelan keskushallintoon kuuluvana tulosyksikkönä laitoksen terveys- ja toimeentuloturvaosaston linjassa. KPY on kuntoutuksen ja sosiaaliturvan kehittämiseen ja palvelujen tuottamiseen keskittynyt asiantuntijaorganisaatio. Kuntoutus- ja tutkimuspalvelut ovat erityyppisiä kuntoutusmahdollisuuksia selvittäviä tutkimuksia tai kuntoutustoimintaa. Kelan kuntoutustoiminta perustuu lakiin.

Kuntoutuksen palveluyksikössä työskentelee 11 sosiaalityöntekijää. Yksikössä on yhteensä noin 135 toimihenkilöä, joista 17 on lääkäriä, 13 psykologia, 10 fysioterapeuttia ja 3 toimintaterapeuttia. Noin 80 toimihenkilöä työskentelee välittömässä kuntoutustyössä.

KPY on ainoa Kelan omistama vaativan tason kuntoutuslaitos, joka palvelee koko maata. Laitos aloitti vuonna 1972 työkyvyn arvioinnin. KPY:ssä on kehitetty uusia työmalleja sekä kuntoutuspalveluja ja toiminta on vaikuttanut muun muassa kuntoutuksen ja sosiaaliturvan lainsäädännön muotoutumiseen. Laitos palvelee pääosin työikäistä väestöä ja keskittyy ammatilliseen kuntoutukseen.

KPY:n asiakkaiksi ohjataan sellaiset kuntoutuksen arviointitapaukset, joiden kohdalla arviointi edellyttää tavanomaista monipuolisempaa ja vaativampaa arviointia, jota ei ole kyetty tekemään ohjaavassa laitoksessa. Suurin osa asiakkaista tulee palveluyksikköön Kelan paikallistoimistojen lähettäminä, mutta asiakkaita lähettävät lisäksi muun muassa työeläkelaitokset, työhallinto, vakuutusyhtiöt ja terveydenhuolto.

KPY:hyn ohjautuvat aina kuntoutuksen suunnittelun sekä toteuttamisen ja työkyvyttömyyden arvioinnin kannalta ongelmallisimmat asiakkaat eli sellaiset, joiden kohdalla esimerkiksi selkeää, yksiselitteistä työ- ja toimintakykyä koskevaa perustetta jatkotoimille ei ole löytynyt. Kysymys on asiakkaista, joilla on monelle alueelle ulottuvia työ- ja toimintakyvyn sekä selviämisen ongelmia ja usein myös vaikeuksia yhteiskunnan palvelujärjestelmän käytössä.

Kysymyksessä olevien sosiaalityöntekijöiden työtehtävistä

KPY:n palveluksessa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työ koostuu sosiaalisen tutkimuksen tekemisestä ja työryhmän jäsenenä työskentelystä. Sosiaalityöntekijät toimivat myös tutkijoina ja kouluttajina. Heidän työhönsä liittyy lausuntojen ja pöytäkirjojen laadintaa sekä koulutusmateriaalin valmistamista. Eri tehtäväkokonaisuuksien vaatimat aikaosuudet vaihtelevat jonkin verran eri sosiaalityöntekijöiden välillä. Sosiaalityöntekijöistä yksi on nimitetty vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi. D, joka vuoden 2002 alusta lukien on ollut toimivapaalla Kelasta, on ollut nimitettynä vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi vuonna 2001. D oli luokiteltu tasolle C3. Vuoden 2002 alusta vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi on nimetty B ja hänet on nimityksen yhteydessä luokiteltu vaativuustasolle D1. Tällä vaativuustasolla sekä D:n että B:n ja muiden sosiaalityöntekijöiden olisi tullut olla jo vuoden 2001 alusta lukien.

Sosiaalityöntekijöiden tekemä sosiaalinen tutkimus tehdään sekä asiakkaan asian edistämiseksi että viranomaisten tarpeista lähtien. Tutkimusten tulosten perusteella tehdään sairauspäivärahaa, eläkettä, kuntoutusta ja muita palveluja koskevia ratkaisuja. Tutkimuslausunto laaditaan kaikista niistä asiakkaista, jotka käyvät sosiaalityöntekijän yksilövastaanotolla. Sosiaalityöntekijä tapaa yksilöllisesti ja laatii sosiaalisen tutkimuslausunnon kaikista Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 4 §:n mukaiseen kuntoutustutkimukseen ja -tarveselvitykseen tulevista asiakkaista. Sairausvakuutuslain 31 §:n mukaiseen tutkimukseen tulevista asiakkaista sosiaalityöntekijä tutkii ja kirjoittaa lausunnon suurimmasta osasta.

Sosiaalinen tutkimus perustuu asiakasta koskeviin esitietoihin eli lähetepapereihin, kyselylomakkeisiin, Kelan rekisteritietoihin, yksilökohtaisiin haastatteluihin ja muulla tavalla hankittuun tietoon. Näiden pohjalta laaditaan arviointi kuntoutujan kokonaistilanteesta sekä kuntoutussuunnitelma ja -suositukset, jotka kirjataan sosiaaliseen tutkimuslausuntoon. Tutkimus toimitetaan lähettäjälle, kuntoutujalle ja hänen kanssaan yhdessä sovituille tarvittaville tahoille kuten esimerkiksi vakuutusyhtiöille ja valitusviranomaisille.

Sosiaalityöntekijä tapaa kuntoutujia aloitusryhmässä/alkuinfossa, yksilötapaamisten yhteydessä, ryhmätilanteissa, luennoilla, yhteistavoitekeskusteluissa ja lopputapaamisissa. Joissakin tapauksissa sosiaalityöntekijä jatkaa yhteydenpitoa kuntoutujan kanssa esimerkiksi puhelimitse/kirjeitse vielä kysymyksessä olevan jakson jälkeen esimerkiksi valituskirjelmän laatimiseksi eläkelautakuntaan, tarkastuslautakuntaan tai vakuutusoikeuteen. Sosiaalityöntekijä huolehtii siten siitä, että asiakkaan kuntoutus- tai tutkimusprosessi saadaan etenemään suunnitellusti.

Sosiaalityöntekijä on yhtenä jäsenenä kuntoutuksen ydintiimissä, johon hänen lisäkseen kuuluvat muun muassa lääkäri ja psykologi. Tiimiin voi kuulua lisäksi sairaanhoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, ravitsemusterapeutti tai työkokeiluohjaaja. Sosiaalityöntekijä laatii itsenäisen sosiaalisen tutkimuslausunnon. Tämän lisäksi kuntoutus- tai tutkimusjaksosta voidaan laatia yhteinen yhteenveto-osuus, jonka tekee joku ydintiimin jäsenistä.

Sosiaalityöntekijät toimivat kouluttajina ja luennoitsijoina asiakkaiden, KPY:n henkilökunnan, yhteistyötahojen ja oman ammattikunnan ja kuntoutuksen alan kansainvälisissä koulutustilaisuuksissa. He osallistuvat arvioijina, tutkijoina ja raportoijina tutkimuksiin, mikä edellyttää akateemista loppututkintoa ja valmiutta kehittyä työssä sekä yhteistyökykyä ja intressiä kehittää omaa alaa. Keskeistä on arvioiva ja tutkiva työote, kuntoutustavoitteiden laajan ja riittävän sisällön kehittäminen, tuloksellisuuden seuranta sekä uusien kuntoutusmallien kehittäminen ja vertailu.

Sosiaalityöntekijä hankkii oma-aloitteisesti tietoa sosiaaliturvalainsäädännöstä ja sen muutoksista, palvelujärjestelmistä sekä sosiaalityön omasta tutkimuksesta. Hän pitää tietojaan ajan tasalla, seuraa yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä ja soveltaa saamaansa tietoa käytännössä. Sosiaalityöntekijä vaikuttaa yksittäisissä asiakastilanteissa havaitsemiinsa epäkohtiin ottamalla yhteyttä toimijatahoihin.

Sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, josta on säädetty asetuksella. Toimintaa ohjaava Kelan kuntoutuksen standardi vaatii KPY:n kuntoutustuotteissa sosiaalityöntekijän osallistumisen työryhmään. Standardi ei siten täyty, jos työryhmässä työskentelisi sosiaalityöntekijän asemesta esimerkiksi AMK-sosionomi tai sosiaaliohjaaja. Sosiaalisen tutkimuksen tekeminen vaatii laaja-alaista teoreettista tietoperustaa, jonka pohjalta arvioidaan kuntoutujan sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksen tekeminen vaatii myös uuden tiedon ja uusien näkökulmien tuottamista asiakkaan elämäntilanteesta, ongelmista ja ratkaisuista, jotta aikaisemmin perustasolla ratkaisematta jääneisiin kysymyksiin löydetään vastaukset.

D1- ja C3-vaativuustasojen määrittelyt ja vertailu

Kelan palkkausjärjestelmän mukaisesti C3-vaativuustason tehtävissä pääpaino on ohjeiden, säädösten ja työmenetelmien soveltamisessa. Tehtävässä voidaan edellyttää teoreettisen tiedon soveltamista. Tehtävien hoito edellyttää alempaa korkeakoulututkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa, mutta koulutuksellinen pätevöityminen voidaan korvata myös työkokemuksella. C-vaativuusluokan tehtävät ovat erikoistason tehtäviä.

D-vaativuusluokkaan on sijoitettu erityistason tehtävät. D1-tason tehtävien pääpaino on teoreettisen tiedon soveltamisessa ja tehtäviin liittyy oman tehtäväalueen suunnittelu ja toteuttaminen sekä usein myös koulutusta ja tiedottamista. Tehtävä voi edellyttää myös toimimista työryhmän jäsenenä tai sihteerinä. Tehtävistä suoriutuminen edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa ja lisäksi työkokemuksella hankittua pätevyyttä.

Palkkausjärjestelmäoppaassa on täsmennetty erityistason yleisiä vaativuuskriteereitä kuntoutuksen palveluyksikön tehtäviä silmällä pitäen. Kuntoutuksen palveluyksikössä suoritettava tehtävä on erityistasolla, kun toimeen kuuluu seuraavia tehtäviä:

työkyvyn määritykset, kuntoutustutkimukset, kuntoutusmahdollisuuksien arviointi ja prosessien toteutuksien suunnittelu ottaen huomioon kuntoutujan rajoitteet, toiveet ja mahdollisuudet,

kuntoutuspsykologinen yksilö- ja ryhmäohjaus: ammatillisen kuntoutumisen ja elämäntapamuutosten tukeminen, ohjaus ja motivointi,

asiantuntijana toimiminen työryhmätyöskentelyssä, erityisesti työkyvyn arvioinnissa ja kuntoutussuunnitelmien laadinnassa ja kuntoutumisen edistymisen arvioinnissa.

A:n, B:n, C:n ja D:n työn keskeisin osuus koostuu juuri työkyvyn määrityksistä, kuntoutustutkimuksista, kuntoutusmahdollisuuksien arvioinnista ja prosessien toteutuksen suunnittelusta. Heidän tehtävänään on kuntoutumisen ja elämäntapamuutosten tukeminen, ohjaus ja motivointi. Lisäksi he työskentelevät työkykyä arvioivassa ydintiimissä. Palkkausoppaan kuntoutuksen palveluyksikön esimerkkiluettelo on otettu oppaaseen juuri yksikön sosiaalityöntekijöitä silmällä pitäen.

Kun Kelassa suoritettavat työtehtävät oli osana palkkausjärjestelmän valmistelua luetteloitu vuonna 1997, tarkoituksena oli havainnollistaa sitä, mihin vaativuusryhmään ja mille tasolle esimerkiksi sosiaalityön tehtävät tulisi sijoittaa. Tuolloin erityistason (D-vaativuusryhmä) mukaisiksi sosiaalityön tehtäviksi oli arvioitu luettelon mukaisesti seuraavat:

sosiaalityön menetelmien tietotaito

yksilön elämäntilanteen ja etuuspuolen selvittäminen

auttaa asiakasta löytämään tavoitteet ja etsii keinot, joilla eri elämäntilanteissa voidaan tavoitteet saavuttaa,

vaikeiden varhaiskuntoutusryhmien vetäminen (aikuiskoulutus, perhe-, pari- ja verkosto- sekä yhdyskuntatyön tekeminen kuntoutettavan ohjaamiseksi työelämään),

kuntoutustiimityö (työkyvyn määrittäminen, kuntoutustutkimus, työkokeilu, ryhmäkohtainen kuntoutus ja jäljellä olevan työkyvyn mobilisointi)

lausuntojen laatiminen,

kuntoutusohjelmien tekeminen ja toteutus yksilöille, erilaisille ryhmille, työyhteisöille sekä uusien kuntoutusmallien ja arviointijärjestelmien kehittäminen.

Erityistasolle edellä mainitussa luettelossa sijoitetut sosiaalityön tehtävät ovat juuri nyt kysymyksessä olevien sosiaalityöntekijöiden tehtäviä. Yksilön elämäntilanteen selvittäminen sosiaalisella tutkimuksella, kuntoutustiimityöhön osallistuminen ja lausuntojen laatiminen ovat sosiaalityöntekijöiden työn keskeistä osaa.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta sosiaalityöntekijöiden tehtävien sijoittuvan asiallisesti ja muodollisesti palkkausjärjestelmän mukaiselle erityistasolle.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kansaneläkelaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kansaneläkelaitos on lisäksi vaatinut Kelan toimihenkilöt ry:n velvoittamista korvaamaan Kansaneläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto

Uusi palkkausjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2001. Ennen palkkausjärjestelmän käyttöönottoa Kelassa suoritettiin toimintayksiköittäin koeluokituksia, joissa eri yksiköt itsenäisesti luokittelivat työntekijänsä. Koeluokituksen valmistuttua keskushallinnon yksiköt vertailivat tehtyjä luokituksia. Vertailussa havaittiin erilaisia käytäntöjä ja epäjohdonmukaisuuksia, mikä johti esimerkiksi KPY:ssä useisiin luokittelutarkistuksiin. Eräs tarkistus koski sosiaalityöntekijöitä, joiden koeluokitus D1 muuttui vaativuusluokitukseksi C3. Tämän jälkeen tässä luokituksessa ei ole tapahtunut muutoksia. Koeluokituksen tarkoituksena oli saada luokitus oikeudenmukaiseksi.

Varsinaisessa luokituksessa, jossa on käytetty lopullisia vaativuustekijöitä sekä vertailtu sosiaalityöntekijöiden tehtävien vaativuutta muihin Kelassa oleviin tehtäviin, on sosiaalityöntekijän tehtävät luokiteltu vaativuustasolle C3. Sosiaalityöntekijöiden tehtävää ei ole koskaan luokiteltu tasolle D eli erityistasolle.

Kelan kuntoutuksen palveluyksikkö KPY

Vuonna 1992 perustettu KPY on toiminut alusta alkaen tulosyksikkönä, jonka tulee kattaa menonsa palveluiden myynnistä saatavilla tuotoilla. KPY:n tehtävänä on pelkästään kuntoutuspalvelujen tuottaminen tilaajille heidän kanssaan sovittavin ehdoin ja hinnoin. Kuntoutuspalvelujen osuus liikevaihdosta on noin 95 prosenttia ja noin 95 prosenttia palveluista tuotetaan Kelalle, joka hankkii tarvitsemansa palvelut kilpailumenettelyn kautta. KPY on osallistunut kilpailuun samoin ehdoin muiden kuntoutuspalveluja tuottavien laitosten kanssa. Vaikka KPY periaatteessa joidenkin palvelujen osalta palvelee koko maata, tulee sen asiakkaista noin 80 prosenttia Lounais-Suomen vakuutusalueelta.

KPY on yksi laitos muiden vastaavia palveluja tuottavien laitosten joukossa. Kaikkiin näihin laitoksiin lähetetään samoja asiakkaita lähinnä alueellisin perustein. Esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen arviointipalvelut KPY:ssä kuten muissakin laitoksissa perustuvat Kelan kuntoutuspalvelustandardiin, joka määrittää palvelun sisällön. KPY:ssä suoritettavat arvioinnit eivät ole sen monipuolisempia ja vaativampia kuin muiden samoja palveluja tuottavien laitosten arvioinnit.

Kelan ammatillinen kuntoutus perustuu lakiin Kelan kuntoutustoiminnasta. Tämä kuntoutus kuuluu järjestämisvelvollisuuden piiriin eli jos asiakas täyttää lain vaatimukset, kuuluu hänen saada Kelan kustannuksella ammatillinen kuntoutus, joka edistää hänen kuntoutumistaan eli työelämään siirtymistään. Kelan kuntoutuksen toimenpiteet on määritelty asetuksella. Asiakkaat voivat hoitaa asioitaan myös yhteiskunnan kaikille henkilöille tarkoitettujen palveluiden (työvoimatoimisto ym.) avulla, mutta jos he tekevät Kelalle kuntoutushakemuksen, voidaan heidät ohjata jatkotoimenpiteisiin esimerkiksi KPY:hyn. Muita vastaavaa työtä tekeviä laitoksia ovat esimerkiksi Kuntoutussäätiö ja Orton Helsingissä sekä Merikosken kuntoutuslaitos Oulussa.

Kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden työ

Kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät eivät toimi tutkijoina eivätkä kouluttajina, vaan he osallistuvat pelkästään kuntoutuspalvelujen tuottamiseen oman alansa työntekijöinä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on eri palveluissa selvittää asiakkaan elämäntilannetta, esimerkiksi sosiaaliturvaa, perhetilannetta, koulutus- ja työtaustaa sekä asuinolosuhteita. Selvitettävät seikat ovat tosiasioita, joilla on usein hyvin selkeä vaikutuksensa asiakkaan mahdollisuuksiin kuntoutua työelämään. Aikaisempina vuosina työtä ovat tehneet sosiaalityöntekijät, joilla on ollut sosiaalihoitajan tai sosiaalikasvattajan koulutus eli heillä ei ole ollut ylempää korkeakoulututkintoa.

Tärkein kuntoutuksen arviointipalvelu ja myös sosiaalityöntekijän työsarka ovat kuntoutustutkimukset. Asiakkaat tulevat tutkimuksiin Kelan toimistojen lähettäminä. Perusteena on KKL 2 §, joka edellyttää, että kuntoutustutkimusasiakkaan työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairaudesta johtuen olennaisesti heikentyneet. Kuntoutustutkimusasiakkaat saattavat olla sairauslomalla tutkimukseen tullessaan. Osa asiakkaista on jo syrjäytynyt työelämästä ja he ovat saaneet eläkehakemukseensa hylkäävän päätöksen. Osa asiakkaista on pitkäaikaistyöttömiä ja osa vasta työelämään pyrkiviä nuoria henkilöitä.

Kelan standardi määrittää kuntoutustutkimuksen ja siinä todetaan muun muassa, että kuntoutustutkimustyöryhmän lääkäri allekirjoittaa tutkimuksesta annettavan lausunnon. Noin puolet asiakkaista päätyy tutkimuksen jälkeen sairauslomalle ja/tai kuntoutustuelle/eläkkeelle. Varsinainen ammatillinen kuntoutussuunnitelma voidaan laatia noin puolelle asiakkaista eli vain tämä osa asiakkaista vaatii sellaista sosiaalityöntekijän työpanosta, josta osa on erityistason työtä. Ammatillisen suunnitelman laatimiseen osallistuvat sosiaalityöntekijän lisäksi myös lääkäri, psykologi, työkokeiluohjaaja ja mahdollisesti joku muukin henkilö. Sosiaalityöntekijältä odotetaan työssä lähinnä yhteiskunnan palvelu- ja kuntoutusjärjestelmän tuntemusta, jotta kuntoutuja voisi saada käyttöönsä hänelle kuuluvan tuen.

Kenenkään sosiaalityöntekijän toimenkuvaan ei kuulu tieteellinen tutkimus. Jos Kelan tutkimus- ja kehitysyksikkö on tarjonnut jollekin henkilölle mahdollisuuden määräaikaiseen tutkimustyöhön, on kysymyksessä oleva henkilö siirtynyt määräaikaiseksi tutkijaksi pois KPY:stä. Koulutus ja luennointi ovat tavanomaisesti omaan alaan kuuluvien asiakokonaisuuksien, lakiuudistusten tai muiden vastaavien selvittämistä muille työntekijöille tai asioiden kertomista "kansankielellä" laitoksen asiakkaille. Sosiaalityöntekijöiltä vaaditaan asetuksen 8104/92 2 §:n mukainen kelpoisuus. Työstä selviytyminen sinänsä ei vaadi tässä asetuksen kohdassa mainittua koulutusta, mutta nykyisin ei tehtävään enää voida ottaa muun koulutuksen omaavia henkilöitä näiden koulutussuuntien lakattua.

Teoreettisen tiedon soveltamistarve sosiaalityöntekijän työssä on vähäistä. Pääpaino on suomalaisen yhteiskunnan ja kuntoutuspalvelujärjestelmän hallinnassa. Sosiaalityöntekijän tärkeimpänä tehtävänä on selvittää, mitä mahdollisuuksia järjestelmä tarjoaa kunkin kuntoutujan käyttöön hänen kuntoutumisensa edistämiseksi. Kysymys on siten tosiasioiden selvittämisestä ja niiden soveltamisesta kuntoutujan tilanteessa. Lääkäri selvittää sairauksia ja niiden vaikutuksia, pykologi kykyjä ja lahjakkuutta, persoonallisuutta sekä mielenterveyttä. Jos sosiaalityöntekijällä on jonkun kuntoutujan tilanteen edistämisen kokonaisvastuuta, on tämä osa työstä vaativampaa. Tällaista työtä tarvitaan vain harvojen asiakkaiden kohdalla, eikä sen osuus ole silloinkaan suuri. Tutkimusjakso kestää korkeintaan 15 vuorokautta, minkä jälkeen kuntoutuja palaa esimerkiksi Kelan toimiston jatkohoitoon, eikä KPY:llä ole laajempaa vastuuta asiakkaan kuntoutusprosessin etenemisestä.

Kanteessa mainitussa KPY:tä koskevassa esimerkkiluettelossa olevat tehtävät ovat pääosin lääkäreiden ja psykologien tehtäviin kuuluvaa työtä. Olennainen osa sosiaalityöntekijöiden työtä on kuntoutujan sosiaaliturvatilanteen selvittämistä, joka on mainittu esimerkkinä erikoistason tehtävistä.

Palkkausjärjestelmän soveltaminen

Vanhan palkkaluokituksen mukaan KPY:ssä työskentelevät psykologit ovat kuuluneet palkkaluokkaan K18 ja sosiaalityöntekijät palkkaluokkaan K17. Uudessa palkkaluokittelussa psykologit on sijoitettu luokkaan D1 ja sosiaalityöntekijät luokkaan C3. Vertailtaessa psykologien ja sosiaalityöntekijöiden töiden vaativuutta korostuu erona se, että psykologien työssä pääpaino on teoreettisen tiedon soveltamisessa. Psykologin tehtävänä on selvittää KPY:n asiakkaan kykyjä ja lahjakkuutta, persoonallisuutta sekä mielenterveyttä, kun taas sosiaalityöntekijän tehtävät painottuvat tosiasioiden selvittämiseen.

Uusimmissa toimenkuvauslomakkeissa on määritelty jokaisen tehtävän prosenttiosuus ja vaativuustaso. Niiden mukaan sosiaalityöntekijöiden tehtävät painottuvat sekä erikois- että erityistasolle, joka on tyypillistä C3-tasolla. C:llä on erikoistason (C-taso) tehtäviä noin 75 prosenttia ja erityistason tehtäviä noin 25 prosenttia. A:lla on erikoistason tehtäviä noin 60 prosenttia ja erityistason tehtäviä noin 40 prosenttia. Vastaavana sosiaalityöntekijänä toimivalla B:llä on erikoistason tehtäviä noin 45 prosenttia ja erityistason tehtäviä noin 55 prosenttia. Nämä ovat työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella kysymyksessä oleville työntekijöille määrittelemät työtehtävät ja niiden painotukset. Näiden kuvausten pohjalta on arvioitava tehtävien vaativuustasoa, eikä arvioinnin perusteena voi olla sosiaalityöntekijöiden itse haluama toimenkuva.

Kelassa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka työskentelevät muun muassa suunnittelijoina ja toimistonjohtajina, on luokiteltu vaativuustasolle C3. Tämä osoittaa sen, ettei koulutusasteella ole ratkaisevaa merkitystä vaativuuden arvioinnissa.

Vaativuustason arvioinnin kannalta on olennaista vertailla myös samaa työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden palkkatasoa Kelan ulkopuolella. KPY:n tällä hetkellä työssä olevien sosiaalityöntekijöiden palkka vaihtelee välillä 2 213 - 2 389 euroa. Samaa työtä Helsingissä tekevän Kuntoutussäätiön sosiaalityöntekijöiden palkkaus on 1 808 - 2 177 euroa. Ero KPY:ssä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden hyväksi on huomattava, vaikka Helsingin yleinen palkkataso on korkeampi johtuen kalleusryhmästä, Helsinki-lisästä ja työmarkkinoista.

Kanteessa tarkoitettujen KPY:n sosiaalityöntekijöiden tehtävistä pääosa sijoittuu asiallisesti ja muodollisesti palkkausjärjestelmän erikoistasolle (C-taso). Sosiaalityöntekijöiden työ on palkkausjärjestelmässä olevan C3-vaativuustason yleiskuvausta vastaava eli tehtävät edellyttävät erikoistason sekä joidenkin erityistason töiden tekemistä, pääpaino on ohjeiden, säädösten ja työmenetelmien soveltamisessa ja tehtävässä voidaan edellyttää teoreettisen tiedon soveltamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Kansaneläkelaitoksessa on vuoden 2001 alussa otettu käyttöön uusi palkkausjärjestelmä. Kelan kuntoutuksen palveluyksikössä työskentelevät sosiaalityöntekijät A, B, C ja D on palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa sijoitettu palkkausjärjestelmän C3-vaativuustasolle.

Kantaja on katsonut, että oikean vaativuustason tulisi olla D1. Kantaja on perustellut vaatimustaan paitsi sosiaalityöntekijöiden tehtävien vaativuudella myös sillä, että ennen uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottoa Kelassa oli laadittu eri tehtävistä luettelo, jossa tyypilliset sosiaalityöntekijän tehtävät oli luokiteltu erityistasolle eli D-vaativuustasolle. Myös ennen palkkausjärjestelmän käyttöönottoa laadituissa ja palkkausjärjestelmätyöryhmässä sittemmin käsitellyissä koeluokituksissa sosiaalityöntekijät oli luokiteltu edellä mainitulle vaativuustasolle.

Palkkausjärjestelmä

Uudessa palkkausjärjestelmässä kokonaispalkka muodostuu tehtäväkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosasta. Palkkausjärjestelmäoppaan tehtäväkohtaista palkanosaa koskevassa määräyksessä on todettu, että uuden palkkausjärjestelmän lähtökohtana on maksaa vaativuudeltaan samantasoisesta työstä samansuuruista palkkaa. Tehtäväkohtaisessa palkanosassa arvioidaan ainoastaan työn vaativuutta. Uudessa palkkausjärjestelmässä tehtävät on jaettu neljään tasoon eli perustason, vaativan tason, erikoistason ja erityistason tehtäviin. Taso C3 kuuluu erikoistasolle ja D1 erityistasolle. Palkkausjärjestelmäoppaan yleisten toimenkuvausten rakennetta ja käyttöä koskevassa määräyksessä on muun muassa todettu, että kaikille vaativuustasoille laadituissa yleisissä toimenkuvauksissa on yleiskuvaus, joka on kirjoitettu siten, että se kuvaa mahdollisimman hyvin kyseisen vaativuustason työtä. Toimihenkilön tehtäväkokonaisuuden oikea vaativuustaso tulee määräyksen mukaan määritellä ensisijaisesti yleiskuvauksen avulla.

Palkkausjärjestelmän laatimiseen liittyneistä seikoista työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistajana palkkausjärjestelmän laatimiseen osallistunutta palkkasihteeriä E:tä ja Kelan puolelta työsuhdepäällikkö F:ää ja suunnittelija G:tä.

E on kertonut, että ensimmäisellä koeluokituksella oli pyritty antamaan opastusta järjestelmän soveltamiseen. Toisen koeluokituksen yhteydessä tavoitteena oli saada aikaan lopullinen järjestelmä palkkaluokkineen. Tavoitteena oli ollut saavuttaa mahdollisimman oikea tulos ottaen huomioon ainoastaan työn vaativuus. Koeluokituksella ei kuitenkaan ollut osapuolia sitovaa vaikutusta. Palkkausjärjestelmän mukaisella C-vaativuustasolla tehtävien hoito perustuu selviin pelisääntöihin, ohjeisiin ja määräyksiin, joita työntekijä soveltaa. D-vaativuustasolla on kysymys asiantuntijatason tehtävistä, joissa edellytetään teoreettisen tieto-taidon hyödyntämistä ja erilaista suunnittelutyötä. Viimeksi mainituissa tehtävissä edellytetään korkeakoulututkintoa, kun taas C-vaativuustasolla riittää alempi korkeakoulututkinto ja hyvä työkokemus. D-vaativuustasolla tehtävien hoidon itsenäisyys korostuu verrattuna C-vaativuustason tehtäviin.

F on kertonut, että ennen palkkausjärjestelmän laatimista koottu tehtäväluettelo oli lähinnä koulutukseen liittyvä apuväline. Luettelo oli koottu Kansaneläkelaitoksen eri yksiköistä, jotka olivat sisällään määritelleet tehtävien vaativuustasot. Koska luettelo sisälsi ristiriitaisuuksia ja sitä oli käytännössä tulkittu väärin, oli luettelosta luovuttu kokonaan. Tehdyt koeluokitukset olivat liittyneet palkkausjärjestelmän luomiseen ja ne oli tehty lähinnä opetus- ja harjoitusmielessä. Työnantajapuolen tavoitteena oli myös ollut selvittää näiden avulla uuden palkkausjärjestelmän taloudellisia vaikutuksia. Kun sopimus uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotosta oli tehty, oli järjestetyissä koulutustilaisuuksissa todettu, että koeluokituksille ei tullut enää antaa mitään merkitystä.

F on edelleen kertonut, että palkkausjärjestelmää laadittaessa lähtökohtana oli ollut, että merkittävin palkkaukseen vaikuttava tekijä on tehtävän vaativuus eikä koulutuksella saa olla ratkaisevaa merkitystä. Palkkauksen tehtäväkohtaiseen osaan koulutuksen vaikutus on enimmillään 10 prosenttia. D-vaativuustason tehtävissä olennaista on uuden tiedon tuottaminen työntekijällä olevien perustietojen pohjalta. Tältä osin vaatimukset ovat suuremmat kuin C-vaativuustason tehtävissä.

G, joka on ollut jäsenenä/sihteerinä palkkausjärjestelmätyöryhmässä, on kertonut, että järjestelmää luotaessa koulutuksen merkitys oli otettu huomioon eri vaativuustasoilla, mutta sen merkitystä ei kuitenkaan ollut erityisesti korostettu, vaan lähtökohtana oli ollut, että vaativuustaso määritellään tehtävien mukaan. D1-vaativuustasolla on korostettu tehtävien itsenäisyyttä ja vastuuta sekä teoreettisen tiedon soveltamista.

Sosiaalityöntekijöiden työtehtävistä esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle on esitetty kysymyksessä olevien sosiaalityöntekijöiden vuonna 1999 tehdyt toimenkuvaukset, jotka on laadittu yhdessä asianomaisen työntekijän ja hänen esimiehensä välillä. Työnantajapuolelta on esitetty myös työnantajan sittemmin yksipuolisesti laatimat sosiaalityöntekijöiden toimenkuvat. Sosiaalityöntekijöiden työtehtävistä työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa sosiaalityöntekijä B:tä sekä todistajina edellä mainittua E:tä ja kuntoutuspalveluyksikön johtajana toiminutta H:ta.

E:n kertoman mukaan kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden työtehtävissä ei ole kysymys sellaisesta ohjeiden ja säännösten soveltamisesta, joka palkkausjärjestelmän mukaan on C-vaativuustason työtä. Sosiaalityöntekijöiden työ on itsenäistä. Vuonna 2001 laadittujen toimenkuvien perusteella sosiaalityöntekijöiden tehtävät painottuvat D-vaativuustasolle, sillä toimenkuvan mukaisista tehtävistä erityistasolle kuuluvia on vähintään puolet.

H on kertonut, että sosiaalityöntekijät osallistuvat lääkärin, psykologin ja mahdollisen muun ammattihenkilön kanssa työryhmään, jossa selvitetään kuntoutusyksikön asiakkaaksi ohjatun henkilön tilannetta. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on selvittää asiakkaan elämäntilannetta, perhe- ja asumisolosuhteita, työhistoriaa, koulutusta ja sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä hänen tehtävänään on myös selvittää, onko asiakkaan sosiaalisessa tilanteessa mahdollisesti seikkoja, jotka vaikuttavat kuntoutumiseen, ja pohtia, mitä keinoja eri järjestelmät mahdollisesti tarjoavat tähän liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

B:n toimenkuvaan merkityistä tehtäväalueista useat sisältävät eri vaativuustason eli erikois- ja erityistason elementtejä. Toimenkuvaan sisältyvistä tehtävistä noin viidesosa tai korkeintaan neljäsosa on H:n näkemyksen mukaan D-vaativuustason tehtäviä. Kaikki kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät tekevät keskenään samantasoista työtä. H:n näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijöiden työ poikkeaa selkeästi vaativuudeltaan D1-tasolle sijoitettujen psykologien työstä siinä, että psykologi joutuu tiedon hankinnan välineinä käyttämään keinoja, jotka edellyttävät teoreettisen tiedon soveltamista. Myös näin saadun tiedon soveltaminen käytäntöön edellyttää teoreettisen tiedon hallintaa ja soveltamista. Sen sijaan sosiaalityöntekijöiden tiedon hankkiminen on lähinnä arkitiedon kokoamista.

H on edelleen kertonut, että yksikössä on aikaisemmin työskennellyt sosiaalityöntekijöinä henkilöitä, joilla ei ole ollut korkeakoulututkintoa. Nykyään palkattavilta uusilta sosiaalityöntekijöiltä vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, koska muuta koulutusta sosiaalityöntekijäksi ei enää ole. Sosiaalityöntekijä merkitään sosiaalikuntoutuksen ja kuntoutustarveselvityksen asiakaskutsuihin vastuuhenkilöksi siitä syystä, että työeläkekuntoutuspuoli edellyttää yhteyshenkilön nimeämistä. Yhteyshenkilöllä tulee olla kuntoutusjärjestelmien ja sen tarjoamien mahdollisuuksien tuntemusta, minkä vuoksi tarkoituksenmukaista on ollut nimetä ammatillista kuntoutusta koskevissa tapauksissa yhteyshenkilöksi sosiaalityöntekijä.

H:n mukaan vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi määräajaksi nimetyn sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu osallistuminen uusien sosiaalityöntekijöiden palkkaamiseen, perehdyttämiseen ja sisäiseen koulutukseen sekä sijaisten järjestäminen. Näistä tehtävistä johtuen sosiaalityöntekijän tehtävien vaativuuden on katsottu lisääntyneen ja hänelle on tehtävien hoidon ajalta maksettu korkeamman vaativuusluokituksen mukaista palkkaa. Tämä vaativuuden kasvu on ollut lähtökohtana siitä alkaen, kun vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi nimeämiskäytäntöä on noudatettu.

Arviointi ja johtopäätökset

D1-vaativuustason yleiskuvauksen mukaan tehtävät edellyttävät erityistason töiden tekemistä, jossa pääpaino on teoreettisen tiedon soveltamisessa. Tehtäviin liittyy vastuu oman tehtäväalueen suunnittelusta, toteuttamisesta, koulutuksesta ja tiedottamisesta. Edelleen yleiskuvauksessa on todettu tehtävän vaativan suppeiden asiakokonaisuuksien syvällistä tai työmenetelmien hyvää hallintaa ja kykyä laatia itsenäisesti raportteja ja selvityksiä. Tehtävässä voi toimia melko itsenäisesti toimintaa ohjaavien yleisten ohjeiden puitteissa. Tämän vaativuustason tehtävä voi myös edellyttää toimimista työryhmän jäsenenä ja sihteerinä.

Kelan työtehtäviä koskevassa luettelossa sekä koeluokituksissa, jotka oli laadittu ennen uudesta palkkausjärjestelmästä sopimista, sosiaalityöntekijän tehtävät oli sijoitettu erityistasolle. Sekä E:n että F:n kertomuksista on kuitenkin käynyt ilmi, että koeluokituksia ei ollut tarkoitettu sitoviksi, vaan ne toimivat ainoastaan apuvälineinä uutta palkkausjärjestelmää laadittaessa. Myös tehtävien luettelointi oli laadittu samassa tarkoituksessa. Näin ollen tehtyjen koeluokitusten ja tehtäväluettelon perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, mille vaativuustasolle sosiaalityöntekijöiden työtehtävä tulisi sijoittaa.

Kantaja ei ole väittänyt, että vastaajan kirjallisiksi todisteiksi esittämissä sosiaalityöntekijöiden toimenkuvauksissa olisi virheellisyyksiä työtehtävien kohdalla. Erimielisyys koskee lähinnä sitä, onko toimenkuvauksissa mainitut tehtävät luokiteltava erikois- vai erityistason tehtäviksi. Todistaja E:n näkemyksen mukaan tehtävät kuuluvat pääosin erityistasolle, kun taas todistaja H:n mukaan sosiaalityöntekijöiden toimenkuvan mukaisista tehtävistä yksi neljäsosa enintään on erityistason tehtäviä. Kysymyksessä olevien sosiaalityöntekijän työtehtävät paremmin tuntevana H:n arviota tältä osin voidaan pitää luotettavampana.

Sosiaalityöntekijän toimenkuvissa on mainittu sellaisia tehtäviä, jotka palkkausjärjestelmäoppaassa on kuntoutuksen palveluyksikön tehtävinä mainittu esimerkkeinä erityistason tehtävistä. Tällaisia ovat muun muassa kuntoutustutkimukset ja asiantuntijana toimiminen työryhmätyöskentelyssä kuntoutussuunnitelmien laadinnassa. Toisaalta sosiaalityöntekijän tehtävät kuntoutusryhmän asiantuntijana edellyttävät muistioiden ja lausuntojen itsenäistä kirjoittamista, minkä lisäksi heille kuuluu luentojen ja koulutustilaisuuksien suunnittelijana ja kouluttaja toimimista, mitkä on mainittu C3- vaativuustason yleiskuvauksessa. Toimenkuvauksiin sisältyy useita sellaisia tehtäviä, joissa sinänsä edellytetään tietoja ja taitoja, jotka mainitaan sekä vaativuustason C3 että vaativuustason D1 yleiskuvauksissa.

Käytännössä sosiaalityöntekijöiltä edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Kun palkkausjärjestelmää laadittaessa lähtökohtana kuitenkin on ollut, että vaativuusluokituksen kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole annettu koulutukselle vaan tehtävien vaativuudelle, ei myöskään sille seikalle, että käytännössä kuntoutuspalveluyksikön sosiaalityöntekijöiltä nykyään vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa, voida antaa ratkaisevaa merkitystä päätettäessä siitä, onko työtehtävä katsottava C3- vai D1- vaativuustasolle kuuluvaksi.

Johtopäätöksenä esitetystä selvityksestä työtuomioistuin toteaa, että kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden työtehtäviin sisältyy sekä erikoistason että erityistason tehtäviä. Näyttämättä on kuitenkin työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että pääosa heidän työtehtävistään olisi luokiteltava erityistason tehtäviksi ja sosiaalityöntekijän työtehtävä siten olisi luokiteltava vaativuustasolle D1.

Työnantaja on katsonut vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi vuodeksi 2002 määrätyn B:n kuuluvan tehtävien vaativuuden vuoksi D1- vaativuustasolle sinä aikana, jona hän on hoitanut vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävää. H:n mukaan työnantajan lähtökohtana on ollut, että vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi nimeäminen on myös lisännyt tehtävien vaativuutta. Näyttämättä on jäänyt, että D:n työtehtävät vastaavana sosiaalityöntekijänä vuonna 2001 olisivat poikenneet vastaavana sosiaalityöntekijänä vuonna 2002 toimineen B:n tehtävistä. Näin ollen myös D olisi kysymyksessä olevaa tehtävää hoitaessaan tullut luokitella vaativuustasolle D1.

Oikeudenkäyntikulut

Kun Kelan Toimihenkilöt ry:llä ja Kansaneläkelaitoksella asian epäselvyyden vuoksi on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, saavat asianosaiset työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että D on ollut luokiteltava Kelan palkkausjärjestelmän vaativuustasolle D1 vuonna 2001 hänen toimiessaan vastaavana sosiaalityöntekijänä.

Kanne enemmälti hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Niskanen, Virtanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.