Labor court dismissed overtime claim where collective agreement's broken bi-weekly period rule applied retroactively to annual leave start.

Kanteessa oli kysymys jaksotyötä tekevän linja-autonkuljettajan oikeudesta ylityökorvauksiin kaksiviikkoisjaksolta, joka oli katkennut jakson alkuun sattuneiden vuosilomapäivien takia. Työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaista määräystä katkenneen kaksiviikkoisjakson keskimääräisen työajan laskemiseksi tällaisessa tilanteessa.

Tilanteeseen sovellettiin työehtosopimuksen määräystä, joka sanamuotonsa mukaan koski jakson loppuun sijoittuvien lomapäivien vuoksi katkennutta kaksiviikoisjaksoa. Jutussa oli esitetty varteenotettavaa näyttöä pitkältä ajalta määräyksen soveltamisesta käänteisessäkin tilanteessa. Asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, mitkä käänteisen soveltamisen seurauksista johtuvat tai muut syyt olisivat muutoin johdonmukaisen ja vaikutuksiltaan neutraalin soveltamisen esteenä. Omaksutusta tulkinnasta seurasi, ettei työntekijälle muodostunut korvattavaa ylityötä, joten kanne tuli hylätyksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 12

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Connex Helsinki Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.12.2002

Pääkäsittely 21.1.2003

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.2.2001 - 31.1.2003 voimassa olevassa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Säännöllinen työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. 3 kappale

Viikottaiset lepoajat on järjestettävä siten, että saman viikon aikana on annettava kaksi vapaapäivää. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § 4

Jos kaksiviikkojakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tain muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona on työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi.

Työpäivien veroisina pidetään tällöin työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä ns. viikon toista vapaapäivää. Jakajana käytettävä työpäivien ja niiden veroisten päivien summa voi olla enintään viisi (5) jakson puolikasta kohden, ellei todellisten työpäivien luku ole tätä suurempi.

Kahdeksan (8) keskimääräisen työtunnin ylittäviltä kahdelta (2) ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan viidelläkymmennellä (50) prosentilla ja seuraavilta sadalla (100) prosentilla korotettu palkka, kuitenkin niin, että 50-prosenttisten tuntien lukumäärä myös katkenneessa jaksossa on enintään kaksitoista (12).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § 3

Jo ansaittua vapaapäivää ei lueta lomapäiväksi. Vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen 2-viikkojakso-osan aikana tehdystä kolmesta (3) työpäivästä katsotaan ansaituksi yksi (1) vapaapäivä, viidestä (5) työpäivästä kaksi (2) vapaapäivää, kahdeksasta (8) työpäivästä kolme vapaapäivää ja kymmenestä (10) työpäivästä neljä (4) vapaapäivää.

Määräys ei koske vapaapäivänä tehtyä työtä. Vapaapäivä voi olla myös sunnuntai tai juhlapäivä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § 4

Kaksiviikkojakson jäädessä vajaaksi vuosiloman johdosta, on työosuudelle kohdistuvaa jaksopalkan osaa vastaava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärästä riippuen seuraavan taulukon mukainen.

Lomapäivät

73,5

66,5

60,0

53,5

46,5

40,0

33,5

26,5

20,0

13,5

6,5

Mikäli työtuntimäärä ylittää edellä mainitut maksetaan niistä yksinkertainen tuntipalkka (jaksopalkan 80:s osa) työtuntia kohden. Ylitöiden osalta katso 13 §.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan työehtosopimuksen ylityökorvauksia koskevien määräysten oikeaksi sisällöksi sen, että työntekijä A:lla on oikeus korotettuun palkkaan 4 tunnilta 10 minuutilta, ja

velvoittamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

Kuljettaja A:lla on ollut kaksiviikkoisjaksossa 10.7. - 23.7.2000 työvuorot 12.7., 13.7., ja 14.7. sekä 19. - 23.7. Työpäiviä A:lla on ollut kahdeksan ja vuosilomapäiviä kaksi. Kaksiviikkoisjaksoon on lisäksi sisältynyt neljä vapaapäivää.

Työntekijällä on oikeus korotettuun palkkaan neljältä tunnilta 10 minuutilta työehtosopimuksen 13 §:n 4. kohdan nojalla.

Ylityön määrä lasketaan siten, että tehty työaika 68 tuntia 10 minuuttia jaetaan kahdeksalla (8) työpäivällä, jolloin keskimääräiseksi työajaksi vuorokaudessa saadaan 8 h 31,25 minuuttia. Ylityön osuus saadaan, kun kahdeksan (8) työpäivää kerrotaan 31,25 minuutilla, mikä tekee 250 minuuttia eli 4 tuntia 10 minuuttia.

Työnantajapuolen mielestä katkenneen jakson keskimääräistä työaikaa laskettaessa oikea jakaja on työehtosopimuksen 18 §:n 3. kohdan nojalla yhdeksän päivää. Tällöin ei tule katkenneen jakson ylityötä, sillä 68 h 10 minuuttia jaettuna 9 päivällä on 7,57 tuntia.

Työehtosopimuksen 18 §:n 3. kohta koskee kuitenkin vuosilomapäivien laskemista. Vuosiloman vuoksi vajaaksi jääneen kaksiviikkoisjakson säännöllinen työaika määräytyy työehtosopimuksen 18 §:n 4. kohdan nojalla. Ylityön osalta tässä määräyksessä on viitattu työehtosopimuksen 13 §:än, joka on tässä asiassa ratkaiseva.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Connex Helsinki Oy ovat kiistäneet vaatimukset ja vaatineet kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kuljettajan kaksiviikkoisjakson sisältäessä kaksi vuosilomapäivää katkenneen jakson jakajana on käytettävä yhdeksää.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaan täysaikaisen kuljettajan säännöllinen työaika on 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Täydessä jaksossa on oltava neljä vapaapäivää.

Linja-autonkuljettaja A sai neljän viikon kesälomansa ajalla 12.6. - 11.7.2000. Juhannuksen vuoksi kaksi viimeistä lomapäivää (10. - 11.7.) siirtyivät seuraavan kaksiviikkoisjakson alkuun. Vuosiloman vuoksi A:n kaksiviikkoisjakso keskeytyi työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainitun sopimuskohdan mukaan työpäivien veroisina pidetään työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä, mutta ei viikkolepopäivää eikä niin sanottua viikon toista vapaapäivää.

Katkenneessa jaksossa työntekijän työvelvoite määräytyy työehtosopimuksen 18 §:n 4 taulukon mukaisesti. Mikäli työnantaja ei teetä työntekijällä taulukossa mainittuja tuntimääriä, työnantaja on velvollinen maksamaan puuttuvat tunnit täyttötunteina. Jos taas tehdyt tunnit ylittävät taulukon tuntimäärän, ylittävät tunnit korvataan lähtökohtaisesti yksinkertaisella tuntipalkalla, ellei katkenneen jakson säännöksestä muuta johdu. Kahden vuosilomapäivän vuoksi A:n työvelvoite oli 66,5 tuntia ja hän teki 68 tuntia 10 minuuttia.

Vapaapäiviä ansaitaan työtä tekemällä. Vuosilomaa sisältävässä jaksossa tulee olle vähintään se määrä vapaapäiviä, joka työtä tekemällä on ansaittu. Vaikka työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohdan vapaapäivänansaintataulukossa todetaan, että vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen kaksiviikkoisjakso-osan aikana tehdyistä työpäivistä ansaitaan vapaapäiviä tekstistä ilmenevällä tavalla, määräystä on tulkittu myös käänteisesti loman ajankohdasta riippumatta. Vuosiloman ajankohta kaksiviikkoisjaksossa ei siten vaikuta jakajana käytettävissä oleviin päivien lukumäärään. Jakaja olisi käsiteltävänä olevassa tapauksessa täsmälleen sama, vaikka vuosiloma olisi annettu jakson lopussa tai keskellä.

Kiistanalaisessa kaksiviikkoisjaksossa A työskenteli kahdeksana työpäivänä. Vapaapäivien lukumäärää laskettaessa tarkastellaan kaksiviikkoisjaksoa kokonaisuudessaan. Työehtosopimuksen 18 § 3 kohdan perusteella hän ansaitsi kolme vapaapäivää. Kun A sai neljä vapaapäivää, yksi niistä oli annettu työtuntijärjestelmän tasaamiseksi. Tämä päivä on työpäivän veroisena päivänä lisättävä jakajaan laskettaessa katkenneen kaksiviikkoisjakson keskimääräistä työaikaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko linja-autonkuljettaja A:lla ollut oikeus korotettuun palkkaan neljältä tunnilta 10 minuutilta kaksiviikkoisjaksolta 10.7. - 23.7.2000. Jakso on alkanut kahdella vuosilomapäivällä ja jatkunut kahdeksalla työpäivällä, joiden sisään on jäänyt neljä vapaapäivää. A on tehnyt kaksiviikkoisjakson aikana työtä 68 tuntia 10 minuuttia. Riitaa on siitä, onko vuosiloman takia katkenneen kaksiviikkoisjakson työajan jakajana tullut käyttää kahdeksaa vai yhdeksää.

Kantajan tulkinnan mukaan A:lla on ollut oikeus vaadittuun ylityökorvaukseen työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan nojalla. Vuosilomapäivien vuoksi vajaaksi jääneen kaksiviikkoisjakson työtuntien määrästä on sovittu 18 §:n 4 kohdassa, jossa ylitöiden osalta viitataan 13 §:n 4 kohtaan. Kaksiviikkoisjaksoon on kuulunut neljä vapaapäivää. Ne ovat kaikki olleet työehtosopimuksen 10 §:n 9 kohdassa tarkoitettuja viikkolepopäiviä. Yksikään merkityistä vapaapäivistä ei siten ole ollut työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettu vapaapäivä, joka voitaisiin ottaa huomioon jakajassa. Sen vuoksi oikea jakaja on 8.

Vastaajan ja kuultavan tulkinnan mukaan A on työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohdan nojalla ansainnut kaksiviikkoisjaksona tehdyiltä kahdeksalta työpäivältä kolme vapaapäivää. Siten yksi annetuista neljästä vapaapäivästä on ollut työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettu vapaapäivä, joka on työpäivien veroisena otettava huomioon jakajassa. Sen vuoksi oikea jakaja on 9, eikä A:lla ole oikeutta ylityökorvaukseen.

Työehtosopimusmääräysten sisällöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu riidanalaisten työehtosopimusmääräysten sisällöstä, tarkoituksesta ja tulkinnasta liittosihteeri B:tä sekä toimitusjohtaja C:tä, jota on kuultu myös määräysten syntyhistoriasta.

C on kertonut tulleensa Autoliikenteen Työnantajaliiton palvelukseen vuonna 1972. Työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohta vuosilomaa edeltävien vapaapäivien ansaitsemisesta on laadittu 1970-luvulla. Työehtosopimuksen riidanalaiset määräykset muutoinkin ovat peräisin samoilta ajoilta ja ovat pitkälti C:n kirjoittamia. Vuosilomalakia koskevan työehtosopimusmääräyksen taustalla oli ollut vuosilomalain mukaisen loma-ajan sijoittelua koskeva pykälä, jonka mukaan lomaa ei saa aloittaa työntekijän vapaapäivänä, mikäli se johtaisi lomajakson lyhenemiseen. Koska työpäivien ja vapaapäivien rytmitys vaihtelee suuresti, 18 §:n 3 kohta on laadittu auttamaan sen arvioinnissa, onko vapaapäivä niin sanottu ansaittu vapaapäivä vai työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettu vapaapäivä. Taulukossa ei oteta kantaa siihen, missä järjestyksessä nämä vapaapäivät annetaan.

C:n mukaan 18 §:n 3 kohtaa sovellettiin alun perin sanamuotonsa mukaisesti, mutta myöhemmin samaa kertymätaulukkoa käytettiin myös käänteisessä tilanteessa, jossa jaksoon merkitty loma oli ajoitettu ennen työosuutta. Taulukon käänteinen käyttö laajeni C:n mukaan ensin työntekijäliiton eräiden toimitsijoiden toimesta. Myöhemmin osapuolten kanssa oli yhteisesti todettu taulukon soveltuvan vapaapäivien laadun määrittelemiseen yleisemminkin, kuten määritettäessä tasausvapaita sairauspoissaolojen yhteydessä.

Taulukkoa on ainakin koko 1990-luvun ajan käytetty edellä selostetusti käänteisesti ja tulkittu laajentavasti. Osapuolet kehittivät myös katkenneen jakson käsittelysäännön, jonka nojalla jakson työosuutta ja muuta osuutta tarkasteltiin erillään toisistaan. Työosuuden jakajan määrittämiseksi laskettiin työpäivät, jonka jälkeen tarkastettiin sisältyikö jaksoon työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä.

C:n mukaan työntekijäliiton puolelta normiston kehittäjänä oli 1970-luvulla ollut D. Jo hänen aikanaan määräyksen käytön laajentaminen oli tullut esille. Työnantajaliitto oli useasti antanut ohjausta määräysten oikeasta tulkinnasta jäsenyrityksilleen, koska kaksiviikkoisjakson katkeamistilanteet ovat varsin yleisiä. Työnantajaliiton tulkinta asiassa on ollut yksiselitteistä ja vakiintunutta ainakin 10 - 15 vuotta. Liittojen välillä ei ole aikaisemmin ollut erimielisyyttä 18 §:n 3 käänteisestä soveltamisesta.

C:n mukaan 13 §:n 4 kohdan määräyksen tarkoituksena on ollut selventää työaikalain vastaavaa pykälää. Työehtosopimuksen määräykseen on otettu lain säännöstä täydentävä maininta "ja niiden veroisina vuorokausina". Työpäivien veroisilla vuorokausilla tarkoitetaan nimenomaan työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettuja vapaapäiviä. Työehtosopimuksen 10 §:n 9 kohta, jonka mukaan viikkoon kuuluu kaksi vapaapäivää, määrittää vain täyden viiden työpäivän viikon tilannetta. Jos viikko jää vuosiloman takia vajaaksi, vapaapäivät ansaitaan työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohdan mukaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Kanne on perustettu työehtosopimuksen 13 § 4 kohtaan, jossa määrätään ylityökorvauksista. Esimerkiksi loman vuoksi keskeytyneessä kaksiviikkoisjaksossa oikeus ylityökorvaukseen määräytyy kesken jääneen jakson keskimääräisen työajan perusteella. Keskimääräistä työaikaa laskettaessa työehtosopimuksen mukaan jakajaksi on otettava työpäivät ja niiden veroiset päivät. Työehtosopimuksessa määritellään edelleen työpäivien veroisiksi päiviksi työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annetut päivät.

Työehtosopimuksen vuosilomaa koskevan 18 §:n 3 kohdan soveltamisesta on esitetty eriäviä käsityksiä ja osin ristiriitaista näyttöä. Määräyksen sanamuoto "vuosiloman alkamisajankohtaan asti kestäneen 2-viikkoisjakso-osan aikana" viittaa työntekijäpuolen asiassa esittämään tulkintaan. Määräys koskisi sanamuotonsa mukaan vain tilanteita, joissa loma ajoittuu kaksiviikkoisjakson loppuosaan, mutta ei tilanteita, joissa lomapäiviä jäisi joko kaksiviikkoisjakson alkuun tai keskelle. Vastaajan mukaan määräys soveltuu myös käänteisesti eli tilanteessa, jossa vuosilomapäivät ajoittuvat kaksiviikkoisjakson alkuun ennen työjaksoa.

Todistajat ovat yhtäpitävästi kertoneet määräyksen tarkoituksena olevan, että ansaitut vapaapäivät eivät voi vähentää vuosilomaa, minkä vuoksi työntekijän vapaapäivää ei saa sijoittaa vuosiloman ajalle. Edelleen todistaja C:n kertoman mukaan työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohtaa on liittojen yhteisen kannan mukaisesti sovellettu käänteisesti jo hyvin pitkän ajan. Todistaja B:llä ei kertomansa mukaan ole ollut tietoa määräyksen käänteisestä soveltamisesta.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitkä käänteisen soveltamisen seurauksista johtuvat tai muut syyt olisivat työntekijäpuolenkaan mukaan tällaisen soveltamisen esteenä. Kun työehtosopimuksessa ei ole muutakaan määräystä niiden tapausten varalle, joissa kaksiviikkoisjakso on katkennut sen alkuun tai keskelle sattuvien vuosilomapäivien takia, 18 §:n 3 kohdan soveltaminen vastaajan esittämällä tavalla myös näissä tapauksissa on ollut käytännön tarpeiden sanelemaa. Näin on myös voitu päästä ylityön osalta johdonmukaisiin tuloksiin, kun lomapäivien sijoittumisella kaksiviikkoisjakson alkuun, keskelle tai loppuun ei ole vaikutusta keskeytyneen jakson työajan jakajaan työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohtaa sovellettaessa. Vastaajan tulkintaa tukee lisäksi se, että työnantajaliitto on ohjeistanut sanotulla tavalla jäsenistöään jo kauan, eikä osapuolten välillä ole aikaisemmin ollut erimielisyyttä 18 §:n 3 kohdan tulkinnasta.

Todistajat ovat kertoneet työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohdassa olevien, vapaapäivien ansaintaa koskevien määräysten soveltamisesta samansuuntaisesti. Yksityiskohtaisemmassa kertomuksessaan todistaja C on selvittänyt, että määräys koskee nimenomaan työehtosopimuksen 10 §:n 9 kohdassa tarkoitettujen viikkolepopäivien ja viikon toisien lepopäivien ansaintaa sekä sitä, miten nämä lepopäivät erotetaan työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettavista vapaapäivistä. Työehtosopimuksen 10 §:n 9 kohdassa on sovittu vain täyden työviikon tai kaksiviikoisjakson aikana annettavien lepopäivien määrästä. Myös todistaja B:n mukaan 10 §:n 9 kohdassa on asetettu pääsääntö, ja työehtosopimuksessa on sovittu siitä poikkeavia erityismääräyksiä vajaaksi jääneistä jaksoista.

Yhteenvetona työtuomioistuin katsoo asiassa selvitetyn, että työehtosopimuksen 18 §:n 3 kohtaa on voitu soveltaa myös A:n tapauksessa, jossa kaksi vuosilomapäivää on sattunut kaksiviikkoisjakson 10.7. - 23.7.2000 alkuun. Määräyksen nojalla A on ansainnut kaksiviikoisjakson aikana tekemiensä kahdeksan työpäivän perusteella kolme vapaapäivää, jotka ovat työehtosopimuksen 10 §:n 9 kohdassa tarkoitettuja vapaapäiviä. Tämän vuoksi A:lle annetuista neljästä vapaapäivästä yksi on ollut työtuntijärjestelmän tasaamiseksi annettu vapaapäivä, joka on työpäivien veroisena päivänä otettava huomioon keskeytyneen kaksiviikkoisjakson työajan jakajassa 13 §:n 4 kohdan mukaan. Näin ollen oikea jakaja on yhdeksän, eikä A:lla ole oikeutta vaadittuun ylityökorvaukseen. Kanne on siten perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolla on ollut perusteltu aihe saattaa vahvistusvaatimuksensa, jossa on nojauduttu työehtosopimuksen sanamuodon mukaiseen tulkintaan, työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi Autoliikenteen Työnantajaliiton on jutun voittaessaankin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Vannela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.